Toistuva riitely parisuhteessa

Eli sinä haastat riitaa. Ja aiheutat draamaa tyhjästä. 

No mistä sitä riitaa tulee? Minä en ainakaan jaksaisi olla vääntämässä jatkuvasti jostain. Jos ei ole kivaa yhdessä, silloin on parasta erota.

Voi olla. Mutta miten pääsen siitä? Monesti se lähtee jotenkin tilanteesta, että puoliso on välinpitämättömän ja kylmän oloinen. Otan sen varmaan liian raskaasti. Olisin oikeesti täysin valmis muuttamaan jotain, jos vain tietäisin miten. Tää on niin raastavaa.

Puoliso ei varsinaisesti edes puhu riidoista vaan väärinkäsityksistä. Eli kumpikin yrittää hyvää, mutta sotkee tahoillaan.

Puoliso? Puoliso on avio- tai avopuoliso, ei seurustelukumppani.

Teillä on varmasti yhdessä kaksi aika erilaista ihmistä. Sinä ilmeisesti olet ihminen joka tykkää pohdiskella todella monia asioita ja käsitellä niitä nimenomaan puhumalla toisen kanssa. Se on sinun tapasi työstää asioita. Kumppanisi taas näkee sen hyvin eri tavoin. Hänestä sinä märehdit liikaa asioita jotka hänestä tuntuvat vähäpätöisiltä ja jonka laiset hän itse "hoitaa" vain oman päänsä sisällä vaivaamatta niillä muita.

Kumpikin tapa on ihan ok eikä toinen ole toista huonompi.

Nyt olisi tärkeää että te kumpikin ymmärrätte erilaisuutenne. Sinä voisit ehkä kohdistaa nuo pohdintasi vähän enemmän jonnekin muualle, esim. puhumalla ystävillesi ja säästät vain ne oikeasti todella isot asiat siihen että puhut niistä puolisollesi. Silloin hänkin erottaa paremmin ne isot ja pienet asiat toisistaa. Voi  myös olla että sinulla on tapana puhua pienistäkin asioista vähän liian dramaattisesti joka enemmän rationaalisen puolisosi mielestä hämärtää juuri noiden isojen ja pienten asioiden rajaa ja saattaa kuulostaa siltä että olet koko ajan negatiivinen vaikka et tarkoita sitä.

Puolisosi voisi sitten ehkä opetella vähän enemmän vain toisen kuuntelemista ja sitä että ei aina tarvitse ottaa asioita niin henkilökohtaisesti. Tärkeintä on vain kuunnella toista ja myötäelää hänen tunteitaan, ei ratkaista mitään.

Voihan olla vaikka naimisissa, mistä sen tiedät? Eivät kaikki asu yhdessä? Onko se silloin seurustelukumppani?

Mua on jotenkin alkanut pelottaa, että mitä jos tälläistä ei saa katkaistua? Mä oon ihan aidosti valmis miettimään ja kokeilemaan uutta tapaa suhtautua asioihin, mutta toinen ei vaan vetäytyy ja on kylmä. Oon sanonut, että mua monesti vaan rauhoittaisi jos hän tulisi ja vaikka ottaisi kädestä. Moni tilanne olisi sillä hoidettu. Mutta hän sanoo, ettei siinä tilanteessa pysty kun oon niin nega.

Nuo teidän parisuhteen solmukohdat eivät aukene itsestään. Oletteko ajatelleet parisuhdeterapiaa ja keskusteluapua? Siitä olisi nyt hyötyä.

Mikäli haluatte jatkaa paisuhdetta, on ongelmat ensin selvitettävä. Muuten, se mikä pitkistyy, myös mutkistuu.

Minä olen elänyt 20 vuotta tuollaisessa asetelmassa, ja vaikka olen tyytyväinen valintaani ja aion jatkaa valitsemallani tiellä, niin aika perkuleesti tämä on töitä ja henkistä kasvua itseltä vaatinut. Siis se, että on ottanut puolisokseen ihmisen jonka mielestä mikä tahansa toiveen, tarpeen, epäkohdan tai kyseenalaistavan ajatuksen esille ottaminen on hyökkäämistä, syyttämistä, haukkumista ja riidan haastamista, ja siltä pitää puolustautua lukkiutumalla ja pakenemalla tilanteesta. Omat vastaavat ajatukset hän pitää visusti omana tietonaan ja kärsii hiljaisuudessa, kunnes minä joskus otan puheeksi jonkun pikkujutun jonka voi ohittaa vyöryttämällä niskaani viimeisen puolen vuoden ärsytyksen aiheensa. 

Helpommankin tien voit valita. Jos ihminen ei ole oppinut puhumaan yhtään vaikeammista asioista, älä laske sen varaan että oppisikaan. Oletko valmis siihen että ehkä 20 vuoden päästä tunnet miehen niin hyvin että osaat sanallistaa koko keskustelunne teidän molempien puolesta neutraalisti ja diplomaattisin sanankääntein niin että miehen rooliksi jää vastata kyllä tai ei ja lopuksi nyökätä?

Jotenkin sun nyt kannattaa rauhoittua. Se suhde ei kaadu, vaikkei kaikkea saakaan ”ratkaistua”, jos on kestääkseen. Se, että se itse pystyisit nyt jotenkin ihan eri tavalla lähestyin aihetta, voisi pikkuhiljaa taas tehdä rennommaksi teidän oloa. Nyt kuulostaa siltä, että kumpikin jo etukäteen pelkää noita tilanteita ja sitten niitä vasta tuleekin.

Mä en ymmärrä mitä ihmeen asioita sellaiset voivat olla, että niistä pitää jatkuvasti sanoa puolisolle. Mun parisuhde soljuu oikein mukavasti, ei tarvitse olla nipottamassa tai ylipäätään mitenkään kritisoimassa tai aloittamassa jotain ihmeen keskusteluja, joista toiselle tulee paha mieli/ suuttuu/ lähtee pois tilanteesta. Kai meillä sitten on joku elämää suurempi yhteys mieheni kanssa, kun meillä on vain todella mukavaa yhdessä. Teemme yhdessä kaikkea ja keskustelemme paljon, mutta ei koskaan toista kritisoivasti.

Eroaisin. Olen ollut suhteessa miesten kanssa jotka eivät kykene keskustelemaan ongelmista ja jättävät asiat siihen. Itseäni ärsyttää jos ongelmia ei ratkota ja odotetaan että ne jotenkin maagisesti vain katoavat kunnes taas sitten ihmeellisesti ilmaantuvat ja taas saadaan riitaa aikaiseksi. Sinun tilanteestasi en tietenkään tiedä kuinka suuri ongelma tuo on mutta jos asiasta ei pääse vuodenkaan jälkeen yhteisymmärrykseen rauhallisen keskustelu tuokion avulla niin eri on paras. 

Mitä ne asiat on, mitkä pitää "puhua halki" ja selvittää? Jos ette edes asu yhdessä, mitä riidan aiheita teille tulee? 

Kyse ei siis varsinaisesti ole siitä, etteikö asiasta keskusteltaisi. Kyllä me keskustellaan, paljonkin. Mutta nämä tilanteet on kuin eri planeetalta ja tuntuvat tosi vierailta, kun muuten meillä on mukavaa. Varmaan kyse voi olla siis siitäkin, että mä teen jotain huonosti. Reagoin liikaa ja otan henkilökohtaisesti. Mulla on todella stressaava elämäntilanne, joka varmaan tekee musta jotenkin herkemmän. Mutta ongelma on se, että miten tälläinen saadaan katki? Toinen on jo valmiiksi etäällä ja odottaa mun takertumista, mä taas kärsin etäisyydestä ja tahtoisin selvittää tämän ja palata vanhaan olotilaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei siis varsinaisesti ole siitä, etteikö asiasta keskusteltaisi. Kyllä me keskustellaan, paljonkin. Mutta nämä tilanteet on kuin eri planeetalta ja tuntuvat tosi vierailta, kun muuten meillä on mukavaa. Varmaan kyse voi olla siis siitäkin, että mä teen jotain huonosti. Reagoin liikaa ja otan henkilökohtaisesti. Mulla on todella stressaava elämäntilanne, joka varmaan tekee musta jotenkin herkemmän. Mutta ongelma on se, että miten tälläinen saadaan katki? Toinen on jo valmiiksi etäällä ja odottaa mun takertumista, mä taas kärsin etäisyydestä ja tahtoisin selvittää tämän ja palata vanhaan olotilaan.

Kerro esimerkkejä tilanteista!

Aiheet on siis pohjimmiltaan usein nykyään mun epävarmuutta tässä koko tilanteessa. Ei mitään tiskaamista tms. vaan se, kun kärsin etäisyydestä jonka aistin ja toinen sanoo, ettei voi tulla mun lähelle silloin kun oon nega. Mutta miten voin olla olematta, kun pelottaa ja huolestuttaa?

Saatko kumppaniltasi tarpeeksi huomiota, tukea, ymmärrystä, vastakaikua ja haluamaasi läheisyyttä? Joku asia teillä nyt mättää, kun nuo riidat näyttää tulevan aivan tyhjvstä.

Esim. Viimeksi olin hänen luonaan ja aluksi oli ihan mukavaa. Sitten tuli aihe, joka edes vähän sivusi puhumattomuutta ja tilanne oli, että toinen meni ihan puihin, lakkasi puhumasta, ei katsonut mihin päinkään jne. Lopulta kysyin, mitä olen tehnyt ja hän otti sen syyllityksenä.

Mitäs jos nyt vain päättäisit lopettaa sen vatvomisen ja ”selvittelyn”? Ottaisit itse kädestä kiinni, hymyilisit ja ehdottaisit vaikka lenkille lähtöä, pizzailtaa ja seksiä? Juttelisit mukavia ja hieroisit toisen hartioita? Veisit saunaan ja kysyisit, pesenkö sun selän?

Vaikuttaa siltä että teet draamaa sinne missä sitä ei tarvitsisi olla. Jos toinen ei hyppää vieraissa, ryyppää vuokrarahoja tai lyö sinua vihapäissään, mitä ihmettä tarvitsee velloa missään ikävissä fiiliksissä ja selvitellä? Kun olette yhdessä, eikö silloin kannattaisi keskittyä nauttimiseen, koska arki kuitenkin rullaa teillä erillään toisistanne?