Miksi uskovaiset hylkäävät seurakunnasta lähteneen ystävänsä?
Lähtenyt poistetaan fb-kavereista, lakataan viestittelemästä ja pitämästä yhteyttä jos kaupassa törmätään, vaihdetaan väkinäisesti kuulumiset ja juostaan karkuun.
Lähtenyt haluaisi jatkaa normaalia yhteydenpitoa, vaikka uskonasioista ollasnkin nyt eri mieltä. Se ei kuitenkaan uskovaiselle käy.
Ja nämä hylkääjät eivät ole mitään puolituttuja, vaan aiempia läheisiä ystäviä.
Kommentit (11)
Hivenen ristiriitaistahan tuo on kun muuten julistetaan olevansa suvaitsevainen uskonto mutta vääräuskoiset ollaan valmiita kivittämään heti.
Tyypillistä.
Uskovaiset on suvaitsemattomia.
Tunsin näitä opiskeluaikoina.
Yhtä aikaa säälittäviä ja ärsyttäviä ihmisiä.
Että näin!
Miksi pitäisi olla ystävä, jos toinen hylkää pelastuksen tien ja valitsee elämän maailmassa?
Uskovaiset ja vihreät ovat tuossa suhteessa samanlaisia.
He suvaitsevat sinua juuri niin kauan kuin olet heidän kanssaan kaikesta samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla ystävä, jos toinen hylkää pelastuksen tien ja valitsee elämän maailmassa?
Elämä on ihmisen parasta aikaa!
-Matti Nykänen
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla ystävä, jos toinen hylkää pelastuksen tien ja valitsee elämän maailmassa?
Olisko ihan vaikka siksi, että se toinen on ihminen? Eikä edes kuka tahansa, vaan sinun ystäväsi. Vai valitsetko ystäväsi pelkästään uskon perusteella
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla ystävä, jos toinen hylkää pelastuksen tien ja valitsee elämän maailmassa?
Koska armo ja lähimmäisenrakkaus.
Mikähän äskeisessä viestissäni oli sana, joka ei kelvannut. Yritän uudelleen. Yksinkertaistettuna näissä erilaisissa l.ahkoissa on uskomus, että "maalliset" eli l.ahkoon kuulumattomat pyrkivät houkuttelemaan joskus kieroillakin keinoilla (ystävyys, välittäminen, rakkaus jne) uskovaisen ikuiseen kadotukseen. P.irulle ei saa antaa edes pikkusormea, koska muuten se vie koko käden.
En ole ollut kumpanakaan osapuolena aloituksen kuvaamassa tilanteessa, mutta jotain samantapaista kylläkin. Mulla oli opiskeluaikana hyvä kaveri, jonka kanssa juttelussa kuitenkin opiskelualaan liittyvät aiheet olivat ehkä merkittävin puheenaihe. En kuitenkaan työllistynyt kyseiselle alalle ja lähdin opiskelemaan muuta. Alanvaihdon jälkeen kun tapasin kyseistä kaveria, keskustelu meni jotenkin kiusalliseksi, kun yhteinen intohimon kohde ei enää ollutkaan luonteva puheenaihe. Näin siitä huolimatta, että mulla on myös paljon ihan eri alalla olevia kavereita, mutta dynamiikan muutos jotenkin häiritsi.
No uskikset nyt eivät ole mitenkään suvaitsevinta porukkaa. Paitsi jos olet samaa mieltä heidän kanssaan.