Taisin löytää täydellisen miehen, voiko tällaista ollakaan?
Jo miehen deitti-ilmoitus oli muista poikkeava. Ei näkynyt olutpulloja, ei kaljamahaa, ei röökiä suussa, ei biletyskuvia etelän reissuilta, eikä muutakaan, mikä olisi minua häirinnyt, vaan ainoastaan positiivisia asioita, joita arvostan suuresti elämänkumppanissa ja ne kaikki ovat osoittautuneet todeksi. Mies ei myöskään valehdellut pituuttaan pidemmäksi, eikä ikäänsä alemmaksi, kuten suurella osalla yli nelikymppisistä on tapana. Muutama kuukausi on tapailtu, enkä vielä ole löytänyt yhtään huonoa piirrettä hänessä. Tässä muutamia ominaisuuksia, joiden takia rakastan miestä:
- savuton
- raitis
- taitava ja innokas ruoanlaittaja
- kuntoilee lähes päivittäin ja monipuolisesti
- hyvä rakastaja
- älykäs, hyvin koulutettu ja hyvässä työpaikassa
- kiltti, hyväntahtoinen, sydämellinen, lämmin, hellä ja vastuuntuntoinen
- hyvä isä
- huolehtii asioista jämptisti ja on sanansa mittainen mies
- vartalo on upeassa kunnossa
- pitää itsestään huolta
- ei ole mustasukkainen ja antaa toisellekin tilaa
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Kurko kirjoitti:
isä = eronnut. Eli joku vika siinä on sitten ollut.
Olet nyt niin rakastunut, että et varmasti huomaa mitään, palataan asiaan parin vuoden päästä.
Yksi vika on ehkä ollut se, ettei jaksanut enää katsella jääkaapin ja sohvan välillä iltojaan kuluttavaa kumppania, vaan halusi elää itsensä kaltaisen aktiivisemman ihmisen kanssa. Samalla ajatuksella minäkin lähdin etsimään elämänkumppania, että miehen pitää olla itseni kaltainen liikunnallinen ja itsestään huolta pitävä. ap
Se on aina yhtä ihanaa kun ihmiset jaksaa haukkua entisiä kumppaneitaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua miettiäkseni, mikä miehessä voisi olla vialla. Siis oikein pohdin sitä. Tällainen tuli mieleeni oman ensimmäisen avioliittoni kohdalla:
Mies oli myös hyvä, osaava yms. Hän tiesi, mikä on oikein ja väärin, tiesi miten pitää elää. Pitää ulkoilla ja urheilla. Lopputuloksena miehestä kuoriutui orjanpiiskuri, jolle ei riittänyt mikään.
Opin siis parisuhteista sen, että kritiikki ei koskaan jää yhteen kritisoitavaan asiaan. Kun ihminen vaatii täydellisyyttä, vaatii hän sitä kaikessa. Ja opin, että vaatimukset tappavat rakkauden.
Tätä asiaa minäkin olen pohtinut, kun olen miettinyt mahdollisia huonoja puolia. Tässä vaiheessa ei ole tullut vielä mitään siihen viittaavaa esille, vaikka olen tarjoillut hänelle omia huonoja puoliani ihan tarkoituksella. Aika näyttää miten käy. Tiedostan toki, ettei täydellistä ihmistä ole olemassakaan. Jokaisella on omat puutteensa ja se jää kumppanin ratkaistavaksi, pystyykö niiden kanssa elämään. ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitäkin vielä psykonarsisti kuoriutuu, se vaan esittää alussa!
Palstalla on valtavasti naisvihaa, mutta ei yhtään miesvihaa, eihän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurko kirjoitti:
isä = eronnut. Eli joku vika siinä on sitten ollut.
Olet nyt niin rakastunut, että et varmasti huomaa mitään, palataan asiaan parin vuoden päästä.
Yksi vika on ehkä ollut se, ettei jaksanut enää katsella jääkaapin ja sohvan välillä iltojaan kuluttavaa kumppania, vaan halusi elää itsensä kaltaisen aktiivisemman ihmisen kanssa. Samalla ajatuksella minäkin lähdin etsimään elämänkumppania, että miehen pitää olla itseni kaltainen liikunnallinen ja itsestään huolta pitävä. ap
Se on aina yhtä ihanaa kun ihmiset jaksaa haukkua entisiä kumppaneitaan. :)
Ei kyse ole haukkumisesta, vaan faktojen toteamisesta, jos kertoo, millä tavalla elämäntavat ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että suhteenne on yhtä suoritusta. Mitä jos vaikka sairastut/loukkaat itsesi. Todennäköisesti et enää kelpaakaan. Jos miehelle käy näin, sinä tietysti ymmärrät ja hoivaat siipiesi suojissa. Mies ei tekisi sinulle samaa.
Yhdessä ulkoilu, harrastaminen ja liikkuminen ei ole suorittamista, vaan mukavaa ajanvietettä. Tekisimme samoja asioita joka tapauksessa ilman kumppaniakin. Yksin näiden asioiden tekeminen on huomattavasti tylsempää kuin oman rakkaan kanssa. ap
No miten kävi sen exän kanssa, kun ei jaksanut liikkua niin dumpattiin? Sehän oli se sun tarina miksi on eronnut? Ei kovin empaattiselta vaikuta
Miksi ei pyytänyt exää yhdessä lenkille tai salille ja hankkinut lastenvahtia?
Ehkä pyysikin.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua miettiäkseni, mikä miehessä voisi olla vialla. Siis oikein pohdin sitä. Tällainen tuli mieleeni oman ensimmäisen avioliittoni kohdalla:
Mies oli myös hyvä, osaava yms. Hän tiesi, mikä on oikein ja väärin, tiesi miten pitää elää. Pitää ulkoilla ja urheilla. Lopputuloksena miehestä kuoriutui orjanpiiskuri, jolle ei riittänyt mikään.
Opin siis parisuhteista sen, että kritiikki ei koskaan jää yhteen kritisoitavaan asiaan. Kun ihminen vaatii täydellisyyttä, vaatii hän sitä kaikessa. Ja opin, että vaatimukset tappavat rakkauden.
Sinä olet siis miehen ex!
Sohvaperuna, joka juoksee vain jääkaapille. :D
Onko tää sun eka miessuhteesi? Kuullostaa siltä.
Vierailija kirjoitti:
Kurko kirjoitti:
isä = eronnut. Eli joku vika siinä on sitten ollut.
Olet nyt niin rakastunut, että et varmasti huomaa mitään, palataan asiaan parin vuoden päästä.
Eronneessa on sellainen vika, että ensimmäinen puoliso oli väärä. Tuttavapiirin eronneilla toinen liitto on osoittautunut kuitenkin oikeaksi.
Ei minun tuttavapiirissä. Osa menee jo neljännellä kierroksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että suhteenne on yhtä suoritusta. Mitä jos vaikka sairastut/loukkaat itsesi. Todennäköisesti et enää kelpaakaan. Jos miehelle käy näin, sinä tietysti ymmärrät ja hoivaat siipiesi suojissa. Mies ei tekisi sinulle samaa.
Yhdessä ulkoilu, harrastaminen ja liikkuminen ei ole suorittamista, vaan mukavaa ajanvietettä. Tekisimme samoja asioita joka tapauksessa ilman kumppaniakin. Yksin näiden asioiden tekeminen on huomattavasti tylsempää kuin oman rakkaan kanssa. ap
No miten kävi sen exän kanssa, kun ei jaksanut liikkua niin dumpattiin? Sehän oli se sun tarina miksi on eronnut? Ei kovin empaattiselta vaikuta
En ole ap, mutta ehkä hän jätti eksän yhteisen ajanpuutten vuoksi. Toinen istuu sohvalla, kun toinen samaan aikaan lenkkeilee. Ei siis vietetä yhteistä aikaa vaan eletään kahta erillistä elämää.
Eroamisen kynnys madaltuu seuraavissa suhteissa. Ekan avioliiton jälkeen seuraavat liitot tuppaa lyhentymään, lyhentymään ja lyhentymään. Ja tämä on tilastollinen fakta.
On helppo erota, kun on tehnyt sen jo monta kertaa aiemmin. Odotettavissa olevaa elämää on koko ajan vähemmän, eikä elämää haluta tuhlata, siksi erotaankin nopeammin.
"Ihan kuin kuulisin pientä katkeruutta kiltin ja kunnollisen miehen löytämisestä. Tunnistan kyllä pelimiehen ja tämä mies on sellaisen vastakohta. Mies on ihana ja rauhallinen, introvertti-insinööri. Olen onnellinen, että onnistuin nappaamaan hänet. ap"
Anteeks nyt vaan, mutta niin mäkin luulin löytämään kultakimpaleen, juuri tuollaisen rauhallisen introvertin, joka ei hermostunut mistään. Hän paljastuikin valehtelijaksi (ei kertonut totuutta edellisen suhteen päättymisen syistä), tunnekylmäksi, tunteisiin kykenettömäksi. Ensimmäisiä merkkejä oli empatiakyvyn puute. Huomasin, että hän esitti empaattista, se tunne ei häneltä tullut oikeasti. Hän siis esitti muitakin tunteita vuosikausia, kunnes yhtäkkiä paljasti, ettei ole tuntenut yhtään mitään ja haluaa erota.
Noissa hiljaisissa introverteissä on se riski, että et voi tietää mitä heidän päässään liikkuu....kun he eivät kerro mitään.
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää hälytyskellojen soida, jos jokin on liian hyvää ollakseen totta.
Tämä!
Jos eron syy muka on se, että miehen exä makasi sohvalla, kun mies halusi panostaa urheilulliseen elämään, niin hälytyskellojen tulisi soida ja lujaa!!!!! Tuo ei ole mikään oikea syy erota, ihan oikeasti, kun on vielä lapsiakin.
Tuolla on takana jotain vielä vakavampaa. Ja hälytyskellot vielä siitä, ettei mies ole rehellisesti kertonu suhteen päättymisen syytä.
Eli kykenee valehtelemaan ja salailemaan. Introvertti ja rauhallinen luonne onnistuu nyt hämäämään ap:ta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua miettiäkseni, mikä miehessä voisi olla vialla. Siis oikein pohdin sitä. Tällainen tuli mieleeni oman ensimmäisen avioliittoni kohdalla:
Mies oli myös hyvä, osaava yms. Hän tiesi, mikä on oikein ja väärin, tiesi miten pitää elää. Pitää ulkoilla ja urheilla. Lopputuloksena miehestä kuoriutui orjanpiiskuri, jolle ei riittänyt mikään.
Opin siis parisuhteista sen, että kritiikki ei koskaan jää yhteen kritisoitavaan asiaan. Kun ihminen vaatii täydellisyyttä, vaatii hän sitä kaikessa. Ja opin, että vaatimukset tappavat rakkauden.
Sinä olet siis miehen ex!
Sohvaperuna, joka juoksee vain jääkaapille. :D
Tuskin, sillä jääkaappi ei ole minun juttuni. Laiska ja mukavuudenhaluinen kyllä olen. Uskon, että work smart on paras tapa elää. Uskon, että itselleen pitää olla armollinen. Ja etenkin uskon, että elämä ei saa olla suorittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää hälytyskellojen soida, jos jokin on liian hyvää ollakseen totta.
Mies on ihan samanlainen kuin minäkin, enkä sanoisi, että olen liian hyvä ollakseni totta. Esimerkiksi rauhallisuus ja introverttiys on asioita, joista moni nainen ei innostu, mutta minä pidän niitä ehdottoman hyviä puolina miehessä. ap
Varo vaan, ettei ole Chris Watts kakkonen....
Mitä tuo täydellinen mies saa sinulta? Toivottavasti kohtelet häntä kuin kuningasta.
Vierailija kirjoitti:
Eroamisen kynnys madaltuu seuraavissa suhteissa. Ekan avioliiton jälkeen seuraavat liitot tuppaa lyhentymään, lyhentymään ja lyhentymään. Ja tämä on tilastollinen fakta.
On helppo erota, kun on tehnyt sen jo monta kertaa aiemmin. Odotettavissa olevaa elämää on koko ajan vähemmän, eikä elämää haluta tuhlata, siksi erotaankin nopeammin.
Näinhän se on. Herää kuitekin kysymys, miksi edes menee uudestaan naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurko kirjoitti:
isä = eronnut. Eli joku vika siinä on sitten ollut.
Olet nyt niin rakastunut, että et varmasti huomaa mitään, palataan asiaan parin vuoden päästä.
Eronneessa on sellainen vika, että ensimmäinen puoliso oli väärä. Tuttavapiirin eronneilla toinen liitto on osoittautunut kuitenkin oikeaksi.
Ei minun tuttavapiirissä. Osa menee jo neljännellä kierroksella.
Eikä tilastoisssa. Eronnut eroaa paljon todennäköisemmin uudestaankin.
Menneisyys on paras ennuste tulevaisuudesta, siksi fiksut miehet eivät nai, siis mene naimisiin l*tkien kanssa.
Minä olen toisella kierroksella. Eka kierros kesti 20 vuotta.
Kyllä, eroaisin nyt helpommin. Koska sietokykyni väärinkohteluun on äärimmäisen lyhyt. Enkä enää ajattele, että ei saa erota. Ja koska tiedän, että selviäisin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää hälytyskellojen soida, jos jokin on liian hyvää ollakseen totta.
Tämä!
Jos eron syy muka on se, että miehen exä makasi sohvalla, kun mies halusi panostaa urheilulliseen elämään, niin hälytyskellojen tulisi soida ja lujaa!!!!! Tuo ei ole mikään oikea syy erota, ihan oikeasti, kun on vielä lapsiakin.
Tietenkin tuo on hyvä syy erota.
Toinen on sohvaperuna joka ei tee mitään, ei panosta mihinkään, paitsi naposteluun. Puuttuu itsehillintä ja suunnitelmallisuus. On luovuttanut suhteessa.
Jonkin aikaa yrittäisin auttaa, mutta en ikuisesti katsoisi laiskaa, lihoavaa, parasiittia.
Luin ketjua miettiäkseni, mikä miehessä voisi olla vialla. Siis oikein pohdin sitä. Tällainen tuli mieleeni oman ensimmäisen avioliittoni kohdalla:
Mies oli myös hyvä, osaava yms. Hän tiesi, mikä on oikein ja väärin, tiesi miten pitää elää. Pitää ulkoilla ja urheilla. Lopputuloksena miehestä kuoriutui orjanpiiskuri, jolle ei riittänyt mikään.
Opin siis parisuhteista sen, että kritiikki ei koskaan jää yhteen kritisoitavaan asiaan. Kun ihminen vaatii täydellisyyttä, vaatii hän sitä kaikessa. Ja opin, että vaatimukset tappavat rakkauden.