Kumpi on lapselle haitallisempi: Ylisuojeleva vai laiminlyövä kasvatus?
Omalla tuntumalla niistä ylisuojelluista kasvaa tyypillisesti pelokkaita ja aloitekyvyttömiä, kun taas laiminlyödyt ovat hämmästyttävän usein yritteliäitä, sinnikkäitä ja aktiivisia.
Kommentit (10)
Heh. Minä onnistuin saamaan molemmat. Täysin välinpitämättömän kohtelun jossa kuitenkin estettiin tekemästä mitään.
Riippuu asteesta. Jos molemmat ovat äärimmäisiä, sanoisin laiminlyövän olevan haitallisempi. Lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta, laiminlyötynä hän ei saa kumpaakaan.
Laiminlyövä ehdottomasti. Ei sinnikkyys yksistään tee onnelliseksi vaan rakkaus.
Uskoisin kyllä, että laiminlyövä. Vertailua tietenkin vaikeuttaa se, että aste-erojen tapauksessa vertailu on vaikeaa.
Laiminlyömisen ollessa äärimmäistä ei reagoida edes lapsen perustarpeisiin. Tällöin ei puhuta vain rajojen puutteesta vaan ravinnosta, hygieniasta jne.
Taas vihjailu siitä, että ylisuojelu olisi rakkautta vähän ontuu. Yleensä ylisuojelu on myös kontrollia eli rajataan mm. normaalit sosiaaliset suhteet. Rakkaudessa toimitaan lapsen edunmukaisesti ja osataan myös päästää irti kun sen aika tulee.
Ylisuojelu ainakin pojilla. Lopputuloksena on vässykkä joka ei pääse astumaan sitten mitenkään.
Ylisuojeleva on paha, mutta laiminlyövä vielä pahempi. Myöhemmällä iällä ylisuojeltu lapsi voi vielä rohkaistua ja itsenäistyä ja luultavasti näin tapahtuukin. Laiminlyönti sen sijaan aiheuttaa vakavia psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia ongelmia joita on hidas, vaikea, jopa mahdoton myöhemmin korjata. Syrjäytymisriski on suuri.
Heittäisin, että lievänä ylisuojeleva ja vakavana laiminlyövä.
yli-suojeleva todellakin. Nämä ylisuojelevat eivät ikinä tiedä mitä lapsensa tekevät, koska se salataan. Ihan näin "vinkki vitosena" voin kertoa teille ylisuojeleville, että minun ystäväni, jonka vanhemmat oli hurjan ylisuojelevia lapsuudessa, aiheutti hänessä vasta reaktion että hän halusi tehdä kaiken mikä oli kielletty, ja tämä potenssiin sata (olen huomannut tämän ilmiön pitkälti kaikilla lapsilla joilla yli-suojelevat vanhemmat). Juomaan kun mentiin veti hän aina överit, suojaamatonta seksiä ymsyms. Ja vanhemmat eivät tienneet mitään, tyttöhän on kaverilla kattomassa leffaa! Kun itse taas sanoin vanhemmille oikeasti minne menin ja milloin, joten he tiesivät aina mitä tein vaikka eivät juurikaan välittäneet. En myöskään koskaan vetänyt mitään överi kännejä tai muuta typerää, koska en kokenut minkäänlaista tarvetta tehdä sellaista. Vanhemmat ostivat minulle myös juomia, ei tarvinnut sitten joltain hyväksikayttävältä m*multa tai jupolta käydä hakemassa, kuten kaverini aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Ylisuojeleva on paha, mutta laiminlyövä vielä pahempi. Myöhemmällä iällä ylisuojeltu lapsi voi vielä rohkaistua ja itsenäistyä ja luultavasti näin tapahtuukin. Laiminlyönti sen sijaan aiheuttaa vakavia psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia ongelmia joita on hidas, vaikea, jopa mahdoton myöhemmin korjata. Syrjäytymisriski on suuri.
Niin ymmärrän että ääritapauksessa (jos lapsi jää kokonaan vaille hoitoa) laiminlyövä kasvatus on paljon pahempi. Mutta olen huomannut, että monet sellaiset joilla esim. toinen vanhempi on alkoholisti, ovat kuitenkin aika sisukkaita ja menestyviä. Kun taas epävarmuus ja rohkeuden puute ovat sellaisia ominaisuuksia, joiden kanssa on vaikea pärjätä oikein millään tavalla. Paljon on rikkinäisestä kodista tulevia pärjääjiä, kun taas epävarmoja pärjääjiä on lähes olematon määrä.
Mitä itsepetosta sä nyt esität! Sehän on just päinvastoin!