Lue keskustelun säännöt.
70 luvulla isovanhemmat hoisi itsestään selvästi lapsenlapsia ja 80 luvulla sai kotiapua
Kommentit (36)
70-80-luvuilla ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, ei iltapäiväkerhoja, ei kotihoidontukia... Nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni oli itse 6-vuotiaana 2-vuotiaan veljensä kanssa päivät kahdestaan kotona, kun vanhemmat olivat töissä. 1960-luvun alussa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, isovanhemmat asuivat kaukana eikä ollut kunnan päivähoitojuttuja olemassakaan. Naapuritalon mummo kuulema katsoi ikkunasta joskus, etteivät lähteneet omalta pihalta pois, ruokaa oli jätetty kylmäkomeroon valmiiksi. Että näin.
Nyt naristaan, jospäivähoito-oikeutta rajoitetaan...
Mummo tuli asumaan nuoren parin kanssa ja hoiti lapset. Kävisikö nyt? Anoppi-perkele siinä vahtaa.
Kun tajuaa valehdella että lapsella on adhd - sen jälkeen virtaa rahallista sosiaaliapua sekä kodinhoitajia ovista ja ikkunoista - siinä ei enää lapsivapaita mahdollistavia isovanhempia tarvita...
Ap, naulan kantaan: mun vanhemmat hoidattivat meidät lapset lähes täysin mummoloissa. Mummolassa olimme (siis vain lapset, aikuiset juhli kaksin) JOKA viikonloppu ja KAIKKI koulujen lomat. Kesällä 10 vkoa putkeen. Vanhemmat vietti oman lomansa kaksin matkustellen. Mummot tuli hoitamaan sairaat lapset ja auttoivat muutenkin (takasivat lainan, maksoivat käsirahan).
Mun vanhemmst kun tuli isovanhemmiksi ilmoittivat heti että heillä on PERIAATE ja sen mukaan he ei auta yhtään eikä edes hädässä. Omillanne ootte ja kukin hoitaa lapsensa itse.
Selvä... paitsi että he eivät hoitaneet likimainkaan itse lapsiaan.
Ei olla nähty 10 vuoteen kun heitä ei lapsenlapset kiinnosta. Nykyaikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä muista yhtäkään kaveria, jolla olisi ollut isovanhemmat hoitajana tai joka olisi lähtenyt kesäksi mummolaan maalle. Muutamalla asui isovanhemmat samassa taloudessa ja siellä mummi määräsi, mitä tehdään (vaikka ei olleet mitään maanviljelijäperheitä). Olin muutamalla kaverilla synttäreillä omakotitalon yläkerrassa, isovanhemmat asui alakerrassa ja piti erikseen kysyä lupa, saadaanko leikkiä pihalla.
Monella 90-luvulla syntyneellä aika on kullannut vanhempien muistot. Isovanhemmat hoiti, kun päiväkotipaikkaa ei saanut. Jos nyt nämä parjatut ei-hoitavat isovanhemmat toimisi kuin omat vanhempansa aikanaan, niin olisi aika iso parku siitä, että yhteinen aika puolison kanssa loppui, kun anoppi muutti meille. Kodista tuli riistotyömaa, jossa ei nukuta viikonloppuna pitkään, koska aina on jotain työtä.
Mikä "yhteinen" aika? Eihän sitä parisuhdeaikaa ole nyttenkään. Älä yleistä, äläkä puhu muiden puolesta. Jokainen perhe on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä muista yhtäkään kaveria, jolla olisi ollut isovanhemmat hoitajana tai joka olisi lähtenyt kesäksi mummolaan maalle. Muutamalla asui isovanhemmat samassa taloudessa ja siellä mummi määräsi, mitä tehdään (vaikka ei olleet mitään maanviljelijäperheitä). Olin muutamalla kaverilla synttäreillä omakotitalon yläkerrassa, isovanhemmat asui alakerrassa ja piti erikseen kysyä lupa, saadaanko leikkiä pihalla.
Monella 90-luvulla syntyneellä aika on kullannut vanhempien muistot. Isovanhemmat hoiti, kun päiväkotipaikkaa ei saanut. Jos nyt nämä parjatut ei-hoitavat isovanhemmat toimisi kuin omat vanhempansa aikanaan, niin olisi aika iso parku siitä, että yhteinen aika puolison kanssa loppui, kun anoppi muutti meille. Kodista tuli riistotyömaa, jossa ei nukuta viikonloppuna pitkään, koska aina on jotain työtä.
Mikä "yhteinen" aika? Eihän sitä parisuhdeaikaa ole nyttenkään. Älä yleistä, äläkä puhu muiden puolesta. Jokainen perhe on erilainen.
Asuuko anoppi teillä? Vahtiiko hän makkarin seinän takana lemmenhetkiänne? Herättääkö teidät aamulla kuudelta askareille, pyykille, puuron keittoon, matonkuteita leikkaamaan, perunalaatikkoa imellyttämään. Ja hoitaa lapsenne? Yhteinen aika on anoppivapaata aikaa. Ei parisuhdeaikaa, sitähän teillä on aina. Tehän olette parisuhteessa, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1973 ja olin molemmissa mummoloissa todella paljon, kokonaisia kesiäkin. Samoin olivat serkutkin. Äiti oli kotiäitinä ensimmäiset viisi vuotta.
Ja minä synnyin -73, toiset isovanhemmat olivat kuolleet, ja toiset asuivat toisella puolella Suomea, enkä ikinä ollut hoidossa siellä. Päiväkotiin pääsi vain köyhät ja sosiaalitapaukset, ja kotiin lapsia hoitamaan haalittiin täysin kokemattomia nuoria, eikä kukaan voinut olla varma, että lapset olivat turvassa.
Miksi päiväkotiin pääsivät vain köyhät ja sosiaalitapaukset?
Koska poliitikot olivat näin päättäneet. Päiväkotipaikkoja ei ollut paljoa, ja ne suunnattiin eniten tarvitseville. Hyvätuloisten katsottiin pystyvän järjestämään itselleen päivähoidon muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli itse 6-vuotiaana 2-vuotiaan veljensä kanssa päivät kahdestaan kotona, kun vanhemmat olivat töissä. 1960-luvun alussa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, isovanhemmat asuivat kaukana eikä ollut kunnan päivähoitojuttuja olemassakaan. Naapuritalon mummo kuulema katsoi ikkunasta joskus, etteivät lähteneet omalta pihalta pois, ruokaa oli jätetty kylmäkomeroon valmiiksi. Että näin.
Nyt naristaan, jospäivähoito-oikeutta rajoitetaan...
Tiedän itse 70-luvulta tapauksen, jossa yh-isä jätti lapset nukkumaan lähtiessään yövuoroon. Ei tässäkään ollut muita vaihtoehtoja, töissä oli käytävä eikä niitä kuuluisia turvaverkkoja ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä minä että siskoni olimme 70'luvulla hoidossa yksityisessä päiväkodissa Helsingissä. Vanhempamme olivat uraohjuksia ja isovanhemmat myös. Ei olisi tullut kuuloonkaan että mummot olisivat hoitaneet meitä omilla kesälomillaan koska olivat itse yleensä lomillaan ulkomailla. Näimme heitä joskus sunnuntailounaalla tai juhlapyhinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1973 ja olin molemmissa mummoloissa todella paljon, kokonaisia kesiäkin. Samoin olivat serkutkin. Äiti oli kotiäitinä ensimmäiset viisi vuotta.
Ja minä synnyin -73, toiset isovanhemmat olivat kuolleet, ja toiset asuivat toisella puolella Suomea, enkä ikinä ollut hoidossa siellä. Päiväkotiin pääsi vain köyhät ja sosiaalitapaukset, ja kotiin lapsia hoitamaan haalittiin täysin kokemattomia nuoria, eikä kukaan voinut olla varma, että lapset olivat turvassa.
Miksi päiväkotiin pääsivät vain köyhät ja sosiaalitapaukset?
Koska poliitikot olivat näin päättäneet. Päiväkotipaikkoja ei ollut paljoa, ja ne suunnattiin eniten tarvitseville. Hyvätuloisten katsottiin pystyvän järjestämään itselleen päivähoidon muutenkin.
Lapsemme syntyi 1980-luvun alussa ja meille tuli kotiin hoitaja hänelle, maksoimme muistaakseni 800 mk hänelle yhden lapsen hoidosta. Emme olleet hyvätuloisia, minun palkastani ei jäänyt kuin pari sataa jäljelle hoitajan palkan jälkeen. Mutta pakko oli, ei ollut muuta mahdollisuutta. Lapsemme oli vielä pahasti allerginen, joten emme uskaltaneet viedä häntä perhepäivähoitajalle, niitä alkoi sittemmin tulla. Hoitivat kotonaan neljää lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähiölasten isovanhemmat asuivat kaukana, muistan vain yhden kaverin, jonka perheessä mummo oli ja nukkui keittiössä puusohvalla. Meitä hoiti äiti ensin, sitten menimme naapurin Lahja-tädille, jossa saimme aina soppaa ruuaksi.
Isän isä oli jo kuollut, kun synnyin, isän äiti asui Muoniossa. Äidin vanhemmat asuivat Nilsiässä, molemmat olivat kaupassa töissä. Heidän luonaan oltiin joka kesä viikon verran.
Ei hoitanut meitä isoäiti 70-luvulla, ja harvassa olivat ne kaverit, joilla tämmöinen ylellisyys oli. Omani kuoli kun olin parivuotias, ja eli sitä ennen pari vuotta halvaantuneena. Toinen asui 500 km:n päässä, nähtiin ehkä kerran-pari vuodessa. Oli vanha ja sairas hänkin, ei hänestä olisi ollut hoitajaksi vaikka olisi lähempänä asunutkin.
Yksi poika kyllä asui isovanhemmillaan, isänsä kävi viikot muualla töissä ja tuli ehkä kerran kuussa viikonlopuksi kotiin. Äiti oli muistaakseni kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli itse 6-vuotiaana 2-vuotiaan veljensä kanssa päivät kahdestaan kotona, kun vanhemmat olivat töissä. 1960-luvun alussa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, isovanhemmat asuivat kaukana eikä ollut kunnan päivähoitojuttuja olemassakaan. Naapuritalon mummo kuulema katsoi ikkunasta joskus, etteivät lähteneet omalta pihalta pois, ruokaa oli jätetty kylmäkomeroon valmiiksi. Että näin.
Nyt naristaan, jospäivähoito-oikeutta rajoitetaan...
Tiedän itse 70-luvulta tapauksen, jossa yh-isä jätti lapset nukkumaan lähtiessään yövuoroon. Ei tässäkään ollut muita vaihtoehtoja, töissä oli käytävä eikä niitä kuuluisia turvaverkkoja ollut.
Tulee mieleen Astrid Lindgrenin tarina Pekka Peukaloinen. Siinä pojalla on kivat vanhemmat, mutta koska heidän pitää tehdä töitä, poika on yksin päivät kotona. Kyllähän se surullisena kuvataan, muttei oikein poikkeuksellisena.
Synnyin vuonna -81. Kuukausi synnytyksestä äiti lähti ystävineen viikoksi Pietariin lomalle. Äidin siskot tulivat siksi aikaa vahtimaan meitä neljää. Äiti kävi joka vuosi 1-2 viikon lomalla ulkomailla,aina tuli sukulaiset vahtimaan. Meillä ei koskaan syöty perheen kesken ruokapöydässä tai harrastettu saatikka lomailtu yhdessä. Vanhemmilla oli paljon omia menoja,ja me olimme missä sattuu.
Nykyään äiti neuvoo kuinka lapsille pitää tehdä ruoka viidesti päivässä ja kuinka on tärkeää olla lasten kanssa läsnä. Emme ole enää tekemisissä hänen kanssaan,rajansa kaikella.
Olen syntynyt 70-luvulla. Vanhempani olivat muuttaneet työn perässä Etelä-Suomeen, mummolat olivat satojen kilometrien päässä. Koko paikkakunta, jolla asuin, oli syntynyt käytännössä tehtaan ympärille. Lähes kaikkien isovanhemmat asuivat jossain kaukana. Ehkä maalla asuvilla oli eri juttu, mutta kyllähän tuo oli sitä aikaa, kun suuret ikäluokat tekivät lapsia lähiöissä, eivät siellä juuri mummot hoitaneet. Minullekin haettiin tarhapaikkaa, mutten päässyt. Äiti alkoi sitten perhepäivähoitajaksi.