Saako uskova erota esim. puolison alkoholismin takia?
Olen lukenut Raamattua jonkin verran ja siellä mielestäni Jeesus sanoo että ainoastaan aviorikos on hyväksyttävä syy avioeroon. Kysynkin palstan uskovilta, jotka tätä lukevat, mitä mieltä olette jos eroaa esim. päihderiippuvuuden tai perheväkivallan takia? Entä jos tunteet ovat aivan kuolleet ja suurinpiirtein vihaa liiton toista osapuolta? Mikä syy on ns. hyväksyttävä syy eroon vai onko sellaista muu kuin aviorikos? Mielipiteitä kaipaan ja keskustelua
Kommentit (41)
Uskiksena en tiedä miksi avioero kiellettäisiin, jos puoliso tahollaan on jo purkanut sopimuksen (väkivalta, addiktio =poissaolo). Mikä on liitto, josta ollaan POISSA?
Uudelleen avioituminen onkin sitten toinen kysymys, ja olen yllättynyt siitä, miten moni uskova on uudelleen naimisissa. Jopa pastorit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta jos teet noin niin se on sitten ikuisuus helkkarissa (anteeksi kielenkäyttöni)
Tämä teidän helvettinne on mielikuvituksen tuotetta. Mutta täytyy sanoa kyllä että te uskovaiset totisesti ansaitsette joutua sellaiseen joka ikinen, jos se olisi olemassa. Olette typeriä ja sairaita idiootteja.
Tuo jota kommentoit tuskin oli uskovainen...
Minä olen enkä ole typerä enkä sairas idiootti. Eroa suosittelen juomisen takia, tietenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä mieltä olette jos eroaa esim. päihderiippuvuuden tai perheväkivallan takia? Entä jos tunteet ovat aivan kuolleet ja suurinpiirtein vihaa liiton toista osapuolta?
Ei kai tässä minun mielipiteelläni ole väliä, vaan Raamatun?
Paavali sanoo, että välien rikkoutumisen vuoksi voi kyllä muuttaa erilleen. Olisi varmaan fiksua esim. perheväkivaltatapauksissa. Se ei kuitenkaan tarkoita avioeroa, vaan sitä että avioliitto jatkuu mutta asutaan erillään. Muiden kanssa ei silloin saa ruveta suhteeseen....
Voitko kertoa, missä tämä kohta on Paavalin kirjeissä? Itse en muista kuin sen kohdan, missä puolisot voivat olla erillään "rukouksen vuoksi", enkä usko Paavalin käyttäneen kiertoilmausta. On ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa, sillä Jumala on suuressa viisaudessaan luonut alkoholismin ja se olisi hänen tahtonsa vastainen teko!
Ihminen suuressa tyhmyydessään juonut itselleen alkoholismin.
Miksi Jumalan luoma ihminen on niin heikko kiusauksia vastaan?
Jumalan syyhän se on sekin,ettei osaa hillitä himojaan
Silloinhan Jumalakin on heikko - Hänhän loi ihmisen omaksi kuvakseen... MOT
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa tapauksissa asumusero ei anna riittävää turvaa, vaan paperilla naimisissa oleminen voi mahdollistaa esim. taloudellisen väkivallan jatkumisen. Riippuu kunkin maan lainsäädännöstä ja yksilöllisistä olosuhteista. Näkisin niin, että oman ja lasten turvallisuuden ja elämän perusedellytysten turvaaminen menee edelle avioliiton rikkomattomuudesta. Jos kuviossa on mukana lapsia, niin tämä on mielestäni jo rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön vaatimus.
Jos tilanne on tuo kuvaamasi taloudellinen väkivalta, minusta olisi hyväksyttävää ottaa juridinen avioero jotta saa talouden kuntoon, mutta ajatella puolisoaan kuitenkin edelleen puolisonaan. Mikä siis tarkoitaa, että ei avioidu eikä muutenkaan rupea suhteeseen kenenkään muun kanssa.
Juridinen avioliitto ei ole sama asia kuin avioliitto Raamatun tarkoittamassa mielessä. Vaikka puolisot olisivat solmineet laillisen avioliiton mutta eivät ole harjoittaneet seksiä keskenään, he eivät ole aviopuolisoita siinä mielessä kuin Raamattu tarkoittaa. Näkee mm. siinä, että avioeroon muuten nihkeästi suhtautuva roomalaiskatolinen kirkko voi tuollaisissa tapauksissa mitätöidä avioliiton, sillä se ei ole ollut oikea. Jos avioliitto juridisena instituutiona mahdollistaa taloudellisen väkivallan, siitä juridisesta sopimuksesta on kuvaamassasi tilanteessa mielestäni oikeus (lasten takia jopa velvollisuus) hankkiutua eroon, mutta avioliittoa sukupuolisuhteena juridinen ero ei pyyhi pois.
Avioliitto, jossa on paha olla mistä tahansa syystä, on tuhoon tuomittu . Ei ole tarkoitus kiduttaa itseään /toista vaan erottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä mieltä olette jos eroaa esim. päihderiippuvuuden tai perheväkivallan takia? Entä jos tunteet ovat aivan kuolleet ja suurinpiirtein vihaa liiton toista osapuolta?
Ei kai tässä minun mielipiteelläni ole väliä, vaan Raamatun?
Paavali sanoo, että välien rikkoutumisen vuoksi voi kyllä muuttaa erilleen. Olisi varmaan fiksua esim. perheväkivaltatapauksissa. Se ei kuitenkaan tarkoita avioeroa, vaan sitä että avioliitto jatkuu mutta asutaan erillään. Muiden kanssa ei silloin saa ruveta suhteeseen....
Voitko kertoa, missä tämä kohta on Paavalin kirjeissä? Itse en muista kuin sen kohdan, missä puolisot voivat olla erillään "rukouksen vuoksi", enkä usko Paavalin käyttäneen kiertoilmausta. On ihan eri asia.
Se on siinä samassa 1. korinttilaiskirjeen 7. luvussa kuin tuo mainitsemasi "rukouksen vuoksi" -juttu. Kielletään eroamasta, mutta heti perään sanotaan, että jos kuitenkin eroatte, niin vaihtoehdot on olla menemättä uudelleen naimisiin tai sopia puolisonsa kanssa.
Eroaminen on kyllä pahempi asia kuin yleensä mielletäänkään:
Joka eroaa, tekee yhtä väärin
kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla,
sanoo Herra Sebaot.
Vierailija kirjoitti:
Uskiksena en tiedä miksi avioero kiellettäisiin, jos puoliso tahollaan on jo purkanut sopimuksen (väkivalta, addiktio =poissaolo). Mikä on liitto, josta ollaan POISSA?
Se on liitto, jossa armahdetaan ja odotetaan puolison paluuta.
Ei kaikkea haluamaansa saa aina ja heti. Ei avioliitossakaan. "Mulle heti kaikki nyt" ei ole kristillistä ajattelua ollenkaan.
Lue nyt tarkkaan ap. Et saa erota , jos ukko pahoinpitelee sinua jatkuvasti ja hyväksikäyttää lapsiaan.
Näin on näppäylät , usko jo. Ja tietysti käy aktiivisesti vieraissa.
1. Kor. 7 Paavali sanoo:
"Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. 11Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan."
Ymmärrän tämän niin, että eroaminen ääritilanteessa on hyväksyttävää, mutta uudelleen naimisiin ei voi mennä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
1. Kor. 7 Paavali sanoo:
"Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. 11Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan."
Ymmärrän tämän niin, että eroaminen ääritilanteessa on hyväksyttävää, mutta uudelleen naimisiin ei voi mennä.
Minusta käsky "vaimo ei saa erota miehestään" on aika yksiselitteinen. Sama sitten unohtaaa koko kirja jo tuolle linjalle lähtee.
Faith kirjoitti:
1. Kor. 7 Paavali sanoo:
"Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. 11Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan."
Ymmärrän tämän niin, että eroaminen ääritilanteessa on hyväksyttävää, mutta uudelleen naimisiin ei voi mennä.
Eroaminen tuossa tarkoitaa erilleen muuttamista. Avioliitto jatkuu, erillään asumisesta huolimatta.
Avioliittohan ei aina ole ollut sellainen oikeudellinen järjestely kuin se on meillä nykyään. Ei sitä välttämättä ole sen virallisemmin solmittu, on vain muutettu yhteen. Eri maissa ja eri aikoina on ollut erilaisia tapoja tässä suhteessa. Raamatun kannalta ratkaisevaa ei ole se, ollaanko maallisen lakikirjan mukaan naimisissa.
Lupasin rakastaa myötä-ja vastoinkäymisissä, mutta sitä myötäkäymistä ei enää vuosiin ollut, vaikka kuinka rakastin ja tuin ja ymmärsin ja yritin. Tunteen tasolla mies rakasti, sanoilla, mutta ei teoin ja totuudessa. Alkoholi oli aina minua edellä. Aviorikos voi olla muutakin, kuin että yhtyy vieraaseen sukupuolielimeen... Kyllä mulle aviorikos on eniten se, että minut hylättiin tunteen tasolla joka ikinen kerta, kun viina oli tärkeämpi.
Erosin, ja aika monta vuotta liian myöhään, lapsetkin altistin aivan sairaaseen kasvuympäristöön vuosiksi... Ja se jos joku on pahempi synti kuin se, että erosin. No sen edestään löytää ja niin edelleen, sitä satoa nyt masentuneen ja ahdistuneen teinin kanssa korjataan.
No olen sentään elänyt todeksi pohjimmaisen asian, armon. Itse armahdettuna osaan asettua muidenkin kärsivien asemaan ja armahtamaan. Tai siis, armollisuus tai tuomio ei ole minun käsissäni, tarkoitan siis vaan, että mi.ä en ole se uskovainen, joka sormella muita osoittaa ja Raamatusta kaivaa tuomion lauseita muutenkin rikki olevalle. Minä päin vastoin haluan osoittaa ymmärrystäja rakkautta.
Ei tietenkään. "Niin myötä- kuin vastamäessä".
Vierailija kirjoitti:
Tunteen tasolla mies rakasti, sanoilla, mutta ei teoin ja totuudessa. Alkoholi oli aina minua edellä. Aviorikos voi olla muutakin, kuin että yhtyy vieraaseen sukupuolielimeen... Kyllä mulle aviorikos on eniten se, että minut hylättiin tunteen tasolla joka ikinen kerta, kun viina oli tärkeämpi.
No, se on sinun ajatuksesi, ei Raamatun.
Kunnes kuolema erottaa. Vai miten se meni?
Vierailija kirjoitti:
Lupasin rakastaa myötä-ja vastoinkäymisissä, mutta sitä myötäkäymistä ei enää vuosiin ollut, vaikka kuinka rakastin ja tuin ja ymmärsin ja yritin. Tunteen tasolla mies rakasti, sanoilla, mutta ei teoin ja totuudessa. Alkoholi oli aina minua edellä. Aviorikos voi olla muutakin, kuin että yhtyy vieraaseen sukupuolielimeen... Kyllä mulle aviorikos on eniten se, että minut hylättiin tunteen tasolla joka ikinen kerta, kun viina oli tärkeämpi.
Erosin, ja aika monta vuotta liian myöhään, lapsetkin altistin aivan sairaaseen kasvuympäristöön vuosiksi... Ja se jos joku on pahempi synti kuin se, että erosin. No sen edestään löytää ja niin edelleen, sitä satoa nyt masentuneen ja ahdistuneen teinin kanssa korjataan.
Oletko siis ryhtynyt uuteen suhteeseen tuon jälkeen, mitä kutsut eroksi? Kyllähän sinä puolisostasi erilleen voit muuttaa, ei siinä mitään.
Ei kai tässä minun mielipiteelläni ole väliä, vaan Raamatun?
Paavali sanoo, että välien rikkoutumisen vuoksi voi kyllä muuttaa erilleen. Olisi varmaan fiksua esim. perheväkivaltatapauksissa. Se ei kuitenkaan tarkoita avioeroa, vaan sitä että avioliitto jatkuu mutta asutaan erillään. Muiden kanssa ei silloin saa ruveta suhteeseen.
"Tunteiden kuolema" on aivan väärä syy erota. Avioliitto on tahdon asia, ei tunteen. Sitähän vihkikaavassakin kysytään, tahtoa. Valitettavasti moni kuvittelee, että avioliitossa pitäisi koko ajan tuntea jotain kiihkeää rakkautta puolisoa kohtaan. Väärin, ei tarvitse. Jos tuntee vihaa, pitää pysähtyä miettimään miksi oikein vihaa. Mikä on saanut tunteet muuttumaan? Tunteetkin ovat jossakin määrin tahdonvarainen asia. Jos päättää jatkaa kumppanuutta, voi päästä tunteidensa herraksi. Ei ole enää riippuvainen rakastuneisuuden tunteen kokemisesta (moni etenkin nainen on).
Jos Raamatun mukaan ajatellaan niin avioliitto solmitaan sukupuoliyhteydessä, ei suinkaan papin aamenella. Siksi on selvää, miksi uskottomuus rikkoo avioliiton.