Tykkäätkö ottaa aurinkoa?

Joo. T. Blondi

Tykkään olla hiekkarannalla auringossa, siellä missä on merta, tuuli, hiekkaa ja aurinko. Paikallaan makaaminen ei ole mun juttu: ennemmin kävelen rannalla, kahlaan, kerään simpukoita, rakennan hiekkalinnaa, piirrän tai sitten jotain muuta. 

Auringonoton välipäivinä käyn snorklaamassa, jotta ei tulisi otettua liikaa aurinkoa. Paksu kumipuku suojaa hyvin ihoa.

En ole koskaan ottanut aurinkoa. Tykkään kyllä kesästä, mutta pyrin aina olemaan varjossa. 

Parvekkeella istun kesäisin aurinkosuojan varjossa ja luen kirjaa tai selailen nettiä. 

Jep!

Omalla pihalla ja luen kirjaa samalla. Mulla on paha atooppinen iho, joka paranee auringossa. Ihan lääkärin määräyksestä otan aurinkoa

Tykkään auringosta, en niinkään auringonottamisesta. Palan muutenkin herkästi, ei tarvitse olla paikoillaan. 

En ole ikinä tajunnut sitä, että maataan koko päivä aurinkotuolissa ja tarkastellaan kellosta sitä, että varmasti kaikki puolet kehosta saa yhtä paljon aurinkoa.

Tein nuorempana yhden etälänmatkan ja matkakaveri halusi maata aurinkotuolissa. Minun piti keksiä itselleni tekemistä, joten aloin piirtämään rannalla olevia ihmisiä. Croquista. Tuli ihan hauskoja. 

Joku urpo alkoi jossain vaiheessa valokuvaamaan minua, ikäänkuin kostoksi, kun piirsin ihmisiä rannalla. Mutta hei, eihän valokuva ja piirustus ole ollenkaan sama asia. Ääliö!

En yhtään. Suorastaan välttelen aurinkoa, pysyttelen yleensä sisätiloissa ja ulkosalla hakeudun aina varjoon. Nuorempana vielä yritin ottaa aurinkoa ja koin sen todella pitkäveteiseksi. Sitten ymmärsin vaan lopettaa, auringossa tulee heikottava olo ja olen kalpea enkä edes rusketu miksikään.

Ajatus on käynyt mielessä, mutta millä ihmeellä minä voisin ottaa sen, kun se on vielä niin kaukanakin?