Ketään, joka on ihan tyytyväisenä ns "paskaduunissa"?

Teen kotoa käsin huonopalkkaista kirjoitustyötä ja saan itse valita, että mihin aikaan työtä teen. Loppuaika on omaa luppoaikaa. Tulen kuitenkin toimeen nuukasti elämällä ja nautin siitä, ettei tarvitse enää mennä mihinkään kamalaan päivätyöhön homehtumaan koko päiväksi. Miinuksena työn epävarmuus, mutta eipä taida juuri kenelläkään enää olla varmaa duunia, joten yritän olla ajattelematta asiaa. t. humanisti

En sanoisi myöskään tehdasduunia paskaduuniksi, koska siellä yleensä ihan kohtalaisen hyvät palkat ja lisät todella hyviä vs. vaikka hoitsujen lisiin.

Juu, olen aika tyytyväinen työhöni. Toki en ole suunnitellut tästä jääväni eläkkeelle mutta ei minulla ole kiire pois ja on tämä mukavaa :D t.baarimikko

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kutsuisi sairaanhoitajan työtä psskaduuniksi vaikka sen itsensä kanssa saadaankin olla välillä tekemisissä ja on monessa paikassa fyysisesti raskasta työtä. Kuitenkin korkeakoulututkinto, vastuullista ja vaativaa työtä kohtuullisella palkalla.

Muuten allekirjoitan, mutta palkka ei missään nimessä ole kohtuullinen. Saman rahan saat kun toimit esim kaupassa esimiehenä.

Vierailija kirjoitti:

Matala palkka, vähän vastuuta. Jää energiaa muuhunkin elämässä, eikä tarvitse murehtia iltaisin päivän töitä.

Elämässä on muutakin kuin työnteko. Helppo työ niin jää enemmän aikaa ajatella omia asioita. 

Paitsi Suomessa, jossa ihmiset puhuvat lähes aina työstä. On työstä puhuminen paljon harvinaisempaa ulkomailla. Parhaiten muistan Ylen jutun, jossa Norjaan muuttanutta suomal. naista haastateltiin. Mainitsi jutussa, että Norjassa ihmiset eivät puhu työstä läheskään yhtä paljoa. Siellä ei kysytä ensiksi, mitä teet ammatiksesi ihmisten tutustuessa. Suomessa ihmisillä ei kai sitten ole muuta elämänsisältöä. Suomessa ihmiset määrittelevät itsensä eniten työn kautta.

Suomalainen mentaliteetti on hyvin erikoislaatuinen eurooppalaisiin verrattuna, se on jotenkin paljon enemmän ns. kunnollisuutta korostava, se on kuin vanhoillisten fundamentalisti uskovaisten mentaliteetti, jossa on herran pelko ja jossa siksi on oltava kunnolla ja kunniallinen rangaistuksen pelossa. Tälläiset asiat kulkevat vuosisatoja sukupolvilta toisille. Kaikki tietävät sen käytöksensä ja arvonsa, mutta kukaan ei tee mitään muuttaakseen niitä nykyaikaisemmalle tasolle ja opettaakseen seuraavalle sukupolvelle hieman rentoutta elämään, vaan samalla tiukalla poljennolla mennään.

Juu, vartija. Leppoisaa työtä, eivätkä työt seuraa kotiin. Olen rauhallisessa kohteessa jossa pääasiassa juttelen ihmisten kanssa ja hoidan juoksevia asioita. Kahvilla venähtää joskus tuntikin eikä ketään valita. Käteen jää kuussa n.1800e.

Olen tuotantotyössä. Plussaa se, että työt tosiaan jää työpaikalle, niitä ei tarvitse lainkaan miettiä kotona. En haluaisi työtä, jossa joudun kotonakin tekemään töitä tai murehtimaan työasioita. Lisäksi olen edennyt urallani tehtaalla, ja palkka on sellainen että tulen sillä toimeen. Joten miksi valittaa?

Mä oon lähihoitaja kotihoidossa ja sillon kun kiire ei paina jatkuvasti päälle työ on aivan ihanaa. Meillä on mahtava työporukka, pääasiassa mukavat asiakkaat ja omaiset ja nautin siitä, että saan suunnitella päiväni aikataulun itse. Ja musta on ihana kun tuntee itsensä oikeesti todella ammattitaitoiseksi kun työ on niin monipuolista. Ja vaikka iso reppu selässä kiireessä painetaan niin saapa hyvää liikuntaa työajalla ja pääsee ulkoilemaan

Mä olin kymmenkunta vuotta konehommissa kaatopaikalla.

Paskahommaa, palkka noin 4000€/kk. Mukavat työkaverit, viihdyin hyvin vaikka työ oli yksitoikkoista.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut siivooja (tai no laitoshuoltaja) jo yli 10 vuotta ja voin hyvillä mielin jatkaa tätä loppuelämäni. Mun työpaikka on kiva ja töitä on sopivasti. Tulen toimeen ihan hyvin, varsinainen rikastuminen ei ole mun haave. En kaipaa työltä haasteita ja kehittymistä (vaikka on niitä vähän jopa tässä työssä) vaan niitä koen sitten harrastusten parissa. On päivän päätteeksi ihanaa lähteä työpaikalta ja työ ei tule kotiin mukaan vapaa-ajalle... 

Täällä toinen, tosin mun ei enää tarvitse tehdä sitä(kään) kokopäivätyönä. Helppoa ja stressitöntä reissurahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskaduuneista puhuu ainoastaan työtävieroksuvat pummit.

Ei vaan niihin menevät ainoastaa elämänsä hukanneet luuserit, joita ei haittaa että elämä tuhlaantuu jossain, missä ei edes kehity.

Pysy kivipissa omassa ketjussasi.

Joo, teen lähihoitajan työtäni ihan mielelläni. Syystä tai toisesta ei edes halua kouluttautua eteenpäin.

Itselläni on opintojen ohella ollut kokemusta kaikenlaisista ns. paskaduuneista. Kaupan kassa oli kyllä pahin, en itse kykene ymmärtämään miten kukaan kestää sitä pitkiä aikoja... Itsellä meinasi hajota pää jo yhdessä kesässä siihen puuduttavuuteen. Mutta tämän ketjun perusteella on ihmisiä, jotka siitä oikeasti tykkäävät, hyvähän se on että niitäkin löytyy.

Puhelinmyyjä ehkä porukan mielestä paskista paskin, itse tykkäsin.

Vittuilua ei tarvi kuunnella, vaan voi lyödä luurin korvaan tai vittuilla takaisin. Yleensä ihan mukavia ihmisiä oli langan toisessa päässä, ja tuli paljon rupateltua kuulumisia myynnin ohessa. Onnistumisen elämykset myynnin onnistuessa, ja tottakai huonohkon peruspalkan päälle reilut provisiot kannustivat. Hyvä työporukka, reilut pomot ja ilmaisen viinan bileet kerran kuussa.

Myyntimenestuksestä riippuen 1800-2300 kuussa palkka 6 tunnin työpäivillä. Nyt yliopistossa, mutta jossei oman alan töitä löydy niin suuntaan takaisin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tienaan 40000 vuodessa paskaduunilla, mikä on mielestäni tarpeeksi kestämään urpojen asenteet ammattiani kohtaan. Enempikin varmaan saisi muuta tekemällä, mutta eipä toisaalta tarvitse sietää myöskään typeriä työkavereita itsenäisessä duunissa ja palkanmaksajakaan ei hengitä niskaan, kun palvelutaso on tarpeeksi korkea ihan oma-aloitteisesti.

Paskaduuneissa ei tienata 40k€ vuodessa

  Mikä on se tuloraja? Minulle jää palkastani omaan käyttööni alle 20 000 euroa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen pankin asiakaspalvelussa, ihan ok duuni.

Tarkoitatko "asiakaspalvelussa"?

Postinlajittelussa yötöissä. Tykkään sekä käsillä tekemisestä, että yötyöstä. En kestäisi tunnetta, että työt seuraavat kotiin - sielu olisi koko ajan valjastettu. Nyt kädet heiluvat ja mieli lentää.

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi myöskään tehdasduunia paskaduuniksi, koska siellä yleensä ihan kohtalaisen hyvät palkat ja lisät todella hyviä vs. vaikka hoitsujen lisiin.

  Tämäkin riippuu työnantajasta. Osa työntekijöistä saa lisiä ja osa ei, vaikka tekevät aivan samaa työtä. Noista lisistä saisi ainakin 200 euroa lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matala palkka, vähän vastuuta. Jää energiaa muuhunkin elämässä, eikä tarvitse murehtia iltaisin päivän töitä.

Elämässä on muutakin kuin työnteko. Helppo työ niin jää enemmän aikaa ajatella omia asioita. 

Paitsi Suomessa, jossa ihmiset puhuvat lähes aina työstä. On työstä puhuminen paljon harvinaisempaa ulkomailla. Parhaiten muistan Ylen jutun, jossa Norjaan muuttanutta suomal. naista haastateltiin. Mainitsi jutussa, että Norjassa ihmiset eivät puhu työstä läheskään yhtä paljoa. Siellä ei kysytä ensiksi, mitä teet ammatiksesi ihmisten tutustuessa. Suomessa ihmisillä ei kai sitten ole muuta elämänsisältöä. Suomessa ihmiset määrittelevät itsensä eniten työn kautta.

Suomalainen mentaliteetti on hyvin erikoislaatuinen eurooppalaisiin verrattuna, se on jotenkin paljon enemmän ns. kunnollisuutta korostava, se on kuin vanhoillisten fundamentalisti uskovaisten mentaliteetti, jossa on herran pelko ja jossa siksi on oltava kunnolla ja kunniallinen rangaistuksen pelossa. Tälläiset asiat kulkevat vuosisatoja sukupolvilta toisille. Kaikki tietävät sen käytöksensä ja arvonsa, mutta kukaan ei tee mitään muuttaakseen niitä nykyaikaisemmalle tasolle ja opettaakseen seuraavalle sukupolvelle hieman rentoutta elämään, vaan samalla tiukalla poljennolla mennään.

  Tämä oli hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa. Eräs työkaverini saattaa kännissä soitella (ei onneksi minulle!) ja horista pitkiä aikoja työasioista. Minä en pähkäile työasioita vapaa-ajallani, tosin olen ärsyyntynyt silloin kun on iltavuoroa ja siinähän menee koko päivä hukkaan. En ymmärrä tätä suomalaista ajatusmaailmaa, että ylpeillään sillä että tehdään suurin osa elämästä töitä ja vapaa-ajan vietto olisi jotain häpeällistä. Tämähän johtanee juurensa kristinuskosta, jossa olennaisena osana on kärsimys ja se, että elämästä ei saa nauttia.

Linja-autonkuljettajana unelma-ammatissani, enkä voisi olla tyytyväisempi. Työ ei seuraa kotiin, palkka on ok ja työ mielekästä ja ennen kaikkea sellaista, mikä minua kiinnostaa.