Miksi jotkut "jämähtävät" sinkuiksi eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

En pääse yli exästä koskaan.

Aivan. Parhaan jälkeen eivät muut juuri kiinnosta.

M65

Ei huvita kun naiset on niin pönttöjä. Älyvapaita vaatimuksia ja naisen logiikkaa on jo kuunneltu riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

Neljättä vuotta yksin. Keskityn töihini ja omaan elämääni. En näe mitään järkeä etsimällä etsiä seuraa. Seuraa olisi ollut tarjolla, mutta en jaksa alkaa säätämään mitään. Ei ole läheisyys, eikä seksiriippuvuutta.

Muutenkin tämä nykyinen "deittikulttuuri" on niin pinnallista. En tapaile ihmisiä tapailun vuoksi. Sellaisen ihmisen kanssa tottakai lähden treffeille, jos huomaan tuntevani vetoa kyseiseen ihmiseen. Ilman "tunteita" en ala tapailun vuoksi tapailemaan ketään, enkä edes ehdi.

Ei se ole mitäön seksiriippuvuutta, että ihminen haluaa seksiä ja läheisyyttä. Typerästi sanottu. Normaali tarve se on.

Itse olisin ainakin näivettynyt kokoon kos oisin ollut 4 vuotta seksittä plus heittänyt hukkaan neljä vuotta kun kroppa vielä pelaa ja seksi maistuu. Kyllä sitä sit vanhainkodissa kerkee maata selibaatissa. Nyt pitää elää.

Minulla taas oli hyvä aikomus olla sinkkuna pitkäänkin eron jälkeen. Tapailin kyllä kevyesti miehiä, harrastin seksiä ja pudin hauskaa. Ajattelin, että suhtaudun avoimesti elämään ja katselen, ilman mitään kiirettä ja toivun samalla erosta

Mutta sitten kävelikin vastaan sellainen miea, että olin käytännössä heti valmis suhteeseen. Nyt takana on useita vuosia yhteistä onnea.

Minä!

Ei vaan jotenkin enää innosta. Erinäiset sekoilut on koettu ja nähty. Jos ei mitään kunnon suhdetta löydy, niin anti olla. En jaksa väkinäistä deittihengailua siellä sun täällä nelikymppisenä. Lisäksi sen verran paljon paskaa viime vuosinakin kokenut, että usko vähän enemmänkin jo mennyt. 

pieni muna, ei kelpaa kellekään.

Kun olin viimeeksi sinkku olin parikymppinen. Nyt nelikymppinen. Viimeeksi oli tarjolla paljon hyviä potentiaalisia kumppaneita. Nyt ei enää juuri ole. En ole innostunut kunnolla kenestäkään. Siinä syy.

Harmittaa. Kaipaan kumppanuutta. Haluan rakastua vielä. Olen kateellinen niille joilla on hyvä suhde.

Vierailija kirjoitti:

pieni muna, ei kelpaa kellekään.

Minä voin ottaa 😂

Ei sen koolla ole väliä vaan sillä keneen se on kiinnitetty. Sitäpaitti iso on kauhea. En tajua miksi kukaan sellasesta haaveilee. Se sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pieni muna, ei kelpaa kellekään.

Minä voin ottaa 😂

Ei sen koolla ole väliä vaan sillä keneen se on kiinnitetty. Sitäpaitti iso on kauhea. En tajua miksi kukaan sellasesta haaveilee. Se sattuu.

Minne voin lähettää sen? En minä sillä mitään tee. Jos käyttöä keksit sille, niin ole hyvä.

Kun on "yksiavioista" sorttia, ero ottaa koville, vaikka se olisikin oma tahto. 

Suhteet ovat merkityksellisiä, eivätkä mitään nykyajan kevytsuhteilua.

Onneksi löysin vihdoin sitoutumishaluisen juuri minulle sopivan miehen. 

9 vuotta sinkkuna vierähti välillä sinkkuuteen tyytyväisenä ja välillä sitä surren.

Puhut kuin parisuhteessa oleminen olisi ainoa hyväksyttävä tapa elää. Minä olen kokeillut sitä, ihan huolella ja pitkästi, ja todennut että se riitti. Miesmakuni on aivan karsea ja päädyn hyväksikäytetyksi tavalla tai toisella. Eli se ei sovi minulle ollenkaan, viihdyn paljon paremmin itsekseni ja ystävien seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin 43-vuotias erotessani.Nuorinkin oli jo 16-vuotias.Tapailin kohtalaisen paljon eri miehiä ja ajattelin, että sen kun nappaa jonkun kivan miehen.Vuodet vierivät ja huomasinkin, että tämä yksin eläminen onkin mahdottoman mukavaa.Saat päättää itse, mihin rahasi käytät.Syöt mistä pidät,asut ja sisustat omien mieltymysten mukaan,matkustelet keneltäkään lupaa kysymättä jne.Kaiken kruunaa lapsenlapset.Erosta yli 20 vuotta.Mukavaa elämää

Minulla toisinpäin. Pitkän suhteen jälkeen sinkkuus tuntui ensin vapauttavalta. Sit vuodet kului ja aloin tosissaan haluta taas seuraa. Mitä iloa on saada syödä just joka päivä yksin mitä haluaa...mieluummin niin et on joku kenen kans kokata ja syödä yhdessä. Suunnitella yhdessä ruokia. Matkakumppanikin on kiva. Haluan senkin jakaa. Pidemmän päälle kävi tosi tylsäksi valita kaikki yksin. Miettiä kaikkea yksin. Kestää sunnuntai tylsyys yksin. Sairastaa yksin. En myöskään halua olla selibaatissa loppuikääni.

Olen ollut sinkkuna 6 vuotta. Täytän pian 40 vuotta. Miesvalikoima on Helsingissä yksinkertaisesti niin huono, ettei tee mieli jatkaa nettideittailua. Parhaat miehet ovat pitkissä parisuhteissaan ja tai vaihtoehtoisesti seurusteluun kyynistyneitä.

Minulla on ollut kaksi pidempää suhdetta ja molemmissa seksi sekä henkinen puoli ovat toimineet. Vähempään en pysty tyytymään mutta enempää ei ole tarjolla.

Viihdyn onnekseni yksin hyvin eikä sinkkuna oleminen ole minulle kamalan iso ongelma.

Nuorena seurusteluun heittäytyminen täysillä onnistui tietynlaisen naiiviuden ja idealismin takia. Nyt on vaikea innostua enää miehistä. Lisäksi inhottaa, että moni ikäisistäni (32) on kokenut paljon seksisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Miesten vokottelu tuntuu vain niin turhalta. Lisäksi näen joka puolella vain ressukoita ja mieslapsia,en todellakaan ala katsomaan enää kenenkään perään. Evvk.

Olipa seksistinen kommentti. Inhoan tuollaista, olet yhtä paha kuin sovinistimiehet.

Miehet mun ympärillä on ihania. Ehkä sun taso riittää vain ressukoihin?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sinkkuna 6 vuotta. Täytän pian 40 vuotta. Miesvalikoima on Helsingissä yksinkertaisesti niin huono, ettei tee mieli jatkaa nettideittailua. Parhaat miehet ovat pitkissä parisuhteissaan ja tai vaihtoehtoisesti seurusteluun kyynistyneitä.

Minulla on ollut kaksi pidempää suhdetta ja molemmissa seksi sekä henkinen puoli ovat toimineet. Vähempään en pysty tyytymään mutta enempää ei ole tarjolla.

Viihdyn onnekseni yksin hyvin eikä sinkkuna oleminen ole minulle kamalan iso ongelma.

Iso kaupunki siellähän on vaikka mitä tarjontaa. Voisko olla, että sulla ei ole ihan realistinen kuva itsestäsi? Eli luulet olevasi niiden tyyppien tasolla, mutta et oikeasti ole. Yleensä kun rupetaan sanomaan " ei ole hyviä miehiä" se tarkoittaa, että niitä kyllä on, mutta minä en niitä saa. Ne menevät naisille joilla riittää ulkonäkö niiden tasoon...

Sit katkeroidutaan siihen tasoon millä itse on ja ne miehet ei kelpaa..

Vierailija kirjoitti:

En pääse yli exästä koskaan.

hanki auto jossa tarpeeksi tehoja

Minkäs sille voi, jos kumppania ei löydy, mutta lasten olisi hyvä saada jonkinlainen perhemalli / parisuhdemalli. Siinä mielessä moni ”keskityn nyt lapsiin” -vanhempi tekee lapselleen karhunpalveluksen, vaikka luulee olevansa joku ihannevanhempi. Ei ole.

Paljolti samaa mitä on kommentoitukin; en halua esitellä lapsille puolisokandidaatteja ja totaaliyhärinä oma aika on kortilla, ei jaksa hukata sitä vähää treffailuihin. Mieluummin harrastan ja lataan yksinäisyydessä akkuja kun työltä ja vanhemmuudelta voin. Plus tapaan kavereita.

Itselläni on kaksi pitkää suhdetta taustalla, eka oli nuoruuden suhde, joka oli ihan vääränlaisen ihmisen kanssa. Tokaan suhteeseen tuli lapset ja luulin eläväni loppuikäni varattuna, mutta asiat meni toisin.

Erosta nyt pari vuotta aikaa. Aluksi deittailu ei kiinnostanut lainkaan, aikaa kului ja nyt vähän sentään kiinnostusta. Havaintona: kuinka vaikea on löytää samanmielisiä naisia.

Paria nettideittipaikkaa olen lueskellut ja muutamalle siellä kirjoitellut - vain yksi vastasi ja lopulta homma kaatui siihen kun oli kuulema pelottavaa kun kirjoittelen paljon.

Yksin pärjää mutta olisi jees jos olisi joku jonka kanssa jutella ja olisi läheisyyttä.