Työttömät kertovat karusta elämästään nyky-Suomessa:”keitän lapselle desin riisiä lounaaksi, itse juon vain paljon vettä”.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen toimeentuleva ihminen voisi vaikka 6 kuukauden ajan kirjata ylös, mihin kaikkeen muuhun itsellä menee rahaa kuin ruokaan.

Sitten voisi kuvitella, että olisit niiden kaikkien tarpeellisten tai kivojen juttujen sijasta joutunut miettimään, käyttääkö senkin rahan (halpaan ja täyttävään) ruokaan. Olisitko tinkinyt ruoasta ostaaksesi esim. rintaliivit, synttärikukan ja bussilipun mummon 80-synttäreille, uuden kahvinkeittimen rikkinäisen tilalle, aurinkorasvan kesäksi... Mutta köyhänhän pitää syrjäytyä ystävistä ja suvusta, kulkea ilman alusvaatteita, lopettaa ylellinen kahvin juominen tai palaa auringossa. Tai sitten oikeasti köyhä ostaa sen 10 euron aurinkorasvan ja jättää sitten pari jauhelihapakettia ja perunapussin ostamatta.

Pitkäaikaistyöttömän tai köyhän elämä on jatkuvasti tällaista kuluttavaa pohtimista. Jokainen taatusti osaa ostaa kaalia, linssejä ja kaurahiutaleita, mutta vaikkapa parissa vuodessa alkaa tulla muitakin pakollisia menoja, joihin ei tukia saa. On yllättävän paljon jo lääkkeitä, joihin ei apua saa.

Mummolle ei ole tärkeää saada kukkaa, vain vieras. Ei mummo tarvitse enää tavaroita - ja jos tarvitsee, olkoon ilman köyhiä vieraita.

Auringossa ei tarvitse istua, ja jos tarvitsee, voi käyttää ohuita vaatteita, jos ei ole varaa rasvaan. Ei ne kaikki edes maksa kymppiä, vitosellakin saa.

Kahvin keittämiseen ei tarvita keitintä, sitä voi keittää vaikka tavallisessa kattilassa, kunnes on taas varaa ostaa keitin.

Rintaliivejä ei tarvita uusia joka kuukausi tai edes joka vuosi.

Kaikki nämä ovat taas tämmöisiä keksimällä keksittyjä juttuja. Minä olen ollut opiskelija 8 vuotta ja elänyt pelkällä opintorahalla ja asumislisällä. Opin käyttämään vähiä rahoja hyvin. Niistä taidoista oli hyötyä vuosia myöhemmin, kun mieheltä meni työpaikka alta muutaman sadan muun kanssa eikä kolmeen vuoteen löytynyt uutta. Oli siinä minun palkastani asuntolaina maksettavana ja lapsi elätettävänä itseni ja miehen lisäksi eikä mitään tietoa siitä, milloin mies työllistyy uudelleen vai työllistyykö koskaan. Kun ikää on lähemmäs viisikymmentä ja samassa kaupungissa 500 oman alan duunaria työttömänä, on ihme, jos onnistuu työtä taas saamaan. Onneksi miehellä oli useampia koulutuksia alla, ja töitä löytyi lopulta toiselta alalta. Kyllä siinä tuli pennejä laskettua monessa kuussa, mutta kun rahaa on vähän, ei osteta mitään, mitä todella ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikattu työmarkkinatuki tarkoittaa sitä, että on aktiivisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa itseensä. Käytännössä siis kieltäytynyt työkkärin ja sosiaalitoimen toimista, joilla työllistymistä olisi pyritty edistämään. Jos se oma työllistyminen ei edisty eikä kelpuuta jeesiä tässä, niin miksi ihmeessä tällaiselle ihmiselle pitäisi maksaa työttömyystuet täysinä? Henkilöhän on irtisanoutunut työttömän ainoasta velvollisuudesta eli olla työmarkkinoiden käytettävissä.

Minun työllistymistäni ei ole kukaan pyrkinyt edistämään. Olen tehnyt satoja työpaikkahakemuksia joka puolelle maata. Ainoat rekrytointikoulutukset, jotka minulle sopisivat, ovat sellaisia, joissa itse olen ollut kouluttamassa. Haluaisin pyrkiä joillekin autonkuljettajakursseille, mutta minulla ei ole rahaa maksaa niihin kuuluvia 350-1000 euron kuluja. Työmarkkinatukeani siis leikataan.

TE-virkailija on soittanut minulle kahdesti tarkistussoiton, jossa on vain päivitelty sitä, että työhön epätoivoisesti haluava ei saa mistään töitä. Olen itse soittanut TE-toimistoon muutaman kerran ja pyytänyt apua. Yksi virkailija oikein suuttui siitä, etten ollut löytänyt töitä, ja kaivoi esille kaikki Uudenmaan opettajanpaikat. Yritin selittää hänelle, että ei aineenopettajaa palkata erityisopettajan tai ihan toisen aineen vakanssiin, mutta hän oli sitä mieltä, että ei niillä niin eroa ole.

Mitä minä sinun mielestäsi olen aktiivisesti laiminlyönyt? Annapa nyt neuvoja, kun en itse tiedä eikä TE-toimisto kerro.

Oletko ehdottanut niitä kursseja työkkärissä? Nykyisinhän työkkäri sponssaakin opiskelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä10803 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne kirjoittelevat varmaan sellaiset työttömät/köyhät, jotka ovat pysyneet terveinä. Silloin tietysti pärjää paremmin ja on enemmän voimavaroja ja resursseja, myös niiden hyvien ja järkevien valintojen tekemiseen.

Ihmettelen silti, miksi ei ymmärretä sitä, että ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia. Ja empatian puute aivan järkyttävä. Jopa köyhät keskenään nokkivat toisiaan. Tällä yhteiskunnalla ei taida olla paljon toivoa enää.

Minä olen kärsinyt mielenterveysongelmista 10 vuotta ja olen sairaspäiväraha-kuntoutustuki-työmarkkin

atukikierteessä. Että kyllä, ihminen voi olla työtön, sairas ja silti syödä ihan hyvää ruokaa. Ja asua vielä omistusasunnossa, mietipä sitä.

Kyse on siitä, että toiset meistä on tehneet fiksuja valintoja ennen kuin se tunkio osui tuulimyllyyn ja jatkaneet sitä fiksujen valintojen tekoa senkin jälkeen. 

Jos taas ei ole koskaan elämässään tehnyt yhtään hyvää valintaa, voi varmaan päätyäkin tuollaiseen pelkkää riisiä -tilanteeseen. Mutta siihen päätyy vain jos ei ole koskaan ollut töissä, ei ole koulutusta, ei mitään. Tietysti jos ei ole kotona saanut minkäänlaista elämänoppia, on vaikea kouluttautua, saada se ensimmäinen työpaikka jne. Mutta silloinkin voi aina sentään mennä armeijaan ja yrittää luoda uraa puolustusvoimissa. Siellä saa sentään vähintään puoli vuotta täyden ylöspidon, päivärahaa ja miettimisaikaa. Eli on ainakin yksi päätös, jonka jokainen nuori voi tehdä hyvin, oli miten huonoista oloista hyvänsä, ja kääntää siten elämänsä suunnan.

No kerro ihmeessä mitkä ovat nämä täydelliset "fiksut valinnat" joita kristallipallosta voi etukäteen katsoa?

Ei kai siinä nyt esim. sen kummempia tarvita, kuin se että ei laita rahoja haisemaan silloin kun niitä on. Jos on töissä, säästää, sijoittaa. Ei asu vuokralla, vaan hankkii oman asunnon. Ne nyt ihan ekana tulee mieleen.

Mutta palkkapäivämiljonäärejähän nämä neuvot kauhistuttavat.

Minäkin asun omassa asunnossa, mutta minulla on vielä velkaa. Minä sanoisin ettei ikinä pidä lähteä tähän, ei tule sitä automaattiviissatasta tilille kuten vuokralla asuville. Ei saa toimeentulotukea eikä asumistukea.

Asumistukea saa myös omaan taloon.Minä saan osa-aikatyöllä ja asumistuella saman minkä saisin työttömänä mutta ei ole velkaa eikä työkkäri kimpussa.Käytän niitä halpoja kaurahiutaleita.

Minä saan 24 euroa asumistukea, kun tuloni on takuueläke, 784e. Seuraavassa tarkistuksessa varmaan jo loppuu. Ymmärrät varmaan ettei 24 euroa kata sähkölämmitystä, vakuutuksia, jätehuoltoa, kiinteistöveroa jne.

Vierailija kirjoitti:

Työtön saa Suomessa kaiken pakollisen päälle vähintää 500€ joka kuukausi. Jos tuolla summalla joutuu pahasti pihistelemään tai on vaikeuksissa niin kyseessä on pelkästään elämän- ja taloushallinnan ongelmat. Paras keino köyhien ja työttömien tilanteen parantamiseksi olisi tukien rahallisen määrän noston sijaan pakolliset elämänhallintakurssit ja ko. henkilöille asetettava henkilökohtainen holhooja, joka seuraa elämään niin kauan kunnes se on saatu kuntoon.

Voi v-u nyt tätä ylimielisyyttä. Sinun kaltaisillesi ihmisille pitäisi olla pakolliset empatiakurssit ja henkilökohtainen holhooja, joka vahtii ettet kirjoittele typeryyksiä keskustelupalstoille.

Pienituloinen työtätekevä kirjoitti:

Ammattiliiton ansiosidonnaista päivärahaa nauttivat ovat usein hyvätuloisia! He saavat ammattiliitostaan ilmaista rahaa kotiin tekemättä mitään. Hyvätuloiset työttömät ansaitsevat enemmän kuin pienituloiset työtä tekevät saavat palkkaa! Työttömillä ei ole työmatkakuluja, lapset voi hoitaa kotona ja päivähoitomaksut säästyvät. On 24/7 aikaa hoitaa lapsia ja kotia, valmistaa itse ruokaa ja leipoa, hyödyntää kirpputoreja ja verkkokirpputoreja, hakea päiväysalennuksia ja ilta-alennuksia kaupoista, tehdä kotitöitä ja vaikka remontoida kotia. Osa työttömistä tekee myös pimeätä työtä.

Miten tämä eroaa Kelan peruspäivärahaa saavista työttömistä? Ei heilläkään ole työmatkakuluja ja päivähoitokuluja. Kaiket päivät on aikaa lastenhoidon ohessa juosta alennusten perässä ja surffata nettikirppiksillä ja tehdä kotona itse sämpylät ja ruuat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavaa tuo "itse juon vain paljon vettä". Kaurahiutalepaketti maksaa alle euron ja siitä saa tehtyä tosi monta puuroa. 

Entä jos ei ole sitä alle euroakaan ja edellinen paketti on jo syöty. Tällainen tilanne voi olla esim. päivää tai kahta ennen tukien maksupäivää. Jos rahat ei kerta kaikkiaan riitä, niin ne ei riitä.

Eihän tuollaista tilannetta kellään ole kaiken aikaa tai edes hirveän pitkiä aikoja. Eihän ne ihmiset olisi edes hengissä enää. Noissa kertomuksissa on tuotu esille varmaankin niitä pahimpia tianteita ja kokemuksia.

En kykene ymmärtämään tuollaista elämäntyyliä ettei osata ollenkaan ennakoida. Jos olisin köyhä ostaisin joka kuukausi sinä päivänä kun rahat tulee useamman paketin noita kaurahiutaleita ja herneitä/linssejä hätävaraksi. Noin teinkin silloin kun olin vielä opiskelija ja rahat oli vähissä. Nälkää ei koskaan tarvinnut nähdä vaikka ruoka ei aina ollut kovin monipuolista.

Samaa mieltä. Olen aina hämmentävässä asemassa näissä keskusteluissa, koska sympatiseeraan ihmisiä joilla on huono elämäntilanne, ja tiedän varsin hyvin että ihan oikeaan köyhyysloukkuun voi joutua ilman mitään kaistapäisen huikentelevaisia elämäntapoja. (Joskin jokin syy sille elämäntilanteelle aina on, mutta köyhänä siitä ei välttämättä ilman apua näe ulospääsyä.)

Mutta sympatiasta huolimatta kiinnostaa kyllä tietää, mihin ihmeeseen ne rahat menee viimeistä 70 senttiä myöten, niin ettei jää rahaa edes kaurahiutaleisiin tai makaronipakettiin.

Minä ostin perjantaina kilon kaurahiutaleita, ja rahaa jäi noin 2,5 euroa. Kaksi päivää on mennyt pelkällä kaurapuurolla, ja huominen menee myös. Olen ollut vuoden sisällä monta päivää kokonaan syömättä, kun ei vain ollut rahaa ostaa mitään.

Tällainen tilanne tulee siis sen jälkeen, kun on syönyt kaapeista jauhot, hiutaleet ja muun kuivaruoan, jota on kerännyt pahan päivän varalle. Kun pahoja päiviä on riittävästi, ei hätävaroja enää ole. Olen monta kertaa ajatellut, että olisin voinut muutama viikko takaperin jättää saippuan tai pyykinpesuaineen ostamatta, jotta olisi nyt varaa näkkileipään, mutta tyhmyyksissään sitä ihminen sortuu joskus hammastahnaankin.

En tupakoi, en juo, en ostele mitään turhaa. Kuuteen vuoteen ole ostanut yhtään vaatetta enkä käynyt kampaajalla tai hammaslääkärissä. En poistu kotoa muualle kuin ruokakauppaan, joten rahat eivät mene esimerkiksi kahviloihin tai kaupungilla käymiseen. Onneksi ei ole perhettä, kavereita tai harrastuksia, niin ei ole tarvinnut niistä luopuakaan. Ymmärrän, että tällaista on hyvin vaikea käsittää mahdolliseksi. En minäkään käsittänyt ennen kuin omalle kohdalle sattui.

Tulot ja menot?

Mikset harrasta maksuttomia asioita? Hae vaikka kirjastosta luettavaa, katsottavaa tai pelattavaa. Srk järjestää monenlaisia maksuttomia kursseja aikuisillekin, meilläkin on kitaransoitto, kokkikurssi ja kivikoruntekokurssi.

Vaatteita ja kenkiä nyt ei muutenkaan pidä ostaa kuin tarpeeseen. Hiuksia ei tarvitse pestä kuin joka kolmas päivä. Iholle riittää vesipesu, jos ei ole saippuaa. 

Nyt herää kysymys siitä, miten täysin lukutaidoton ihminen on oppinut kirjoittamaan. Vai v****iletko sinä ihan lämpimiksesi?

Henkilö valitti, ettei hänellä ole muuta paikkaa, mihin mennä, kuin lähikauppa, eikä edes mitään harrastuksia. Tuossa esitettiin lukuisia maksuttomia harrastuskohteita, joista saa sisältöä elämään ja sosiaalisia suhteitakin mielenpiristykseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikattu työmarkkinatuki tarkoittaa sitä, että on aktiivisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa itseensä. Käytännössä siis kieltäytynyt työkkärin ja sosiaalitoimen toimista, joilla työllistymistä olisi pyritty edistämään. Jos se oma työllistyminen ei edisty eikä kelpuuta jeesiä tässä, niin miksi ihmeessä tällaiselle ihmiselle pitäisi maksaa työttömyystuet täysinä? Henkilöhän on irtisanoutunut työttömän ainoasta velvollisuudesta eli olla työmarkkinoiden käytettävissä.

Minun työllistymistäni ei ole kukaan pyrkinyt edistämään. Olen tehnyt satoja työpaikkahakemuksia joka puolelle maata. Ainoat rekrytointikoulutukset, jotka minulle sopisivat, ovat sellaisia, joissa itse olen ollut kouluttamassa. Haluaisin pyrkiä joillekin autonkuljettajakursseille, mutta minulla ei ole rahaa maksaa niihin kuuluvia 350-1000 euron kuluja. Työmarkkinatukeani siis leikataan.

TE-virkailija on soittanut minulle kahdesti tarkistussoiton, jossa on vain päivitelty sitä, että työhön epätoivoisesti haluava ei saa mistään töitä. Olen itse soittanut TE-toimistoon muutaman kerran ja pyytänyt apua. Yksi virkailija oikein suuttui siitä, etten ollut löytänyt töitä, ja kaivoi esille kaikki Uudenmaan opettajanpaikat. Yritin selittää hänelle, että ei aineenopettajaa palkata erityisopettajan tai ihan toisen aineen vakanssiin, mutta hän oli sitä mieltä, että ei niillä niin eroa ole.

Mitä minä sinun mielestäsi olen aktiivisesti laiminlyönyt? Annapa nyt neuvoja, kun en itse tiedä eikä TE-toimisto kerro.

Oletko ehdottanut niitä kursseja työkkärissä? Nykyisinhän työkkäri sponssaakin opiskelua.

Totta kai olen ehdottanut. Ei työkkäri maksa autonkuljettajakurssien lupia ja lääkärintodistuksia. En tiedä, maksaako muiden puolesta, mutta minun ei ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen toimeentuleva ihminen voisi vaikka 6 kuukauden ajan kirjata ylös, mihin kaikkeen muuhun itsellä menee rahaa kuin ruokaan.

Sitten voisi kuvitella, että olisit niiden kaikkien tarpeellisten tai kivojen juttujen sijasta joutunut miettimään, käyttääkö senkin rahan (halpaan ja täyttävään) ruokaan. Olisitko tinkinyt ruoasta ostaaksesi esim. rintaliivit, synttärikukan ja bussilipun mummon 80-synttäreille, uuden kahvinkeittimen rikkinäisen tilalle, aurinkorasvan kesäksi... Mutta köyhänhän pitää syrjäytyä ystävistä ja suvusta, kulkea ilman alusvaatteita, lopettaa ylellinen kahvin juominen tai palaa auringossa. Tai sitten oikeasti köyhä ostaa sen 10 euron aurinkorasvan ja jättää sitten pari jauhelihapakettia ja perunapussin ostamatta.

Pitkäaikaistyöttömän tai köyhän elämä on jatkuvasti tällaista kuluttavaa pohtimista. Jokainen taatusti osaa ostaa kaalia, linssejä ja kaurahiutaleita, mutta vaikkapa parissa vuodessa alkaa tulla muitakin pakollisia menoja, joihin ei tukia saa. On yllättävän paljon jo lääkkeitä, joihin ei apua saa.

Mummolle ei ole tärkeää saada kukkaa, vain vieras. Ei mummo tarvitse enää tavaroita - ja jos tarvitsee, olkoon ilman köyhiä vieraita.

Auringossa ei tarvitse istua, ja jos tarvitsee, voi käyttää ohuita vaatteita, jos ei ole varaa rasvaan. Ei ne kaikki edes maksa kymppiä, vitosellakin saa.

Kahvin keittämiseen ei tarvita keitintä, sitä voi keittää vaikka tavallisessa kattilassa, kunnes on taas varaa ostaa keitin.

Rintaliivejä ei tarvita uusia joka kuukausi tai edes joka vuosi.

Kaikki nämä ovat taas tämmöisiä keksimällä keksittyjä juttuja. Minä olen ollut opiskelija 8 vuotta ja elänyt pelkällä opintorahalla ja asumislisällä. Opin käyttämään vähiä rahoja hyvin. Niistä taidoista oli hyötyä vuosia myöhemmin, kun mieheltä meni työpaikka alta muutaman sadan muun kanssa eikä kolmeen vuoteen löytynyt uutta. Oli siinä minun palkastani asuntolaina maksettavana ja lapsi elätettävänä itseni ja miehen lisäksi eikä mitään tietoa siitä, milloin mies työllistyy uudelleen vai työllistyykö koskaan. Kun ikää on lähemmäs viisikymmentä ja samassa kaupungissa 500 oman alan duunaria työttömänä, on ihme, jos onnistuu työtä taas saamaan. Onneksi miehellä oli useampia koulutuksia alla, ja töitä löytyi lopulta toiselta alalta. Kyllä siinä tuli pennejä laskettua monessa kuussa, mutta kun rahaa on vähän, ei osteta mitään, mitä todella ei tarvitse.

On erittäin helppoa ja hyvin lapsellista keksiä keksimällä vastauksia muiden kirjoittajien esimerkkeihin. Kun minä mainitsin harmitelleeni sitä, etten ollut säästänyt saippuaan ja pesuaineeseen törsäämiäni rahoja ruokaan, joku oli kärkkäänä selittämässä, että saippuaa ei iho tarvitse ja eikä hiuksiakaan tarvitse pestä kuin joka kolmas päivä.

Miten hyvin mahtaisit muuten venyttää sitä penniä, jos sinä ja miehesi ette olisikaan löytäneet töitä eikä tulevaisuudessakaan niitä näkyisi olevan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikattu työmarkkinatuki tarkoittaa sitä, että on aktiivisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa itseensä. Käytännössä siis kieltäytynyt työkkärin ja sosiaalitoimen toimista, joilla työllistymistä olisi pyritty edistämään. Jos se oma työllistyminen ei edisty eikä kelpuuta jeesiä tässä, niin miksi ihmeessä tällaiselle ihmiselle pitäisi maksaa työttömyystuet täysinä? Henkilöhän on irtisanoutunut työttömän ainoasta velvollisuudesta eli olla työmarkkinoiden käytettävissä.

Minun työllistymistäni ei ole kukaan pyrkinyt edistämään. Olen tehnyt satoja työpaikkahakemuksia joka puolelle maata. Ainoat rekrytointikoulutukset, jotka minulle sopisivat, ovat sellaisia, joissa itse olen ollut kouluttamassa. Haluaisin pyrkiä joillekin autonkuljettajakursseille, mutta minulla ei ole rahaa maksaa niihin kuuluvia 350-1000 euron kuluja. Työmarkkinatukeani siis leikataan.

TE-virkailija on soittanut minulle kahdesti tarkistussoiton, jossa on vain päivitelty sitä, että työhön epätoivoisesti haluava ei saa mistään töitä. Olen itse soittanut TE-toimistoon muutaman kerran ja pyytänyt apua. Yksi virkailija oikein suuttui siitä, etten ollut löytänyt töitä, ja kaivoi esille kaikki Uudenmaan opettajanpaikat. Yritin selittää hänelle, että ei aineenopettajaa palkata erityisopettajan tai ihan toisen aineen vakanssiin, mutta hän oli sitä mieltä, että ei niillä niin eroa ole.

Mitä minä sinun mielestäsi olen aktiivisesti laiminlyönyt? Annapa nyt neuvoja, kun en itse tiedä eikä TE-toimisto kerro.

Oletko ehdottanut niitä kursseja työkkärissä? Nykyisinhän työkkäri sponssaakin opiskelua.

Totta kai olen ehdottanut. Ei työkkäri maksa autonkuljettajakurssien lupia ja lääkärintodistuksia. En tiedä, maksaako muiden puolesta, mutta minun ei ainakaan.

Taksiluvan lääkärintutkimus oli muutaman kympin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavaa tuo "itse juon vain paljon vettä". Kaurahiutalepaketti maksaa alle euron ja siitä saa tehtyä tosi monta puuroa. 

Entä jos ei ole sitä alle euroakaan ja edellinen paketti on jo syöty. Tällainen tilanne voi olla esim. päivää tai kahta ennen tukien maksupäivää. Jos rahat ei kerta kaikkiaan riitä, niin ne ei riitä.

Eihän tuollaista tilannetta kellään ole kaiken aikaa tai edes hirveän pitkiä aikoja. Eihän ne ihmiset olisi edes hengissä enää. Noissa kertomuksissa on tuotu esille varmaankin niitä pahimpia tianteita ja kokemuksia.

En kykene ymmärtämään tuollaista elämäntyyliä ettei osata ollenkaan ennakoida. Jos olisin köyhä ostaisin joka kuukausi sinä päivänä kun rahat tulee useamman paketin noita kaurahiutaleita ja herneitä/linssejä hätävaraksi. Noin teinkin silloin kun olin vielä opiskelija ja rahat oli vähissä. Nälkää ei koskaan tarvinnut nähdä vaikka ruoka ei aina ollut kovin monipuolista.

Samaa mieltä. Olen aina hämmentävässä asemassa näissä keskusteluissa, koska sympatiseeraan ihmisiä joilla on huono elämäntilanne, ja tiedän varsin hyvin että ihan oikeaan köyhyysloukkuun voi joutua ilman mitään kaistapäisen huikentelevaisia elämäntapoja. (Joskin jokin syy sille elämäntilanteelle aina on, mutta köyhänä siitä ei välttämättä ilman apua näe ulospääsyä.)

Mutta sympatiasta huolimatta kiinnostaa kyllä tietää, mihin ihmeeseen ne rahat menee viimeistä 70 senttiä myöten, niin ettei jää rahaa edes kaurahiutaleisiin tai makaronipakettiin.

Minä ostin perjantaina kilon kaurahiutaleita, ja rahaa jäi noin 2,5 euroa. Kaksi päivää on mennyt pelkällä kaurapuurolla, ja huominen menee myös. Olen ollut vuoden sisällä monta päivää kokonaan syömättä, kun ei vain ollut rahaa ostaa mitään.

Tällainen tilanne tulee siis sen jälkeen, kun on syönyt kaapeista jauhot, hiutaleet ja muun kuivaruoan, jota on kerännyt pahan päivän varalle. Kun pahoja päiviä on riittävästi, ei hätävaroja enää ole. Olen monta kertaa ajatellut, että olisin voinut muutama viikko takaperin jättää saippuan tai pyykinpesuaineen ostamatta, jotta olisi nyt varaa näkkileipään, mutta tyhmyyksissään sitä ihminen sortuu joskus hammastahnaankin.

En tupakoi, en juo, en ostele mitään turhaa. Kuuteen vuoteen ole ostanut yhtään vaatetta enkä käynyt kampaajalla tai hammaslääkärissä. En poistu kotoa muualle kuin ruokakauppaan, joten rahat eivät mene esimerkiksi kahviloihin tai kaupungilla käymiseen. Onneksi ei ole perhettä, kavereita tai harrastuksia, niin ei ole tarvinnut niistä luopuakaan. Ymmärrän, että tällaista on hyvin vaikea käsittää mahdolliseksi. En minäkään käsittänyt ennen kuin omalle kohdalle sattui.

Tulot ja menot?

Mikset harrasta maksuttomia asioita? Hae vaikka kirjastosta luettavaa, katsottavaa tai pelattavaa. Srk järjestää monenlaisia maksuttomia kursseja aikuisillekin, meilläkin on kitaransoitto, kokkikurssi ja kivikoruntekokurssi.

Vaatteita ja kenkiä nyt ei muutenkaan pidä ostaa kuin tarpeeseen. Hiuksia ei tarvitse pestä kuin joka kolmas päivä. Iholle riittää vesipesu, jos ei ole saippuaa. 

Nyt herää kysymys siitä, miten täysin lukutaidoton ihminen on oppinut kirjoittamaan. Vai v****iletko sinä ihan lämpimiksesi?

Henkilö valitti, ettei hänellä ole muuta paikkaa, mihin mennä, kuin lähikauppa, eikä edes mitään harrastuksia. Tuossa esitettiin lukuisia maksuttomia harrastuskohteita, joista saa sisältöä elämään ja sosiaalisia suhteitakin mielenpiristykseksi.

Minä olen tuo henkilö ja myös tuo, joka kysyi, v****ileeko tuo kommentoija.

Viittasin tuolla ylempänä siihen, että jos minulla olisi ollut rahaa vaativia harrastuksia, olisin joutunut luopumaan niistä. En valittanut tekemisen puutetta millään tavalla. En tarvitse teennäistä ajankulua ja pakotettuja sosiaalisia suhteita, koska niitä en tarvinnut ennenkään. Kommentointini koski nimenomaan sitä, että ketju on täynnä nälvintää siitä, että köyhät ovat köyhiä, koska tärväävät rahansa tupakkaan, kaljaan, irtoripsiin ja bailaamiseen.

Kas kun ei kukaan ole vielä tullut tyrkyttämään vapaaehtoistyötä lohdutukseksi siitä, ettei palkkatöitä löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen toimeentuleva ihminen voisi vaikka 6 kuukauden ajan kirjata ylös, mihin kaikkeen muuhun itsellä menee rahaa kuin ruokaan.

Sitten voisi kuvitella, että olisit niiden kaikkien tarpeellisten tai kivojen juttujen sijasta joutunut miettimään, käyttääkö senkin rahan (halpaan ja täyttävään) ruokaan. Olisitko tinkinyt ruoasta ostaaksesi esim. rintaliivit, synttärikukan ja bussilipun mummon 80-synttäreille, uuden kahvinkeittimen rikkinäisen tilalle, aurinkorasvan kesäksi... Mutta köyhänhän pitää syrjäytyä ystävistä ja suvusta, kulkea ilman alusvaatteita, lopettaa ylellinen kahvin juominen tai palaa auringossa. Tai sitten oikeasti köyhä ostaa sen 10 euron aurinkorasvan ja jättää sitten pari jauhelihapakettia ja perunapussin ostamatta.

Pitkäaikaistyöttömän tai köyhän elämä on jatkuvasti tällaista kuluttavaa pohtimista. Jokainen taatusti osaa ostaa kaalia, linssejä ja kaurahiutaleita, mutta vaikkapa parissa vuodessa alkaa tulla muitakin pakollisia menoja, joihin ei tukia saa. On yllättävän paljon jo lääkkeitä, joihin ei apua saa.

Mummolle ei ole tärkeää saada kukkaa, vain vieras. Ei mummo tarvitse enää tavaroita - ja jos tarvitsee, olkoon ilman köyhiä vieraita.

Auringossa ei tarvitse istua, ja jos tarvitsee, voi käyttää ohuita vaatteita, jos ei ole varaa rasvaan. Ei ne kaikki edes maksa kymppiä, vitosellakin saa.

Kahvin keittämiseen ei tarvita keitintä, sitä voi keittää vaikka tavallisessa kattilassa, kunnes on taas varaa ostaa keitin.

Rintaliivejä ei tarvita uusia joka kuukausi tai edes joka vuosi.

Kaikki nämä ovat taas tämmöisiä keksimällä keksittyjä juttuja. Minä olen ollut opiskelija 8 vuotta ja elänyt pelkällä opintorahalla ja asumislisällä. Opin käyttämään vähiä rahoja hyvin. Niistä taidoista oli hyötyä vuosia myöhemmin, kun mieheltä meni työpaikka alta muutaman sadan muun kanssa eikä kolmeen vuoteen löytynyt uutta. Oli siinä minun palkastani asuntolaina maksettavana ja lapsi elätettävänä itseni ja miehen lisäksi eikä mitään tietoa siitä, milloin mies työllistyy uudelleen vai työllistyykö koskaan. Kun ikää on lähemmäs viisikymmentä ja samassa kaupungissa 500 oman alan duunaria työttömänä, on ihme, jos onnistuu työtä taas saamaan. Onneksi miehellä oli useampia koulutuksia alla, ja töitä löytyi lopulta toiselta alalta. Kyllä siinä tuli pennejä laskettua monessa kuussa, mutta kun rahaa on vähän, ei osteta mitään, mitä todella ei tarvitse.

Eli sinä et 8 vuoteen opiskellessa ostanut mitään muuta kuin ruokaa? Et usko itsekään. Arvasin, että jokaiseen esimerkkiin on aina jollain joku ratkaisu. Pyörän korjaamisen sijasta pitäisi vaikka vuosikausia kävellä kesät talvet rikkinäisillä kengilläkin, ja kesällä pitää olla sisällä tai paahtua peittävissä kaavuissa jne... Ikinähän ei tarvitse muuta kuin ruokaa!

Nuo esimerkit oli suoraan elämästäni. 6 euron bussiraha mummon luo oli iso raha, se lähikaupan 2 euron kevätesikko oli mukava viedä. Halusin kesälläkin ulkoilla, koska se on ilmaista ja terveellistä. Sen lähikaupan halvimman Nivean aurinkorasvan ostin, koska sukulaiseltani on jo leikattu tyvisolusyöpä.

Sulla meni silti tuo pointtini kovin ohi. Oikeasti pitkäaikaisköyhän on vain joskus priorisoitava jotain ruoan edelle.

Tiedän todella itse, mitä köyhyys on, kun parempaa ei ole edes tiedossa. Itselläni on työkyvyttömyyseläkkeellä oleva jalasta halvaantunut puoliso. Aikoinaan elimme vuosikausia tuloina esim. määräaikainen eläke, toimeentulotuki, sovellettu päiväraha ja minun hyvin pieni palkka opiskeluajan viikonlopputöistä. Itsekin opin pärjäämään vähällä, mutta myös YMMÄRTÄMÄÄN, mitä inhimilliset tarpeet ovat.

En ole vieläkään varakas, sillä opiskelin sosiaalialaa. Oma valintani. Nyt voin kuitenkin itse auttaa ihmisiä. Ei tulisi mieleenkään aliarvioida heikossa asemassa olevan huolta, murhetta ja stressiä rahasta.

Suomessa köyhyydestä puhuminen nostaa raivoa keskiluokassa. Jotenkin se on kova paikka niille omakoti asujille että joillakin menee huonosti ja rahaa on hyvin vähän käytössä. Muistan vielä kun itse olin vastaavassa tilanteessa. Ruokaa ei ollut loppukuusta oikeastaan yhtään. Vaatteita ei voinut ostaa ikinä eikä tehdä matkoja. Lopulta pääsin jaloilleni vuosien kituuttamisen jälkeen. Monet vanhat ystävät jäivät niinä vuosina. Heille ei rahaton ihminen ollut ilmeisesti ihminen ollenkaan. 

Ja aina se selitys tuntuu olevan joku riippuvuus tai elämänhallinta. Ymmärtäkää että eivät kaikki köyhät välttämättä käytä alkoholia tai muitakaan päihteitä. Ei niihin ole edes rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Keitän lapselle desin riisiä lounaaksi” kirjoitti:

"Yritän naamioida itseni huolettomaksi kymmenen euron legopaketti kädessäni ja samalla mietin, mistä seuraavaksi nipistän itse. Vaihdan kahvin halvempaan ja kerman maitoon. Seuraavana päivänä parsin sukkani toistamiseen ja jätän uudet ostamatta. Omia terveyskeskuskäyntejä en enää mittaa rahassa, vaan makaronipusseissa ja maidossa. Kun kertamaksu nousee, minua kylmää se maitomäärä, joka siihen kuluu. Entä jos minulle määrätään lääkettä? Paikat on jumissa, eikä pää enää käänny. Selviän kahdella piikillä ja halvimmalla kipulääkkeellä. Lasken, että se kannattaa ostaa, kun koko ihmisyys on jumissa ja lukossa. Paljon myöhemmin opettelen erilaisia venytyksiä pyyhkeiden avulla ja meditoin. En käy enää terveyskeskuksessa."

Kyllähän tuosta tekstistä mielestäni ilmee aika selkeästi, miksi rahaa ei ole !? Eli lääkärin vastaanottoihin ja lääkkeisiin.

Jokin tuossa ei nyt oikein täsmää. Terveydenhuollon kulut ja reseptilääkkeet lasketaan toimeentulotukeen mukaan, ja niissä on molemmissa myös maksukatto.

Toki yksityisen puolen kuluja ei kukaan korvaa, jos yksityiselle on jostain syystä pakko päästä.

Pitääkö nyt jälleen tulla sanomaan, että kaikki työttömät/köyhät eivät saa toimeentulotukea.

Hyvä on. Maksukatto kuitenkin on jokaisella.

Maksukatto koskee vain Kela-korvattavia reseptilääkkeitä. 

Hmm. Aika harvassa ovat ne tärkeät lääkkeet, jotka eivät ole Kela-korvattavia. Lääkekannabistakin ollaan ajamassa Kela-korvauksen piiriin (ja hyvä niin, sillä joillekin se on ainoa lääke, joka pitää kroonisten kipujen keskellä elämässä kiinni).

Lapsella on reseptilääke, joka maksaa kuusi euroa/annos. Meillä menee siihen 1000-1200 euroa vuodessa. Lisäksi välttämättömät itsehoitolääkkeet n. 350 / vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikattu työmarkkinatuki tarkoittaa sitä, että on aktiivisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa itseensä. Käytännössä siis kieltäytynyt työkkärin ja sosiaalitoimen toimista, joilla työllistymistä olisi pyritty edistämään. Jos se oma työllistyminen ei edisty eikä kelpuuta jeesiä tässä, niin miksi ihmeessä tällaiselle ihmiselle pitäisi maksaa työttömyystuet täysinä? Henkilöhän on irtisanoutunut työttömän ainoasta velvollisuudesta eli olla työmarkkinoiden käytettävissä.

Minun työllistymistäni ei ole kukaan pyrkinyt edistämään. Olen tehnyt satoja työpaikkahakemuksia joka puolelle maata. Ainoat rekrytointikoulutukset, jotka minulle sopisivat, ovat sellaisia, joissa itse olen ollut kouluttamassa. Haluaisin pyrkiä joillekin autonkuljettajakursseille, mutta minulla ei ole rahaa maksaa niihin kuuluvia 350-1000 euron kuluja. Työmarkkinatukeani siis leikataan.

TE-virkailija on soittanut minulle kahdesti tarkistussoiton, jossa on vain päivitelty sitä, että työhön epätoivoisesti haluava ei saa mistään töitä. Olen itse soittanut TE-toimistoon muutaman kerran ja pyytänyt apua. Yksi virkailija oikein suuttui siitä, etten ollut löytänyt töitä, ja kaivoi esille kaikki Uudenmaan opettajanpaikat. Yritin selittää hänelle, että ei aineenopettajaa palkata erityisopettajan tai ihan toisen aineen vakanssiin, mutta hän oli sitä mieltä, että ei niillä niin eroa ole.

Mitä minä sinun mielestäsi olen aktiivisesti laiminlyönyt? Annapa nyt neuvoja, kun en itse tiedä eikä TE-toimisto kerro.

Oletko ehdottanut niitä kursseja työkkärissä? Nykyisinhän työkkäri sponssaakin opiskelua.

Totta kai olen ehdottanut. Ei työkkäri maksa autonkuljettajakurssien lupia ja lääkärintodistuksia. En tiedä, maksaako muiden puolesta, mutta minun ei ainakaan.

Taksiluvan lääkärintutkimus oli muutaman kympin.

Entäpä se taksikurssi? Ja ihan nätisti sanottuna: minulla ei ole edes sitä muutamaa kymppiä.

Tein hakemuksen erääseen taksifirmaan, joka lupasi lähettää uuden kuskin taksikurssille ja ottaa rahat sitten jäljempänä tämän työnteosta. Eivät huolineet maisteria, jolla on puhdas kortti, kahdenkymmenen vuoden kokemus pääkaupunkiseudulla ympäriinsä ajamisesta työn puolesta, monen kielen sujuva taito ja erinomaiset työtodistukset kaikista asiakaspalvelutehtävistä. Syytä eivät kertoneet. Osaatko sinä kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa köyhyydestä puhuminen nostaa raivoa keskiluokassa. Jotenkin se on kova paikka niille omakoti asujille että joillakin menee huonosti ja rahaa on hyvin vähän käytössä. Muistan vielä kun itse olin vastaavassa tilanteessa. Ruokaa ei ollut loppukuusta oikeastaan yhtään. Vaatteita ei voinut ostaa ikinä eikä tehdä matkoja. Lopulta pääsin jaloilleni vuosien kituuttamisen jälkeen. Monet vanhat ystävät jäivät niinä vuosina. Heille ei rahaton ihminen ollut ilmeisesti ihminen ollenkaan. 

Ja aina se selitys tuntuu olevan joku riippuvuus tai elämänhallinta. Ymmärtäkää että eivät kaikki köyhät välttämättä käytä alkoholia tai muitakaan päihteitä. Ei niihin ole edes rahaa. 

No, mihin ne rahat sitten menee? Ei minulla ollut koskaan työttömänä rahasta puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön saa Suomessa kaiken pakollisen päälle vähintää 500€ joka kuukausi. Jos tuolla summalla joutuu pahasti pihistelemään tai on vaikeuksissa niin kyseessä on pelkästään elämän- ja taloushallinnan ongelmat. Paras keino köyhien ja työttömien tilanteen parantamiseksi olisi tukien rahallisen määrän noston sijaan pakolliset elämänhallintakurssit ja ko. henkilöille asetettava henkilökohtainen holhooja, joka seuraa elämään niin kauan kunnes se on saatu kuntoon.

Ei saa. Minä saan alle 500 euroa kuukaudessa kokonaisuudessaan. Yhtään tämän enempää en kerro tilanteestani, koska se aiheuttaa palstan typeryksille ja sadisteille pelkkää mielihyvää. Saisitte hävetä tietämättömyyttänne, mutta ette tietenkään osaa.

Et siis osaa hakea tukia tai asut hyvin tienaavan puolison kanssa. Muuta selitystä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön saa Suomessa kaiken pakollisen päälle vähintää 500€ joka kuukausi. Jos tuolla summalla joutuu pahasti pihistelemään tai on vaikeuksissa niin kyseessä on pelkästään elämän- ja taloushallinnan ongelmat. Paras keino köyhien ja työttömien tilanteen parantamiseksi olisi tukien rahallisen määrän noston sijaan pakolliset elämänhallintakurssit ja ko. henkilöille asetettava henkilökohtainen holhooja, joka seuraa elämään niin kauan kunnes se on saatu kuntoon.

Voi v-u nyt tätä ylimielisyyttä. Sinun kaltaisillesi ihmisille pitäisi olla pakolliset empatiakurssit ja henkilökohtainen holhooja, joka vahtii ettet kirjoittele typeryyksiä keskustelupalstoille.

Ei ole empatiaa ihmistä kohtaan, joka paskoo omat asiansa. Yhteiskunta antaa kaikki mahdollisuudet ja rahoituksen, mutta silti kehdataan valittaa, kun omilla valinnoilla tehdään elämästä vaikeaa. Jos olet normaalikuntoinen ihminen ja et pärjää sinulle annettavalla rahamäärällä on selityksenä pelkästään tekemäsi huonot valinnat. Minäkin olen ollut pitkään työtön. En ikinä kehdannut valittaa, koska pärjäsin saamallani rahamäärällä oikein hyvin. Ja jos joskus oli vaikeaa niin sitten vain piti keksiä jotain eikä odottaa, että yhteiskunta pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen toimeentuleva ihminen voisi vaikka 6 kuukauden ajan kirjata ylös, mihin kaikkeen muuhun itsellä menee rahaa kuin ruokaan.

Sitten voisi kuvitella, että olisit niiden kaikkien tarpeellisten tai kivojen juttujen sijasta joutunut miettimään, käyttääkö senkin rahan (halpaan ja täyttävään) ruokaan. Olisitko tinkinyt ruoasta ostaaksesi esim. rintaliivit, synttärikukan ja bussilipun mummon 80-synttäreille, uuden kahvinkeittimen rikkinäisen tilalle, aurinkorasvan kesäksi... Mutta köyhänhän pitää syrjäytyä ystävistä ja suvusta, kulkea ilman alusvaatteita, lopettaa ylellinen kahvin juominen tai palaa auringossa. Tai sitten oikeasti köyhä ostaa sen 10 euron aurinkorasvan ja jättää sitten pari jauhelihapakettia ja perunapussin ostamatta.

Pitkäaikaistyöttömän tai köyhän elämä on jatkuvasti tällaista kuluttavaa pohtimista. Jokainen taatusti osaa ostaa kaalia, linssejä ja kaurahiutaleita, mutta vaikkapa parissa vuodessa alkaa tulla muitakin pakollisia menoja, joihin ei tukia saa. On yllättävän paljon jo lääkkeitä, joihin ei apua saa.

Mummolle ei ole tärkeää saada kukkaa, vain vieras. Ei mummo tarvitse enää tavaroita - ja jos tarvitsee, olkoon ilman köyhiä vieraita.

Auringossa ei tarvitse istua, ja jos tarvitsee, voi käyttää ohuita vaatteita, jos ei ole varaa rasvaan. Ei ne kaikki edes maksa kymppiä, vitosellakin saa.

Kahvin keittämiseen ei tarvita keitintä, sitä voi keittää vaikka tavallisessa kattilassa, kunnes on taas varaa ostaa keitin.

Rintaliivejä ei tarvita uusia joka kuukausi tai edes joka vuosi.

Kaikki nämä ovat taas tämmöisiä keksimällä keksittyjä juttuja. Minä olen ollut opiskelija 8 vuotta ja elänyt pelkällä opintorahalla ja asumislisällä. Opin käyttämään vähiä rahoja hyvin. Niistä taidoista oli hyötyä vuosia myöhemmin, kun mieheltä meni työpaikka alta muutaman sadan muun kanssa eikä kolmeen vuoteen löytynyt uutta. Oli siinä minun palkastani asuntolaina maksettavana ja lapsi elätettävänä itseni ja miehen lisäksi eikä mitään tietoa siitä, milloin mies työllistyy uudelleen vai työllistyykö koskaan. Kun ikää on lähemmäs viisikymmentä ja samassa kaupungissa 500 oman alan duunaria työttömänä, on ihme, jos onnistuu työtä taas saamaan. Onneksi miehellä oli useampia koulutuksia alla, ja töitä löytyi lopulta toiselta alalta. Kyllä siinä tuli pennejä laskettua monessa kuussa, mutta kun rahaa on vähän, ei osteta mitään, mitä todella ei tarvitse.

On erittäin helppoa ja hyvin lapsellista keksiä keksimällä vastauksia muiden kirjoittajien esimerkkeihin. Kun minä mainitsin harmitelleeni sitä, etten ollut säästänyt saippuaan ja pesuaineeseen törsäämiäni rahoja ruokaan, joku oli kärkkäänä selittämässä, että saippuaa ei iho tarvitse ja eikä hiuksiakaan tarvitse pestä kuin joka kolmas päivä.

Miten hyvin mahtaisit muuten venyttää sitä penniä, jos sinä ja miehesi ette olisikaan löytäneet töitä eikä tulevaisuudessakaan niitä näkyisi olevan?

Köyhän kuuluu saada pesemättömään päänahkaan taliköhnäihottuma ja pestä pyykkinsäkin nyrkkipyykillä. Vain työkykyiset ja toimeentulevat saavat hoitaa ihoaan ja hygieniaansa. Saavat sitten nyrpistellä "köyhän hajua" ja resuista ulkonäköä. Tosin köyhä ei saa liikkuakaan ihmisten ilmoilka kuin kävellen kirpputorille tai keräämään pulloja kauppojen ilta-alennuksia varten.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miten tuo on mahdollista. Okei, minulla ei ole lapsia, mutta saan sen 497e räpylään vuokran jälkeen. 10-20e menee viikossa ruokaan. Teen kaiken oikeastaan alusta asti itse, ja syön samaa ruokaa niin kauan kuin riittää. Keittoja, laatikoita, salaatteja, hedelmiä leivon sämpylät itse ja rakastan näkkäriä. Paljon saa myös ns. "kallista halvalla" kun ryntää s-markettiin klo20-21. Nytkin odottaa karjalanpaistilihat jääkaapissa eikä maksanut juuri mitään. Minulla menee ruokaan ja päivittäistavaroihin 100-120e/kk (sis. pesuaineet, paskapaperit ym.) en meikkaa, enkä osta himokalliita vaatteita, ei ole autoa. Rahaa saan säästöön yli 300e/kk jos en humputtele jossain.

Minulla jää vuokran jälkeen 230 euroa. En saa toimeentulotukea ja sairausmenoja on joka kuukausi. Yhdestä leikkauksesta olen joutunut kieltäytymään ja erään lääkkeen jouduin lopettamaan kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikattu työmarkkinatuki tarkoittaa sitä, että on aktiivisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa itseensä. Käytännössä siis kieltäytynyt työkkärin ja sosiaalitoimen toimista, joilla työllistymistä olisi pyritty edistämään. Jos se oma työllistyminen ei edisty eikä kelpuuta jeesiä tässä, niin miksi ihmeessä tällaiselle ihmiselle pitäisi maksaa työttömyystuet täysinä? Henkilöhän on irtisanoutunut työttömän ainoasta velvollisuudesta eli olla työmarkkinoiden käytettävissä.

Minun työllistymistäni ei ole kukaan pyrkinyt edistämään. Olen tehnyt satoja työpaikkahakemuksia joka puolelle maata. Ainoat rekrytointikoulutukset, jotka minulle sopisivat, ovat sellaisia, joissa itse olen ollut kouluttamassa. Haluaisin pyrkiä joillekin autonkuljettajakursseille, mutta minulla ei ole rahaa maksaa niihin kuuluvia 350-1000 euron kuluja. Työmarkkinatukeani siis leikataan.

TE-virkailija on soittanut minulle kahdesti tarkistussoiton, jossa on vain päivitelty sitä, että työhön epätoivoisesti haluava ei saa mistään töitä. Olen itse soittanut TE-toimistoon muutaman kerran ja pyytänyt apua. Yksi virkailija oikein suuttui siitä, etten ollut löytänyt töitä, ja kaivoi esille kaikki Uudenmaan opettajanpaikat. Yritin selittää hänelle, että ei aineenopettajaa palkata erityisopettajan tai ihan toisen aineen vakanssiin, mutta hän oli sitä mieltä, että ei niillä niin eroa ole.

Mitä minä sinun mielestäsi olen aktiivisesti laiminlyönyt? Annapa nyt neuvoja, kun en itse tiedä eikä TE-toimisto kerro.

Oletko nyt aivan varma, että aineenopettajaa ei palkattaisi erityisopettajaksi? Erityisopettajistahan on huutava pula ja esim. omassa tuttavapiirissäni on kaksi lähihoitajaa, jotka ovat työskennelleet vuosikausia erityisopettajina. Vakituista virkaa he eivät toki epäpätevinä saa, mutta koska päteviä hakijoitakaan ei ole, pestit jatkuvat lukuvuosi toisensa perään.