Pahin vika luonteessasi?

Pahinta on varmaan se kuinka introvertti ihminen olen. Viihdyn hyvin omissa oloissani. On vielä kaiken lisäksi ujo ja varmaan monesta liian hiljainen. Sekin on varmasti huono asia, kun olen usein ajatuksissani ja en ole läsnä. Olen ollut myös vähän liian hyväuskoinen ja kiltti, tosin tämä on nyt muuttunut.

Olen joskus liian suorasanainen tarkoittamatta mitään pahaa, ja loukkaan toista erilailla kuin ne , jotka haluavat loukata. Lopputulos on sama.

Yritän pois tästä.

Ajoittain olen vähän ylimielinen.

"sinulla ei ole kunnianhimoa"   tuo kuultu sata kertaa

Vaan onhan,  kaikki kiinnostaa  , tieteet,taiteet.. en vain tiedä sitä omaa paikkaani ,enkä tule koskaan tietämään.

Turhan sulkeutunut, en tahdo puhua kenellekkään, paitsi jos olemme kahden kesken jossain. Isoissa ryhmissä turpani pysyy kiinni. Myös itsevarmuuteni lähes kaikissa muissakin asiossa on tasolla 0.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus liian suorasanainen tarkoittamatta mitään pahaa, ja loukkaan toista erilailla kuin ne , jotka haluavat loukata. Lopputulos on sama.

Yritän pois tästä.

Mulla on TÄYSIN sama... Muitakin vikoja luonteesta kyllä löytyy ja jouduin suunnilleen arpomaan mikä niistä on pahin. Tämän nyt lopulta valitsin.

Olen liian arka ja haluan useimmiten pelata varman päälle. Jos uskaltaisin välillä riskeerata senkin, että saan ehkä siipeeni, voisin saavuttaa elämässäni enemmän.

Olen ujo ja aika sulkeutunut. Moni minua huonommin tunteva pitää minua kilttinä ja herttaisena, mutta kotioloissa tuttujen ihmisten seurassa saatan olla joskus aika itsepäinen. Olen myös aivan liian herkkä loukkaantumaan enkä kestä minkäänlaista kritiikkiä. Olen taipuvainen alakuloon ja synkkyyteen. Olen varmaan kamala ihminen. 

Laiskuus ja epävarmuus. Määrätietoisuuden puute - annan periksi helposti. Uskon aina että kaikki päättyy huonosti. 

Olen liian kiltti.

Otan monesti itseni ja muutkin asiat turhan vakavasti. Tää korostuu seurassa, jossa täysin eri temperamenttipiirteet omaavia. Sit taas kun en ole niin varautunut niin heitän sellaista läppää, et oksat pois - myös itaestäni. Kuitenkin tuomitaan liian monesti ensivaikutelman perusteella.

Ajattelemattomuus ja impulsiivisuus. Usein suuttuessani sanon asioita, mitä en oikeasti tarkoita. En siis ajattele ennen kuin päästän mölyt mahastani... Hävettää aina jälkikäteen. Onneksi tämä on kuitenkin vuosien varrella vähentynyt enkä ole aina heti avaamassa suutani. Impulsiivisena ihmisenä saatan myös toteuttaa jotain päähänpistoja miettimättä yhtään, mitä olen tekemässä. Lopputulos ei aina ole hyvä, tosin joskus saan elämästä enemmän irti kun uskallan toteuttaa asioita ilman jossittelua.

Sanon läheisilleni pahasti kun suutun. Lähinnä miehelleni ja lapsilleni. En pysty kontrolloimaan sitä mitä suustani tulee. Onneksi nykyään suutun tosi harvoin ja olen oppinut rauhallisuutta. Aiemmin olin todella äkkipikainen ja kova huutamaan ja tuosta olen lähes kokonaan päässyt onneksi eroon.

Isäni oli samanlainen ja inhoan sitä piirrettä hänessä kuin myös tuota äkkipikaisuutta. Harmikseni olen sitten samanlainen.

Onneksi tiedostan tämän niin siitä pystyy tietoisesti pyrkimään eroon.

Laiskuus on myös yksi huono piirre ja liika tunnollisuus. Tuo on huono yhdistelmä yhdessä.

Olen myös hyvin ratkaisukeskeinen ihminen ja toisinaan mietin että ärsyttääköhän se muita? Mietin myös tosi paljon sitä mitä muut ajattelee minusta ja syyllistyn helposti.

Mä olen tosi ylimielinen. Välillä itseänikin huvittaa se koppavuus.

Jos joku ei ole yhtä nopeaälyinen, niin voi voi.