Stellan uusimman blogipostauksen lopetus. Eikö vielä keskustelua siitä täällä?
"Salvian polttamisen lomassa esitimme toiveita alkaneelle keväälle, tulevalle kesälle ja syksylle. Toivoimme pitkiä unia ja onnellisia päiviä, hyvää kahvia, remonttionnea, kaunista ja vähäsateista kesää. Voimia ryhtyä viikkoja kestävään talonmaalausurakkaan. Nokosia, uintireissuja, notkuvia viinimarjapensaita. Mahdollisuuksia tehdä täällä töitä, mahdollisuutta pitää täällä heinäkuussa muutaman viikon loma. Retkeä tai kahta vielä pohjoisemmaksi. Tuntui juovuttavalta sanoa ääneen kaiken mitä halusimme, kuin se olisi ollut jotain hurjaa, vähän vaarallista.
Ihan kaikkea emme sanoneet ääneen. Emme maininneet toiveita, joista luopuminen tekisi liian kipeää. Ne lepattivat ympärillämme kuin hämärässä välkehtivät perhoset, joita katsotaan ihan läheltä vain silloin kun on tarpeeksi vahva, tarpeeksi vakaa olo."
Siinä mammojen mietintöihin vastaus
Kommentit (3)
Siellä sitä on taas muina hipstereinä poltettu salviaa ja tervehditty kuistia ja pirtin pöytää ja kosketettu leivinuunin kylkeä ja kotilieden valurautaista pintaa
Siellä sitä on taas muina hipstereinä poltettu salviaa ja tervehditty kuistia ja pirtin pöytää ja kosketettu leivinuunin kylkeä ja kotilieden valurautaista pintaa
Ne haluaisi lapsen, mutta ei ehkä tuu saamaan. Sitä ei uskalla oikein edes ajatella.