Lue keskustelun säännöt.
Pitkäaikaistyöttömällä muka kolme akateemista tutkintoa...!
02.05.2019 |
Mietin vaan sitä että miten aikuiset ihmiset viitsivät feikata facebookissa niin paljon. Esim. tuttavapiirissäni 50+ nainen pitkäaikaistyötön, ollut työttömänä ainakin viimeiset 15 v jonka ajan olen hänet etäisesti tuntenut. Pyysin facebook-kaveriksi ja huomasin että oli ilmoittanut peräti kolmen eri tiedekunnan loppututkinnot suorittaneeksi (maisteri). Jotenkin suututtaa tuommoinen koska oma poikani opiskelee yliopistossa toista vuottaan ja ei ole mikään leikin asia vaan ihan rankkaa työtä. Sanokaa mulle, että ei ole mahdollista!
Kommentit (41)
Jos joku olisi suorittanut tuollaiset tutkinnot ja sen jälkeen olisi vielä pitkäaikaistyötön, kyllä olisi jotain isompaa terveysongelmaa joka tekee työntekemisen mahdottomaksi.
Eihän tutkinnolla saada töitä. Vaikka kouluttautuisi miten pitkälle, niin ei kenellekään muodostu velvollisuutta palkata tällaista henkilöä. Akateemisessa työttömyydessä kyse on enimmäkseen oikeanlaisten verkostojen puutteessa. Itse olen työtön YTT. Aviopuolisolla on kaksi akateemista loppututkintoa ja hän on ollut vuosia työtön, jos ei lasketa juuri nyt käynnissä olevaa palkkatukijaksoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kyllä viisikymppisen elämäntapaintiaanin, joka on FM(historia), eikä ole tuon tutkintonsa ansiosta tehnyt päivääkään tlitä.
Olihan tässä juuri vaaliehdokkaana myös yksi tuplatohtori, joka ehti olla 15 vuotta työttömänä ennen kuin pääsi johonkin PS:n puoluetoimistolle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä mitä hän on opiskellut. Jos tutkintoihin liittyy paljon samankaltaisuutta ei toisen ja kolmannen tutkinnon saavuttaminen vaadi välttämättä hirveästi opiskelua. Jos tutkinnot ovat tyyliin: lääketieteen lisuri, oikeustieteen maisteri ja kauppatieteilijä on se kyllä arvostettava saavutus.
Ei niitä samoja kursseja saa yleensä moneen tutkintoon sisällyttää, siis samantasoiseen. Ainakaan nykyään, en tiedä miten muinoin oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä mitä hän on opiskellut. Jos tutkintoihin liittyy paljon samankaltaisuutta ei toisen ja kolmannen tutkinnon saavuttaminen vaadi välttämättä hirveästi opiskelua. Jos tutkinnot ovat tyyliin: lääketieteen lisuri, oikeustieteen maisteri ja kauppatieteilijä on se kyllä arvostettava saavutus.
Joo, ei ollut noita mainitsemiasi. En viitti tässä yksilöidä tarkemmin mutta oli ns. humanistisia oppiarvoja.
No helppoa, jos on vaikka Naistutkimus - Kulttuuriantropologia - KT tulevaisuudentutkinus. Mihin ammattiin olet pätevö? (siis jos et päädy yliopiston tutkijaksi)
Kaikkialle muualle olet normityöelämän taidoista vieraantunut ylikouluttautunut omituisuus...Se todellinen taito on se, miten pystyt osaamisesi hyödyntämään ja markkinoimaan. Monista yliopiston tutkinnoista nyt selviytyisi ”kuka tahansa joka osaa lukea”
Tällaisilla tutkinnoilla on yleensä pätevä esimerkiksi markkinointiviestintää tekemään ja johtamaan, rahoitus- ja tilastoanalyyseihin, henkilöstojohtamiseen ja strategiseen johtamiseen. Aika moni tuttu on päätynyt nimenomaan pankkialalle, koska kyky tilastojen lukemiseen ja niiden kautta tulevaisuuden arvioimiseen on hyvä - ja kokonaisuuden (eli sen, mitä kaikkia tilastoja pitäisi kerralla katsoa ja miten ne vaikuttavat toisiinsa) ymmärrys on suurempaa kuin pelkästään tilastotiedettä opiskelleilla. (Useimmat tutut on toki päätyneet näihin hommiin jossain ylikansallisessa firmassa, Suomessahan jostain syystä kuvitellaan, että jos koulutksen nimessä ei mainita jotain ammattia, niin ammattitaitoa ei ole.)
Mutta toki korkeakoulutettu voi silti olla työtön. Ei korkeakoulutus takaa mitään, sen enempää kuin mikään muukaan koulutus tai kouluttamattomuus. Mutta antaa se hyvät mahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tuttu on päätynyt nimenomaan pankkialalle, koska kyky tilastojen lukemiseen ja niiden kautta tulevaisuuden arvioimiseen on hyvä - ja kokonaisuuden (eli sen, mitä kaikkia tilastoja pitäisi kerralla katsoa ja miten ne vaikuttavat toisiinsa) ymmärrys on suurempaa kuin pelkästään tilastotiedettä opiskelleilla.
Juu, mutta oletettavasti eivät palkkaa keski-ikäisiä noviiseja. Ilman töitä ollessa on joka tapauksessa tyhjää kiinnostavampaa opiskella aikansa kuluksi, vaikka vaikutukset työllistymiseen olisivatkin lähinnä negatiivisia. Itsekin sain TE-toimistolta luvan tehdä tohtorintutkintoa sivutoimisesti, kun luulevat jostain syystä, että tämä auttaisi saamaan töitä. Todellisuudessa epäsuhta koulutuksen ja kokemuksen välillä vain kasvaa, mikä ei ilahduta työnantajia.
Olen huomannut itsekin työhaastattelussa, että epäillään tutkinnon aitoutta, kaiketi juuri siitä syystä, että ollut työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä, miten rankkaa opiskelua on ole mitään tekemistä työllistymisen kanssa. Moni humanisti lukee kellon ympäri ja työllistyy ehkä hanttihommiin, jos hyvä tuuri käy.
Kyseinen tapaus muutenkin vaikuttaa elämäntapaopiskelijalta, jolla ei ole kiirettä töihin.
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, miten Suomessa liikakoulutetaan ihmisille taitoja, joista kukaan ei ole valmis maksamaan. Jos opettajia on liikaa, ei ongelma ratkea sillä, että työttömät opettajat palkataan kouluttamaan lisää työttömiä opettajia.
Ihmisen osaamisen määrittelee paremmin se, miten sitä pystyy hyödyntämään työelämässä. Pelkästä oppiarvon hankkimisesta ei ole kuin kuluja yhteiskunnalle. Muualla maailamassa opiskelu maksaa, joten opiskelijoiden täytyy oikeasti miettiä, miten aikovat tutkintoaan hyödyntää. Voisi hillitä Suomessakin turhia tupla- ja triplamaistereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin työhaastattelussa, että epäillään tutkinnon aitoutta, kaiketi juuri siitä syystä, että ollut työttömänä.
Vastaavasti työkaverit olivat järkyttyneitä, kun kysyttäessä kerroin, että olin ollut vuosia työttömänä ennen kuin pääsin nykyiseen paikkaan töihin: "Mutta eihän sussa oo mitään vikaa!"
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, miten Suomessa liikakoulutetaan ihmisille taitoja, joista kukaan ei ole valmis maksamaan.
Monet korkeakoulutetut työttömät ovat opiskelleet ns. "varmoja aloja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quate]
Mietin vaan sitä että miten aikuiset ihmiset viitsivät feikata facebookissa niin paljon. Esim. tuttavapiirissäni 50+ nainen pitkäaikaistyötön, ollut työttömänä ainakin viimeiset 15 v jonka ajan olen hänet etäisesti tuntenut. Pyysin facebook-kaveriksi ja huomasin että oli ilmoittanut peräti kolmen eri tiedekunnan loppututkinnot suorittaneeksi (maisteri). Jotenkin suututtaa tuommoinen koska oma poikani opiskelee yliopistossa toista vuottaan ja ei ole mikään leikin asia vaan ihan rankkaa työtä. Sanokaa mulle, että ei ole mahdollista!
[/quate]
Yliopisto oli kylla melkoista leikkia.
Olen fyysikko ja matematiikasta olisi ollut niin helppo saada tutkinto. Samoin kemiasta tai tietojenkasittelysta.
Fysikka oli mielestani noista haastavin
Niin tai fysiikan tohtorius.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, miten Suomessa liikakoulutetaan ihmisille taitoja, joista kukaan ei ole valmis maksamaan.
Monet korkeakoulutetut työttömät ovat opiskelleet ns. "varmoja aloja".
Sellaisia ei olekaan, mutta kyllä tilastoista voi päätellä, miten todennäköistä työllistyminen on. Lisäksi kannattaa panostaa verkostoitumiseen ja harjoitteluihin jo opiskeluaikana. Usein saa lukea, miten joku on tyhmyyksissään (omasta mielestään ahkeruuttaan) pakertanut tutkinnon ilman työkkemusta ja opiskelurientoja) ja valmistunut hämmästyksekseen työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veronmaksaja. kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, miten Suomessa liikakoulutetaan ihmisille taitoja, joista kukaan ei ole valmis maksamaan. Jos opettajia on liikaa, ei ongelma ratkea sillä, että työttömät opettajat palkataan kouluttamaan lisää työttömiä opettajia.
Ihmisen osaamisen määrittelee paremmin se, miten sitä pystyy hyödyntämään työelämässä. Pelkästä oppiarvon hankkimisesta ei ole kuin kuluja yhteiskunnalle. Muualla maailamassa opiskelu maksaa, joten opiskelijoiden täytyy oikeasti miettiä, miten aikovat tutkintoaan hyödyntää. Voisi hillitä Suomessakin turhia tupla- ja triplamaistereita.
Vähän näinhän se on. Suomessa koulutus nähdään aina jonain satsauksena tulevaisuuteen, eikä menoeränä, mitä se aina on. Tietysti kannattaa kouluttaa parikolmekymppinen työllistävälle alalle, mutta kyllä eräs tuttavani alkoi lähes kuusikymppisenä opiskella yliopistossa, koska pitää opiskelusta. Hänellä on jo aiemmin suoritettu ylempi korkeakoulututkinto, millä alalla ei ole ollut töissä. Käsittääkseni työkkäri maksaa opiskeluajalta korvausta, koska koulutus lisää työllistymisen todennäköisyyttä. Eikä tämä ala ole mitenkään hyvin työllistävä. Suoraan sanoen en ymmärrä, miksi veronmaksajien pitää tällaista maksaa. Ehdottomasti itsensä sivistäminen on kannatettavaa, mutta ei toisten rahoilla. Eiköhän tälläkin ihmisellä työelämän junat menneet jo ja jos aikoo jotenkin työllistyä, niin sitten jotain omaa pientä yritystoimintaa tai siivoustyötä, jos enää on siinä kunnossa. Valitettavasti.
En minäkään palkkaisi välttämättä ihmistä joka on istunut vuosikymmeniä koulun penkillä ja minkäänlaista oikeaa työkokemusta ei löyty. Se ihan käytännön tekemisen kautta tuleva osaaminen on tosi tärkeää osaamista siinä vaiheessa kun pitää oikeasti töissä alkaa tekemään töitä ja saamaan aikaiseksi asioita. Pelkkä koulutus on kuitenkin vain teoriaa. Tärkeää on osata soveltaa niitä asioita käytäntöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä mitä hän on opiskellut. Jos tutkintoihin liittyy paljon samankaltaisuutta ei toisen ja kolmannen tutkinnon saavuttaminen vaadi välttämättä hirveästi opiskelua. Jos tutkinnot ovat tyyliin: lääketieteen lisuri, oikeustieteen maisteri ja kauppatieteilijä on se kyllä arvostettava saavutus.
Ei niitä samoja kursseja saa yleensä moneen tutkintoon sisällyttää, siis samantasoiseen. Ainakaan nykyään, en tiedä miten muinoin oli.
https://guide.student.helsinki.fi/fi/artikkeli/aiemmin-hankitun-osaamis…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä mitä hän on opiskellut. Jos tutkintoihin liittyy paljon samankaltaisuutta ei toisen ja kolmannen tutkinnon saavuttaminen vaadi välttämättä hirveästi opiskelua. Jos tutkinnot ovat tyyliin: lääketieteen lisuri, oikeustieteen maisteri ja kauppatieteilijä on se kyllä arvostettava saavutus.
Joo, ei ollut noita mainitsemiasi. En viitti tässä yksilöidä tarkemmin mutta oli ns. humanistisia oppiarvoja.
Siis henkilö on kolminkertainen FM?
Rekrytoijien vika että meillä on näin paljon pitkäaikaistyöttömiätyöttömiä. Useampi rekrytoija sanonut että työttömyysjakso tulisi peittää jollakin. En ole valehtelija, joten en sit kaunistele kuin totuuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ei olekaan, mutta kyllä tilastoista voi päätellä, miten todennäköistä työllistyminen on. Lisäksi kannattaa panostaa verkostoitumiseen ja harjoitteluihin jo opiskeluaikana. Usein saa lukea, miten joku on tyhmyyksissään (omasta mielestään ahkeruuttaan) pakertanut tutkinnon ilman työkkemusta ja opiskelurientoja) ja valmistunut hämmästyksekseen työttömäksi.
Kun kirjoitin ylioppilaaksi 90-luvulla, niin lehdet olivat täynnä juttuja, että ei ainakaan terveydenhoitoalalle kannata mennä, koska lääkäritkin valmistuvat pian työttömiksi. Tuttavapiirissä on myös biotieteitä ja it-alaa opiskelleita, jotka ovat myöhemmin olleet työttöminä ja joutuneet vaihtamaan alaa. Jälkiviisastelu on aina helppoa. Ei 15-20 vuotta sitten puhuttu halaistua sanaa siitä, että tutkinnot ovat hyödyttömiä ja pitää vain verkostoitua.
Minulla on kaksi yliopistotutkintoa ja töitä on. Kiinnostaa kyllä aloittaa kolmas ala (kaupallinen/talous) kun Helsingin seudulla saa alennusta joukkoliikenteestä ilman ikärajaa ja lounaan saa muutamalla eurolla. Kannattaa ainakin yrittää kun pääsykoekirjoja ei enää ole eli hyvällä yleistiedoilla ja ongelmanratkaisukyvyllä pärjää nykyisissä monivalintakokeissa. Miten sitä sanottiinkaan että koko elämän ajan pitää opiskella....