Häpeättekö koskaan tenttivastauksianne?
Opiskelen ensimmäistä vuotta yliopistolla ja mulla on ihan hirveäksi ongelmaksi muodostumassa tällainen häpeän tunne. Yritän valmistautua tentteihin niin hyvin kuin mahdollista, mutta usein olen ihan jäässä siinä tenttitilanteessa ja kirjoitan ihan mitä sattuu. Häpeän sitten heti viimeistään tentin palautettuani omaa vastaustani niin paljon että koko opiskelumotivaationi kärsii.
Tiedän, että tenttiä lukeva tarkastaja ei tunne mua eikä varmaan ajattele sen kummempaa niistä mun tyhmistä vastauksista. Mutta häpeän ajatusta siitä, että vastaustani lukeva miettii, että mitähän toi idiootti täällä yliopistolla tekee. Kellään tätä samaa? Miten pääsen eroon tästä? En edes tavoittele mitään viitosia tai nelosia, joten riman laskeminenkaan ei auta.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Heh. Mä kirjoitan sitä mukaa mitä tulee mieleen. Aluksi jotenkin jäsennän pääteemat ja kirjoittelen menemään. Jos joku jäi kirjoittamatta, oksennan kaiken unohtuneen tekstin perään ja linkitän jotenkin edelliseen kappaleeseen. Naureskelen itsekin vastauksilleni, mutta aina on silti tullut kiitettäviä. Kunhan se asia on siellä paperilla, ihan sama muuten. Ellei ole joku äidinkielen yo-koe tietysti...
Kokeilepa tuota kovempien tieteiden kohdalla niin jäisi kiitettävät haaveeksi.
Yritä vaan tottua! Se nimittäin vaan pahenee siinä vaiheessa, kun kirjoitat - tai itse asiassa luet jälkeen päin - proseminaarityötä ja gradua. Miten ihmeessä minäkin magnan sain niin kömpelöstä työstä, jossa on ollut monta ilmiselvää virhettä?
Mä häpeän vain silloin, kun kurssisuorituksesta tulee kirjallista palautetta. En monesti edes pysty lukemaan niitä tai luen vain silmäillen. Omilla aloillani (toinen tutkinto meneillään) essee on huomattavasti yleisempi kurssisuorituksena enkä ole käynyt kovinkaan monissa tenteissä, ehkä maksimissaan kolmesti lukuvuodessa. Ainoastaan satunnaisilla massaluennoilla on ollut tentti ja niitä vastauksia en jaksa kyllä kovin pitkään miettiä.
Edellisen tutkintoni lopussa kävin yhdessä pakollisessa tentissä, vastasin tehtävään muistamattomuuttani ihan selkeästi väärin (tarkistin myöhemmin kirjasta), mutta sain silti arvosanan 5. Silloin ajattelin, että on ehkä tärkeämpää esittää asiansa vakuuttavasti ja perustellusti kuin muistaa niitä tenttikirjojen yksityiskohtia. Sekin on tietysti mahdollista, ettei proffa lukenut vastaustani ensimmäistä sivua pitemmälle :D Tenttivastauksiin suhtaudun usein huumorilla ja saatan vetää vastaukseni ihan överiksikin, mutta esseet pyrin kyllä tekemään mahdollisimman hyvin ja tarkasti. Huumorista huolimatta saan yleensä arvioiksi 4-5.
En ole vielä selvittänyt tietäni yliopistoon, vaan olen aikuislukiossa: olen miettinyt, onkohan tämä vastaushäpeä ihan normaalia. Ainakaan en nähtävästi ole ainakaan yksin. Ylipäänsä ahdistun kovasti opettajista ja kanssaopiskelijoista, kun mietin, mitä he musta ajattelee... Menee paljon opiskeluenergiaa hukkaan :(
En häpeä. Kumma kyllä! Yleensä häpeän kaikkea ja itsetuntoni on huono. Vatvon myös sanomisiani ja tekemisiäni jälkeenpäin. Vaan tenttivastauksia en.
Mua hävettää eniten kaikki idioottimaiset möläytykset, joita olen pienryhmäopetuksessa ensimmäisinä vuosina tehnyt. Hävettää myös se, miten naiivi ja varmaan ärsyttäväkin olin. (Olin nuori, joten eikö kaikki ole tuollaisia.)
Yksi essee kyllä hävettää vieläkin, olin tehnyt siinä "todella rohkean väitteen" ja näin oli opettajakin kommentoinut. Sain kuitenkin koko kurssista nelosen, ettei se nyt niin huono ja nolo voinut olla.
Aikaa näistä on monta vuotta, mutta silti hävettää niin paljon etten varmaan kehtaisi enää ko. yliopistossa mitään opiskella. Ihan järjetöntä, mutta siltä se tuntuu.
Ehkä yliopiston aikana kasvaa ja kypsyy niin paljon, että siksi hävettää kaikki möläytykset sun muut.
Monestikin olen hävennyt. Kerran kysyttiin tiettyä filosofian teoriaa sivuaineen kirjatentissä. Filosofia oli mulle hirvittävän haastava aine opiskella ja sävelsin sinne kyllä ihan ok esseen. Ainoa vain, että olin kirjoittanut sen aivan eri teoriasta kuin tästä, jota kysyttiin. Kakkosella meni kuitenkin läpi, kun kyseessä oli proffa, joka päästi huonolla arvosanalla läpi, kunhan nyt vähääkään sinne päin jotain tiesit.
Mä vastasin kerran verkkotenttiin väärän kirjan perusteella. :-DDDDD Huomasin sen vasta kun olin palauttamassa tenttiä. Silloin hävetti ihan tosissaan. Päätin palauttaa vastauksen, hylätty se olisi tekemättömästäkin tentistä tullut.
Kannatti. Sain kiitettävän.
Suoritan myös toista maisterintutkintoa, ensimmäisen pääaine oli humanistinen mutta sivuaineet eksakteja tieteitä. Nyt pääaineena tietojenkäsittely.
Massaluennoilla en käy, en opi niillä yhtään mitään. Mutta esim. jos luennoitsija pitää myös kurssinsa harjoituksia, niin kyllä siinä kummasti tutustuu.