Miksi miehistä tulee orjia?

Mulla on sama kokemus omassa pitkässä liitossa ja jotenkin epäilen että sama toistuisi muissakin potentiaalisissa suhteissa - miehen pitäisi olla TODELLA kova tyyppi, huippuitsetuntoinen ja mies potenssiin kymmenen... jos siis vaihtaisin miestä... Nykyinenkään ei ole mikään tossun alla oleva ja osaa olla myös jämäkkä, mutta taidan itse olla sen verran voimakastahtoinen tai jotain, että tuntuu, että minä olen perheen pää :-( Ja en mahda tälle mitään - itse haluaisin että mies olisi perheenpää, ja minä alistuisin miehelleni - kun mies vaan osaisi ottaa sen auktoriteetin!



Ongelma todellakin on todellinen, sillä nainen ei halua itseään heikompaa miestä. Enkä ole mikään justiina vaan päinvastoin herkkä, naisellinen ja sosiaalisesti kyvykäs nainen.



En halua mitään kiukuttelijamiestä enkä matelijaa, vaan uroksen, joka näyttää minulle tyylillä kaapin paikan; niin että mulla itsellä jalat menee miehen kanssa sen verran alta, että luonnostaan ' alistun' . Eli itsevarmaa johtajaainesta himoitsen...



Onko Suomessa Miehiä isolla ämmällä tänä tasa-arvon ah niin ihanana aikana?



Uusimmassa Eeva-lehdessä Sarasvuo puhui miesten kilpailuhenkisyydestä/hengettömyydestä ja väitti, että nykymiehet tarvitsisivat testosteronilaastarin persuksiinsa ja haluaisi että miehet pysyisivät miehinä.

Paljon totta tuossa edellä. En minäkään ole tosiaankaan mikään justiina, enkä mieheltä odota (enkä sietäisikään!) mitään hiuksista luolaan kiskontaa tai nyrkki pöytään-meininkiä.



Kysymys on henkisestä yliotteesta - ja se on aina minulla. Kuinka nainen voi tulla seksuaalisestikaan tyydytetyksi, jos hän tuntee olevansa henkisesti vahvempi ja määrätietoisempi?



Nykyinen mieheni on äärimmäisen kunnianhimoinen ammatissaan ja luonteeltaan auktoritäärinen - silti hän on se joka henkien taistossa aina sortuu.



Toisaalta ei ole helppoa miehenkään osa: toisaalta nykymiehen pitäisi olla hellä, pehmoisä, essu edessä kotihommia hoiteleva tossukka - toisaalta karjuva macho.... sääliksi käy!

Kakkonen tässä vielä. Ja sori kirjoitusvirheet.



Hyvin ilmaistu tuo: henkinen yliote. Mistä se tietty asetelma suhteessa johtuu ja voiko sitä muuttaa??



Onko se sitten pohjimmiltaan niin, että jokaisen ' suurenkin' miehen takana on aina nainen, joka vetelee naruista...? Sitäkö tämä on..? :-)



En haluaisi vaatia mieheltä liikaa, mutta välillä mietin onko muunlaisia suhteita olemassa? Haaveilenko jostain mitä ei oikeasti ole olemassakaan? Ainoa todellinen rakkaus on mahdoton rakkaus?



Toisaalta, ei mun mielestä pitäisi olla liikaa vaadittu erilaiset roolit eri tilanteissa; onhan itsessänikin kotioloissa monta puolta: lempeä ja hoivaava äiti ja sitten myös organisaattoria, keskustelun johtajaa ja joskus myös jotain villimpää...



Löytyykö täältä miehiä joilla on hyvässä suhteessa henkinen yliote vaimoonsa?



nimim. erilainen nainen muttei näköjään ainoa :-)

tosiaan on nainen - voihan olla, että moni nainen ei sitä valtaansa tuo esille. Minä tuon!



Silti hoidan monet perinteiset naisen hommat kuuliaisesti ja oikeastaan mielelläni (kokkaan, siivoan, käyn kaupassa, hoidan puutarhaa....). Mieheni nikkaroi, korjaa, maalaa... tekee siis " miesten hommia" . En ole millään muotoa miesmäinen, eikä hän naismainen.



... mutta tosi paikan tullen minä olen Mies (tai miksi ainakin ennen Mies on mielletty): teen päätökset, johdan keskustelua, " voitan" kiistat. En minä siitä ylpeä ole, toivoisin, että joskus olisi päinvastoin. Voiko asetelmaa muuttaa, kysyit tuossa edellä. Minusta ei - se on liian syvällä luonteessa. En rakkautta asettaisi silti kyseenalaiseksi, kunnioitan miestäni kuitenkin, juuri hänen jämäkkyytensä takia (vaikkei minun tasolleni ylläkään....). Mutta menneisyydessäni moni mies on jäänyt auttamatta jalkoihin, ja joskus häpeissäni ajattelen, mitä tuhoja heidän egolleen olen saanut aikaan!



Mikä ihme superego minulla sitten on, en tiedä. Se ei ole sama kuin itsevarmuus, sillä en ole perinteisellä tavalla itsevarma (esim. ihmisjoukossa, julkisessa esiintymisessä tms.). Itsevarmuuteni nostaa päätään suhteessa partneriini!



Olisikohan kaiken pohjalla kuitenkin jonkinlainen itsepuolustusmekanismi, eli: minä paukuttelen henkseleitäni siksi, ettet Sinä saa liikaa jalansijaa elämässäni? Ja että loppujen lopuksi n1 ennäisesti heikompi onkin se vahvempi osapuoli?



Mielenkiintoista spekulointia....

Ihanaa kun ensimmäisen kerran puhun jonkun kanssa jolla on samoja ajatuksia.



Meillä ihan samalla tavalla että miesten ja naisten työt on jaettu perinteisesti. Minä olen naisellisen ja mies miehekkään näköinen. So what' s the prob... juuri niin, että minä ' voitan' kiistat. Hemmetin tylsistyttävää ;) En minäkään siitä ylpeä ole vaan nimenomaan haluaisin ettei olisi niin.



En minäkään ole oikeasti asettanut rakkautta kyseenalaiseksi, mutta tarkoitin että toisenlainen suhde olisi...no, erilainen. En tiedä olisiko se parempi. Ehkä se tosiaan on haavekuva joka ei olisi edes mahdollista. Tarkoitin sitä ' ainoa rakkaus on mahdoton rakkaus' jotain filosofista ja abstraktia...



Mustakin on välillä tuntunut että mulla on joku superego ;) Mulle on sanottu, että mulla on sisäistä varmuutta ja samaa mieltä olen itse. Minäkään en ole itsevarma siten kuin se usein käsitetään. Olen vain oma itseni ja tyytyväinen siihen.



Mä en jotenkin ihan äkkiä usko ainakaan omalla kohdallani tuohon defenssimekanismiin. Olen sitäkin joskus miettinyt, mutta eihän vuosikausien suhteessa voisi olla näin, jos kaikki olisi epäaitoa näyttelemistä? Tai jospa sittenkin? Enkö ole vain uskaltanut ' antautua' miehelleni pohjimmiltani kokonaan?? Tämä oli hyvä pointti. Elämä on välillä todella kummallista :-)

tässä kun on vaudissa kaksi varsinaista supermimmiä (ja minä olen se ap...)! Ei kai me vaan olla tahattomasti leikkaamassa palleja joltakin viattomalta palstamieheltä....?



Mutta asiaan: tunnen kyllä monia muitakin pariskuntia, joissa naisella on selvästi se yliote (henkinen nimenomaan), mutta ei halua (tai pysty) tuoda sitä esille. Ehkäpä naiset vaistomaisesti kättäytyvät vähän understatement, pönkittääkseen miehen itsetuntoa. Ehkä minäkin joskus teen niin, mutta silti miehellenikään ei ole epäselvää, kuka sen (henkisen) kaapin paikan näyttää.



En osaa edes kuvitella, minkälainen olisi suhde jossa mies tanssittaa minua pillinsä mukaan. Kerran, yhden AINOAN kerran, minulla oli suhde mieheen joka meni aivan omia polkujaan. Soitti ja halusi tavata minua, jos muilta puuhilta (=työltä) jäi aikaa, ja kaikin puolin rajasi minulle elämästään hyvin pienen siivun. Olin jonkin aikaa häneen täysin KOUKUSSA, - ja juuri siksi, että hän ei omistautunut minulle. Tilanne olisi voinut olla totaalisen tuhoisa (mies oli varsinainen bastard, ja arvomaailmamme täysin törmäyskurssilla), jollen olisi hyvissä ajoin päässyt siitä irti.



Eli se vanha tarina: juokset sen perässä, joka ei suostu juoksemaan sinun perässäsi. Kaikki muut ovat olleet niitä perässäjuoksijoita, ja oikein talutushihnan ja kuonokopan kera....



Minunkin miespoloni suurin vika on se, että hän (todennäköisesti) rakastaa minua liikaa. Vähempikin riittäisi, kultaseni.



Taitaa teema mennä seksipalstan juttujen ohi, mutta antaa mennä. Seksistähän tässäkin on kysymys, niin kuin koko elämässä.

mainitsit " antautumisesta" : varmaa on, etten ikinä ole totaalisesti " antautunut" kenellekään miehelle! En usko että se on mahdollista edes teoriassa. Siis avautua pohjamutia myöten toiselle, kertoa koko elämänsä, unelmansa, toiveensa, ajatuksensa, himonsa, perversionsa.... ei semmoista kukaan mies kestäisi, eikä varmaan kukaan ystäväkään. En kyllä ole fyysisestikään sataprosenttiseti antautunut, ja se on kyllä vähän valitettavampi juttu.



Eli defenssit ovat varmasti päällä, mutta ilmenevätkö ne kukkoiluna, mene ja tiedä...

Meillä vaimo sanelee hyvinkin pitkälle miten asioissa edetään.

Tämä siksi, että vaimolle on maailma täynnä asioita jotka minulle täysin EVVK.

Ja minulle on aivan täysin sama hankkiiko tai tekeekö vaimo asioita

joita haluaa..



olen saanut palautetta koska en pidä puoliani asioissa.

näissä asioissa ei ole mitää puolensa pitämistä.



mitkä verhot? menäänkö muumimaahan vai?

saako mennä taidekouluun??

saako ostaa vaatteita?

esimerkkejä on lukemattomia.



Meillä ei ole rahasta tiukkaa ja satun pitämään lasten kanssa olemisesta.

Satun vielä olemaan tyyppi joka " ohimennen" pistää paikat siistiksi.



kysymys minkä heitä teille, mitä pitäisi tehdä??



vaimon mielestä arki on tylsää, näin on sanonut??



mitä teen jotta olisin taas pop??



kiellän rahankäytön?? (vaimolla ei tuloja)

alan tietoisesti kieltämään näitä EVVK asioita.



kiukkuan?



Kertokaa

Olen siis myös nainen ja olen huomannut että minun on hirveän vaikea päästää irti kontrollista jopa sängyssä. SM jutut on auttanut hieman. Ainakin kontrolli ja valta siirtyy miehelle. Tosin tätä täytyy kokeillä vähän pitempään ja mies täytyy totuttaa siihen.

Tuollaiset käytännön asiat eivät sinällään tee miehestä nössöä! (ainakaan mun mielestä) Jos olet oikeasti nössö, niin sitten se johtunee jostain syvemmästä asiasta.

Meilläkin on näin, että miehelleni juuri tuollaiset asiat ovat yhdentekeviä (onneksi, en kestäisi jos hän alkaisi sisustaa ja vinkua vaateostoksistani...) ja rahasta ei ole tiukkaa, siksipä meillä ei tarvi sellaisista asioista riidellä. Mutta se ei ole nyt tämän asian pointti.

Myöskään se ei haittaa jos mies on lasten kanssa ja pistää paikkoja kuntoon - en haluakaan mitään sohvalla örisijää... en myöskään epäolennaisista asioista kiukuttelijaa! Jos haluaa yliotteen saada, se on tehtävä viileällä auktoriteetilla, verbaalisilla ja muilla kyvyillä ja älyllä...

Arki tylsää... niinpä. Mustakin tuntuu usein että mies on tylsä. Onko kyse sitten siitä että jotkut ovat värikkäämpiä ja uudistumiskykyisempiä persoonia? Hauskempia? Luovempia?

Mies ei saa olla liian tasainen, pitää olla jotain särmää. Ja särmällä en tarkoita välttämättä mitään hirveän paheellista.

Jos jotain osaan neuvoa, niin ala kehittää huumorintajuasi ja keskustelutaitoasi. En tarkoita että sulla olisi niissä välttämättä hirveitä puutteita, mutta äkkiseltään tulee sellainen mieleen oman suhteen osalta. (vaikea on sanoa muiden suhteista mitään)

Miehessäni on tosi paljon hyvää, hän on kultakimpale. Tämä onkin ainoa asia mikä minua vaivaa... Tämä on varmaankin kasvun paikka itselleni - ei ole kypsää haluta kuuta taivaalta!

ystävyydellä kakkonen

Vierailija:

Meillä vaimo sanelee hyvinkin pitkälle miten asioissa edetään.

Tämä siksi, että vaimolle on maailma täynnä asioita jotka minulle täysin EVVK.

Ja minulle on aivan täysin sama hankkiiko tai tekeekö vaimo asioita

joita haluaa..

olen saanut palautetta koska en pidä puoliani asioissa.

näissä asioissa ei ole mitää puolensa pitämistä.

mitkä verhot? menäänkö muumimaahan vai?

saako mennä taidekouluun??

saako ostaa vaatteita?

esimerkkejä on lukemattomia.

Meillä ei ole rahasta tiukkaa ja satun pitämään lasten kanssa olemisesta.

Satun vielä olemaan tyyppi joka " ohimennen" pistää paikat siistiksi.

vaimon mielestä arki on tylsää, näin on sanonut??

mitä teen jotta olisin taas pop??

kiellän rahankäytön?? (vaimolla ei tuloja)

alan tietoisesti kieltämään näitä EVVK asioita.

kiukkuan?

itse haluaisin piiskausta ym. ja vähän ollaan kokeiltukin... kehitysprojekti jatkuu...

itse tarkoitin antautumisella sellaista henkistä sitoutumista; itselleni on ollut vaikeaa hyväksyä sitä faktaa, että en tod. näk. koskaan tule harrastamaan seksiä muiden miesten kanssa - siis sitoutumisvaikeus, vaikka olen käytännössä sitoutunut.



Avoin olen kyllä, mieheni tietää ' kaiken' elämästäni, toiveistani ja perverioista... se siis on kyllä mahdollista ja on miehiä jotka kestävät aika rankkojakin juttuja! Siitä pointsit miehelleni. Joissain asioissa hänellä riittää itsevarmuutta...



Luulen että meidän molempien pitäisi jonkun verran muuttua ja se vaatii aikaa.



t. kakkonen

Ap, mullakin on eräs ex johon olin koukussa - ehkä juuri hänen vaikeutensa takia. Olen kai sellainen, että haluan aina jotain vaikeaa, en helppoja asioita. Tämä on ainakin mulla tärkeä pointti!



Onkin paradoksaalista ja surkuhupaisaa, että minäkin silloin haikailin sellaista miestä (suhteesta ei olisi tullut kuin katastrofi)... mutta mies oli sen verran älykäs, että tajusi toimia juuri niin, että jäin koukkuun.



Niin se on, että sitä haluaa aina jotain mitä ei voi saada. Ja jos se ' puuttuva asia' ei olisi tämä, niin se olisi jotain muuta. Koita tässä sitten elää parisuhteessa :-)



t. ' supermimmi' kakkonen ;)

Tuo kohta jossa sanoitte ettei saa olla liian tasainen.

se kolahti!



Vaimo on usein moittinut kun mikään asia ei saa minua hermostumaan.

edes läheisten kuolema ei aiheuta kyyneliä. (paitsi oman pojan)

Kaikki asiat on todellakin liian helposti analysoitavia.



Vaimoni mielestä näen itseni jotenkin liian pienenä osana kokonaisuutta

ja otan kaiken vastaan liian tunteetta.



Ehkä näitä osia pitäis kehittää, tietäis vaan miten.

Ne kun ovat osa persoonaa.



SM leikit eivät todellakaan tule kyseeseen sillä vaimoni on todella

uskonnollisen kasvatuksen saanut. Näin ollen hänellä on suuria ongelmia omien halujensa kanssa.

Esim. hänelle on suuri kamppailu tunnustaa haluavansa seksiä.

Ja nautinnollisen seksin jälkeen tulee aina ¿krapula¿.



Auktoriteetti ongelmaa ei ole sellaisenaan.

Ja itseä monesti huvittaa se millainen joo, joo mies olen kotona.

Töissä kun joudun todella vaikeisiin tilanteisiin.

(joukko irtisanomisia, julkisia selvityksiä uutisissa, jne)



On jotenkin ristiriitaista ajatella, että kotona joutuu ottaa vastentahtoisesti johtajan roolin, kun siitä saa palkkansa töissä.



Eikö kotona vaimo hoitaa pienet asiat niin ettei niistä tarvitse aloittaa

mitään teatraalista episodia.



No, en tiedä. yritystä on helpompi johtaa kuin perhettä.

600 työntekijää on helpompi pitää tyytyväisenä kuin vaimo.

Mutta vitsit vitsinä.



Mun mielestä on hyvä ettei mies ole ylitunteellinen, se olis naismaista eikä jotenkin kovin käytännöllistä eikä turvallistakaan :) Mutta tosiaan, jos on niin tasainen ettei mikään hetkauta hyvässä eikä pahassa, niin semmoinen käy tylsäksi. Mun mies on juuri sellainen kärsivällinen ja tasainen viilipytty eli hyvinä puolina on tosi luotettava ja turvallinen kumppani joka hoitaa hommat eikä juokse joka tuulen perässä. Sillä tavalla on jämäkkä mies, mikä on hienoa. Mutta tunteettomuus on epäinhimillistä, tunteet tekevät ihmisestä kiinnostavan! En silti halua mitään nyyhkyttäjää.



Jos toinen on niin ennustettava, että hänen ajatuksensa tietää aina kysymättäkin, se käy tylsäksi. Ja se jos kaikkeen suhtautuu pelkällä järjellä ja mikä pahinta mahdollisesti vielä kyynisesti. (oma mieheni ei ole kyyninen)



Persoonakysymyksiä tosiaan, mutta uskon että jos ihminen itse haluaa, persoonallisuutta pystyy jossain rajoissa kehittämään, ei ihminen ole muuttumaton (vaikka välillä tuntuu että oma mies on...). Toiset ovat stabiilimpia kuin toiset.



Meillä mies muuten keksi juuri yhden kivan, hiukan repäisevän jutun minkä aiomme perheenä toteuttaa. Se piristi suhdettakin, olin iloinen että juuri mies keksi sen! Säpinää!



Näe elämän kauneus, arjen ilon ja ihmetyksen aiheet. Innostu asioista, eläydy, hulluttele välillä. Hanki uusia kokemuksia, tee jotain rohkeaa. Näillä luulisi tulevan jotain vivahteita elämään. Ja muista: hiljaa hyvä tulee!



Sitten vielä sellainen, että jos vaimollasi on jotain omia ongelmia, niin se on sitten ihan oma tarinansa. Sussahan ei välttämättä ole mitään suurempaa vikaa, jos tästä on kysymys. Silti molempien kannattaa koittaa työstää suhdetta, paikalleen jämähtäminen on pahinta.



t. kakkonen, again.

Moni nainen kuvittelee oikeasti, että miehiä kiinnostaa kaikki samat asiat kuin naista, ja jos mies sanoo vain että " ihan sama" , se on alistumista. Mutta kun meitä useinmiten ei vaan kiinnosta :) Deal with it.

Kukaan oikeasti nössö ei pysty täällä viileän huvittuneen tosissaan analysoimaan väitettyä nössöyttään.

Täällä ilmoittautuu yksi nainen, jolla on hiukan samanlainen (mutta osittain toisenlainen) miesongelma. Minä olen eronnut ja ihmettelenkin nyt, vaivautuisinko lainkaan suhteisiin miesten kanssa ja jos, niin kenen, koska olen aika pihalla siitä, minkälaista miestä kaipaisin. En välttämättä tarvitse ketään, koska minä olen oikein tyytyväinen elämääni näinkin eikä aikakaan oikein lapsen ja uran ohella riittäisi. Toisaalta ainakin seksielämä olis ihan kiva juttu ja seksi olisi parempaa kunnon seurustelusuhteessa.



Minulla ei kylläkään ole ollut ongelmia seksuaalisen antautumisen suhteen edes sellaisten miesten kanssa, joilla ei ole ollut edes mitään muuta annettavaa, mutta seurustelukumppanin valinta on vaikeaa. Toisaalta haluaisin järkevän, tasa-arvoisen ja tasaisen turvallisen miehen, toisin kuin exäni, jonka kanssa elämä oli " mielenkiintoisen vaihtelevaa" . Toisaalta sillä miehellä pitää olla karismaa ja hirveästi älyä ja minun pitäisi voida jollain tavalla katsoa häntä ylöspäin. Mutta niin mittavaa miestä tuntuu olevan vaikea löytää. Minä olen vahva ja menestynyt monilla elämän aloilla, mutta sitä vahvempi ja menestyvämpi pitäisi minun mieheni olla. Sellainen, joka ottaa homman haltuun ja antaa minulle tilaa olla välillä heikko.



Minulle on ollut eron jälkeen tarjolla joitakin miehiä, mutta mistään tämäntapaisesta ei ole näkynyt vilaustakaan. Eikä tämä ole mikään Suomi-ongelma - en itse asu Suomessa ja nämä miehet ovat olleet eri maalaisia.

Supermimmi Kakkonen, Nössö ja Eronnut Nainen - täällähän on käynyt varsinainen aivomyrsky! Olen siis ap.



Nössö-kulta, et todennäköisesti ole nössö lainkaan, kun kerran olet hakeutunut tämmöiselle palstalle ja pystyt hyvin erittelemään suhteenne eri puolia. Ei ongelma mielestäni ole nössöydessäsi, vaan siinä, että olette hyvin erilaisia ja kuljette luultavasti eri raiteilla. Se ei ole sinun vikasi, eikä vaimosi, niin vaan tapahtuu. Ehkä jonkun toisen naisen kanssa luonteestasi kuoriutuisi esille jotain aivan muuta.



Keskustelun perusidea tuli taas tuossa edellisessä eronneen naisen viestissä hyvin esille: millaista miestä voisi katsoa ylöspäin? Olemmeko me naiset jo niin ylhäällä, ettei kukaan mies sinne koskaan yletä? Aika kauhea ajatus...! Eilen aloin oikein miettimään, KUKA voisi olla semmoinen mies, edes teoreettisella tasolla? Tunnen monia älykkäitä, hauskoja, ammatillisesti päteviä, sivistyneitä, herkkiä, helliä miehiä, mutta ei heistäkään ole jalustalle. Minulla on ollut pitkiä suhteita yliopiston professorin, autonkorjaajan, vientimanagerin, lehtikuvaajan, poliitikon, ydinfyysikon jne. kanssa.... ei henkistä munaa sielläkään, pitemmän päälle.



Kysymys ei tosiaan ole testosteronihuuruissa meuhkaamisesta tai kalun kovuudesta, se henkinen ote on jotain muuta, vaikeasti määriteltävää: älyn, auktoriteetin, itsetuntemuksen, herkkyyden, miehisen seksuaalisuuden ja vastuullisen elämäntavan sekoitus. Mahdoton cocktail, ei tuommoisia vaatimuksia voi esittää kenellekään!



No tulee mieleeni yhden tuollaisen miehen sterotypia: Rhett Butler elokuvan loppumetreillä (siis Tuulen viemää), jossa hän jättää Scarletin ja sanoo " Suoraan sanoen, minä siitä vähät piittaan!" (tms.), ja katoaa horisonttiin. Yksi elokuvahisotrian eroottisimmista kohtauksista! Tuollaisen miehen edessä olisin valmis matelemaan!



Tosielämässä Clark Gable taisi olla juoppo ja joskus nyrkkikin lensi... *huok*

Kiitti ap aloituksesta, tulipa vaimon kanssa mielenkiintoiset keskustelut.

(näytin kirjoitukseni)



Puhuttiin varmaan kolmatta tuntia ennekuin tajuttiin, että nyt on pakko mennä nukkumaan.



Tässä joitain satunnaisia poimintoja keskustelusta.



Vaimon mielestä meillä on liian helppoa.

Tämä tukee jonkun kirjoittajan kuun tavoittelu teoriaa, eli

ongelmien määrä on vakio, jos ei ole ongelmia, niitä on luotava.

(joku kaipasi mieheltään luovuutta)



Esimerkkinä vaimo otti viikonloppuna hajonneen pesukoneen.

Hänelle se oli iso asia, koko päivä pilalla.

Minun oli pitänyt olla huolestuneempi, mutta minä olin soittanut kauppaan ja pyytänyt tuomaan samanlaisen kun meillä oli.

(muistin, että se oli Miele ja mistä sen hankimme, myyjä jopa selvitti mikä malli oli toimitettu)

Ja meillä oli uusi pesukone neljässä tunnissa.



Tämän olisi pitänyt olla semmoinen perheen yhteinen ¿suuri¿ ongelma.

Kaiketi aiheesta olisi pitänyt pitää semmoinen perhekokous.



No, joka tapauksessa elän kuulemma sellaista Kaurismäen elokuvien elämää.

NO PROPLEMOS.



Vaimo tuntee olevansa ulkopuolinen kerhoissa joissa haukutaan miehiä.

(leikkipuisto palaverit)

Muilla miehet juo ja häviää päiväkausiksi.

Eivät ole lasten kanssa, tuhlaavat rahat tai eivät muuten anna vaimoilleen rahaa.

Tekevät pitkää päivää jne.



Tuli mieleen toi viimeisen vastauksen Tuulen viemää kohtaus.



Täytyy kaivaa vanha Jopo tallista ja lähtee teatraalisesti, humalapäissään kohti aamu aurinkoa ja huikata portailla itkevälle vaimolle.



Join rahat ja pelasin autot. Koeta pärjätä rakas. Poistun elämästäsi!!



Ehkä sitten kun tekee kuuden tunnin päästä krapulaisen come back¿in, sais kaikki anteeksi, ja oltaisiin taas onnellisia vuosia.



Täytyy lähtee palaveriin, jatkan illalla kotoa käsin..