Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret

Vierailija kirjoitti:

Lotta oli päivittänyt instastoryyn vähän aikaa sitten, että Don auttaa Kimin helikopterietsinnässä maasta käsin, joten tuskin ovat koittamassa huiputusta ainakaan nyt.

Kimiä ovat etsimässä kaksi helikopteria ja droneja Kiinasta sekä helikopteri Pakistanissa.

Base Campistä niitä avustaa Vitaly Lazo, joka kiipesi Kimin avuksi jo vuorilla ennen Kimin putoamista toistamiseen, sekä korealainen kameramies ja kaupallisen retkikunnan johtaja.

Heillä on tarkka tieto putoamispaikasta.

Donald Bowiesta ei mainita sanaakaan.

Don pyörii ympärillä ja on auttavinaan Lotan mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan Lotta ja Don yrittämässä huiputusta tänä viikonloppuna?

Mietin samaa. Siellä näyttäisi nyt olevan porukoita kiipeämässä ylempiin leireihin. Lotasta ja Donista ei mitään tietoa. Uskoisin, että ovat yrittämässä, jos kerran sää on hyvä

Siellähän vielä selvitellään Kimin sijaintia, joten tuskin malttavat lähteä. Molemmilla halu saada itsensä esiin ja Donilla on jo kokemusta, ettei se kiipeämällä niin helposti onnistu. Parempi siis hyödyntää muiden epäonni, kun on mahdollisuus taas päästä ääneen ja otsikoihin asian tiimoilta kertomaan asiantuntevasti muiden virheistä ja omasta osaamisesta.

Todella törkeää vetää Kimin nimi tuollaiseen nälvintäviestiin ja varsinkin kun kaikkien toivo ei ole vielä hiipunut, että hänet löydettäisiin elossa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Vanhin NHL:ssä pelannut pelaaja on Gordie Howe. Hän pelasi viimeisen ottelunsa 52 vuoden ja 11 päivän ikäisenä. Toki 52v on myös kolmenkympin jälkeen tuleva ikävuosi, mutta ihan tuota et tainnut tarkoittaa ilmaisulla "ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan Lotta ja Don yrittämässä huiputusta tänä viikonloppuna?

Mietin samaa. Siellä näyttäisi nyt olevan porukoita kiipeämässä ylempiin leireihin. Lotasta ja Donista ei mitään tietoa. Uskoisin, että ovat yrittämässä, jos kerran sää on hyvä

Siellähän vielä selvitellään Kimin sijaintia, joten tuskin malttavat lähteä. Molemmilla halu saada itsensä esiin ja Donilla on jo kokemusta, ettei se kiipeämällä niin helposti onnistu. Parempi siis hyödyntää muiden epäonni, kun on mahdollisuus taas päästä ääneen ja otsikoihin asian tiimoilta kertomaan asiantuntevasti muiden virheistä ja omasta osaamisesta.

Todella törkeää vetää Kimin nimi tuollaiseen nälvintäviestiin ja varsinkin kun kaikkien toivo ei ole vielä hiipunut, että hänet löydettäisiin elossa :(

Ja mitenhän se on Kimiltä pois, jos hänet mainitaan? Eipä tuossa häntä nälvitty, joten turhasta itket. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,

Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä.  Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Vanhin NHL:ssä pelannut pelaaja on Gordie Howe. Hän pelasi viimeisen ottelunsa 52 vuoden ja 11 päivän ikäisenä. Toki 52v on myös kolmenkympin jälkeen tuleva ikävuosi, mutta ihan tuota et tainnut tarkoittaa ilmaisulla "ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen". 

Gordie taisi pelata viimeiset pelinsä 80-luvulla, joilloin peli oli aivan toisenlaista intensiteetiltään kuin nyt, Ja totta kai yksittäisen pelin voi "pelata" vaikka se kuusikymppinenkin, mutta silloin se pelaa kyllä ihan eri peliä kuin muut. Tästä taitaa olla aika turva väitellä. NHL:n pelaajien ikärakenteen kun saa helposti selville

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,

Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä.  Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta. 

 

Jännä kun kuitenkin vain KAKSI naista on koskaan huiputtanut kaikki 14 kasitonnista. Yrittäjiä on taatusti ollut huomattavasti enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Vanhin NHL:ssä pelannut pelaaja on Gordie Howe. Hän pelasi viimeisen ottelunsa 52 vuoden ja 11 päivän ikäisenä. Toki 52v on myös kolmenkympin jälkeen tuleva ikävuosi, mutta ihan tuota et tainnut tarkoittaa ilmaisulla "ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen". 

Gordie taisi pelata viimeiset pelinsä 80-luvulla, joilloin peli oli aivan toisenlaista intensiteetiltään kuin nyt, Ja totta kai yksittäisen pelin voi "pelata" vaikka se kuusikymppinenkin, mutta silloin se pelaa kyllä ihan eri peliä kuin muut. Tästä taitaa olla aika turva väitellä. NHL:n pelaajien ikärakenteen kun saa helposti selville

eri

   

Tarkoitus ei ollutkaan väitellä, vaan kertoa, että löytyy NHL:stäkin yksittäistapauksia, jotka poikkeavat valtavirrasta. Ihan samoin kuin vuorikiipeilystä löytyy niitä yksittäisiä yksi 60-vuotiaita. Mitenkään yleistä ei tuossa iässä ole kiipeillä, vaan kiipeilijät ovat pääosin huomattavasti nuorempia. Eli todennäköisyys sille, että Lotta olisi vielä 30 vuoden päästä kiipeilykunnossa, on lähes olematon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,

Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä.  Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta. 

 

Meinaatko ihan oikeasti, että vaativimmille kasitonnisille pääsee tuosta vaan rahalla? Jos kyllä, osoitat sen, että olet lajista vielä enemmän pihalla kuin "paloheinän huiputtajat". Jopa heille on päivänselvää, että siellä ratkaiseva tekijä on fyysiset ominaisuudet (hapettomuuden sietokyky, kunto jne.), henkinen kantti (kyky sietää kipua, pahoinvointia jne.) sekä ennen kaikkea se, miten luonto sattuu sinua kohtelemaan. Siinä kun ei mikään määrä rahaa auta, jos päälle tulee tonneittain lunta tai jalka lipeää ja tipahtaa rotkoon tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Vanhin NHL:ssä pelannut pelaaja on Gordie Howe. Hän pelasi viimeisen ottelunsa 52 vuoden ja 11 päivän ikäisenä. Toki 52v on myös kolmenkympin jälkeen tuleva ikävuosi, mutta ihan tuota et tainnut tarkoittaa ilmaisulla "ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen". 

Gordie taisi pelata viimeiset pelinsä 80-luvulla, joilloin peli oli aivan toisenlaista intensiteetiltään kuin nyt, Ja totta kai yksittäisen pelin voi "pelata" vaikka se kuusikymppinenkin, mutta silloin se pelaa kyllä ihan eri peliä kuin muut. Tästä taitaa olla aika turva väitellä. NHL:n pelaajien ikärakenteen kun saa helposti selville

eri

   

Tarkoitus ei ollutkaan väitellä, vaan kertoa, että löytyy NHL:stäkin yksittäistapauksia, jotka poikkeavat valtavirrasta. Ihan samoin kuin vuorikiipeilystä löytyy niitä yksittäisiä yksi 60-vuotiaita. Mitenkään yleistä ei tuossa iässä ole kiipeillä, vaan kiipeilijät ovat pääosin huomattavasti nuorempia. Eli todennäköisyys sille, että Lotta olisi vielä 30 vuoden päästä kiipeilykunnossa, on lähes olematon. 

Siitä kuusikymppisestäkin on vielä matkaa vanhimpiin kiipeilijöihin.

https://www.topchinatravel.com/mount-everest/the-oldest-people-to-climb…

Mutta, se joka on hengissä 30 vuoden kuluttua, voi todeta kuinka kävi. Kuka huiputti ja mitä :)  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,

Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä.  Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta. 

 

Meinaatko ihan oikeasti, että vaativimmille kasitonnisille pääsee tuosta vaan rahalla? Jos kyllä, osoitat sen, että olet lajista vielä enemmän pihalla kuin "paloheinän huiputtajat". Jopa heille on päivänselvää, että siellä ratkaiseva tekijä on fyysiset ominaisuudet (hapettomuuden sietokyky, kunto jne.), henkinen kantti (kyky sietää kipua, pahoinvointia jne.) sekä ennen kaikkea se, miten luonto sattuu sinua kohtelemaan. Siinä kun ei mikään määrä rahaa auta, jos päälle tulee tonneittain lunta tai jalka lipeää ja tipahtaa rotkoon tms. 

Kerää kitarisasi takaisin suuhun ja opettele lukemaan. Tuossa puhuttiin ULKOISISTA tekijöistä: "Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä". Niin kauan kun on rahaa voi vuorilla periaatteessa notkua yrittämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,

Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä.  Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta. 

 

Meinaatko ihan oikeasti, että vaativimmille kasitonnisille pääsee tuosta vaan rahalla? Jos kyllä, osoitat sen, että olet lajista vielä enemmän pihalla kuin "paloheinän huiputtajat". Jopa heille on päivänselvää, että siellä ratkaiseva tekijä on fyysiset ominaisuudet (hapettomuuden sietokyky, kunto jne.), henkinen kantti (kyky sietää kipua, pahoinvointia jne.) sekä ennen kaikkea se, miten luonto sattuu sinua kohtelemaan. Siinä kun ei mikään määrä rahaa auta, jos päälle tulee tonneittain lunta tai jalka lipeää ja tipahtaa rotkoon tms. 

Kerää kitarisasi takaisin suuhun ja opettele lukemaan. Tuossa puhuttiin ULKOISISTA tekijöistä: "Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä". Niin kauan kun on rahaa voi vuorilla periaatteessa notkua yrittämässä. 

... jatkoa. 

Sen sijaan kun vertailukohtana oli se NHL, niin siellä on ulkosena tekijänä älyttömän suuri kilpailu suhteellisen rajatulle määrälle pelipaikkoja. Se taas pääseekö kiipeilijä koskaan huipulle vaikka rahaa on siellä notkuu vuodesta toiseen, on taas eri juttu. Siihen en ota kantaa.

sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,

Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä.  Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta. 

 

Sitten voitkin nimetä ne kaikki. jotka ovat 62-vuotiaana käyneet kasitonnisen huiputtamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,

Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä.  Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta. 

 

Meinaatko ihan oikeasti, että vaativimmille kasitonnisille pääsee tuosta vaan rahalla? Jos kyllä, osoitat sen, että olet lajista vielä enemmän pihalla kuin "paloheinän huiputtajat". Jopa heille on päivänselvää, että siellä ratkaiseva tekijä on fyysiset ominaisuudet (hapettomuuden sietokyky, kunto jne.), henkinen kantti (kyky sietää kipua, pahoinvointia jne.) sekä ennen kaikkea se, miten luonto sattuu sinua kohtelemaan. Siinä kun ei mikään määrä rahaa auta, jos päälle tulee tonneittain lunta tai jalka lipeää ja tipahtaa rotkoon tms. 

Kerää kitarisasi takaisin suuhun ja opettele lukemaan. Tuossa puhuttiin ULKOISISTA tekijöistä: "Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä". Niin kauan kun on rahaa voi vuorilla periaatteessa notkua yrittämässä. 

Tuleeko lumivyöry mielestäsi kiipeilijän sisältä? Vai millä perusteella se ei ole ULKOINEN tekijä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,

Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä.  Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta. 

 

Meinaatko ihan oikeasti, että vaativimmille kasitonnisille pääsee tuosta vaan rahalla? Jos kyllä, osoitat sen, että olet lajista vielä enemmän pihalla kuin "paloheinän huiputtajat". Jopa heille on päivänselvää, että siellä ratkaiseva tekijä on fyysiset ominaisuudet (hapettomuuden sietokyky, kunto jne.), henkinen kantti (kyky sietää kipua, pahoinvointia jne.) sekä ennen kaikkea se, miten luonto sattuu sinua kohtelemaan. Siinä kun ei mikään määrä rahaa auta, jos päälle tulee tonneittain lunta tai jalka lipeää ja tipahtaa rotkoon tms. 

Kerää kitarisasi takaisin suuhun ja opettele lukemaan. Tuossa puhuttiin ULKOISISTA tekijöistä: "Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä". Niin kauan kun on rahaa voi vuorilla periaatteessa notkua yrittämässä. 

Tuleeko lumivyöry mielestäsi kiipeilijän sisältä? Vai millä perusteella se ei ole ULKOINEN tekijä?

Voidaanhan me alkaa jeesustelemaan jos sä haluat vaikka konteksti oli hiukan erilainen. Jos luet koko keskustelun, niin tässä vertailtiin 14 * 8 tonnisen huiputtamista ja mahdollisuutta päästä NHL seuran ykkösketjuun. Kuten sanottua rahalla voi notkua siellä vuorella vaikka joka vuosi, mutta NHL:ään et välttämättä pääse edes vaihtopelaajaksi, vaikka olisit hyväkin. 

Mutta joo, vuorikiipeilyssä on omat vaaramomenttinsa, mutta niin on jätkässäkin. Ja itse asiassa niin on ihan peruselämässäkin. Koskaan ei tiedä onko tämän elämän kilometrit jo kasassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,

Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä.  Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta. 

 

Sitten voitkin nimetä ne kaikki. jotka ovat 62-vuotiaana käyneet kasitonnisen huiputtamassa. 

KVG

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,

Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä.  Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta. 

 

Meinaatko ihan oikeasti, että vaativimmille kasitonnisille pääsee tuosta vaan rahalla? Jos kyllä, osoitat sen, että olet lajista vielä enemmän pihalla kuin "paloheinän huiputtajat". Jopa heille on päivänselvää, että siellä ratkaiseva tekijä on fyysiset ominaisuudet (hapettomuuden sietokyky, kunto jne.), henkinen kantti (kyky sietää kipua, pahoinvointia jne.) sekä ennen kaikkea se, miten luonto sattuu sinua kohtelemaan. Siinä kun ei mikään määrä rahaa auta, jos päälle tulee tonneittain lunta tai jalka lipeää ja tipahtaa rotkoon tms. 

Kerää kitarisasi takaisin suuhun ja opettele lukemaan. Tuossa puhuttiin ULKOISISTA tekijöistä: "Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä". Niin kauan kun on rahaa voi vuorilla periaatteessa notkua yrittämässä. 

Tuleeko lumivyöry mielestäsi kiipeilijän sisältä? Vai millä perusteella se ei ole ULKOINEN tekijä?

Voidaanhan me alkaa jeesustelemaan jos sä haluat vaikka konteksti oli hiukan erilainen. Jos luet koko keskustelun, niin tässä vertailtiin 14 * 8 tonnisen huiputtamista ja mahdollisuutta päästä NHL seuran ykkösketjuun. Kuten sanottua rahalla voi notkua siellä vuorella vaikka joka vuosi, mutta NHL:ään et välttämättä pääse edes vaihtopelaajaksi, vaikka olisit hyväkin. 

Mutta joo, vuorikiipeilyssä on omat vaaramomenttinsa, mutta niin on jätkässäkin. Ja itse asiassa niin on ihan peruselämässäkin. Koskaan ei tiedä onko tämän elämän kilometrit jo kasassa. 

Sinusta siis vuorilla notkuminen on sama asia kuin 14 kasitonnisen huiputtaminen? Kaikkea sitä näkee kun tarpeeksi kauan av:lla roikkuu....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kehua harrastaneensa kiipeilyä 20 vuotta, jos on 8-tonniset huiputtamatta ilman lisähappea ja köysiä. It's nothing.

Hyvä esimerkki Lotan asenteesta muihin. Tämänkaltaisen mielipiteen Lotta esitti käytyään vaan perusleirillä Donin seurana kuvaamassa itseään iltapuvuissa.

Kaikki ketjussa ei varmasti tiedäkään, että Lotta keksi tuon ajatuksen huiputtaa maailman kaikki korkeimmat vuoret sen jälkeen kun kävi häämatkalla Kilimanjarolla, jossa hänen silloinen miehensä kärsi vuoristotaudin oireista, mutta Lotta ei.

Lotta siis tajusi olevansa ainutlaatuisen hyvä sopeutumaan korkeaan ilmanalaan ja ajatteli pääsevänsä historiankirjoihin käymällä kaikkien korkeimpien vuorten huipulla.

Suunnitelmissa oli matka Everestille jonkun ryhmän mukana.

Seuraavaksi hän tutustui Doniin ja vielä naimisissa ollessaan lähti tämän seuraksi perusleirille kuvaamaan itseään.

Parin kuukauden leirielämän jälkeen hän jo tiesi asiantuntevasti kertoa mm. että hapen käyttö on huijausta ja suurin osa on vaan vuorituristeja, toisin kuin hän.

Aiemmin tässä ketjussa taisin esittää vertauksen, jossa juuri maakuntasarjajoukkueen kokoonpanoon päässyt pelaaja ilmoittaa pelaavansa seuraavalla kaudella NHL-joukkueen ykkösketjussa.

Tuskin sentään seuraavana kautena. Mutta eiköhän jokainen NHL pelaaja ole jossain vaiheessa uraa pelannut tusinasarjoissa ja haaveillut NHL:stä.

NHL:ssä ura loppuu väkisin kolmenkympin jälkeen, mutta Everestin huipulla käy aina silloin tällöin 60+ vuotiaita. Joten aikaa on Lotalla vielä toteuttaa tavoitteensa.

Ei todellakaan ole. Ei varsinkaan ne ykkösketjun tyypit. He lähtevät NHL:n useimmiten suoraan junnusarjoista tai korkeintaan kotimaansa korkeimman sarjatason kautta. Pieni osa saattaa Mestiksestä kyetä nousemaan NHL-tasolle. Mistään maakuntasarjasta ei NHL:n nousta kuin ehkä kerran 50 vuodessa. 

Tuossa aikavertailussa taasen pitää huomioida, kuinka paljon on tehnyt hommia ennen kuin tavoite saavutetaan. NHL-pelaajat yleensä treenanneet sen 15-25 vuotta ennen kuin NHL:n ovet avautuvat. Lotta on nyt treenaillut kiipeilyä isoissa korkeuksissa pari vuotta. 

Myös monet junnut hakevat isojen poikien pelejä niistä maakuntasarjoista, kun omat sarjat ei kehitä tarpeeksi. Mutta tämä vertailu ei oikein toimi. NHL:ään on kova kilpailu ja ainoastaan pieni osa pelaajista koskaan pääsee sinne. Ja vaikka olisit joukkueessa, niin siltikin voi penkki kutsua,

Sen sijaan vuorikiipeilyssä ei ole muita ulkoisia rajoittavia tekijöitä, kuin raha kenties jono joissain kohtaa rinnettä.  Kolemkymppisellä on vielä toiset 30 vuotta aikaa kehittyä, jotta saa 14 huiputusta. 

 

Sitten voitkin nimetä ne kaikki. jotka ovat 62-vuotiaana käyneet kasitonnisen huiputtamassa. 

KVG

Ei löydy yhtään, jolla olisi sitä huiputusta ennen jo 13 kasitonnista vyöllä. Lotan tavoitehan on huiputtaa ne kaikki, joten viimeistään 61-vuoden iässä pitäisi olla ne 13 muuta jo huiputettu. 

t. eri