Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miesnäkökulma - Miten jatkaa avioliitossa eteenpäin?
Tätäkö tämä elämä on...
30.04.2019 |
Hei! Toivon asiallisia vastauksia tähän, sillä asia todella vaivaa minua enkä tiedä mitä tekisin.
Olen pidemmän aikaan pohtinut mielessäni ongelmaa vaimoni suhteen. Asiat menevät näennäisesti hyvin, mutta omassa mielessäni parisuhteen status on ollut rauhaton jo pidemmän aikaa. Olemme olleet muutaman vuoden naimisissa mutta alusta alkaen mieltäni on kaihertanut vaimon impulsiivisuus ja kontrollinhalu: jos olen liian pitkään suihkussa tai istun vessassa, tulee hän ovelle huutamaan mikä minulla kestää? Hän valittaa siitä millä tavalla viikkaan paidat, kuinka kauan juttelen vanhempieni kanssa puhelimessa tai kuinka silitän omat kauluspaitani. Ihan kaiken pitäisi mennä hänen halujensa mukaan. Jos sanon mitä tahansa vastaan, alkaa jumalaton tappelu ja hänen osaltaan tavarat alkavat lentää. Useampi perintöastia on lentänyt maahan rikkinäisenä sekä myös hänen oma, juuri ostettu iphonensa. Olen yrittänyt vihjailla suoraan ja epäsuoraan, että voisimme hyötyä kumpainenkin pariterapiasta, mutta hän ei näe mitään syytä mennä sinne koska kaikki on minun vikaani eikä hän halua tulla sinne niitä sanomaankaan.
Olen omasta mielestäni melko tavallinen ihminen. Käyn töissä, teen melkein kaikki kotityöt enkä vietä juurikaan aikaa television tai tietokoneen ääressä. Joskus saatan lukea sähköposteja tai muita viestejä kännykästäni, mutta rouvan mielestä en tee muuta kuin istun kännykällä päivät pitkät. Hän itse istuu suurimman osan ajasta ruutu naaman edessä mutta jos siitä hänelle sanon, seuraa tappelu ja kuulen kuinka paska ihminen olen.
Harrastan pääasiassa luontoon liittyviä asioita sekä liikuntaa, mutta nämä ovat jääneet käytännössä kokonaan pois, sillä olen huomannut, että positiivisuuteni ja elämäniloni on kadonnut, tunnen olevani käytännössä vain tyhjä kuori, joka vain sitkuttelee eteenpäin vailla päämäärää.
Vaimoni on töissä matalapalkka-alalla ja hänen rahankäyttönsä on todella spontaania. Hän käyttää rahansa mihin haluaa mutta jos itse edes mietin ostavani jotakin tarpeellista, seuraa tappelu sillä se ei hänen mielestään ole tarpeellista ja persoonana yritän välttää tappeluita viimeiseen asti, siitäkin syystä, että en jaksa viikon huutamista jokaisen väärin tehdyn asian jälkeen.
Tiedostan olevani "tossun alla", mutta se johtuu perusluonteestani. Usein mietin suihkussa ittekseni näitä asioita realistisesti, mutta kun otan asiat puheeksi vaimon kanssa, hän ei halua jutella asioista vaan tuumaa tavalliseen tapaansa, että "mikä v*ttu sun ongelma on?" ja jatkaa viestittelyä kavereidensa kanssa.
Työni puolesta olen tutustunut moniin muihin naisiin. Olen huomannut, että nämä muut, tavalliset ihmiset, ovat luonteeltaan paljon viehättävämpiä ja mielenkiintoisempia.
Ehkä tiedän mitä minun tulisi tehdä, mutta olen kuitenkin neuvoton. Hänessä on myös paljon hyvääkin mutta uskon, että koska hän on luonteeltaan hyvin manipuloiva ja määräilevä, nämä luonteenpiirteet tulevat voimistumaan suhteessa ajan saatossa, koska olen antanut niille vallan. Hän kuitenkin jaksaa kehua minua ja on varsinainen enkeli jos hän haluaa jotakin, joten ainakin välillä hän on ihan mukavakin.
Mitä te muut tekisitte?
Kommentit (65)
Jättäisin sen ja etsisin paremman. Naisesi ei selvästi arvosta sinua kun ei osaa asiallisesti suhtautua asiaan kuin asiaan. Hemmoteltu lapsi-nainen. Kiitä onneasi ettette ole vielä lisääntyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota itseäsi niskasta kiinni ja hae eroa, eihän tuo ole onnellista elämää. Avioliitossa kuuluisi olla onnellinen, jakaa ilot ja murheet ja tehdä yhdessä asioita.
Olet kirjoittanut tänne rehellisesti sitä miltä sinusta tuntuu. Näytä tämä ketju/viestisi hänelle ja sano että tältä sinusta tuntuu, ruvetaanko korjaamaan tilannetta vai lähdetäänkö erilleen.
muista, sinä olet se narsisti-sika jos jätät tuon tyylisen naisen.
jos sen kestät niin eroa heti kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisin riippuu siitä, kuinka timmi on ja kuinka usein saan panna pyllyyn.
Kaikissa on vikoja ja puutteita. Pitää siis miettiä voittaako hyvät asiat huonot. Jos jotkut asiat ovat aivan huippua, voi sietääkin jonkin verran hulluutta naiselta. Jos ei ole, niin akka ruotuun, tai pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisin riippuu siitä, kuinka timmi on ja kuinka usein saan panna pyllyyn.
Sinänsä hypoteettinen tilanne, että et ole vielä koskaan päässyt metriä lähemmäs naista.
Joku mainitsi, että vaimosi saattaa olla masentunut. Paljon mahdollista. Kerron oman tarinani.
Meidän avioliitossa mies määräsi kaikesta; miten vietämme viikonlopun, mihin menemme lomalle, mitä ostamme kaupasta jne. Minä sain kyllä mennä mukana esimerkiksi lomille hänen mukanaan hänen vanhempiensa kotiin, mutta siellä hän ei viettänyt aikaa minun kanssani vaan kuljeskeli kylillä, metsissä, kalassa.
Nyt joku ajattelee, että olen läheisriippuvainen. En tosiaankaan ole, vaan tarvitsen aikaa myös yksin olemiseen. Minulle sopi mainiosti se, että viikolla olin yksin, kun mies oli "tärkeissä" kokouksissa myöhään yöhön saakka. Mutta kai nyt edes joskus haluaisi olla miehensä kainalossa ihan muuten vain kaikessa rauhassa.
Usein perjantaisin laitoin illaksi maittavan aterian, katoin pöydän viineineen, kynttilöineen. Kun viini oli juotu ja minä romanttisissa tunnelmissa, mies riensikin lähipubiin puhumaan politiikkaa. Kun hän sieltä pikkutunneilla humalassa tupakansavulle löyhkäten palasi ja halusi seksiä, hän ihmetteli, miksi minä en halunnut.
Pyysin monta kertaa, että menisimme perheterapiaan, mutta miehen mielestä meillä oli kaikki hyvin. Hänellä olikin. Hän pääsi työn ja harrastusten puolesta paljon liikkumaan, syömään hyviä illallisia, käymään teatterissa ja konserteissa.
Aloin hiljakseen masentua, kun tunsin olevani kuin ilmaa. Masennukseni paheni pahenemistaan ja ilmeni niin, että aloin tiuskia miehelleni joka asiasta, osasin olla aika ilkeä. Lakkasin huolehtimasta itsestäni, en viitsinyt viikonloppusin enää laittautua kauniiksi - miksi olisin - kuljin hiukset rasvaisena lököttävissä vaatteissa.
Lopulta halusin eron. Nyt kun olen tasapainoisessa suhteessa, ymmärrän, että minun olisi silloin pitänyt antaa kaksi vaihtoehtoa, terapia tai ero.
En tarkoita tällä, että aloittajan vaimon masennus ja käytös johtuisi laiminlyövästä miehestä, niin kuin minun tapauksessani, vaan vaimon masennuksen syitä voi olla kymmeniä muita. Ehdotan aloittajalle, että asioitten halkipuhuminen asiantuntijan pakeilla avaisi avioliiton ja mahdollisen masennuksen solmut ja syyt ja saisi pariskunnan näkemään, mihin suuntaan lähtevät ja lähtevätkö yhdessä vai erikseen.
Aloittaja, muista että ihmisen pitää olla kiltti myös itselleen, ei saa alistua kynnysmatoksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori tungen tähän naisena. Olisko vaimosi masentunut? Tyytymätön johonkin?,itseensä?
Entä petipuuhat?läheisyys?
Onko vaimo ollut aina kontrollifriikki? Jos ei mikä sen on laukaissut?
Entä yhdessä tekeminen? Mutta joo vakavan keskustelun paikka. Pyydät että hän istuu alas ja sanot nyt kuuntelet jutellaan. Sitten koitat saada hänet keskustelemaan niistä asioista mikä on ongelmana. Ellei suostu niin juuri niinku joku ehdotti että ammattiapu tai ero.kiertelemättä sanot kaiken.
Mä oon ite vahvatahtoinen luonteelta,mies sano mulle asiasta. Sanoin hänelle muistuta mua aina jos alan päällepäsmäröidä et hengitä ja kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Ja voin sanoa että on toiminut. Meillä puhutaan kyllä kaikesta ja se on avannut paljon hyvää. Lisäksi minuun toimii lyhyt ja ytimekäs toiminta ja pyyntö/käsky tapa. Eli jos miehellä on parempi ehdotus tai ehdotus ylipäätään johonki tai mielipide. Hän osaa sanoa mulle et hiljaa ja kuuntele. Toimii meillä.
Ei huonoa käytöstä voi puolustella sillä, että "mulla nyt on vaan vähän vaikea luonne". Käytös on asia, jota voi halutessaan kuitenkin muokata ja mistä on itse vastuussa eikä niin, että miehen tulee osata oikealla tavalla komentaa esimerkiksi.
Pelasta itsesi hyvä mies ja eroa, ettei sinulle käy niin kuin minulle kävi. Omasta erosta on aikaa jo 8 vuotta mutta itseäni en ole enää takaisin saanut. Ennen olin iloinen, hauska ja innostunut asioista. Nykyisin -kiitos exän-vain ja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipas paljon vastauksia kaupassa käydessäni.
Hän osaa esittää täydellistä ihmistä ulkopuolisille. Vanhempani, sisarukseni ja kaverini pitävät hänestä kovasti mutta kotona totuus paljastuu. Luulen, että mun kannattaa alkaa kertomaan hieman suhteen ulkopuolisille ihmisille totuus suhteesta, jolloin tilanne valkenee heillekin eikä ero tule olemaan yllätys missä minä olen välttämättä se paha osapuoli.
T: AP
Vierailija kirjoitti:
Tulipas paljon vastauksia kaupassa käydessäni.
Hän osaa esittää täydellistä ihmistä ulkopuolisille. Vanhempani, sisarukseni ja kaverini pitävät hänestä kovasti mutta kotona totuus paljastuu. Luulen, että mun kannattaa alkaa kertomaan hieman suhteen ulkopuolisille ihmisille totuus suhteesta, jolloin tilanne valkenee heillekin eikä ero tule olemaan yllätys missä minä olen välttämättä se paha osapuoli.
T: AP
👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti kun mun miehen eksän nyksä kirjoittelis :D Tuollaisen mahdottomaksi menneen perhetilanteen takia mieheni erosi exästään. Onneksi, niin sain hyvän miehen joka osaa arvostaa minua, ja tehdä oman osansa :)
Moi Ap!
Kuulostipa kertomasi täysin ensimmäiseltä avioliitoltani. Myös minä etsin syitä erota ja toivoin vaimon pettävän, jottei minun tarvitse loukata häntä eroamalla. Kävimme jopa parisuhdeterapiassa jossa poissuljettiin vaimon mahdollinen masennus ja muut asioita selittävät ongelmat. Avioliittomme oli yksinkertaisesti kamala, kamala virhe.
Lopulta laitoin eropaperit vetämään. Olin vuoden aika maassa, uskoni avioliittoon ja rakkauteen oli mennyt. Sitten tapasin ihanan naisen. Hän näki minut ihmisenä, arvosti, olimme tasavertaisia ja -arvoisia. Rakastuin ihan päätä pahkaa ja onneksi nainen myös. Nyt olemme olleet yhdessä viisi vuotta ja vielä välillä tunnen itseni ihan vastarakastuneeksi teinipojaksi.
Ero oli elämäni paras päätös. En kanna ex-vaimoa kohtaan kaunaa, varmasti tein virheitä minäkin. Nyt olen kuitenkin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5 Miehet eivät koskaan kirjoita niin pitkiä avauksia tai viestejä, ettei niitä jaksa lukea.
Tuli vietettyä vappua tuossa niin en käynyt koneella. En ole vielä ottanut asiaa puheeksi vaimon kanssa, odotan hyvää hetkeä. Täällä on kyllä tullut paljon loistavia kommentteja, suuret kiitokset jo valmiiksi =)
T: AP
Aino, sun provot on huonoja ja pitkiä.
Niin tämähän on vain sinun tarinasi. Miehet ovat ovat sikoja ja naiset hulluja. Herää kysymys, että miksi ylipäätään menitte naimisiin? Musta olisi ihan kiva vaimosi puoli tästä asiasta.... Terveisin; Hulluksi ex-vaimoksi leimattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisin riippuu siitä, kuinka timmi on ja kuinka usein saan panna pyllyyn.
Sinänsä hypoteettinen tilanne, että et ole vielä koskaan päässyt metriä lähemmäs naista.
Olempas! Nimittäin Siwan kassajonossa, äiti antoi karkkirahaa!
Vierailija kirjoitti:
Niin tämähän on vain sinun tarinasi. Miehet ovat ovat sikoja ja naiset hulluja. Herää kysymys, että miksi ylipäätään menitte naimisiin? Musta olisi ihan kiva vaimosi puoli tästä asiasta.... Terveisin; Hulluksi ex-vaimoksi leimattu.
En tiedä perimmäistä syytä, ehkä en noteerannut tai en halunnut noteerata niitä huonoja puolia, varmaan oli vielä uutuudenviehätystä sen verran ilmassa. Tiedosta kyllä, että tein virheen siinä, että menin naimisiin tuntematta toista liian hyvin ja nyt saan siitä kärsiä mutta harmittaa kun pidän itseäni rauhallisena ja kunnollisena miehenä ja joudun tällä tavalla kohdelluksi.
Entiset parisuhteet ovat myös olleet pitkiä ja ne ovat loppuneet muista syistä, mutta tällaista kohtelua ei ole ikinä tullut vastaan.
T: AP
Alue: Aihe vapaa
Tapauksestasi tulee mieleen eräs sukulaismies, jolla kävi kaikkien mielestä superhyvä tuuri kun meni nuorena naimisiin hyvännäköisen ja erittäin hyvätuloisen naisen kanssa. Nainen on erittäin voimakastahtoinen, kaikki menee aina hänen etujensa mukaan, niin asuinpaikka kuin sosiaalinen elämä. Nainen kokee oikeudekseen raivota ja kiukutella yhtäkkiä pikku asioista miehelleen ja väheksyy tätä muiden kuullen. Sellaisen ihmisen kanssa ei auta vaikka miten päin olisi. Aina saa pelätä.Sukulaisen olisi pitänyt ottaa kiltti ja tavallinen vaimo. Suhteessa pitää olla hyvä olla. Toki jos oikeasti olet aina kännykällä ja istut tunnin vessassa piileksimässä niin silloin toki vaimollakin oikeus jotain sanoa.