Miksi kouluissa pakotetaan pitämään esitelmiä luokan edessä?

Vierailija kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa, että jotkut täällä eivät tunnu ymmärtävän esiintymistaidon merkitystä. Jos haluat pärjätä elämässä, sinun täytyy pystyä sanomaan omat mielipiteet ja esittelemään sen, mitä tiedät asiasta. Turha tehdä tästä mitään ekstrovertti vs introvertti juttua. Itse olen introvertti ja mulla on kova esiintymisjännitys. Stressaan etukäteen, pulssi hakkaa hulluna ja huojun levottomasti esiintyessä. En siis pysty kirjaimellisesti seisomaan paikallani. Mutta teen silti opinnoissani ja työssäni esityksiä jatkuvasti.

1. Korkeakoulussa tehdään aivan jatkuvasti esitelmiä. Koska peruskoulu antaa kaikille lapsille valmiuksia korkeakouluun tasapuolisesti, esiintymistaitoja on harjoiteltava.

2. Esiintymisen taidot ja puhetaidot ovat kansalaistaito.

3. Esiintymisjännityksen hallintaan on menetelmiä, joita on hyvä opetella yhdessä. Jännitän edelleen paljon, mutta olen oppinut pitämään sen hallinnassa.

Siitä olen samaa mieltä, että paperi kädessä yksin luokan eteen on umpisurkea keino harjoitella esiintymistä. Yliopistossa esityksiä tehdään paljon pareittain ja ryhmissä. Ja täällä on jo tullut paljon hyviä vinkkejä, miten esiintymistä voi harjoitella. Kehitettävää on opetuksessa paljon, mutta vain täysi idiootti kuvittelee, että koulun esiintymisharjoitukset ovat opettajan harjoittamaa julmaa sadismia tai mielivaltaista kiusaamista.

Korkeakoulussa tuskin on sinulle naureskelevia kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kasvattaa luonnetta.

Lisäksi se opettaa sosiaalista kanssakäymistä. Toisaalta se on hyvää treeniä tuonne työllistämiskursseille joutumista ajatellen, sillä koskaan ei tiedä kenen vuoro on olla koko ryhmän edessä se pullea poni....

" pullea poni ". Onko sulla kaikki ihan ok ??

Jos on esiintymiskammo (eikä vain jotain normaalia jännittämistä, jota on melkein kaikilla kuulemma), niin ei pitäisi pakottaa. Vuosikausien traumatisaation riski on liian suuri.

Minusta saisi lopettaa pakolliset esitelmät. Se ei liity mitenkään tulevaan työelämään. Aikuisena on jo varmempi itsestään ja on jotain osaamista, josta ehkä jopa mielellään kertoo.

Faith kirjoitti:

Jos on esiintymiskammo (eikä vain jotain normaalia jännittämistä, jota on melkein kaikilla kuulemma), niin ei pitäisi pakottaa. Vuosikausien traumatisaation riski on liian suuri.

Yleensä en allekirjoita mitään mitä näppikseltäsi tuotat, mutta näissä esiintymisasioissa puhut kyllä täyttä asiaa. Tämä siis jo toinen ketju johon kommentoit aiheesta, ja olen kyllä samaa mieltä näin esiintymiskammosta kärsivänä.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä taito.

Itse olin lapsena/nuorena super ujo ja muistan että jännitin aivan kamalasti luokan edessä puhumista. Tai ehkä kauhu ja pelko kuvaavat silloista olotilaani paremmin.

Enpä olisi uskonut että siitä punanaamaisesta, epäselvästi puhuvasta ja itseään häpeilevästä tytöstä tulisi ammatiksi esiintyvä aikuinen nainen. Selvisin hengissä niistä koulun esitelmistä ja jonkinlaisen pienen kipinän se kai jätti - en kuollut tai edes pyörtynyt, tästähän selviää!

Sama täällä! Pelkäsin ihan sairaasti luoken eyeen menemistä peruskoulussa ja lukiossa. Onneksi esityksiä oli vain muutama. Olin ujo ja punasteleva nuoruusvuosinani. Menin sitten yliopistoon vuosia lukion jälkeen oltuani jo työelämässä. Yliopistossa oli pakko pitää jos jonkinlaista esitelmää ja seminaaria. Ihmeekseni onnistuin niissä tosi hyvin ja sain hyvää palautetta. Harjoittelin niitä etukäteen ääneen lukemalla niin paljon, että osasin ne melkein ulkoa. Tuekseni tein aina PowerPointit. Vaikka jännitin niitä etukäteen tosi paljon, jännitys yleensä hävisi muutaman minuutin jälkeen ja olin vapautunut. Huomasin, että kuuntelijoiden mielenkiinto keskittyi valkokankaan PowerPointeihin enemmän kuin minuun. Esitelmissä vedin ikään kuin roolia, joka oli kaukana normaalista minästäni. Ehkä esiintyminen olisi ollut vaikeampaa, jos olisin mennyt nuorena yliopistoon. Olen edelleen ujo ja introvertti, enkä halua esiintyä vapaaehtoisesti, ellei ole ihan pakko. Työssäni joudun kuitenkin esiintymään koko ajan ihmisjoukolle, ja teen sen roolini takaa, enkä jännitä lainkaan. 

Pointtini on, että harjoittelemalla kuka tahansa pystyy pitämään esitelmän kymmenien ihmisten edessä, kun vain jaksaa harjoitella sitä etukäteen ja tehdä hyvät apumuistiinpanot/PowerPointit. Vaikka murkkuna esiintyminen saattaa olla ylivoimaista, siitä kuitenkin selviää. Kaikkia muitakin jännittää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kasvattaa luonnetta.

Lisäksi se opettaa sosiaalista kanssakäymistä. Toisaalta se on hyvää treeniä tuonne työllistämiskursseille joutumista ajatellen, sillä koskaan ei tiedä kenen vuoro on olla koko ryhmän edessä se pullea poni....

" pullea poni ". Onko sulla kaikki ihan ok ??

Ootko muuten ollut koskaan työkkärin kursseilla..? Eri

Vierailija kirjoitti:

Onko parempi että työelämään mennessä ei osaa esittää asiaansa muiden edessä? Sen duunin saa varmasti joku joka osaa olla ihmisiksi seurassa.

Eipä tuosta ole omalla kohdallani mitään apua ollut. Olen lähes 40-vuotiaana ihan yhtä kova jännittämään kuin silloin yläasteella. Tiedä vaikka jännittäisin vähemmän, jos minua ei olisi nöyryytetty niin montaa kertaa luokan edessä silloin aikoinaan.

Asuin Saksassa tyttäreni ollessa alaluokilla ja hänen paras ystävänsä oli muuten tosi eläväinen, iloinen ja reipas, mutta hänen äitinsä mukaan tuleva esitys luokan edessä sai tyttären voimaan fyysisesti pahoin jo päiviä ennen esitystä. Hän hankki lapselleen beetasalpaajaa. Ihmettelin noin radikaalia toimenpidettä ongelman poistamiseen. 

Käyttäjä28010 kirjoitti:

Asuin Saksassa tyttäreni ollessa alaluokilla ja hänen paras ystävänsä oli muuten tosi eläväinen, iloinen ja reipas, mutta hänen äitinsä mukaan tuleva esitys luokan edessä sai tyttären voimaan fyysisesti pahoin jo päiviä ennen esitystä. Hän hankki lapselleen beetasalpaajaa. Ihmettelin noin radikaalia toimenpidettä ongelman poistamiseen. 

Miten se on radikaali toimenpide? Itselläni ei auttanut mikään muu kuin beetasalpaajat (ja kylkeen vielä rauhoittavat). Mahtavaa, että äiti on ottanut tyttären ongelman tosissaan, eikä kuulu niihin pitkäaikaissta vahinkoa tekeviin vanhempiin jotka mussuttavat vain että "kyllä se siitä, muutkin jännittää, esiintymällä se paranee".

/146

Kuudennella luokalla ei saanut edes paperista lukea vaan ulkomuistista.

Tuon takia meillä aloitettiin nuo esitelmät jo 3. luokalla. Lapsi ei jännitä silloin vielä niin paljon sitä esitettävän asian sisältöä vaan keskittyy siihen tilanteeseen enemmän, ja oppii, ettei siihen kuole. Opettajienkin on helpompi kannustaa vaikka itse sisältö olisi... sanotaanko 9-vuotiaan tasoista tekstiä. Vanhempana on jo pakko arvostella sitä sisältöäkin.

Tätä on lähes joka perjantai, esitelmät tehdään kotona etukäteen.

Käyttäjä28010 kirjoitti:

Asuin Saksassa tyttäreni ollessa alaluokilla ja hänen paras ystävänsä oli muuten tosi eläväinen, iloinen ja reipas, mutta hänen äitinsä mukaan tuleva esitys luokan edessä sai tyttären voimaan fyysisesti pahoin jo päiviä ennen esitystä. Hän hankki lapselleen beetasalpaajaa. Ihmettelin noin radikaalia toimenpidettä ongelman poistamiseen. 

Mulla käytännössä sama juttu 24 h ennen esitystä. Lääkkeitä en ota ennen kuin jos joskus olen sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai miksei sitä esiintymistä opeteta paremmin? Rohkaista ja auttaa niitä joilla on esiintymispelko. Huonoilla kokemuksilla vaan ruokitaan sitä pelkoa. 

Lähinnä ainakin minun aikanani on ollut sellainen tyyli että laitetaan lapsi luokan eteen ja katsotaan selviytyykö. Sitten tämä vielä arvostellaan.

Aivan! Luokassa pitäisi ottaa puheeksi esitykseen liittyvät pelot. Opettaja voisi kysyä, että kaikki ne, joita esityksen pitäminen pelottaa ja ahdistaa käsi ylös ja jutella rennosti oppilaiden kanssa erilaisista esitykseen liittyvistä pelkotiloista ja fyysisistä haitoista, kuten tärinästä, punastumisesta, sydämen tykytyksestä, käsien hikoamista, änkytyksestä, naurunalaiseksi joutumisesta jne. 

Kaikille tulisi opettaa jo alakoulussa yleisön/ihmisten edessä puhumista ja olemista, ei olisi tätä ongelmaa yläkoululla. Kasvattaa myös itsekuntoa, jos/kun osaa olla yleisön edessä. Kaiken puolin hyvä asia! Itse pelkäsin näitä päiviä aivan sairaan paljon, joskus jopa litsasin silloin. Harmittaa, kun minulle ei koulun missään vaiheessa opetettu, että miten se esitys pidetään tai että miten esiinnytään, puhutaan jne.

 ja muutenkin sosiaalisiataitoja kuten ihan keskustelutaidot. Monet suomalaiset ei osaa keskustella lainkaan: selitetään omat tarinat mutta ei kuunnella tai kysellä toiselta mitään

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella meistä on aivan eri käsitys esiintymisjännityksestä. Moni ihminen tule koskaan ymmärtämään esimerkiksi paniikkikohtauksia tai muita mielen järjettömyyksiä, jos ei niitä itse koe.

Kun kyseessä alkaa olla esiintymispelko, rupeaa ihminen kadottamaan kontrollin itsestään joutuessaan eräänlaiseen paniikkitilaan, ja pelkoa on hyvin vaikea saada katoamaan muuten kuin hyvin järjestetyllä siedätyksellä, mahdollisesti lääkkeillä tai terapialla. Joillakin pelko menee ohi itsekseen tai siedättymällä, ei silti kaikilla. Itse pärjään lääkkeillä, nyt kun aikuisena osasin sellaisia vasta hakea (teininä ja lapsena en osannut). Oppilaan koulumenestys usein kärsii esiintymispelon takia.

Aidot esiintymistilanteet (ilman lääkkeitä tai apua) ovat paljon jännittävälle nuorelle/lapselle huono siedätysmuoto yksinään, sillä aitoihin tilanteisiin liittyy yleensä toistuvana jonkinlainen 1) kiusaaminen tai huomauttelu 2) itsensä nolaaminen tärkeiden kavereiden edessä, sun muuta, eivätkä nämä tuo positiivisia mielikuvia vaan vahvistavat pelkoa. Näihin ei pitäisi pakottaa. Ennemmin voitaisiin työstää kommunikointi- ja ryhmätaitoja vielä enemmän, sillä näihin se työelämä oikeasti perustuu.

PS. Esiintymispelko voi olla pelkästään yksin pidättäviin puheisiin liittyvää, eikä välttämättä tule työelämässä mitenkään esille, vaikka joutuisitkin välillä olemaan siellä yksin äänessä.

Juuri näin. Mulle ei ole mikään ongelma esim. opettaa jotain konkreettista asiaa ryhmälle - olen johtanut nuoriso-orkesteria, ja harjoituksissa on aika paljon opettamista. Esiintymisetkin sujuu, mutta auta armias, jos mun täytyy yleisölle puhua pidempään kuin "Se oli kappale xx, ja seuraavaksi soitamme teoksen yy". 

Samoin juuri esitelmän tai puheen pito, mitkä kouluaikoina olivat täyttä pakkopullaa, ovat edelleen aivan ehdottomasti pois laskuista, mutta kokous- ja neuvottelutilanteet töissä sujuvat ilman ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä28010 kirjoitti:

Asuin Saksassa tyttäreni ollessa alaluokilla ja hänen paras ystävänsä oli muuten tosi eläväinen, iloinen ja reipas, mutta hänen äitinsä mukaan tuleva esitys luokan edessä sai tyttären voimaan fyysisesti pahoin jo päiviä ennen esitystä. Hän hankki lapselleen beetasalpaajaa. Ihmettelin noin radikaalia toimenpidettä ongelman poistamiseen. 

Miten se on radikaali toimenpide? Itselläni ei auttanut mikään muu kuin beetasalpaajat (ja kylkeen vielä rauhoittavat). Mahtavaa, että äiti on ottanut tyttären ongelman tosissaan, eikä kuulu niihin pitkäaikaissta vahinkoa tekeviin vanhempiin jotka mussuttavat vain että "kyllä se siitä, muutkin jännittää, esiintymällä se paranee".

/146

Niin, itseasiassa olet aivan oikeassa ja itsekin olisin tarvinnut niitä aikoinaan. Pointsit sulle :)!

Vierailija kirjoitti:

Mitä luulette lapsistanne tulevan jos ei esitelmää osaa luokan edessä osaa pitää? Haluatteko jälkipolvistanne palsta persuja?

Oikeinkirjoitus on tärkeämpää kuin esitelmien pito, niinpä kannustan lastanikin mielummin kirjoittamaan hyvin kuin puhumaan. Ainakin yhdyssanat tulee opetella.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi alapeukkuja kommenteille joissa ihan asiallisesti todetaan nykypäivän fakta. Isossa osassa työpaikkoja täytyy osata kertoa esimerkiksi omista töistään ja niiden tuloksista julkisesti muille. Eli käytännössä täytyy pitää esitelmä siellä töissä tai vaikka kouluttaa muita jonkin uuden järjestelmän käyttöön johon on ensin itse saanut koulutuksen. Luulisin, että hoitotyössäkin on pystyttävä esim. aamuvuorolaisen antamaan kattava tilannekatsaus vaikka hotiokodin asukkaiden sen päivän voinnista, lääkkeistä, poikkeuksista yms. iltavuoroon tulijoille. Miten käytännössä onnistuu työnteko nykypäivänä jos ei omassa tutussa luokassa pysty pientä esitelmää pitämään? Ja se oma luokka on kuitenkin loppujen lopuksi hyvä paikka harjoitella esitelmien pitoa myös niille ujoille. Jatko-opinnoissakin varmasti tehdään jo paljon ryhmätöitä ja esitelmiä eivätkä mielestäni opettajat tee työtään jos eivät jo peruskoulussa harjoittele tätä oppilaidensa kanssa.

Nuo esille nostamasi tilanteet, työpalaverit, koulutus, tilanneraportit tms. ovat täysin eri asia kuin puheen tai esitelmän pito.

On siitä esiintymistaidosta hyötyä muuallakin kuin esiintymistä vaativissa töissä. Esim. työhaastattelussa, aspa työssä, harrastuksissa.