Lue keskustelun säännöt.
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.
Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.
Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.
Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.
Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.
Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.
Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.
Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.
NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.
Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa.
Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta.
Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,
Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä. Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta.
Meinaatko ihan oikeasti, että vaativimmille kasitonnisille pääsee tuosta vaan rahalla? Jos kyllä, osoitat sen, että olet lajista vielä enemmän pihalla kuin "paloheinän huiputtajat". Jopa heille on päivänselvää, että siellä ratkaiseva tekijä on fyysiset ominaisuudet (hapettomuuden sietokyky, kunto jne.), henkinen kantti (kyky sietää kipua, pahoinvointia jne.) sekä ennen kaikkea se, miten luonto sattuu sinua kohtelemaan. Siinä kun ei mikään määrä rahaa auta, jos päälle tulee tonneittain lunta tai jalka lipeää ja tipahtaa rotkoon tms.
Kerää kitarisasi takaisin suuhun ja opettele lukemaan. Tuossa puhuttiin ULKOISISTA tekijöistä: "Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä". Niin kauan kun on rahaa voi vuorilla periaatteessa notkua yrittämässä.
Tuleeko lumivyöry mielestäsi kiipeilijän sisältä? Vai millä perusteella se ei ole ULKOINEN tekijä?
Voidaanhan me alkaa jeesustelemaan jos sä haluat vaikka konteksti oli hiukan erilainen. Jos luet koko keskustelun, niin tässä vertailtiin 14 * 8 tonnisen huiputtamista ja mahdollisuutta päästä NHL seuran ykkösketjuun. Kuten sanottua rahalla voi notkua siellä vuorella vaikka joka vuosi, mutta NHL:ään et välttämättä pääse edes vaihtopelaajaksi, vaikka olisit hyväkin.
Mutta joo, vuorikiipeilyssä on omat vaaramomenttinsa, mutta niin on jätkässäkin. Ja itse asiassa niin on ihan peruselämässäkin. Koskaan ei tiedä onko tämän elämän kilometrit jo kasassa.
Sinusta siis vuorilla notkuminen on sama asia kuin 14 kasitonnisen huiputtaminen? Kaikkea sitä näkee kun tarpeeksi kauan av:lla roikkuu....
Koita nyt ihan itse ymmärtää mitä tuolla tarkoitin. Ei voi olla niin vaikeata kuin annat ymmärtää.
Mikä se olikaan se Lotan tavoite, josta tässä ketjussa puhutaan? Ei voi olla noin vaikeaa ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.
Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.
Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.
Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.
Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.
Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.
Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.
Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.
NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.
Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa.
Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta.
Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,
Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä. Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta.
Meinaatko ihan oikeasti, että vaativimmille kasitonnisille pääsee tuosta vaan rahalla? Jos kyllä, osoitat sen, että olet lajista vielä enemmän pihalla kuin "paloheinän huiputtajat". Jopa heille on päivänselvää, että siellä ratkaiseva tekijä on fyysiset ominaisuudet (hapettomuuden sietokyky, kunto jne.), henkinen kantti (kyky sietää kipua, pahoinvointia jne.) sekä ennen kaikkea se, miten luonto sattuu sinua kohtelemaan. Siinä kun ei mikään määrä rahaa auta, jos päälle tulee tonneittain lunta tai jalka lipeää ja tipahtaa rotkoon tms.
Kerää kitarisasi takaisin suuhun ja opettele lukemaan. Tuossa puhuttiin ULKOISISTA tekijöistä: "Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä". Niin kauan kun on rahaa voi vuorilla periaatteessa notkua yrittämässä.
Tuleeko lumivyöry mielestäsi kiipeilijän sisältä? Vai millä perusteella se ei ole ULKOINEN tekijä?
Voidaanhan me alkaa jeesustelemaan jos sä haluat vaikka konteksti oli hiukan erilainen. Jos luet koko keskustelun, niin tässä vertailtiin 14 * 8 tonnisen huiputtamista ja mahdollisuutta päästä NHL seuran ykkösketjuun. Kuten sanottua rahalla voi notkua siellä vuorella vaikka joka vuosi, mutta NHL:ään et välttämättä pääse edes vaihtopelaajaksi, vaikka olisit hyväkin.
Mutta joo, vuorikiipeilyssä on omat vaaramomenttinsa, mutta niin on jätkässäkin. Ja itse asiassa niin on ihan peruselämässäkin. Koskaan ei tiedä onko tämän elämän kilometrit jo kasassa.
Sinusta siis vuorilla notkuminen on sama asia kuin 14 kasitonnisen huiputtaminen? Kaikkea sitä näkee kun tarpeeksi kauan av:lla roikkuu....
Siellähän ne oikeasti notkuu välillä jopa kuukausia odottamassa sopivaa hetkeä lähteä yrittämään huiputusta. Eikös Lotta ja kumppanit mennyt tuonnekkin jo kuukausi sitten?
Eli vuorilla notkuminen liittyy olennaisesti 8 tonnisten huiputtamiseen
--eri kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.
Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.
Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.
Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.
Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.
Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.
Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.
Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.
NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.
Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa.
Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta.
Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,
Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä. Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta.
Meinaatko ihan oikeasti, että vaativimmille kasitonnisille pääsee tuosta vaan rahalla? Jos kyllä, osoitat sen, että olet lajista vielä enemmän pihalla kuin "paloheinän huiputtajat". Jopa heille on päivänselvää, että siellä ratkaiseva tekijä on fyysiset ominaisuudet (hapettomuuden sietokyky, kunto jne.), henkinen kantti (kyky sietää kipua, pahoinvointia jne.) sekä ennen kaikkea se, miten luonto sattuu sinua kohtelemaan. Siinä kun ei mikään määrä rahaa auta, jos päälle tulee tonneittain lunta tai jalka lipeää ja tipahtaa rotkoon tms.
Kerää kitarisasi takaisin suuhun ja opettele lukemaan. Tuossa puhuttiin ULKOISISTA tekijöistä: "Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä". Niin kauan kun on rahaa voi vuorilla periaatteessa notkua yrittämässä.
Tuleeko lumivyöry mielestäsi kiipeilijän sisältä? Vai millä perusteella se ei ole ULKOINEN tekijä?
Voidaanhan me alkaa jeesustelemaan jos sä haluat vaikka konteksti oli hiukan erilainen. Jos luet koko keskustelun, niin tässä vertailtiin 14 * 8 tonnisen huiputtamista ja mahdollisuutta päästä NHL seuran ykkösketjuun. Kuten sanottua rahalla voi notkua siellä vuorella vaikka joka vuosi, mutta NHL:ään et välttämättä pääse edes vaihtopelaajaksi, vaikka olisit hyväkin.
Mutta joo, vuorikiipeilyssä on omat vaaramomenttinsa, mutta niin on jätkässäkin. Ja itse asiassa niin on ihan peruselämässäkin. Koskaan ei tiedä onko tämän elämän kilometrit jo kasassa.
Sinusta siis vuorilla notkuminen on sama asia kuin 14 kasitonnisen huiputtaminen? Kaikkea sitä näkee kun tarpeeksi kauan av:lla roikkuu....
Siellähän ne oikeasti notkuu välillä jopa kuukausia odottamassa sopivaa hetkeä lähteä yrittämään huiputusta. Eikös Lotta ja kumppanit mennyt tuonnekkin jo kuukausi sitten?
Eli vuorilla notkuminen liittyy olennaisesti 8 tonnisten huiputtamiseen
--eri kirjoittaja
Jesh ... ensin notkutaan yhdellä vuorella ja sen jälkeen seuraavalla kunnes kaikki 14 on sekä notkuttu että huiputettu :)
Hesarista tänään:
"Hintsa ja Bowie lähtevät matkaan maanantaiaamusta, ja huipulle on tarkoitus päästä todella nopeasti.
”Lähdemme aamupalan jälkeen suoraan kakkosleiriin. Odotamme siellä pari tuntia, että lumet kovettuvat ja jatkamme toivottavasti huipulle asti yhdellä rykäisyllä”, Hintsa kertoi suunnitelmista sunnuntaina.
”Olisihan se nyt tässä kohtaa ollut tylsää tehdä perinteisellä mallilla. High risk, high reward toimii itselleni paremmin.”
”Nyt laitan aivot narikkaan ja otan suoritusmoodin päälle.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.
Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.
Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.
Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.
Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.
Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.
Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.
Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.
NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.
Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa.
Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta.
Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,
Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä. Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta.
Sitten voitkin nimetä ne kaikki. jotka ovat 62-vuotiaana käyneet kasitonnisen huiputtamassa.
Ei jaksa sen paremmin googlettaa, mutta onhan näitä
https://www.oldest.org/people/people-to-climb-mount-everest/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.
Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.
Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.
Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.
Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.
Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.
Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.
Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.
NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.
Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa.
Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta.
Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,
Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä. Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta.
Sitten voitkin nimetä ne kaikki. jotka ovat 62-vuotiaana käyneet kasitonnisen huiputtamassa.
Ei jaksa sen paremmin googlettaa, mutta onhan näitä
https://www.oldest.org/people/people-to-climb-mount-everest/
Tässä olisi juttua täsmälleen 62 vuotiaasta
On muuten aivan sairaan pitkät jonot. Ei ihme, että kuolemia tulee, kun noissa korkeuksissa joutuu odottamaan pitkiä aikoja. Olo on varmaan vähän niin kuin Tokmannin ämpärijonossa
--plk
Ei puuttunut paljoa tältä viimeisemmältäkään ruumiilta, että olisi saanut sen 62 mittariin
https://gripped.com/news/veteran-himalayan-climber-kim-hong-bin-dies-on…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hintsa ja Bowie lähtevät matkaan maanantaiaamusta, ja huipulle on tarkoitus päästä todella nopeasti.
”Olisihan se nyt tässä kohtaa ollut tylsää tehdä perinteisellä mallilla. High risk, high reward toimii itselleni paremmin.”
Missä kohtaa?
Tavoite olla ensimmäinen huipulla epäonnistui karvaasti ja lukuisat ”turistit” ehti ensin niin pitää taas keksiä jotain jolla erottua.
Miksi ei riitä käynti huipulla, eikö siinä ole riittävästi hehkuttamista?
Kyllä pitää olla kova kunto, että yhteen pötköön samana päivänä nousee perusleiristä BP:n huipulle. Kun sitä viimeistä taivaltakin on pidetty raskaana, siis kolmosleiristä huipulle. Tuon vuoren harjanne on pitkä ja siinä noustaan ensin 'alahuipulle', sitten mennään hetki alaspäin ennenkuin noustaan korkeimmalle huipulle.
Moni on kuulemma jättänyt homman kesken eli tyytynyt siihen alempaan huippuun, kun voimat alkaneet loppua ja ilta jo hämärtää.
Ilman sääongelmiakin tuo on siis yksinkertaisesti pitkä taival yhdelle päivälle - ja alaskin pitäisi vielä jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää olla kova kunto, että yhteen pötköön samana päivänä nousee perusleiristä BP:n huipulle. Kun sitä viimeistä taivaltakin on pidetty raskaana, siis kolmosleiristä huipulle. Tuon vuoren harjanne on pitkä ja siinä noustaan ensin 'alahuipulle', sitten mennään hetki alaspäin ennenkuin noustaan korkeimmalle huipulle.
Moni on kuulemma jättänyt homman kesken eli tyytynyt siihen alempaan huippuun, kun voimat alkaneet loppua ja ilta jo hämärtää.
Ilman sääongelmiakin tuo on siis yksinkertaisesti pitkä taival yhdelle päivälle - ja alaskin pitäisi vielä jaksaa.
Näyttöhalu on varmaan kova eikä takaisin haluta tulla ilman huiputusta.
Vierailija kirjoitti:
Hesarista tänään:
"Hintsa ja Bowie lähtevät matkaan maanantaiaamusta, ja huipulle on tarkoitus päästä todella nopeasti.
”Lähdemme aamupalan jälkeen suoraan kakkosleiriin. Odotamme siellä pari tuntia, että lumet kovettuvat ja jatkamme toivottavasti huipulle asti yhdellä rykäisyllä”, Hintsa kertoi suunnitelmista sunnuntaina.
”Olisihan se nyt tässä kohtaa ollut tylsää tehdä perinteisellä mallilla. High risk, high reward toimii itselleni paremmin.”
”Nyt laitan aivot narikkaan ja otan suoritusmoodin päälle.”
Lottahan kävi jo siellä 7961 metrissä, joten ei ilmeisesti halua könytä sinne nyt samalla tyylillä ja nyt on jokin "vaikeimman kautta"-moodi päällä eli ei ainakaan päästä itseään helpolla. Kakkosleiri siis 6100 metrissäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo Lotan ja Danin suunnitelma realistinen?. Aikovatko he siis kiivetä yhden päivän aikana perusleiristä huipulle? Ja samana päivänä takaisin ilmeisesti kolmos- vai kakkosleiriin? Kuulostaa hurjalta.
Minusta jotenkin tuntuu siltä, että huomenna jokin lumivyöry, railoon pudonnut kanssakiipeilijä tai yllättävästi huonoksi muuttunut sää saattaa tärvellä tuonkin yrityksen.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo Lotan ja Danin suunnitelma realistinen?. Aikovatko he siis kiivetä yhden päivän aikana perusleiristä huipulle? Ja samana päivänä takaisin ilmeisesti kolmos- vai kakkosleiriin? Kuulostaa hurjalta.
Minusta jotenkin tuntuu siltä, että huomenna jokin lumivyöry, railoon pudonnut kanssakiipeilijä tai yllättävästi huonoksi muuttunut sää saattaa tärvellä tuonkin yrityksen.
Lotta on kuten iso osa suomalaisista "huippu-urheilijoista". Aina löytyy hyvä selitys, jos oma tavoite ei onnistu. Ja aina se selitys löytyy muusta kuin siitä, että "nyt en vain onnistunut" tai "tavoite oli minulle liian korkea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hesarista tänään:
"Hintsa ja Bowie lähtevät matkaan maanantaiaamusta, ja huipulle on tarkoitus päästä todella nopeasti.
”Lähdemme aamupalan jälkeen suoraan kakkosleiriin. Odotamme siellä pari tuntia, että lumet kovettuvat ja jatkamme toivottavasti huipulle asti yhdellä rykäisyllä”, Hintsa kertoi suunnitelmista sunnuntaina.
”Olisihan se nyt tässä kohtaa ollut tylsää tehdä perinteisellä mallilla. High risk, high reward toimii itselleni paremmin.”
”Nyt laitan aivot narikkaan ja otan suoritusmoodin päälle.”
Voin todeta, että Lotalla ja Donilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä perusleiristä huipulle yhdellä rykäyksellä. Ei pienintäkään! Tuolla tavalla jos pääsevät edes esihuipulle, niin ovat jo voittajia. Siitä se homma vasta alkaa kun lähdetään pitkää huippuharjannetta könyämään päähuipulle. Takaisinkin pitäisi päästä vielä huippuharjanteen loppunousu ja alas perusleiriin. Ei pienintäkään mahdollisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo Lotan ja Danin suunnitelma realistinen?. Aikovatko he siis kiivetä yhden päivän aikana perusleiristä huipulle? Ja samana päivänä takaisin ilmeisesti kolmos- vai kakkosleiriin? Kuulostaa hurjalta.
Minusta jotenkin tuntuu siltä, että huomenna jokin lumivyöry, railoon pudonnut kanssakiipeilijä tai yllättävästi huonoksi muuttunut sää saattaa tärvellä tuonkin yrityksen.
Lotta on kuten iso osa suomalaisista "huippu-urheilijoista". Aina löytyy hyvä selitys, jos oma tavoite ei onnistu. Ja aina se selitys löytyy muusta kuin siitä, että "nyt en vain onnistunut" tai "tavoite oli minulle liian korkea".
Tilanne poikkeaa kuitenkin normiurheilusta melkoisesti siinä mielessä, että noi selitykset on ensinnäkin melko helppo tarkistaa (jos on asiasta niin kiinnostunut). Niin lumivyöryt, railoon putoamiset kuin huono sääkin dokumentoidaan useankin kiipeiljän toimesta eri somekanaviin. Ja jokainen noista on kyllä aikamoinen force majeure. Ja eikös Lotta todennnut kun jäi sen 50 metriä vuoren huipusta, että voimat ei vaan riittänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarista tänään:
"Hintsa ja Bowie lähtevät matkaan maanantaiaamusta, ja huipulle on tarkoitus päästä todella nopeasti.
”Lähdemme aamupalan jälkeen suoraan kakkosleiriin. Odotamme siellä pari tuntia, että lumet kovettuvat ja jatkamme toivottavasti huipulle asti yhdellä rykäisyllä”, Hintsa kertoi suunnitelmista sunnuntaina.
”Olisihan se nyt tässä kohtaa ollut tylsää tehdä perinteisellä mallilla. High risk, high reward toimii itselleni paremmin.”
”Nyt laitan aivot narikkaan ja otan suoritusmoodin päälle.”
Voin todeta, että Lotalla ja Donilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä perusleiristä huipulle yhdellä rykäyksellä. Ei pienintäkään! Tuolla tavalla jos pääsevät edes esihuipulle, niin ovat jo voittajia. Siitä se homma vasta alkaa kun lähdetään pitkää huippuharjannetta könyämään päähuipulle. Takaisinkin pitäisi päästä vielä huippuharjanteen loppunousu ja alas perusleiriin. Ei pienintäkään mahdollisuutta!
Toki heillä on siinä missä muillakin jotka niin on tehneet. Edellisen huiputusyrityksen aloittivat kakkosleiristä, jossa nyt pitävät taukoa. Viime yrityksellä kunnianhimoisimmat huiputtajat joutui odottelemaan reitin valmistumista ja malttamattomana etsivät vaihtoehtoista reittiä jonkun kohdan teettäessä poikkeuksellista lisätyötä. Joutuivat lopulta kääntymään takaisin vähän sen jälkeen kun reitintekoryhmä palasi lepäämään ja valittivat, ettei ollut riittävästi porukkaa sitä auttamassa. Tällä kertaa Don ja Lotta seuraa muita eli reitti on siltä osin selvä.
Kävin katsomassa olisiko Lotan instassa huiputusyrityksestä juttua. Ei ollut, mut tarinoissa oli iso virne naamalla kertomassa pelastusryhmästä. Siis miten sillä on pokkaa naureskella tuossa tilanteessa 🤮
Donin instan ja explorerswebin mukaan Lotta kävi ekalla huiputusyrityksellään 7750 m (Donin insta) ja 300 m vajaa (Lotan kommentti exwebissä).
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää olla kova kunto, että yhteen pötköön samana päivänä nousee perusleiristä BP:n huipulle. Kun sitä viimeistä taivaltakin on pidetty raskaana, siis kolmosleiristä huipulle. Tuon vuoren harjanne on pitkä ja siinä noustaan ensin 'alahuipulle', sitten mennään hetki alaspäin ennenkuin noustaan korkeimmalle huipulle.
Moni on kuulemma jättänyt homman kesken eli tyytynyt siihen alempaan huippuun, kun voimat alkaneet loppua ja ilta jo hämärtää.
Ilman sääongelmiakin tuo on siis yksinkertaisesti pitkä taival yhdelle päivälle - ja alaskin pitäisi vielä jaksaa.
Näyttää siis hyvältä somessa ja kerää runsaasti tykkäyksiä seuraajilta, kuten Lotta halveksuen arvosteli muiden syitä kiipeilylle. Puhuikin itsestään vaikka kuinka muuta esittää.
Ketju on lukittu.
Koita nyt ihan itse ymmärtää mitä tuolla tarkoitin. Ei voi olla niin vaikeata kuin annat ymmärtää.