Onko joku saanut terapiasta apua masennukseen?
Mitä mieltä olette? Onko joku kokenut sen auttavan itseä? Kävin juttelemassa muutamat kerrat en kokenut sitä hyödylliseksi lopetin. Ärsytti lähinnä ne tapaamiset. Millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (14)
Auttoi masennukseeni ja itsemurha-ajatukset väistyivät. Onneksi sain psykoterapiaa. Ei jääneet omat lapset ilman äitiä niin kuin itse aikanaan jäin kolmen nuoremman sisarukseni kanssa kun äiti tappoi itsensä.
Kyllä. Terapiasuuntauksia on monia. Toinen saa avun psykoterapiasta kaksi kertaa viikossa vuoden ajan, toinen lyhyempikestoisesta hahmoterapiasta. Itselläni kokemusta jälkimmäisestä.
Sain apua, mutten mielestäni riittävästi. Terapiassa ei päästy tarpeeksi syvälle kiinni ongelmiin, vaikka se kesti pitkään. Voi toki olla, etteivät omat voimavarat olleet riittävät eikä elämäntilanne tarpeeksi tasainen.
Liika kyynisyys ei ainakaan auta prosessissa. Mutta sinulla tietysti oikeus olla kriittinenkin. On todennäköistä että sinulla on päässäsi ajatusmalleja jotka eivät palvele sinua. Hyvän terapeutin kanssa löydätte ja puratte näitä. Näin olo helpottuu ja on taas helpompi tuntea iloakin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Liika kyynisyys ei ainakaan auta prosessissa. Mutta sinulla tietysti oikeus olla kriittinenkin. On todennäköistä että sinulla on päässäsi ajatusmalleja jotka eivät palvele sinua. Hyvän terapeutin kanssa löydätte ja puratte näitä. Näin olo helpottuu ja on taas helpompi tuntea iloakin elämässä.
Vaatii lottovoiton saamisen verran onnea löytää hyvä terapeutti.
- Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liika kyynisyys ei ainakaan auta prosessissa. Mutta sinulla tietysti oikeus olla kriittinenkin. On todennäköistä että sinulla on päässäsi ajatusmalleja jotka eivät palvele sinua. Hyvän terapeutin kanssa löydätte ja puratte näitä. Näin olo helpottuu ja on taas helpompi tuntea iloakin elämässä.
Vaatii lottovoiton saamisen verran onnea löytää hyvä terapeutti.
- Sivusta
Juu ei ole helppoa, lopetin itsekin etsimisen, ei vain jaksa. Suurimmalla osalla riittävästi asiakkaita.
Itse kävin vuoden psykoterapiassa, ei mitään hyötyä.. Sitä ennen ollut lyhyempiä terapiakäyntejä. Voisin sanoa että itselle apu tullut ylhäältä.
Toimii lisäapuna muiden keinojen ohella.
Vierailija kirjoitti:
Auttoi masennukseeni ja itsemurha-ajatukset väistyivät. Onneksi sain psykoterapiaa. Ei jääneet omat lapset ilman äitiä niin kuin itse aikanaan jäin kolmen nuoremman sisarukseni kanssa kun äiti tappoi itsensä.
Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liika kyynisyys ei ainakaan auta prosessissa. Mutta sinulla tietysti oikeus olla kriittinenkin. On todennäköistä että sinulla on päässäsi ajatusmalleja jotka eivät palvele sinua. Hyvän terapeutin kanssa löydätte ja puratte näitä. Näin olo helpottuu ja on taas helpompi tuntea iloakin elämässä.
Vaatii lottovoiton saamisen verran onnea löytää hyvä terapeutti.
- Sivusta
Juuri näin. Itse kävin psykiatrian erikoislääkärille, joka myös uusi aina reseptit ja hänen lausuntojen pohjalta pääsin eläkkeelle .Mutta siitä on aikaa 15 v. Nykyään on näitä ns lyhytterapeutteja ym kurssin käyneitä. Olen erittäin onnellinen eläkeläinen nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttoi masennukseeni ja itsemurha-ajatukset väistyivät. Onneksi sain psykoterapiaa. Ei jääneet omat lapset ilman äitiä niin kuin itse aikanaan jäin kolmen nuoremman sisarukseni kanssa kun äiti tappoi itsensä.
Voimia sinulle!
Kiitos, olen ollut voimissani terapian jälkeen jo neljännesvuosisadan verran. Ajdistukset ja masennukset jäi sinne. Olen nykyisin itse monen ihmisen tukena mm. SPR:n ystävätoiminnan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Liika kyynisyys ei ainakaan auta prosessissa. Mutta sinulla tietysti oikeus olla kriittinenkin. On todennäköistä että sinulla on päässäsi ajatusmalleja jotka eivät palvele sinua. Hyvän terapeutin kanssa löydätte ja puratte näitä. Näin olo helpottuu ja on taas helpompi tuntea iloakin elämässä.
Mitä ajatusmalleja? Lopetin tapaamiset koska en kokenut niistä mitään apua. Tapaamiset oli pakkopullaa. Jatkan lääkityksen kanssa. Voin mielestäni ihan hyvin. Käyn töissä ja opiskelen. On hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. Mutta elämä jatkuu.
En olisi hengissä ilman terapiaa. Auttoi masennukseen ja lapsuuden traumoihin. Henkilökemialla on suuri merkitys terapian onnistumisessa. Mun terapeutti oli lämmin ja napakka keski-ikäinen nainen, jonka tunsin olevan mun puolella.