Ekaluokkalainen kesän päivät yksin?!?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena tiedän perheen, jossa syksyllä 5.luokalle menevää ei voi jättää yksin kotiin työpäivän ajaksi. Ei ole mikään erityislapsi tms. vastaava, ettei pärjäisi.

Minunkaan miniäni ei anna 13v olla yksin kesällä vaan herätän hänet joka aamu kello kuusi ja tuo meille mummolaan hoitoon. Eikä tietenkään anna ruokarahaa vaikka 13 v jo aika paljon syö ja meillä pienet eläkkeet.

Mistä tiedät että se ei ole poikasi tahto? Ja naurettavaa kitistä ruoasta.

Vanhemmilla on vastuu kirjoitti:

Pientä alakoululaista ei voi jättää päiväksi yksin kotiin. Piste. Vanhempien tehtävänä on joko järjestää lapselle turvallinen hoitaja kotiin tai hankkia lapselle kesäkerhopaikka. On typerää vertailla, että "ennenkin" on pieniä koululaisia jätetty yksin kotiin. Joissakin tilanteissa lapsen jättäminen yksin kotiin voi olla jo lastensuojeluilmoituksen paikka. 

On turha ihannoida mennyttä aikaa! 1960- ja 70-luvuilla vauvoja ei ole juurikaan imetetty, vaan vauvoille on juotettu tuttipullosta sokerivesiä ja vastikkeita ja annettu hunajaa ja banaania. Äideille ei ole ollut äitiys- ja lastenneuvoloissa ja synnytyssairaaloissa imetysohjausta ja äidit eivät ole osanneet imettää. Äidit ovat kuvitelleet, että äidinmaitoa ei tule. Isät eivät ole olleet mukana synnytyksessä. Kodeissa on tupakoitu jopa sisällä.

Peruskouluissa ei ole ollut kunnollista tukiopetusta ja erityisopetusta. Kouluissa on ollut luokanopettajina ja aineenopettajina epäpäteviä henkilöitä. Yläkouluissa on ollut pahimmillaan jopa yli 30 oppilaan luokkia. Koulukiusaamiseen ei ole puututtu. Lasten ruumiillinen kuritus on ollut sallittua vielä 1980-luvulla. Lapsilla ei ollut pyöräilykypäriä ja jääkiekkokypäriä ja autoissa ei ole ollut turvavöitä ja lasten turvaistuimia.

Haluatteko todellakin takaisin menneisyyteen? Positiivista on, että vielä 1970-ja 80-luvuilla pienten lasten äidit olivat yleensä kotona - ainakin maaseudulla ja maalaistaloissa. Myös pienillä koululaisilla on ollut toinen vanhempi kotona. Aamu- ja iltapäivähoitoa ja loma-aikojen hoitoa ei ole tarvinnut lapsille järjestää.

Jos perhe on asunut kaupungissa tai jossain kälysessä kerrostalolähiössä, osa äideistä on käynyt töissä kodin ulkopuolella. Äitiysloma on ollut 1960- ja 70-luvuilla hyvin lyhyt. Jopa 2-3 kuukauden ikäisiä vauvoja on viety hoitoon. 1970- ja 80-luvuilla perhepäivähoitajilla ei ole ollut mitään koulutusta. Lähes kuka tahansa kouluttamaton naishenkilö on ollut "pätevä" hoitamaan toisten lapsia. Koululaisilla ei ole ollut iltapäiväkerhoja. Jos äiti ja isä ovat olleet töissä, pienet koululaiset ovat olleet yksin kotona ja juosseet avaimet kaulassa kerrostalojen pihoilla.

Moni asia on nykyään paljon paremmin kuin ennen!

Tässä kirjoituksessa on niin paljon pielessä etten tiedä mistä aloittaisin virheiden korjaamisen. Kyllä 70- ja 80 -luvuilla suurin osa äideistä on käynyt töissä, myös pienten koululaisten äidit. Maalaistalot erikseen, mutta harva lapsi asui sellaisessa. Koululaisille oli 80-luvulla iltapäiväkerhoja ainakin isoissa kaupungeissa. Koululaisille oli myös kesäleirejä ja kesäsiirtoloita.

onpas monimutkaista. minä olen ollut 6-vuotiaana jo töissä ja huolehtinut itseni. voi voi sentään näitä nykyaikaisia lapsia. paapoa pitää jo aikuisiakin ihmisiä.

jos joku nyt veti herneen jonnekkin, niin EVVK. äläkä valita mistään oikeinkirjoituksesta.

Juuri näin. Pienten koululaisten iltapäivähoidosta alettiin puhua, kun presidentin puoliso Eeva Ahtisaari otti asiaan kantaa. Monessa kunnassa iltapäiväkerhoja on saatu vasta 2000-luvulla kouluihin. Koululaisten loma-aikojen hoito on ongelma, jos sekä äiti että isä käyvät töissä. Lasten yksinoloa puolustelevat eivät tajua lasten parasta ollenkaan.

Osa kehottaa pyytämään apua sukulaisilta. Eipä ole sukulaisista apua, jos sukulaiset asuvat Pohjois-Karjalassa tai Lapissa ja lapsiperhe Etelä-Suomessa. Isovanhemmatkin ovat monessa perheessä jo iäkkäitä, sairaita tai muistisairaita, joten he eivät ole turvallisia lastenhoitajia. Moni lapsiperhe ei saa mitään apua sukulaisilta vaan itse on pärjättävä. Tilapäistä lastenhoitoapua ja kotiapua saa rahalla ostamalla.

Muutama kymmenen vuotta sitten lapsia ei paljoa vahdittu. Jopa uimataidottomat lapset ovat käyneet yksin järvellä. Nykyään vanhemmat ovat paljon valveutuneempia kuin ennen. Monen perheen tukiverkostot ovat muuttoliikkeen takia olemattomat. Samalla paikkakunnalla ei asu ainuttakaan sukulaista. Kunnallista kotiapua saa lapsiperheeseen vain, jos perheessä on paljon ongelmia. "Normaali" lapsiperhe ei saa kunnallista kotiapua, vaan perheen on palkattava itse apunsa. 

Vanhemmilla on vastuu kirjoitti:

Pientä alakoululaista ei voi jättää päiväksi yksin kotiin. Piste. Vanhempien tehtävänä on järjestää lapselle turvallinen hoitaja kotiin tai hankkia lapselle kesäkerhopaikka. On typerää vertailla, että "ennenkin" on pieniä koululaisia jätetty yksin kotiin. Joissakin tilanteissa lapsen jättäminen yksin kotiin voi olla jo lastensuojeluilmoituksen paikka. 

On turha ihannoida mennyttä aikaa! 1960- ja 70-luvuilla vauvoja ei ole juurikaan imetetty, vaan vauvoille on juotettu tuttipullosta sokerivesiä ja vastikkeita ja annettu hunajaa ja banaania. Äideille ei ole ollut äitiys- ja lastenneuvoloissa ja synnytyssairaaloissa imetysohjausta ja äidit eivät ole osanneet imettää. Äidit ovat kuvitelleet, että äidinmaitoa ei tule. Isät eivät ole olleet mukana synnytyksessä. Kodeissa on tupakoitu jopa sisällä.

Peruskouluissa ei ole ollut kunnollista tukiopetusta ja erityisopetusta. Kouluissa on ollut luokanopettajina ja aineenopettajina epäpäteviä henkilöitä. Yläkouluissa on ollut pahimmillaan jopa yli 30 oppilaan luokkia. Koulukiusaamiseen ei ole puututtu. Lasten ruumiillinen kuritus on ollut sallittua vielä 1980-luvulla. Lapsilla ei ollut pyöräilykypäriä ja jääkiekkokypäriä ja autoissa ei ole ollut turvavöitä ja lasten turvaistuimia.

Haluatteko todellakin takaisin menneisyyteen? Positiivista on, että vielä 1970-ja 80-luvuilla pienten lasten äidit olivat yleensä kotona - ainakin maaseudulla ja maalaistaloissa. Myös pienillä koululaisilla on ollut toinen vanhempi kotona. Aamu- ja iltapäivähoitoa ja loma-aikojen hoitoa ei ole tarvinnut lapsille järjestää.

Jos perhe on asunut kaupungissa tai jossain kälysessä kerrostalolähiössä, osa äideistä on käynyt töissä kodin ulkopuolella. Äitiysloma on ollut 1960- ja 70-luvuilla hyvin lyhyt. Jopa 2-3 kuukauden ikäisiä vauvoja on viety hoitoon. 1970- ja 80-luvuilla perhepäivähoitajilla ei ole ollut mitään koulutusta. Lähes kuka tahansa kouluttamaton naishenkilö on ollut "pätevä" hoitamaan toisten lapsia. Koululaisilla ei ole ollut iltapäiväkerhoja. Jos äiti ja isä ovat olleet töissä, pienet koululaiset ovat olleet yksin kotona ja juosseet avaimet kaulassa kerrostalojen pihoilla.

Moni asia on nykyään paljon paremmin kuin ennen!

Itse olin 80-luvulla koululaisten kunnallisessa iltapäivähoidossa. Ei ole totta, että sitä ei olisi ollut.

Vanhemmilla on vastuu kirjoitti:

Pientä alakoululaista ei voi jättää päiväksi yksin kotiin. Piste.

kyllä voi, jos lapsi on siihen kykenevä. lapset kun eivät kehity samassa tahdissa. Siinä missä joku alaluokkalainen vielä käyttää vaippoja, toinen osaa jo lukea, tehdä pieniä ruokia ja olla yksin kotona. Toiset lapset vain ovat älykkäämpiä ja/tai  taitavampia/kypsempiä.

Moni asia on nykyään paljon paremmin kuin ennen!

niin. Ajatella, että 1960-1980 luvuilla maailma oli niin paljon kauheampi ja kehittymättömämpi paikka, mutta lapset olivat fiksumpia ja kykenevämpiä. Mikähän siihen on syynä...

Olin itse kotona lasten kanssa siihen asti, kun pienin täytti 5 vuotta, isommat olivat silloin 9 ja 11. Ei ollut ihan helppoa jättää silloinkaan isompia kahdestaan kotiin, kun pienin oli päivähoidossa! Vuotta myöhemmin pienin meni eskariin, ja eskaritalven jälkeen oli vielä oikeus päivähoitoon kesän ajan. Koulun alkaminen ei hirveästi auttanut asiaa, vaikka ip olikin, koska aamulla kakarakööri lähti yksikseen kouluun, tai tuli iltapäivällä omia aikojaan kotiin (mulla 2-vuorotyö). Lasten isä teki epäsäännöllistä työtä ja pitkiä vuoroja, eikä ollut mummoja tai kummeja, jotka olisivat voineet auttaa hoidossa. Joskus siis lapset olivat kolmistaan koko illan kotona ja jo nukkumassa, kun tulin itse kotiin. Jääkaapista ottivat mitä ruokaa sieltä löytyi. Ipanoilla ikää siis noin 12, 10 ja 6. Vuosi vuodelta helpotti, eikä onneksi mitään vakavaa sattunut! Vain kerran tenavat vuosien aikana olivat joutuneet soittamaan ambulanssin, kun pienin kaatui ja löi päänsä. Kuulostaa pahalta, mutta siinäkään ei mitään vakavampaa onneksi käynyt, ja isommilla oli jo sen verran järkeä päässä, että osasivat toimia oikein hätätilanteessa.

Ainakin meidän kunnassa lapset saavat olla päiväkodissa 2. luokan alkuun saakka.

Eka ja tokaluokkalaisen vanhemmilla on oikeus hoitovapaaseen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että työskentelet max 6h/pv (30h/vko) ja saat Kelasta jonkun 90€/kk korvauksen.

Eppu- ja toppuluokkalaista en jättäisi vielä yksin. Kolkki-, nelkki-, viikki- ja kuukkiluokkalaiset voivat olla jo kotona pidempiä aikoja. Osaavat jo linkilläkin liikkua jos pitää kodin ulkopuolelle päästä.

xdxd kirjoitti:

Olin itse kotona lasten kanssa siihen asti, kun pienin täytti 5 vuotta, isommat olivat silloin 9 ja 11. Ei ollut ihan helppoa jättää silloinkaan isompia kahdestaan kotiin, kun pienin oli päivähoidossa! Vuotta myöhemmin pienin meni eskariin, ja eskaritalven jälkeen oli vielä oikeus päivähoitoon kesän ajan. Koulun alkaminen ei hirveästi auttanut asiaa, vaikka ip olikin, koska aamulla kakarakööri lähti yksikseen kouluun, tai tuli iltapäivällä omia aikojaan kotiin (mulla 2-vuorotyö). Lasten isä teki epäsäännöllistä työtä ja pitkiä vuoroja, eikä ollut mummoja tai kummeja, jotka olisivat voineet auttaa hoidossa. Joskus siis lapset olivat kolmistaan koko illan kotona ja jo nukkumassa, kun tulin itse kotiin. Jääkaapista ottivat mitä ruokaa sieltä löytyi. Ipanoilla ikää siis noin 12, 10 ja 6. Vuosi vuodelta helpotti, eikä onneksi mitään vakavaa sattunut! Vain kerran tenavat vuosien aikana olivat joutuneet soittamaan ambulanssin, kun pienin kaatui ja löi päänsä. Kuulostaa pahalta, mutta siinäkään ei mitään vakavampaa onneksi käynyt, ja isommilla oli jo sen verran järkeä päässä, että osasivat toimia oikein hätätilanteessa.

6-vuotias ei todellakaan kuulu isompien sisarusten vahdittavaksi ja vielä säännöllisesti. Omassa suvussani vuorotyöläiset on hankkineet opiskelijan illaksi hoitamaan lapsia, jos ovat olleet molemmat töissä samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Eppu- ja toppuluokkalaista en jättäisi vielä yksin. Kolkki-, nelkki-, viikki- ja kuukkiluokkalaiset voivat olla jo kotona pidempiä aikoja. Osaavat jo linkilläkin liikkua jos pitää kodin ulkopuolelle päästä.

Mites seikkiluokkalainen? Jeesus miten karmeeta kieltä!!!

Ohis.

Missään muualla Euroopassa tällaista keskustelua ei edes käytäisi. Muualla on selvää, ettei pieniä koululaisia jätetä yksin. Suomessa jostain syystä näin yksinkertaisesta asiasta jauhetaan loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnilla on leirejä. Ota selvää. Vastuutonta jättää pieni yksin päiväksi.

No kun ei ole. Täällä e8 kunta eikä seurakunta ole järjestänyt mitään kesätoimintaa. Nuorisotalolla on varhaisnuorille iltapäivisin jotain, mutta se on siis yli 10-vuotiaille tarkoitettua, eikä pienempien hoitoapaikka. Naapurikunta tarjoaa toimintaa vain oman kunnan lapsille, eikä varmaan niillekään kaikille riitä paikat. Yksi päiväleiri oli tarjolla hintaan 270€ viikko. Se olisi alkanut klo 9.30, mutta koska meidän on lähdettävä töihin jo 7.30 aikoihin, sinne olisi pitänyt mennä kahdella bussilla ja sitten vielä kävellä keskustasta noin kilsa ihan vieraaseen suuntaan. Eipä onnistunut.

Ei mun mielestä ole ihan ongelmatonta lähettää 7-vuotiasta leirillekään moneksi yöksi. Aika monelle on kaverinkin luona yökyläily kaikessa hauskuudessaankin aika jännää, ehkä liiankin. Totta kai palstamamma asui jo yksin ekaluokkalaisena ja sen lapsetkin leireilevät ympäri vuoden, mutta ei se kuitenkaan ihan kaikilta onnistu. Sellainen reipas lapsi varmaan selviää. Kaikki vaan eivät ole sellaisia, eikä se sillä muutu, että joku sanoo, että kyllä se nyt vaan pitää pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Eka ja tokaluokkalaisen vanhemmilla on oikeus hoitovapaaseen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että työskentelet max 6h/pv (30h/vko) ja saat Kelasta jonkun 90€/kk korvauksen.

Niin, jos on ollut töissä väh 6 kk ja sopimus tehty 2 kk aiemmin.

Ei saa, jos vasta kesäksi menee töihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä ole ihan ongelmatonta lähettää 7-vuotiasta leirillekään moneksi yöksi. Aika monelle on kaverinkin luona yökyläily kaikessa hauskuudessaankin aika jännää, ehkä liiankin. Totta kai palstamamma asui jo yksin ekaluokkalaisena ja sen lapsetkin leireilevät ympäri vuoden, mutta ei se kuitenkaan ihan kaikilta onnistu. Sellainen reipas lapsi varmaan selviää. Kaikki vaan eivät ole sellaisia, eikä se sillä muutu, että joku sanoo, että kyllä se nyt vaan pitää pärjätä.

Meillä ainakin on päiväleirejä.

Tutuille nuorille anna kesätyö. Oma teinini oli aikoinaan kahden lapsen (8&9) kesävahti/hoitaja. Lapset jonkin verran tykkäävät olla itsekseen, joten vahti/hoitaja meni noin klo 9. varmisti että aamupala ja aamutoimet oli hoidettu. Lämmittivät / valmistivat / söivät lounasta yhdessä. Välillä puuhasivat jotain yhdessä, välillä lapset omiaan. Sen mukaan miten vanhemmat tulivat töistä, teini lähti tuntia paria aikaisemmin omaan kotiinsa. Näin pikkulapsille kasvoi vähän vastuuntuntoa itsestään, eikä kesätyö vienyt ihan koko lomapäiviä teiniltä. Kaikki oppivat.

Joku osapäivä hoitaja voisi sopia avaajallekin. Vaikka tuleva tokaluokkalainen pärjäisi yksin, on työpäivä matka-aikoineen todella pitkä aika lapselle odottaa vanhempia kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Missään muualla Euroopassa tällaista keskustelua ei edes käytäisi. Muualla on selvää, ettei pieniä koululaisia jätetä yksin. Suomessa jostain syystä näin yksinkertaisesta asiasta jauhetaan loputtomasti.

Näin minäkin kirjoitin täällä useaan kertaan. Sain alapeukkuja...

Vierailija kirjoitti:

Itse olin 80-luvulla koululaisten kunnallisessa iltapäivähoidossa. Ei ole totta, että sitä ei olisi ollut.

80-luvulla iltapäiväkerhoja oli vain jossain Helsingissä. Tänne maaseudulle iltapäiväkerhot tulivat 2010-luvulla. Omassa lapsuudessani 90-luvulla ei kukaan ollut mistään iltapäiväkerhoista kuullutkaan! Me ekaluokkalaiset olimme yksin kotona, ja se oli täysin itsestäänselvä ja normaali asia.