Mitä ajattelette tästä suunnittelemastani toimintatavasta, jota olen aikonut noudattaa mahdollisessa tulevassa parisuhteessani?

Välinpitämättömyys ja mustasukkaisuus, molemmat huonoja ääripäitä.

Välittäminen ja vapauden/tilan antaminen, tätä kiitos.

Kukin taaplaa tyylillään.

Kyllähän kaikenlaisella kontrolloimisella ja nalkutuksella saa kumppanin katoamaan

Toista ei voi omistaa. Voi vain toivoa ja rakastaa.

saattaa olla hankalaa löytää puoliso, joka sallii sinulle saman. Tai siis joku aidosti sinuun rakastunut, jonka mielestä on ihan OK, että ihastuessasi teet mitä haluat.

Eli siis jos kumppanisi ihastuu toiseen, sinä annat luvan käydä kokeilemassa olisiko mahiksia vaihtaa parempaan etkä ole mustasukkainen näkyvästi vaikka he viettäisivät yhdessä aikaa ihastuneena? Tuo toimii vain, jos seurustelet jonkun pyhimyksen kanssa. Tunteiden ilmaisemattomuus ja patoaminen (huom! mustasukkaisuutta voi ilmaista myös terveellä tavalla keskustelemalla, ei haastamalla riitaa tai kiukuttelemalla) myöskään harvoin on terveellistä tai edes mahdollista ikuisesti, koska sinusta tulisi todennäköisesti tositilanteessa vähintäänkin passiivisaggressiivinen ehkä ilman että itsekään tiedostaisit oireilevasi toisen ihastuksesta, eli omasta menetyksen tai hylätyksi tulemisen pelosta. Aloitus oli hyvä ja siinä oli kaunis idea, mutta oikeasti asiat ja ihmisen mieli on paljon monimutkaisempi. On todella vaikea etukäteen päättää ja suunnitella, miten tulee käyttäytymään jossakin tulevaisuuden suhteessa vaikeissa tilanteissa. Et voi ennustaa mitä tulet tuntemaan ja kuinka voimakkaasti.

En ymmärrä näitä ”jos ihastut toiseen” -keskusteluja ollenkaan. Sinuna päättäisin unohtaa myös sellaiset kokonaan. Jos haluat olla onnellinen suhteessa, tee kivoja asioita toisen kanssa ja ilman. Elä kiinnostavaa elämää niin olet kiinnostava toisen silmissä. Etsi omat intohimosi ja tavoittele niitä.

Parisuhteessa keskity pitämään hauskaa yhdessä ja nauttimaan. Älä analysoi äläkä järkeile toisen kuullen tuollaisia asioita. Miehet harvoin tykkäävät naisista, joiden kanssa pitää käydä kaiken maailman sääntökeskusteluja ja vatvoa mahdollisia ihastumisia ja tunteita muita kohtaan.

Ihminen pysyy luonasi jos hänellä on hyvä olla kanssasi. Jos yhdessäolo ei tuota hyvää mieltä, se tuntuu rasittavalta ja jos pitää vääntää kaikenlaista, miksi vaivautua?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä ”jos ihastut toiseen” -keskusteluja ollenkaan. Sinuna päättäisin unohtaa myös sellaiset kokonaan. Jos haluat olla onnellinen suhteessa, tee kivoja asioita toisen kanssa ja ilman. Elä kiinnostavaa elämää niin olet kiinnostava toisen silmissä. Etsi omat intohimosi ja tavoittele niitä.

Parisuhteessa keskity pitämään hauskaa yhdessä ja nauttimaan. Älä analysoi äläkä järkeile toisen kuullen tuollaisia asioita. Miehet harvoin tykkäävät naisista, joiden kanssa pitää käydä kaiken maailman sääntökeskusteluja ja vatvoa mahdollisia ihastumisia ja tunteita muita kohtaan.

Ihminen pysyy luonasi jos hänellä on hyvä olla kanssasi. Jos yhdessäolo ei tuota hyvää mieltä, se tuntuu rasittavalta ja jos pitää vääntää kaikenlaista, miksi vaivautua?

Tämä tuli itsellenikin mieleen. Ajatuksen tasollahan tämä olikin, enkä ole ollenkaan varma pystyisinkö edes tällaiseen tai olisiko edes mitenkään viisasta loppujen lopuksi alkaa ylipäätään puhua mahdollisista suhteen ulkopuolisista ihastumisista.

Ap

Jos oma puolisoni olisi suhteen alussa alkanut höpistä jotakin soopaa siitä, miten minulla on lupa ihastua myös muihin, olisin pitänyt häntä ihan hölmönä. Olisin varmaan myös ajatellut, että hän ei ole lainkaan tosissaan ja että hän haluaa nyt sellaisen suhteen, mikä ei todennäköisesti kiinnosta minua.

Minkä verran sinulla on kokemusta rakastuneena olemisesta ja parisuhteessa elämisestä?

Sait hyviä vastauksia. Kaikenlainen roikkuminen ja sääntöily kyllä ylenannattaa. Kun oma elämä ok, kaikki voittaa.

🤗😄

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran sinulla on kokemusta rakastuneena olemisesta ja parisuhteessa elämisestä?

Ei ollenkaan. En ole koskaan ollut rakastunut, rakastanut tai ollut kunnon parisuhteessa.

Ap

Itse panostaisin ennemminkin siihen että se mahdollinen kumppani on luonteeltaan ja arvomaailmanltaan sellainen että osaa ihan itse käsitellä rakentavasti mahdolliset ihastukset ja toimia niiden kanssa minua ja parisuhdettamme kunnioittaen. Eli siis ohittaa ohimenevinä asioina ne joitka sitä oikeasti ovat. Ja toisaalta jos ihastus on oikeasti vakavaa, olisi sitten asian kanssa avoin ja lopettaisi meidän suhtemme eikä salailisi asiaa.

Mutta mitään lupia ihastua puolin tai toisin en kyllä suhteeseeni kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos oma puolisoni olisi suhteen alussa alkanut höpistä jotakin soopaa siitä, miten minulla on lupa ihastua myös muihin, olisin pitänyt häntä ihan hölmönä. Olisin varmaan myös ajatellut, että hän ei ole lainkaan tosissaan ja että hän haluaa nyt sellaisen suhteen, mikä ei todennäköisesti kiinnosta minua.

Tämä oli hyvä vastaus. Minulle tulee päähäni monesti huonoja ideoita, mutta onneksi harvemmin olen toteuttanut niitä.

Ap

Aivan liikaa jossittelua ja analysointia. Itse kavahtaisin takajaloilleni, jos suhteen alussa toinen alkaisi ladella valmiiksimietittyjä toimintamalleja skenaarioon a, b ja c, ja miten tulee käyttäytyä ja toimia missäkin tilanteessa. Ei parisuhde ole mikään säännötetty yritys, jota yritetään saada mahdollisimman toimivaksi laatimalla monimutkaisia sääntöjä.

Relaa, ole iloinen, anna kumppanille itsestäsi kaikki paras itsestäsi, nauti yhdessäolosta, säilytä oma persoonallisuutesi ja itsenäisyytesi, päästä irti analysoinnista.

Alku oli lupaava, mutta tuo ihastumisjuttu meni överiksi. En itsekään jaksaisi olla mustasukkaisen tai takertujan kanssa yhtään, mutta on tuokin aika outoa, jos seurustelukumppanin kanssa yhdessä keskustellen pitäisi päättää, yritänkö iskeä jonkun ulkopuolisen ihastukseni vai en! Aika creepyä, itse asiassa. Älä vaan tuollaista ehdota kenellekään!

NäinMeillä kirjoitti:

Itse panostaisin ennemminkin siihen että se mahdollinen kumppani on luonteeltaan ja arvomaailmanltaan sellainen että osaa ihan itse käsitellä rakentavasti mahdolliset ihastukset ja toimia niiden kanssa minua ja parisuhdettamme kunnioittaen. Eli siis ohittaa ohimenevinä asioina ne joitka sitä oikeasti ovat. Ja toisaalta jos ihastus on oikeasti vakavaa, olisi sitten asian kanssa avoin ja lopettaisi meidän suhtemme eikä salailisi asiaa.

Mutta mitään lupia ihastua puolin tai toisin en kyllä suhteeseeni kaipaa.

Erittäin hyvin ajateltu. En missään tapauksessa haluaisikaan olla ihmisen kanssa, joka olisi keskenkasvuinen. Juuri tuollainen omien tuntemusten käsitteleminen viisaasti ja pitkänäköisesti on tärkeää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos oma puolisoni olisi suhteen alussa alkanut höpistä jotakin soopaa siitä, miten minulla on lupa ihastua myös muihin, olisin pitänyt häntä ihan hölmönä. Olisin varmaan myös ajatellut, että hän ei ole lainkaan tosissaan ja että hän haluaa nyt sellaisen suhteen, mikä ei todennäköisesti kiinnosta minua.

Nimenomaan näin. Tuohan on täysin järjetön ajatus. Itse haluan olla parisuhteessa jossa toiselle ei todellakaan ole ok jos ihastun muihin! En nyt missään nimessä puhu mistään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta tietenkään, mutta haluanhan minä nyt hyvä ihminen tietää että olen toiselle tärkeä!

Samantyyppisiä ajatuksia itselläni. Ainut ero etten jää odottelemaan jos haluaa kokeilla toista. Saa mennä, mutten ota takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran sinulla on kokemusta rakastuneena olemisesta ja parisuhteessa elämisestä?

Ei ollenkaan. En ole koskaan ollut rakastunut, rakastanut tai ollut kunnon parisuhteessa.

Ap

Massiivinen yllätys ja shokki. Seuraavaksi yllätät kertomalla että sinulla on diagnosoitu Asperger tai vastaava.