Jenni Haukio ja hänen tyyppiset vanhana syntyneet ihmiset - millainen heidän ajatusmaailmansa on pohjimmiltaan?
Sanotaan heti alkuun, etten tarkoita Jenni Haukiolla itsessään varsinaisesti mitään, mutta tarkoitan hänen edustamaansa ihmistyyppiä, johon törmää melkein joka työpaikoilla ja kouluissa. Hän on kaikin puolin neutraali, asiallisesti esiintyvä, ei tuo itseään liikaa esille mutta on silti näkyvillä, ei aiheuta liiemmin vahvoja reaktioita ainakaan räiskyvän persoonan vuoksi. Tuntuu olevan vanhana syntynyt ja kaikki mutkat suorina jo aivan pienestä asti. Pukeutuminen umpiasiallista ja meikki samaten. Jenni Haukio tuo mieleeni koulukaverini, jolla oli samanlainen elämäntyyli tai lähinnä asenne.
Omalla tavallaan ihailen tuota ihmistyyppiä. Heille tuntuu kaikki olevan helppoa tai ainakin alusta asti selvää elämässä etenemisestä lähtien, he osaavat toimia ihmisten kanssa ja ovat toimeliaita. Heillä on jotenkin palikat aina paikallaan, ei mitään suurempia ongelmia tai mielenterveysongelmia. Tuskin se elämä silti on niin helppoa kuin se ulospäin näyttää, mutta itse kaikki asiat ovat menneet aina omalla painollaan vaikka kuinka olisi yrittänyt vaikuttaa asioiden ja tapahtumien kulkuun ja tuntuu että elämä heittelee suuntaan tai toiseen joka käänteessä, ja mietin että tämäkin on persoonakohtaista. Eniten ihmettelen millainen tunne-elämä heillä on oikeasti läheisten ihmisten kanssa tai millainen ajatusmaailma. Lähinnä siis mietin että miltä jennihaukiosta mahtaa tuntua olla jennihaukio, kun taas päinvastaisena ihmisenä elämä tuntuu joskus kaaoottiselta ja joskus suorastaan turhankin jännältä.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on luonnekysymys ja tulee jo synnyinlahjana.
Ja se näkyy jo leikki-iässä.Näin ainakin omassa tuttava piirissä, kun olen seurannut hänen elämäänsä syntymästä aikuisuuteen. Palikat vain loksahtavat aina paikalleen, kun sen aika on. Ja usein he ovat karismaattisia.
Presidentin puolisoista Jenni Haukio muistuttaa hyvin paljon Sylvi Kekkosta.
Muistuttaa Sylvi Kekkosta kirjoittamisen takia mutta ei kai muuten. Kekkonen oli ulkoisesti pieni ja hauras, taustalla viihtyvä, mutta mielikuva muuttuu, kun kuulee hänen puhuvan. Harmi ettei hän antanut kovin usein haastatteluja, mutta esimerkiksi hänen puheäänensä ei todellakaan ollut mikään pieni ja hauras vaan yllättävän voimakas altto.
Eikö tuo ole vain perinteinen, konservatiivinen naisen kuva?
Pikkuvaimo hoitaa kodin ja puuhastelee hieman kirjallisuutta ja järjestötyötä. Tärkeimpänä tehtävänä ja täyttymyksenä pyyttettömästi tukea ja edustaa miestään . Samanhenkinen on myös Hilla Halla-aho jne.
Jenni vaikuttaa miellyttävältä ja lahjakkaalta ihmiseltä, ei lainkaan huonot vibat hänestä. Varmasti maan äitinä aidosti välittää lapsista ja mitä suojelukohteita hänellä onkaan.
Mutta yksi sellainen tosi hillitty opiskelukaveri oli jotenkin tunnekylmä: mitä sitä turhaa opiskelukavereiden, sukulaisten tai työkavereiden kanssa aidosti kommunikoimaan. Teflon pinnalla pääsee niin paljon helpommalla kun kukaan ei tunge hänen elämäänsä tai piinaa häntä omilla jutuillaan.Voi keskittyä omiin tavoitteisiinsa. Ei oikeasti piitannut juuri kenestäkään. Rentoutuakseen meni yksin etelään makaamaan.
Itse en pidä kauhean hillityistä ihmisistä, muodollinen seurustelu tuntuu ajan hukalta.
Vierailija kirjoitti:
Turvaton lapsuus tekee tollasta jälkeä. Noin yleistäen.
(Jenniin en ota kantaa.)
Nimimerkillä pätevä keittiöpsykologi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on luonnekysymys ja tulee jo synnyinlahjana.
Ja se näkyy jo leikki-iässä.Näin ainakin omassa tuttava piirissä, kun olen seurannut hänen elämäänsä syntymästä aikuisuuteen. Palikat vain loksahtavat aina paikalleen, kun sen aika on. Ja usein he ovat karismaattisia.
Presidentin puolisoista Jenni Haukio muistuttaa hyvin paljon Sylvi Kekkosta.
Jep, Sylviäkin petettiin mennen tullen vrt. salaiset Dubain lomat...
Hyvin sitä negatiivista löytyy kun jaksaa etsiä👍
Ainoa yhtäläisyys jonka löysin. Valitettavasti se on negatiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on luonnekysymys ja tulee jo synnyinlahjana.
Ja se näkyy jo leikki-iässä.Näin ainakin omassa tuttava piirissä, kun olen seurannut hänen elämäänsä syntymästä aikuisuuteen. Palikat vain loksahtavat aina paikalleen, kun sen aika on. Ja usein he ovat karismaattisia.
Presidentin puolisoista Jenni Haukio muistuttaa hyvin paljon Sylvi Kekkosta.
Jep, Sylviäkin petettiin mennen tullen vrt. salaiset Dubain lomat...
Vertaaminen Sylvi Kekkoseen tuskin tarkoitti tätä.
Tyyni olemus ja käytös ja kirjallinen lahjakkuus ovat heille yhteisiä piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on luonnekysymys ja tulee jo synnyinlahjana.
Ja se näkyy jo leikki-iässä.Näin ainakin omassa tuttava piirissä, kun olen seurannut hänen elämäänsä syntymästä aikuisuuteen. Palikat vain loksahtavat aina paikalleen, kun sen aika on. Ja usein he ovat karismaattisia.
Presidentin puolisoista Jenni Haukio muistuttaa hyvin paljon Sylvi Kekkosta.
Jep, Sylviäkin petettiin mennen tullen vrt. salaiset Dubain lomat...
Vertaaminen Sylvi Kekkoseen tuskin tarkoitti tätä.
Tyyni olemus ja käytös ja kirjallinen lahjakkuus ovat heille yhteisiä piirteitä.
Sinulle se vertaus tarkoitti sitä, minulle tätä toista. Kumpikin myy rahasta kunnioituksensa ja ihmisarvonsa.
Vierailija kirjoitti:
En itse niin hyvin tule toimeen jennihaukiotyyppien kanssa. Tunnen muutaman. Heillä tuntuu olevan aina vähän vino hymy suussaan ja alentuva katse. Ihan kuin heillä tosiaan olisi palikat kohdillaan, muilla ei. Ne jennihaukio tytöt, jotka tunnen, ovat itse asiassa hyvinkin tomeroita ja topakoita naisia erittäin varmoine mielipiteineen sekä jollain tapaa huumorintajuttomia. Luovuus jne ovat kuin päälleliimattuja, ei sielussa. He piirtelivät pieninä prinsessoja ja heppoja, raapustivat runoja, olivat opettajien ja vanhojen ihmisten lellikkejä syystä että olivat ns helppoja lapsia. Siitä heille on jäänyt käsitys, että ollakseen hyvä ihminen, pitäisi olla hajuton, mauton ja väritön.
Yleensä tykkään kaikenlaisista ihmisistä, mutta en sellaisista, jotka arvostavat vain omantyyppisiään. Jenniä en tunne, hän voi olla jotain muutakin. Mutta sellainen vaikutelma hänestä jää. Syyllistyn nyt itsekin tässä luokittelemaan hänet lainkaan tuntematta. Katsoiko joku sitä Kokoomuksen vaalikampanjasta tehtyä leffaa? Hän oli siinä mukana ja antoi kyllä vähän railakkaammankin kuvan itsestään.
Sähän sorrut nyt itse juuri tuohon että arvostat vain itsesi kaltaisia ja väheksyt erityylisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jenni on tehnyt radikaalin ratkaisun kun on ottanut vanhan miehen. Mun mielestä räväkkä veto.
Joo. Ja se saa ainakin mut miettimään että onko pohjimmiltaan niin tasapainoinen kuin miltä vaikuttaa...jos onkin joku paha daddyissue ja yrittää vain kaikin keinoin hallita sisäistä kaaostaan?
Kyllä Jenni minun mielestäni on aika räväkkä ja rohkea nainen. SEurustella poliittisesti kunnianhimoisen, reilusti vanhemman miehen kanssa ja suostua sitten hyvinkin haavoittavaan julkiseen pilkkaan suuresta ikäerosta. Vei vuosia ennen kuin väki rauhoittui. Sitten seuraavaksi riepotellaan lapsiasiassa ja räävitään rumin sanoin niin isän ikää kuin onko lapsen saamisessa mitään järkeä. Jokaikinen tietää, miten tärkeää monelle naiselle on saada lapsi ja miten Jenni antautui siinäkin asiassa monen spekulaation kohteeksi. Onpa kiva herätä aamuisin ja tietää, että tänään taas saa kuraa niskaansa henkilökohtaisissa asioissaan.
Jenniltä vaaditaan joka päivä äidin ja pressan rouvan roollia. Luopua omasta urastaan ja koettaa vaikuttaa pressan puolison roolissa mm kulttuuripuolella. Siinä, jos missä., Jennin hekkyys ja ymmärrys elämän kirjavuutta kohtaan on näkyvästi todettu.
Hänen roolinsa on olla asiallinen pressan rinnalla, mutta en ole ollenkaan varma onko se sitä samaa kuitenkaan kotioloissa. Elämä jatkuu Saulin pressakauden jälkeen ja uskon, että kuulemme sitten Jennistä ihan uudella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenni on tehnyt radikaalin ratkaisun kun on ottanut vanhan miehen. Mun mielestä räväkkä veto.
Joo. Ja se saa ainakin mut miettimään että onko pohjimmiltaan niin tasapainoinen kuin miltä vaikuttaa...jos onkin joku paha daddyissue ja yrittää vain kaikin keinoin hallita sisäistä kaaostaan?
Nimimerkillä pätevä keittiöpsykologi 2.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Jenni minun mielestäni on aika räväkkä ja rohkea nainen. SEurustella poliittisesti kunnianhimoisen, reilusti vanhemman miehen kanssa ja suostua sitten hyvinkin haavoittavaan julkiseen pilkkaan suuresta ikäerosta. Vei vuosia ennen kuin väki rauhoittui. Sitten seuraavaksi riepotellaan lapsiasiassa ja räävitään rumin sanoin niin isän ikää kuin onko lapsen saamisessa mitään järkeä. Jokaikinen tietää, miten tärkeää monelle naiselle on saada lapsi ja miten Jenni antautui siinäkin asiassa monen spekulaation kohteeksi. Onpa kiva herätä aamuisin ja tietää, että tänään taas saa kuraa niskaansa henkilökohtaisissa asioissaan.
Jenniltä vaaditaan joka päivä äidin ja pressan rouvan roollia. Luopua omasta urastaan ja koettaa vaikuttaa pressan puolison roolissa mm kulttuuripuolella. Siinä, jos missä., Jennin hekkyys ja ymmärrys elämän kirjavuutta kohtaan on näkyvästi todettu.
Hänen roolinsa on olla asiallinen pressan rinnalla, mutta en ole ollenkaan varma onko se sitä samaa kuitenkaan kotioloissa. Elämä jatkuu Saulin pressakauden jälkeen ja uskon, että kuulemme sitten Jennistä ihan uudella tavalla.
Eduskuntaan menee ainakin heittämällä, jos asettuu ehdolle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Jenni minun mielestäni on aika räväkkä ja rohkea nainen. SEurustella poliittisesti kunnianhimoisen, reilusti vanhemman miehen kanssa ja suostua sitten hyvinkin haavoittavaan julkiseen pilkkaan suuresta ikäerosta. Vei vuosia ennen kuin väki rauhoittui. Sitten seuraavaksi riepotellaan lapsiasiassa ja räävitään rumin sanoin niin isän ikää kuin onko lapsen saamisessa mitään järkeä. Jokaikinen tietää, miten tärkeää monelle naiselle on saada lapsi ja miten Jenni antautui siinäkin asiassa monen spekulaation kohteeksi. Onpa kiva herätä aamuisin ja tietää, että tänään taas saa kuraa niskaansa henkilökohtaisissa asioissaan.
Jenniltä vaaditaan joka päivä äidin ja pressan rouvan roollia. Luopua omasta urastaan ja koettaa vaikuttaa pressan puolison roolissa mm kulttuuripuolella. Siinä, jos missä., Jennin hekkyys ja ymmärrys elämän kirjavuutta kohtaan on näkyvästi todettu.
Hänen roolinsa on olla asiallinen pressan rinnalla, mutta en ole ollenkaan varma onko se sitä samaa kuitenkaan kotioloissa. Elämä jatkuu Saulin pressakauden jälkeen ja uskon, että kuulemme sitten Jennistä ihan uudella tavalla.
Mistä se sitä kuraa saisi niskaansa? Tuskin vaivautuu lukemaan mitään nettikommentteja ja harvassa on ne jotka kehtaisi suoraan arvostella. Rohkeita valintoja toki, varsinkin tuossa puolisovalinnassa tehnyt. Lapsi olisi tullut aiemmin jos olisi onnistunut, se ei ollut hänen oma valinta että se jäi niin myöhäiseksi, näin olen ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Jenni minun mielestäni on aika räväkkä ja rohkea nainen. SEurustella poliittisesti kunnianhimoisen, reilusti vanhemman miehen kanssa ja suostua sitten hyvinkin haavoittavaan julkiseen pilkkaan suuresta ikäerosta. Vei vuosia ennen kuin väki rauhoittui. Sitten seuraavaksi riepotellaan lapsiasiassa ja räävitään rumin sanoin niin isän ikää kuin onko lapsen saamisessa mitään järkeä. Jokaikinen tietää, miten tärkeää monelle naiselle on saada lapsi ja miten Jenni antautui siinäkin asiassa monen spekulaation kohteeksi. Onpa kiva herätä aamuisin ja tietää, että tänään taas saa kuraa niskaansa henkilökohtaisissa asioissaan.
Jenniltä vaaditaan joka päivä äidin ja pressan rouvan roollia. Luopua omasta urastaan ja koettaa vaikuttaa pressan puolison roolissa mm kulttuuripuolella. Siinä, jos missä., Jennin hekkyys ja ymmärrys elämän kirjavuutta kohtaan on näkyvästi todettu.
Hänen roolinsa on olla asiallinen pressan rinnalla, mutta en ole ollenkaan varma onko se sitä samaa kuitenkaan kotioloissa. Elämä jatkuu Saulin pressakauden jälkeen ja uskon, että kuulemme sitten Jennistä ihan uudella tavalla.
En nyt siis toivo Saulin kuolemaa, mutta kiinnostuksella odotan, millaiseksi muodostuu Jennin rooli sitten kun Sauli (todennäköisesti ennen Jenniä) kuolee. Elleivät eroa ennen sitä. Vetäytyykö julkisuudesta vai löytääkö itselleen jonkin uudenlaisen julkisen roolin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenni on tehnyt radikaalin ratkaisun kun on ottanut vanhan miehen. Mun mielestä räväkkä veto.
Joo. Ja se saa ainakin mut miettimään että onko pohjimmiltaan niin tasapainoinen kuin miltä vaikuttaa...jos onkin joku paha daddyissue ja yrittää vain kaikin keinoin hallita sisäistä kaaostaan?
Nimimerkillä pätevä keittiöpsykologi 2.
On niitä ollut useampiakin. Myös Jennin tasapainoiseksi olettaminen ja muut positiiviset määreet on sitä samaa.
jennihaukiot ei ainakaan kirjoittele tuollaisia keittiöanalyysejä täällä :D
itse olen rauhallinen ja töissä ja muualla etäisen kohtelias kaikille, haluan pitää oman elämän erillään muusta, ihan vaan ettei tule vaikeuksia ja saan olla rauhassa. olen aina ollut pohdiskelija, jo lapsena. tykännyt kirjoittamisesta. jotkut nyt vaan on tällaisia.
Vierailija kirjoitti:
jennihaukiot ei ainakaan kirjoittele tuollaisia keittiöanalyysejä täällä :D
itse olen rauhallinen ja töissä ja muualla etäisen kohtelias kaikille, haluan pitää oman elämän erillään muusta, ihan vaan ettei tule vaikeuksia ja saan olla rauhassa. olen aina ollut pohdiskelija, jo lapsena. tykännyt kirjoittamisesta. jotkut nyt vaan on tällaisia.
Juurihan kirjoitti. Tosin luulin, että jennihaukiot osaavat käyttää isoja kirjaimia lauseen alussa.
Mä olen ollut jo lapsena hyvin rauhallinen ja hillitty ulospäin. En tiedä vaikuttaako yksinäinen lapsuus, voi olla tai sitten ei. Sitä tää ei kuitenkaan tarkoita, ainakaan mun tapauksessa todellakaan, että en ahdistuisi asioista tai olisi tasapainoton tai että elämä olisi helppoa. Mutta kyllä mulla kieltämättä on vaikeuksia ymmärtää ihmisiä joilla ei ole itsehillintää vaan esim. työpaikoilla kiukutellaan miten sattuu tai ärsyynnytään siitä että muut on vääränlaisia. Tietynlaista lapsellisuutta ja itsekeskeistä ajattelua on vaikea ymmärtää.
Mä luulen, että Haukiolla on erikseen työrooli ja pakkokin se on olla. Luulen, että oppinut tämän jo puoluepolitiikan viestinnässä ollessaan. Veikkaan, että oikea Haukio on yllättävän hauska ja rempseä, jos siihen on mahdollisuus. Minusta hän vaikuttaa aidosti sydämelliseltä ihmiseltä ja olen todella iloinen hänen puolestaan, että sai lapsen. Sitähän ei tiedetä minkälainen lapsuus on hänellä ollut ja voihan se olla ollutkin vaikea. Toisaalta se voi olla hyväkin asia, mikä antaa ihmiselle perspektiiviä suhtautua erilaisiin ihmisiin oikein ja empaattisesti. Hyvä johtaja on aina kokenut elämässään jonkin suuren menetyksen ja tätä kannattaisi aina kysyä johtajien ns. Työhaastatteluissa. Sen takia Saulikin on niin hyvä!
Hyvin sitä negatiivista löytyy kun jaksaa etsiä👍