Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret

tämä on tälläista lapsellisen julkisuustyrkyn klikkikalastelua

tällaisia tavoitteita voi asettaa vain sellainen joka on jo parilla kasitonnisella käynyt jolloin se tietää mistä se puhuu

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. 30-vuotta vuorikiipeilyä harrastanut lajinsa huippu on sitä mieltä, että Lotalla on kaikki _mahdollisuudet_ tulla huippukiipeilijäksi. Hän ei siis vielä ole sitä, eikä väitäkään olevansa, vaan se on hänen tavoitteensa. Mutta palstaraati tietää taas paremmin kuin ammattilainen :D Lotta aikoo ainakin puheidensa mukaan treenata hulluna, mutta palstamamman ei tarvitse sitäkään tehdä, vaan hän on joka alan asiantuntija ihan luonnostaan.

PS. Jos hän aikoo hankkia sponsoreita, niin pakkohan projektista on tehdä julkinen. Vai miten luulette sponsoreita löytyvän projektille, josta ei hiiskahdeta mitään medialle tai ulkomaailmaan. Mammapalstalaiset on kyllä välillä hyvin naiveja ajatuksissaan. 

Mitä muuta tämä ihminen voisi sanoa, kun Lotta itse seisoo vieressä ja on laittanut rahaa asiaan jo vaikka kuinka paljon? En ole alan asiantuntija, mutta tiedän ihmisiä, jotka kiipeilevät ja ovat jopa kiivenneet sen 8-tonnisen ja selvinneet. Mutta yksikään eli ole tehnyt sitä kahden vuoden harrastamisen jälkeen ja sinne harjoitellut aamuyöstä polkupyörää polkien. Kiipeilemällä tulee hyväksi kiipeilijäksi ja se vie vuosia.

Sääliksi käy poikaystävää kun Lotta viettää yöt teltassa kuuman kiipeilyopettajan kanssa ja kylminä öinä jakavat kehonlämpöä 😁

Meinaa Lotta huiputtaa ja ketä? Aivan utopiaa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.

Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?

Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.

Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.

No mun paras ystävä kuoli Jämijärvellä, ja edelleen oon sitä mieltä että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti". Ei se ihminen olisi ollut onnellinen ilman hyppäämistä. Oli kuin hänen DNA:hansa olisi kirjattu intohimo seikkailuihin, adrenaliiniin, extremekokemuksiin.

Kyllä, ystäväni olisi edelleen hengissä ilman tuota harrastusta - paitsi jos olisi jäänyt vaikkapa auton alle, mikä on paljon yleisempää ja aivan yhtä surullinen kuolema. Totta kai meillä on valtava ikävä ja suru on suuri koko meidän loppuelämämme, mutta en mä ajattele että voi kunpa mun ystävä olisi elänyt vanhaksi mutta elämättä siten kuin halusi.

Se palo noihin juttuihin on sellainen, että jos sitä ei ole (niin kuin itselläni ei), ei välltämättä pysty ymmärtämään miksi sinne vuorelle, taivaalle, luolaan, sukeltamaan jne. on pakko päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.

Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?

Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.

Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.

Mieheni ei kuollut vuorelle, mutta kuitenkin "kuoli tehden sitä mitä rakasti" ja kyllä, olen aivan helvetin katkera. Mies riskeerasi tahallaan henkensä. Tiesi aivan täysin, että tässä hommassa voi lähteä henki ja epäili itsekin taitojaan, mutta ei kun sinne vaan. Joka kerta minä ja lapset jäätiin kotiin sydän syrjällään, että tuleeko se takaisin ja kerran ei tullut. Jätti mut yksin kahden lapsen kanssa, koska oli pakko päästä. Varsinkin aluksi mä vihasin miestä ja olin aivan uskomattoman katkera siitä miten itsekäs hän oli. Tiesi, että tässä voi kuolla ja hänellä jää 2 lasta isättömiksi ja vaimo leskeksi ja yh:ksi, mutta se ei vaakakupissa painanut niin paljon, että olis pelannut varman päälle ja pysynyt taitojensa rajoissa. Päällimmäinen tunne hänen kuolemansa jälkeen oli pitkään viha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä kaikki mielensä pahoittajat (muiden asioilla) liikkeellä. Ei yhtäkään positiivista kommenttia. Mitä on teiltä pois, että nuorella naisella on asettanut itselleen tuo päämäärä? Se on hänen elämä ymmärrättekö? Miksi hänen pitäisi jättää tätä elämystä kokematta, jos on mahdollisuus toteuttaa tai ainakin yrittää sitä. Eletään vain kerran...

Mä vaan toivotaan onnea Lottalle!

Voisiko tuon kulahtaneen "mielensä pahoittaja" -termin jo vähitellen unohtaa?

Ensinnäkään ei ole meiltä mitään pois, jos joku haluaa haaveilla. Mutta silloin kun siitä ilmoittaa julkisesti Suomen kansalle, on se kritisoitavaa ainesta.

Jokainen meistä tietää, varmaan pohjimmiltaan Lottakin, että mahdollisuudet ovat tuhannesosapromillea onnistua tässä massiivisessa tehtävässä (siis kaikki nuo vaaralliset vuoret??? :o) Ja pitäisi ensin aloittaa tyhjästä, treenaten kuten pikkupojat isoiksi mäkimiehiksi, eli pienestä mäestä isoon mäkeen. Tuulentupia kyllä nyt ollaan rakentelemassa. Siitä siis ollaan mieltä.

Lotta on söpö ja varmaan kiva tyttö. Jos hän kertoisi haaveistaan Hollywoodin suureksi filmitähdeksi tms. niin ihan varmaan kannustusta tulisi ja onnentoivotuksia satelisi! Tämä jo kuitenkin olisi jollain tavalla realistinen tavoite.

Lue nuo edellä jo annetut tilastolinkit, jotta ymmärrät tämän "lynkkauksen" tai vaikka "mielemme pahoituksen" :)

Samaa mieltä, ettei tästä aiheesta keskustelussa ole kyse mistään mielen pahoittamisesta mutta sanoisin että vähintään yhtä epärealistiselta kuulostaisi, jos Lotta seuraavaksi ilmoittaisi kokeilleensa näyttelemistä harrastelijateatterissa ja innostuneensa näyttelemistä siinä määrin että aikoo ryhtyä kansainväliseksi filmitähdeksi alan ykkösnimien joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy poikaystävää kun Lotta viettää yöt teltassa kuuman kiipeilyopettajan kanssa ja kylminä öinä jakavat kehonlämpöä 😁

Lotta on naimisissa, joten aviomiestä voi ehkä vähän kismittää. Tosin, tuskinpa kauaa tuo liitto kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.

Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?

Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.

Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.

Mieheni ei kuollut vuorelle, mutta kuitenkin "kuoli tehden sitä mitä rakasti" ja kyllä, olen aivan helvetin katkera. Mies riskeerasi tahallaan henkensä. Tiesi aivan täysin, että tässä hommassa voi lähteä henki ja epäili itsekin taitojaan, mutta ei kun sinne vaan. Joka kerta minä ja lapset jäätiin kotiin sydän syrjällään, että tuleeko se takaisin ja kerran ei tullut. Jätti mut yksin kahden lapsen kanssa, koska oli pakko päästä. Varsinkin aluksi mä vihasin miestä ja olin aivan uskomattoman katkera siitä miten itsekäs hän oli. Tiesi, että tässä voi kuolla ja hänellä jää 2 lasta isättömiksi ja vaimo leskeksi ja yh:ksi, mutta se ei vaakakupissa painanut niin paljon, että olis pelannut varman päälle ja pysynyt taitojensa rajoissa. Päällimmäinen tunne hänen kuolemansa jälkeen oli pitkään viha.

Free Solo dokkarissa se vuorikiipeilijä sanoi jotain tyyliin että voisi lopettaa kiipeilyn jos hänellä olisi velvollisuuksia, joiden vuoksi hänen pitäisi pysyä hengissä (tyttöystäväänsä ei nähnyt tällaisena velvollisuutena). Tiedä sitten pystyisikö oikeasti lopettamaan...

Täysin ymmärrettävää olla vihainen ja katkera tuollaisesta.

Onkohan suhde tuon kiipeilynopettajan kanssa?

Toiminut Lotan kuvaajana instassa, oli jonkun rintsikkakuvankin ottanut.

Lotta hurahtanut sekä mieheen että kiipeilyyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.

Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?

Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.

Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.

No mun paras ystävä kuoli Jämijärvellä, ja edelleen oon sitä mieltä että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti". Ei se ihminen olisi ollut onnellinen ilman hyppäämistä. Oli kuin hänen DNA:hansa olisi kirjattu intohimo seikkailuihin, adrenaliiniin, extremekokemuksiin.

Kyllä, ystäväni olisi edelleen hengissä ilman tuota harrastusta - paitsi jos olisi jäänyt vaikkapa auton alle, mikä on paljon yleisempää ja aivan yhtä surullinen kuolema. Totta kai meillä on valtava ikävä ja suru on suuri koko meidän loppuelämämme, mutta en mä ajattele että voi kunpa mun ystävä olisi elänyt vanhaksi mutta elämättä siten kuin halusi.

Se palo noihin juttuihin on sellainen, että jos sitä ei ole (niin kuin itselläni ei), ei välltämättä pysty ymmärtämään miksi sinne vuorelle, taivaalle, luolaan, sukeltamaan jne. on pakko päästä.

Kyllä minä ymmärrän, että pakosta heillä on oltava kova palo asiaan. Eihän kukaan käyttäisi niin paljon aikaa ja rahaa siihen muuten, mutta olen siltikin sitä mieltä ettei nuo vaaralliset lajit ole perheellisen hommia. Se on vaan niin itsekästä puolisoa ja lapsia kohtaan. Ja kuten aiemmin kirjoitin, ulkopuolisena kaikkein katkeroittavinta on, kun noiden pelastajien lapset jäävät ilman isää, koska eihän noita mistään helpoista paikoista koskaan pelasteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.

Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?

Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.

Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.

Mieheni ei kuollut vuorelle, mutta kuitenkin "kuoli tehden sitä mitä rakasti" ja kyllä, olen aivan helvetin katkera. Mies riskeerasi tahallaan henkensä. Tiesi aivan täysin, että tässä hommassa voi lähteä henki ja epäili itsekin taitojaan, mutta ei kun sinne vaan. Joka kerta minä ja lapset jäätiin kotiin sydän syrjällään, että tuleeko se takaisin ja kerran ei tullut. Jätti mut yksin kahden lapsen kanssa, koska oli pakko päästä. Varsinkin aluksi mä vihasin miestä ja olin aivan uskomattoman katkera siitä miten itsekäs hän oli. Tiesi, että tässä voi kuolla ja hänellä jää 2 lasta isättömiksi ja vaimo leskeksi ja yh:ksi, mutta se ei vaakakupissa painanut niin paljon, että olis pelannut varman päälle ja pysynyt taitojensa rajoissa. Päällimmäinen tunne hänen kuolemansa jälkeen oli pitkään viha.

Otan osaa. Miehesi oli tyhmä ja itsekäs. Oma mieheni ei harrasta mitään extremeä, mutta on sotilas ja välillä hänellä on ulkomaankomennuksia. Joka kerta sanon, että hänen on oltava varovainen ja takaisin saa tulla vain elävänä. Toki suomalaisilla on rauhanjoukoissa turvallisempaa kun eivät kaikki ole ihan siinä sotatantereella, mutta ikinä ei voi tietää. Hän haluaa elää 100-vuotiaaksi ja kasvattaa mahdolliset lapset aikuisiksi, vaikka työtään hän rakastaa todella paljon. Lapsia meillä ei siis vielä ole, mutta haaveena olisi pari sellaista saada.

Onko Lotta öitä sen komean Kanadalaisen kanssa teltassa. ? Hui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.

Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?

Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.

Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.

No mun paras ystävä kuoli Jämijärvellä, ja edelleen oon sitä mieltä että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti". Ei se ihminen olisi ollut onnellinen ilman hyppäämistä. Oli kuin hänen DNA:hansa olisi kirjattu intohimo seikkailuihin, adrenaliiniin, extremekokemuksiin.

Kyllä, ystäväni olisi edelleen hengissä ilman tuota harrastusta - paitsi jos olisi jäänyt vaikkapa auton alle, mikä on paljon yleisempää ja aivan yhtä surullinen kuolema. Totta kai meillä on valtava ikävä ja suru on suuri koko meidän loppuelämämme, mutta en mä ajattele että voi kunpa mun ystävä olisi elänyt vanhaksi mutta elämättä siten kuin halusi.

Se palo noihin juttuihin on sellainen, että jos sitä ei ole (niin kuin itselläni ei), ei välltämättä pysty ymmärtämään miksi sinne vuorelle, taivaalle, luolaan, sukeltamaan jne. on pakko päästä.

Kyllä minä ymmärrän, että pakosta heillä on oltava kova palo asiaan. Eihän kukaan käyttäisi niin paljon aikaa ja rahaa siihen muuten, mutta olen siltikin sitä mieltä ettei nuo vaaralliset lajit ole perheellisen hommia. Se on vaan niin itsekästä puolisoa ja lapsia kohtaan. Ja kuten aiemmin kirjoitin, ulkopuolisena kaikkein katkeroittavinta on, kun noiden pelastajien lapset jäävät ilman isää, koska eihän noita mistään helpoista paikoista koskaan pelasteta.

No, sekin on kunkin perheen sisäinen asia. Etenkin jos harrastus on ollut tiedossa jo ennen perheen perustamista. Eihän muuten perheelliset voisi olla poliiseja ja palomiehiäkään, kun niissäkin voi jonain päivänä olla tulematta kotiin. Myös se pelastaja on tehnyt vaarallisen ammatinvalinnan (monet kiipeilijät/extremeharrastajat sanovat, että heitä ei tarvitse tulla pelastamaan tai varsinkaan ruumista noutamaan, sillä kenenkään ei tarvitse riskeerata omaa henkeään heidän takiaan). 

Tämän siis kirjoittaa sohvalla istuja, enkä ikimaailmassa lähtisi kiipeilemään itse. Mutta en myöskään voi tuomita sinne menijää, oli sitten perhettä tai ei. On lapsettomallakin menehtyneellä yleensä kuitenkin omat vanhemmat, sukulaisia, ystäviä; on meidänkin suru raskasta. Ihmiset nyt vaan ottaa riskejä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Havaitsin muuten mielenkiintoisen tilastollisen yksityiskohdan.

Mont Blancilla, jonka huipulla olen käynyt, on enemmän kuolemantapauksia per huiputtajat kuin Everestillä. Se ei todellakaan johdu siitä että Mont Blanc olisi vuorena vaativa, vaan siitä että siellä käy niin paljon idiootteja. Tämä porukka sitten lähtee omille reiteilleen ja tippuu railoihin, aiheuttaa mekkaloinnillaan kivivyöryjä, tai paleltuu lähdettyään huiputusreissulle shortseissa ja tennareissa.

 

Aivan, ei se vuoren korkeus vaan se miten sinne ollaan varustauduttu, ja millä asenteella lähdetty matkaan. Minä olen kiivennyt useamman kerran Walesin korkeimman vuoren huipulle (1085 metriä :D), ja ei sinnekään voi lähteä ihan miten vaan ja milloin vaan, vaikka se onkin noin matala. Siellä tapahtuu tasaiseen tahtiin kuolemantapauksia, lähinnä sieltä putoillaan. Paikalliset mountain rescue-tiimit kehottaa aina varustautumaan kunnolla, vaikka sää oliskin +20 C ja aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta. Sääkin tuolla vaihtelee nopeaan, ja samat tiimit kehoittaa olemaan menemättä vuorelle huonolla säällä. Talvella vain, jos on kokemusta talvisesta kiipeilystä. Kaikesta tästä huolimatta vastaan on tullut kaikennäköisiä idareita, kerrankin alkureitistä tuli vastaan nainen, joka korkkareissa (!) pisteli menemään. Toivottavasti ei koko reittiä kuitenkaan mennyt. Nilkkansa taittaneitakin on tuolla pilvin pimein (ei kunnollisia kenkiä), ja näitä sitten joudutaan sieltä pelastamaan. Kesäisin tuolla partioi pelastushelikopteri tasaisin väliajoin. 

Yksi kuolemantapaus oli sellainen, että kaksi-kolmikymppiset veljekset treenasivat Iron mania varten ja menivät tuonne treeniä tekemään keskellä talvea. Sääolot oli kehnot: vuorella oli paljon lunta, ja sitä tuli lisää, lumen alla oli jääkerros. Siihen päälle vielä tosi kova tuuli. Veljeksillä ei ollut jäähakkuja mukanaan eikä edes rautoja kengissä. Olivat sitten molemmat pudonneet sieltä jopa 300 metriä.

Niin sitä pitää. Vertailun vuoksi:

Mont Blanc on 4 810m ja kiipeilyn puolesta helppo, mutta silti siellä kuolee n. 100 henkeä joka vuosi. Ilman pelastushelikoptereita tilanne olisi  huomattavasti synkempi.

Annapurna I on 8 091m ja kiipeilyn puolesta huippuvaativa. Se on huiputettu alle 200 kertaa, ja silti mahdollisuus kuolla sitä yrittäessä on ollut yli 30%. Ainuttakaan somejulkkista ei tietääkseni ole huipulla käynyt.

Mainitut Kilimanjaro ja Acocangua ovat vaelluksia korkeassa ilmanalassa, niitä voi lähinnä verrata Lotan vaelluksiin Everestin ja Annapurnan perusleireihin.
"Minun suurin saavutukseni on ollut jäädä henkiin" - Veikka Gustafsson

Tämä on niitä harvoja asioita maailmassa joissa nöyryys kannattaa.

 

Jos koko maailmassa on vain kaksi naista jotka on tuossa haasteessa onnistuneet, niin varmaan siihen on joku syy.

Tuntuu että katkeroitui Selviytyjistä, ja nyt "haluaa näyttää", toivotaan että selviää hengissä näyttämisen halussaan...

Vierailija kirjoitti:

Jos koko maailmassa on vain kaksi naista jotka on tuossa haasteessa onnistuneet, niin varmaan siihen on joku syy.

Varmaan se on se lasikatto ja herrakerhot.

Voi ei, tsemppiä Lotalle. Mount Everest on toki vaativa, mutta vielä lastenleikkiä verrattuna vaikkapa Annapurnaan. Toivottavasti selviää hengissä

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Havaitsin muuten mielenkiintoisen tilastollisen yksityiskohdan.

Mont Blancilla, jonka huipulla olen käynyt, on enemmän kuolemantapauksia per huiputtajat kuin Everestillä. Se ei todellakaan johdu siitä että Mont Blanc olisi vuorena vaativa, vaan siitä että siellä käy niin paljon idiootteja. Tämä porukka sitten lähtee omille reiteilleen ja tippuu railoihin, aiheuttaa mekkaloinnillaan kivivyöryjä, tai paleltuu lähdettyään huiputusreissulle shortseissa ja tennareissa.

 

Aivan, ei se vuoren korkeus vaan se miten sinne ollaan varustauduttu, ja millä asenteella lähdetty matkaan. Minä olen kiivennyt useamman kerran Walesin korkeimman vuoren huipulle (1085 metriä :D), ja ei sinnekään voi lähteä ihan miten vaan ja milloin vaan, vaikka se onkin noin matala. Siellä tapahtuu tasaiseen tahtiin kuolemantapauksia, lähinnä sieltä putoillaan. Paikalliset mountain rescue-tiimit kehottaa aina varustautumaan kunnolla, vaikka sää oliskin +20 C ja aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta. Sääkin tuolla vaihtelee nopeaan, ja samat tiimit kehoittaa olemaan menemättä vuorelle huonolla säällä. Talvella vain, jos on kokemusta talvisesta kiipeilystä. Kaikesta tästä huolimatta vastaan on tullut kaikennäköisiä idareita, kerrankin alkureitistä tuli vastaan nainen, joka korkkareissa (!) pisteli menemään. Toivottavasti ei koko reittiä kuitenkaan mennyt. Nilkkansa taittaneitakin on tuolla pilvin pimein (ei kunnollisia kenkiä), ja näitä sitten joudutaan sieltä pelastamaan. Kesäisin tuolla partioi pelastushelikopteri tasaisin väliajoin. 

Yksi kuolemantapaus oli sellainen, että kaksi-kolmikymppiset veljekset treenasivat Iron mania varten ja menivät tuonne treeniä tekemään keskellä talvea. Sääolot oli kehnot: vuorella oli paljon lunta, ja sitä tuli lisää, lumen alla oli jääkerros. Siihen päälle vielä tosi kova tuuli. Veljeksillä ei ollut jäähakkuja mukanaan eikä edes rautoja kengissä. Olivat sitten molemmat pudonneet sieltä jopa 300 metriä.

Niin sitä pitää. Vertailun vuoksi:

Mont Blanc on 4 810m ja kiipeilyn puolesta helppo, mutta silti siellä kuolee n. 100 henkeä joka vuosi. Ilman pelastushelikoptereita tilanne olisi  huomattavasti synkempi.

Annapurna I on 8 091m ja kiipeilyn puolesta huippuvaativa. Se on huiputettu alle 200 kertaa, ja silti mahdollisuus kuolla sitä yrittäessä on ollut yli 30%. Ainuttakaan somejulkkista ei tietääkseni ole huipulla käynyt.

Mainitut Kilimanjaro ja Acocangua ovat vaelluksia korkeassa ilmanalassa, niitä voi lähinnä verrata Lotan vaelluksiin Everestin ja Annapurnan perusleireihin.
"Minun suurin saavutukseni on ollut jäädä henkiin" - Veikka Gustafsson

Tämä on niitä harvoja asioita maailmassa joissa nöyryys kannattaa.

 

Uskottavaa on, että tavoittelee ensimmäisen kasitonnisen huiputusta ja voi siinä aivan hyvin onnistuakin.

Epäuskottavan ja asiaan täysin perehtymättömän vaikutelman antaa lausunnot siitä kuinka tulee huiputtamaan - ilman lisähappea - kaikki 14 kasitonnista vaikka se ensimmäinenkin on vielä täysin kokematta.

Kuulostaa siltä, että ajatus tuntuu olevan enemmänkin tyyliin "olisi kiva saada instakuva kaikilta maailman korkeimmilta vuorilta" ja sitä myötä lisää julkisuutta.