Lue keskustelun säännöt.
Ihmisten aggressionpurkauksista ja raivoamisesta
30.04.2019 |
Miten jaksetaan vetää pultteja pienistäkin asioista. Huudetaan ja raivotaan kun joku on jotain toista mieltä tai ei ole kiinnostunut juuri sinusta tai sinun asioista. Loppujen lopuksi mikään asia ei ole raivoamisen arvoinen, oikeesti kun miettii. Kun odottaa hetken ja miettii sitä asiaa, joka sillä hetkellä herättää tunnekuohuntaa, tajuaa että universumin mittakaavassa tuolla(kaan) asialla ole mitään merkitystä. Sen jälkeen voi taas jatkaa arkea. Rakastan viilipyttymäisiä ihmisiä yli kaiken!
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerran koulutuksessa ja illalla kun istuimme koulutusporukan kanssa illallisen äärellä eräs seuureen naisista muuttui muutaman lasillisen jälkeen suorastaan pelottavan aggressiiviseksi. Itse en edes juuri puhunut mitään ja silti tuntui, että tulee pöydän yli. Kukaan ei ollut provoisoinut häntä mitenkään. Myötähäpeä!
Minäpäs olenkin oma universumini. Tungen nokkani toisten ihmisten elämään koska te nyt oikeesti teette asiat vaikeiksi. Ei minua kiinnosta kiinnostanko minä. Minua kiinnostaa tapahtuuko oikeus, kohtuus ja puolustuskyvyttömien etu.
Ei kiinnosta viiliyly pyttyn vertaa.
Tuskin sinuakaan, ap. Siksi pyttyjä rakastatkin kun ne pitää sut pois epämukavuusalueeltasi.
Vierailija kirjoitti:
Minäpäs olenkin oma universumini. Tungen nokkani toisten ihmisten elämään koska te nyt oikeesti teette asiat vaikeiksi. Ei minua kiinnosta kiinnostanko minä. Minua kiinnostaa tapahtuuko oikeus, kohtuus ja puolustuskyvyttömien etu.
Ei kiinnosta viiliyly pyttyn vertaa.
Tuskin sinuakaan, ap. Siksi pyttyjä rakastatkin kun ne pitää sut pois epämukavuusalueeltasi.
En tajunnut mitään sun tekstistä, mutta nuorempana minä(kin) olin tempperamenttisempi ja saatoin vetää pultteja pikkuasioista. Sitten kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin, että minä en ole universumin keskipiste eikä minun tunnereaktio ole siten kovin tärkeä. Mua suorastaan ällöttää seurata vierestä näitä minä ja minun napa-ihmisiä, jotka odottavat että he ja heidän mielipide on maailman törkein ja jos et ole samaa mieltä pääse hellvetti irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpäs olenkin oma universumini. Tungen nokkani toisten ihmisten elämään koska te nyt oikeesti teette asiat vaikeiksi. Ei minua kiinnosta kiinnostanko minä. Minua kiinnostaa tapahtuuko oikeus, kohtuus ja puolustuskyvyttömien etu.
Ei kiinnosta viiliyly pyttyn vertaa.
Tuskin sinuakaan, ap. Siksi pyttyjä rakastatkin kun ne pitää sut pois epämukavuusalueeltasi.
En tajunnut mitään sun tekstistä, mutta nuorempana minä(kin) olin tempperamenttisempi ja saatoin vetää pultteja pikkuasioista. Sitten kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin, että minä en ole universumin keskipiste eikä minun tunnereaktio ole siten kovin tärkeä. Mua suorastaan ällöttää seurata vierestä näitä minä ja minun napa-ihmisiä, jotka odottavat että he ja heidän mielipide on maailman törkein ja jos et ole samaa mieltä pääse hellvetti irti.
Törkein=tärkein 🙂
Harva elää elämäänsä miettien universumia...