Mitä muut ystävättömät teette kesällä?

Töitä.

Olen mökillä ja tapaan siellä sukulaisia.

Meen mökille. Siellä kaverittomuus ei hierrä samalla lailla kuin kaupungissa.

Mä olen noin 7 vuotta viettänyt kaikki juhlapyhät, viikonloput yms yksin katsoen neljää seinää kotona. Yleensä olen pitänyt verhot kiinni ja valot pois jotta muut eivät saa tilaisuutta nauraa ja pilkata yksinäisyydestäni. Mutta kesällä käyn luonnon helmassa kävelemässä reilu 10km muutaman kerran viikossa. Tuntuuhan se ikävältä kun muut lähtevät iltaa viettämään kaupungille.

Katson paljon televisiota ympäri vuoden :D

Lomalla on toivottavasti niin hyvät kelit, että voi käydä useammin uimassa. Bussilla sitten käydä katsomassa paikallisia nähtävyyksiä välillä. Lemmikki on jo sen verran huonokuntoinen, ettei enää pääse käymään metsäretkillä.

Käyn lenkillä, istun terassilla, käyn rannalla, eväiden kanssa ja ilman. Ei kai kesästä nauttiminen vaadi joukkoja ympärille? Nauti!

Kotona vaan paljon, aamu-uinnilla käyn joka aamu. Oleskelen ulkona, leikkaan nurmikkoa, kastelen kukkia yms. Kerran käyn kesäteatterissa ja museossa ja Porin jazzeilla. Pyöräilen. Todella yksinäistä kun ei ole harrastuspiirejä, enkä käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Käyn lenkillä, istun terassilla, käyn rannalla, eväiden kanssa ja ilman. Ei kai kesästä nauttiminen vaadi joukkoja ympärille? Nauti!

Ei toki, ja pidän kesästä, mutta pää vaan meinaa hajota kun edellisen kerran juttelin kaverintapaisen ihmisen kanssa viime syksynä. Plus kun katsoo kaveriporukoita ja pariskuntia niin nousee raivo ulkopuolisuudesta (olin jo lapsena se joka jätettiin ulos porukoista).

Lueskelen, käyn lavatansseissa, hoidan kukkia,...

Olen yksin mökillä. Talvella olen yksin kerrostaloyksiössäni.

Harrastan liikuntaa, otin kesäkursseja koululta, katson sarjoja, palstailen ja NUKUN. Ai että.

Hanki museokortti ja rupea kiertämään niitä? Itseäni harmittaa usein kun ei ehdi tai jaksa koska on opinnot ja työ niin aikaa vieviä ja kuluttavia. Minä käyn pitkillä kävelylenkeillä ja kierrän kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia kun on hiljaisempia jaksoja. Ei telkkarissakaan mitään väärää ole, mutta tuppaa välillä kyllästyttämään ja turruttamaan. On niin vähän tuttuja ja kavereita, että tosiaan välillä on kovinkin yksinäisiä viikkoja useampi putkeen.

Rullaluistelen, lenkkeilen, luen uimarannalla kirjaa, käyn uimassa, valokuvaan luontoa...

Välillä kotona, välillä loma-asunnolla. Lueskelen, lorviskelen, ajelen naapurikaupunkiin töllistelemään torille ihmisiä. Telkkari pysyy kiinni, mitä nyt uutisiä vilkaisen kerran illassa. Ei niitä ikivanhoja viidettä kertaa uusintoina pyöriviä ohjelmia jaksa katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn lenkillä, istun terassilla, käyn rannalla, eväiden kanssa ja ilman. Ei kai kesästä nauttiminen vaadi joukkoja ympärille? Nauti!

Ei toki, ja pidän kesästä, mutta pää vaan meinaa hajota kun edellisen kerran juttelin kaverintapaisen ihmisen kanssa viime syksynä. Plus kun katsoo kaveriporukoita ja pariskuntia niin nousee raivo ulkopuolisuudesta (olin jo lapsena se joka jätettiin ulos porukoista).

Pitäiskö sun sitten hankkia pari ja lisääntyä..

Luen paljon erilaisia kirjoja, katson tv:tä, lenkkeilen ja pyöräilen. Joskus käyn kahvilassa, kirpputorilla ja vierailen vanhempieni kesämökillä. Usein on todella yksinäinen ja ulkopuolinen olo ja sellainen fiilis että kesät menevät aikalailla hukkaan kun on aina yksin...Olen suht sosiaalinen ja kaipaisin seuraa mutta muutin opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle ja melkein kaikki ystävät asuvat muualla ja näemme pari kertaa vuodessa. Asiaa pahentaa vielä sosiaalisten tilanteiden pelko

Miehen kanssa.

Tajusin ettei mulla ole kuin hyvän päivän tuttuja.

Koska minä olen aina se joka ottaa yhteyttä. Minä olen se joka koittaa tavata.

Mutta kyllä he sitten viestiä laittaa ja usein vastaus "sä oot ollu mun mielessä, kiva kun viestiä laitoit" no jos oon mielessä mikset ite laita viestiä?

Sitten kun ehdotan näkemistä, niin koskaan ei voi nähdä, koska aina sattuu jotakin, vaikka oltaisiin just sovittu että nähdään.

Sitten ne syyttää sitä että asun niin kaukana, eikä koskaan keretä näkemään??

Mulla on auto, minä kyselen milloin nähdään. Ei koskaan sovi. Minustako se sitten johtuu kun asun niin kaukana..

Joten jos kukaan ei muhun ota yhteyttä, ei sen kuulu olla niin että minä olen ainoa joka yhteyttä ottaa jos ollaan kavereita, eikö niin?

Ei sen kuulu olla näin ärsyttävää.

Alkaa kyllästyttää, joten en minäkään sitten ota yhteyttä.

Silti noi kaverit aina kun joskus nähdään sanoo että on ollut ikävä ja että oon niin ihana ja mukava.

Bullshit.

Viihdyn ihan mielelläni mieheni kanssa.

Lähden pariksi viikoksi Kreikkaan yksin. Käyn jokilaivoilla, jos on lämmintä ja Vaakahuoneella, siellä on aina hyvä meininki. Kesäteatterissakin taidan käydä. Muuten tapaan kavereita, jos niillä on aikaa. Asun siis Turussa.

Saan jo kälyn tyhjänpäiväisestä jauhamisesta ja piilopiikittelyistä ihan tarpeeksi. Tai sitten olen vaan surullinen.

Onko täällä jotain yksinäisten miittiketjua? Kuulostaa nimittäin aika karulta ettei jotkut ihmiset näkisi koko kesänä ketään kaverintapaistakaan. Jos sattuisi olemaan ihmisiä samasta kaupungista keskenään niin kuvittelisin vaikka torilla tapaamisen suht turvalliseksi. Ei sitä tiedä vaikka saisitte toisistanne kavereita kesäksi. :) Itse en usko että kesäheilaa löytyy tänäkään vuonna mut kesäkavetit ois aika hauskoja, vaikka en kamalan yksinäinen olekaan.