Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman äitipuolen murheita
Bonusäiti
24.04.2019 |
Löysin elämääni täydellisen miehen, jolla on edellisestä suhteesta 4-vuotias lapsi. Itse olen lapseton, eikä minulla ole kokemusta lapsen kasvatuksesta. Ajatus ahdistaa äitipuolen roolista, sillä toisella on kokemusta ja olettaa minun heti pääsevän arkeen mukaan, mutta näin ei ole. Keskustelumme asiasta ei johda mihinkään. Mies ei ymmärrä, että tahdon oppia rauhassa ja myös elää parisuhde-elämää siinä rinnalla. Tuntuu, että olen kolmas osapuoli hänen ja eksänsä menoissa, en tiedä mitä minäkin päivänä perheessä tapahtuu ja mitä ovat suunnitelleet keskenään. Olemme olleet kuusi kuukautta yhdessä, mutta oma jaksaminen alkaa loppua.
Tahdon kuitenkin tämän suhteen onnistuvan, sillä rakastan lasta ja miestäni niin paljon. Mies ei vain ymmärrä miten vaikea on sopeutua täysin uuteen elämäntyyliin.
Haluaisin bonusäitien näkemyksiä asiaan, miten tulitte toimeen perheessä ja kuinka kauan vei aikaa sopeutua täysin uuteen elämäntyyliin.
Kommentit (13)
Ongelmia on, jos ajattelee itseään jonain äitipuolen. Olet miehesi naisystävä, et äitipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet ensisijaisesti miehen puoliso, et mikään äitipuoli! Johonkin rooliin ja muottiin toisen survominen ei kyllä auta asiaan yhtään ja nyt näyttää siltä, että sinut laitetaan rooliin, jossa olet neljäntenä kaikkien muiden jälkeen.
Onko sinulla mielenterveysongelmia? Olet naisystävä, etkä mikään äitipuoli tai ”bonusäiti” tai minkään sortin äiti.
Hetkinen. Puhut itestäs äitipuolena vaikka ootte seurustellu puol vuotta? Tuossa vaiheessa olis fiksua vasta nähdä satunnaisesti ja pikkuhiljaa tutustua lapseen..
Itse bonusäitinä viimeiset kolme vuotta ja voin sanoa että parisuhteenne on kaiken perusta. Siitä lähdetään rakentamaan teidän näköistä perhettä. Sinun roolisi äitipuolena muotoutuu vuosien saatossa sen näköiseksi mikä omalle persoonallesi sopii,tietysti myös biologisten vanhempien ja lapsen myötävedessä. Kannattaa ensin ottaa vakava keskustelu kumppanin kanssa molempien toiveista parisuhteelle, ja sen sopeuttamisesta uusioperhe-elämään. Keskustelua tarvitaan joka päivä,ja homma vaatii _oikeasti_ tosi paljon töitä toimiakseen. Mutta on mahdollista ja tänä päivänä ei enää niin poikkeuksellistakaan.. Suosittelen lukemaan netistä ilmaisia tutkimuksia aiheesta,googlettamalla esim. Äitipuolen ABC, lapseton äitipuoli, ja mahdollisesti liittymään Suplin jäseneksi (Suomen uusperheellisten Liitto) myös heidän sivuilla paljon hyödyllistä luettavaa! Tsemppiä ja rohkeutta tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen. Puhut itestäs äitipuolena vaikka ootte seurustellu puol vuotta? Tuossa vaiheessa olis fiksua vasta nähdä satunnaisesti ja pikkuhiljaa tutustua lapseen..
Niin, kaikki ympärillämme jo olettavat niin. Haluaisin kuitenkin itse vielä nauttia yhteisistä hetkistä parisuhteessa. Ahdistaa, että pitäisi heti olla lapselle tärkeä osa elämää. Mies kiirehtii liikaa ja aina kun sanon hänelle, että voisimmeko hieman hidastaa vauhtia, hän pitää sitä eroajatuksena..
-ap
Eihän nyt puolen vuoden jälkeen olla mitään äitipuolia, ollaan isän ystävä lapselle. Eikä lapseenkaan olisi ollut hyvä vielä tutustuttaa kovin tiiviisti. Mikä teitä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilja kirjoitti:
Itse bonusäitinä viimeiset kolme vuotta ja voin sanoa että parisuhteenne on kaiken perusta. Siitä lähdetään rakentamaan teidän näköistä perhettä. Sinun roolisi äitipuolena muotoutuu vuosien saatossa sen näköiseksi mikä omalle persoonallesi sopii,tietysti myös biologisten vanhempien ja lapsen myötävedessä. Kannattaa ensin ottaa vakava keskustelu kumppanin kanssa molempien toiveista parisuhteelle, ja sen sopeuttamisesta uusioperhe-elämään. Keskustelua tarvitaan joka päivä,ja homma vaatii _oikeasti_ tosi paljon töitä toimiakseen. Mutta on mahdollista ja tänä päivänä ei enää niin poikkeuksellistakaan.. Suosittelen lukemaan netistä ilmaisia tutkimuksia aiheesta,googlettamalla esim. Äitipuolen ABC, lapseton äitipuoli, ja mahdollisesti liittymään Suplin jäseneksi (Suomen uusperheellisten Liitto) myös heidän sivuilla paljon hyödyllistä luettavaa! Tsemppiä ja rohkeutta tulevaan!
Kiitos asiallisesta vastauksesta. :)
Olemme todennäköisesti puhuneet parisuhteestamme liian vähän ja näkökantamme jääneet epäselviksi. Toivottavasti jokapäiväinen keskustelu kahvikupillisen ääressä auttaisi ja saisimme koottua palikat hyvälle perustalle. Tämä kommentti toi todella paljon rauhaa sielulleni, kiitos!
-ap
Olette olleet puoli vuotta yhdessä. Et ole mikään äitipuoli. Olet vain miehen tyttöystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et löytänyt täydellistä miestä, hänellä on lapsi. Ja sä haluat parisuhteelle aikaa ja panostusta ilman lasta. Etsi siis lapseton mies, niitäkin on vaikka kuinka paljon.
Kannattaa lukea suodattimella näitä kommentteja. Lasten äideille on joillekin hyvin vaikea asia, että miehellä on uusi nainen. Näin on, vaikka olisivat itse aiheuttaneet eron ja löytäneet jo oman uuden miehen.
Minulla on mies, jolla on edellisestä liitosta lapsia. Mies lähti suhteesta, jossa häntä petettiin. Ollaan oltu yhdessä vasta alle 2 vuotta ja miehen exällä ollut suhde jo ainakin 3 vuotta.
Lapset tulivat kuvioihin mukaan tapailtuamme vuoden verran. Alkuun kaikki meni hyvin. Äidin saatua tietää, ei mennytkään enää niin hyvin. Lapset alkoivat oreilla, kun äitinsä oireili. Oli myös haukkunut lapsilleen minua ja lasten suusta se totuus tulee matkimisen muodossa. Sain siis lapsilta haukkuja.
Olen tullut siihen tulokseen, että koska mies ja exänsä hoitavat lapset puoliksi, voin nähdä miestä silloin enemmän, kun lapset ovat äitinsä luona. Vielä siihen ei ole mitään säännöllistä kuviota, mutta kunhan hieman kasvavat vaadin tapaamisillemme etukäteen sovitut päivät, jotta voin minäkin suunnitella elämääni paremmin.
Mitä vähemmän minulle kerrotaan lasten asioista sitä kaukaisempi kaveri heille olen. Otan paikkani lasten vanhempien käytöksen mukaan. En missään nimessä ole äitiin rinnastettava ihminen heille, koska heillä on omat vanhemmat.
Mieheni kasvatusmetodit eivät ole aina järkevimmästä päästä, mutta minkäs teet... Lapset eivät ole minun lapsia, joten en voi puuttua asiaan, koska siitä aiheutuu vaan riitaa, joka aiheuttaa sen, että lapset kokevat minut negatiivisesti, vaikka heidän parastaan ajattelisinkin. Yhteisiä lapsia jos olisi vaatisin lapsille samaa kohtelua ja silloin minun lapseni ei määräisi nukkumaanmenoaikoja, ei saisi syödä päivittäin syöpää aiheuttavia lisäainepommeja, ei saisi hallita itkulla, lasten kanssa puhuttaisiin enemmän jatkuvat ruutuajan sijaan, ohjattaisiin kehittymään ikänsä mukaisesti jne.
Mutta tosiaan, koska lapset eivät ole minun, olen vain kaveri aikuinen heille jota nähdään joskus. Aikaisemmin nähtiin kerran viikossa, nyt harvemmin. Isänsä näkee heitä joskus joka päivä joskus muutaman päivän vähemmän, kun ovat äidillänsä. He hoitakoot kasvatusvastuunsa.
Jos olisin osa perhettä, toki lapsilla olisi siitä etuja joita omillakin lapsilla on. Nyt he eivät ole perhettäni, joten en osta heille esim. vaatteita. Kaikki materian osto on heidän omien vanhempien vastuulla. En osta suosiota. Olen vain heidän isän naisystävä. Joskus lapsille saattaa tulla sisarus. Ikävää on, jos kuvio on tällainen, jossa erotellaan puolikkaat sisarukset. Nyt olisi se aika muodostaa vahva pohja uusperheellemme. Mutta minä pärjään ilman uusperhettäkin ja isänsä joutuu vaan tarkempaan jakamaan aikansa perheidensä kanssa, jos meille tulee lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bonusäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen. Puhut itestäs äitipuolena vaikka ootte seurustellu puol vuotta? Tuossa vaiheessa olis fiksua vasta nähdä satunnaisesti ja pikkuhiljaa tutustua lapseen..
Niin, kaikki ympärillämme jo olettavat niin. Haluaisin kuitenkin itse vielä nauttia yhteisistä hetkistä parisuhteessa. Ahdistaa, että pitäisi heti olla lapselle tärkeä osa elämää. Mies kiirehtii liikaa ja aina kun sanon hänelle, että voisimmeko hieman hidastaa vauhtia, hän pitää sitä eroajatuksena..
-ap
Lapseton äitipuoli täällä myös. Tosin miehen lapsi on sun lapsipuoltasi vanhempi. Älä tunkee liikaa, älä hyvässä äläkä pahassa. Et passaa etkä palvele lapsen sotkuja, jos niin alat tekeen, niin tehdä saat, ja v-- käyrä nousee liian korkealle. Älälä leiki mitään äiti enkeliä joka rakastaa lapsipuolta, lässynlää...
Toki normaalit fiksut peruskäytössäännöt ja huomioinnit. Mutta älä ala paapomaan. Asia korostuu ehkä kun lapsi vanhenee. Näin lapsi oppii myös sun kunnioituksen.
Olen suosilla vähän sivummalla kun isä ja lapsi on tekemisissä toistensa kanssa.
3v hyvin mennyt. Kaikkea mahtuu tähän ajanjaksoon mutta ihmeen hyvin se on mennytkin. Mikään lapsirakas en ole itse mutta itse koen isän ja lapsen suhteen heidän juttunaan enkä tunkea liikaa.
Mutta se mitä joku kirjoitti: parisuhde on kaiken a ja o uusioperheessä. Sen todellakin täytyy toimia. Jos se lakkaa toimimasta, koko homma kaatuu kuin korttitalo.
Ydinperheessä aikuisten ei tarvitse olla läheisiä, heitä yhdistää se biolapsi. Lapsettomassakin suhteessa voi tulla etääntymisiä jne, mutta sekin vielä menee. Mutta jos uusioperheessä aikuisten parisuhde sakkaa, hommat ajaa päin seiniä. Jos vielä lapsettomana puolisona siihen jää, jää jäljelle enää maksavan ja siivoavan ja sietävän piian/rengin osa kuolleessa parisuhteessa.
Itse olen onnellinen että mieheni kanssa menee hyvin ja olemme puhuneetkin tästä. Mutta jos alan jäämään takavasemmalle ja koiran asemaan, se on näkemiin.
Anna mennä vain, kokeilemalla se selviää ja jos mies on fiksu niin edellytykset on!
Mikä hemmetin bonusäiti... Voi facepalm....