Onko mielestänne ok kommentoida toisen ihmisen ulkonäköä negatiivisesti, jos kommentoijalla itselläänkin on sama "vika"?

Mäkään en ymmärrä tällaisen pointtia. Mitä sillä haetaan? Haluaa ''palauttaa toisen maanpinnalle'' muttei voi tehdä sitä haukkumalla vain tätä vaan kokee että on helpompaa tehdä se ujuttamalla mukaan itsensä, että huomaaksä kuinka rumia ME ollaan? Mitä ihmeen ideaa tuollaisessa on, jos ei juuri sitä että yrittää laskea toista maanpinnalle? Ja miksi sitä toista pitää laskea maanpinnalle. Ei voi käsittää joidenkik ihmisten ajatusmaailmaa.

Tosiasian toteaminen ei ole pahasta. (esimerkki ei ollut musta kovin paha huomautus) Mutta jos se tehdään loukkaamistarkoituksessa, se onkin eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Onko ok väittää somekuvia "kauniiksi" ja "ihanaksi", vaikka sokea Reettakin näkee, että kuva on surkea ja kohde ihan arkipäiväisen näköinen Marja-Liisa?

Ei todellakaan ole ok. Vain Grace Kellyn näköisiä naisia saa kehua kauniiksi.

Vierailija kirjoitti:

Alhaisen sivistystason perheissä/seurueissa ilmeisesti ulkonäön kommentointi kuuluu asiaan. Ei ole ok millään muotoa.

Aloituksesta tuli mieleen, kun ex-anoppi sanoi kerran tv:tä katsoessa, että ”onpa iso nenä” eräällä naisella. Minusta se ei edes ollut omaansa juurikaan isompi. Odottaakohan tuollaisten laukoja toiselta jotain vastausta/mielipidettä, vai mikä niissä on tarkoituksena? Tuo ihminen ei muuten puhu ikinä juuri mitään, oli siksikin hassu tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Onko ok väittää somekuvia "kauniiksi" ja "ihanaksi", vaikka sokea Reettakin näkee, että kuva on surkea ja kohde ihan arkipäiväisen näköinen Marja-Liisa?

Tuota tapahtuu jatkuvasti somessa. Oletan, että tarkoituksena on hyvän mielen tuottaminen toiselle ja oletus saada sitten itse myöhemmin takaisin vastaavia kommentteja. Aiheuttaa kyllä myötähäpeää, en voi kieltää. Itsestäni tuntuisi vaivaannuttavalta kehua kauniiksi ihmistä, joka ei sitä mielestäni ole.

Eihän ulkonäön kritisoiminen ole ikinä ok. Mutta tällainen "yhteinen vika" voi olla myös yhdistävä tekijä.  Esim. jos siskoksilla tai perheessä on kaikilla naispuolisilla vaikka lyhyet jalat. Niin, en nyt kovin pahana vitsailuna näe, jos ns. toinen toteaa, kuinka meidän tappijalkojen on vaikeaa löytää housuja tai, kuinka me töppöjalat joudumme töpöttelemään vähän kiivaammin pysyäksemme muiden perässä. 

Tietysti tilanne on eri, jos toiselle esim ne lyhyet jalat on arka paika, eikä hän ole hyväksynyt niitä. Mutta usein "heikkoudet" voi myös kääntää vahvuudeksi.  Jos kokee häpeää omista lyhyistä jaloistaan, niin se yhdessä toisen lyhytjalkaisen kanssa aiheelle naureskelu voi olla ihan terapeuttista. Ei saa antaa toisten lytätä tai arvostella mutta ei myöskään pidä ottaa itseään niin vakavasti. 

Miksi on kommentoitava kenenkään ulkonäköä mitenkään? Yhtä typerää kuin kommentoida negatiivisesti, on "kohteliaisuuskehua", siis kehutaan ns. ilman syytä. Jotkut jopa itse haluavat kohteliaisuuskehuja moittimalla vaikkapa sellujaan tai hiuksiaan, jotta kuulija alkaisi kehua että ei kun sinähän olet niiiiiin hoikka tai sulla on aina upeat hiukset.

Sitten ollaan kaikki tyytyväisiä, se joka halusi kehuja ja jankutti aiheesta kunnes sai niitä, ja se joka kehui. Silti sellut on edelleen yhtä löllyvät ja hiukset yhtä rumat. Joten mikä oli homman idea?

Vierailija kirjoitti:

Tässä kuvatulle haukkumiselle taitaa olla sukua se, kun haukkuu VAIN itseään mutta asiasta, joka pätee myös kuulijaan. En tiedä miten tarkoituksellista loukkaamista se on, mutta hämmentävää aina. Joskus kuulijalla se ominaisuus on vielä isompi. Esim. muuten hyväihoinen saattaa aknesta kärsivän kuullen valittaa parista finnistä. Tai joku valittaa kehon oudoista mittasuhteista, vaikka kuulijalla on vielä epätavallisemmat. Jos tuossa ei ole tarkoitus loukata, niin mitä tuo sitten on? Tulee sellainen kuva, että valittaja pitäisi itseään parempana, joka "ansaitsee" haukkumansa kohtalon jotenkin vähemmän kuin kuulija.

TÄMÄ.

Vierailija kirjoitti:

Eihän ulkonäön kritisoiminen ole ikinä ok. Mutta tällainen "yhteinen vika" voi olla myös yhdistävä tekijä.  Esim. jos siskoksilla tai perheessä on kaikilla naispuolisilla vaikka lyhyet jalat. Niin, en nyt kovin pahana vitsailuna näe, jos ns. toinen toteaa, kuinka meidän tappijalkojen on vaikeaa löytää housuja tai, kuinka me töppöjalat joudumme töpöttelemään vähän kiivaammin pysyäksemme muiden perässä. 

Tietysti tilanne on eri, jos toiselle esim ne lyhyet jalat on arka paika, eikä hän ole hyväksynyt niitä. Mutta usein "heikkoudet" voi myös kääntää vahvuudeksi.  Jos kokee häpeää omista lyhyistä jaloistaan, niin se yhdessä toisen lyhytjalkaisen kanssa aiheelle naureskelu voi olla ihan terapeuttista. Ei saa antaa toisten lytätä tai arvostella mutta ei myöskään pidä ottaa itseään niin vakavasti. 

Minä taas en ymmärrä sitä, että miksi sitä yhdistävää tekijää pitää hakea vikojen kautta. Varsinkin, kun naisten ulkonäköä tupataan arvostelemaan vähän joka suunnasta. Minä olen pari kertaa törmännyt tällaiseen "yhteisten vikojen bongaajaan" ja oli ihan ilmiselvää, että kommentoija halusi vain näpäyttää minua, että ymmärtäisin oman paikkani ja etten vain luulisi liikoja itsestäni. Mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta saati terapiaefektiä se ei saanut aikaiseksi. Ohiksena sen verran, että tästä syystä inhoan useampia naispuolisia stand up -koomikkoja, koska ne niin sanotut vitsit ovat aina naisvartalon selluliittien ja mahamakkaroiden rienaamista. Ei ole hauskaa eikä nokkelaa.

Kyllä mä voisin sanoa kaksoissysterille noin. Meilläkin on kummallakin lurppaluomet, sisko tosin leikkautti omansa.

Vierailija kirjoitti:

Onko ok väittää somekuvia "kauniiksi" ja "ihanaksi", vaikka sokea Reettakin näkee, että kuva on surkea ja kohde ihan arkipäiväisen näköinen Marja-Liisa?

En tiedä miten suurin osa ymmärtää "arkipäiväisen näköisen", mutta minuasta se ei tarkoita ettei voisi näyttää ihanalta tai jopa kauniilta. Kauneutta on erilaista, ja mielestäni on ok sanoa kauniiksi ihmistä, joka miellyttää omaa silmää, vaikka olisikin myös arkisen näköinen. Kaunis ei ole aina jotenkin juhlava, säteilevä, arkiseen sopimaton tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ulkonäön kritisoiminen ole ikinä ok. Mutta tällainen "yhteinen vika" voi olla myös yhdistävä tekijä.  Esim. jos siskoksilla tai perheessä on kaikilla naispuolisilla vaikka lyhyet jalat. Niin, en nyt kovin pahana vitsailuna näe, jos ns. toinen toteaa, kuinka meidän tappijalkojen on vaikeaa löytää housuja tai, kuinka me töppöjalat joudumme töpöttelemään vähän kiivaammin pysyäksemme muiden perässä. 

Tietysti tilanne on eri, jos toiselle esim ne lyhyet jalat on arka paika, eikä hän ole hyväksynyt niitä. Mutta usein "heikkoudet" voi myös kääntää vahvuudeksi.  Jos kokee häpeää omista lyhyistä jaloistaan, niin se yhdessä toisen lyhytjalkaisen kanssa aiheelle naureskelu voi olla ihan terapeuttista. Ei saa antaa toisten lytätä tai arvostella mutta ei myöskään pidä ottaa itseään niin vakavasti. 

Minä taas en ymmärrä sitä, että miksi sitä yhdistävää tekijää pitää hakea vikojen kautta. Varsinkin, kun naisten ulkonäköä tupataan arvostelemaan vähän joka suunnasta. Minä olen pari kertaa törmännyt tällaiseen "yhteisten vikojen bongaajaan" ja oli ihan ilmiselvää, että kommentoija halusi vain näpäyttää minua, että ymmärtäisin oman paikkani ja etten vain luulisi liikoja itsestäni. Mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta saati terapiaefektiä se ei saanut aikaiseksi. Ohiksena sen verran, että tästä syystä inhoan useampia naispuolisia stand up -koomikkoja, koska ne niin sanotut vitsit ovat aina naisvartalon selluliittien ja mahamakkaroiden rienaamista. Ei ole hauskaa eikä nokkelaa.

Luit selkeästi aika asenteellisesti tämän tekstin. Kommentoinkin, että se VOI olla yhdistävä tekijä, jos molemmat ovat sillä aaltopituudella. Jos toinen kokee epävarmuutta tästä "viasta", niin silloin varmastikaan minkään tyyppinen vitsailu aiheesta ei ole kovin kannattavaa.