Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret

Miksi nuo kiipeilijät aina postaa jotain sankarikuvia, miksei koskaan kiipeilijätoveria ripuloimassa vuorenrinteessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksei Lotta voisi onnistua kyseisten vuorien huiputtamisessa. Ehkä ei ilman lisähappea, mutta saahan sitäkin tavoitella ja harjoitella. Hyvä, että on kovat tavoitteet ja uskoa itseensä. Ehkä Lotta on kovempi kuin me täällä uskomme ja jaksaa panostaa tähän ammattimaisella otteella seuraavat 15 vuotta.

Minusta on ihan ok myös tehdä asioita oman kuolemankin uhalla. Jos ei ole lapsia, ei ole velkaa kenellekään mitään. Ei tämä elämä nyt niin ihmeellistä ole, että sitä haluaisi pitkittää sen kustannuksella, että jättäisi jotakin itselle suurta iloa tuottavaa asiaa tekemättä.

Saahan sitä yrittää, mutta huiputtamisyritykset usein epäonnistuvat kokeneiltakin. Siihen saattaa mennä huomattavasti kauemmin kuin luulisi. Everest ei kuten sanottu teknistä kiipeilyä juuri vaadi, mutta monet muut ovat vaikeampia ja myös sääolosuhteiltaan vaativampia. Toisekseen ei se nyt mikään sattuma ole, että huippukiipeilijät ovat tyypillisesti vuoristoisista maista ja kiipeilleet pienestä pitäen. Eihän Suomestakaan ole kuin pari maailmanluokan kiipeilijää tai edes Everestin valloittanutta, vaikka kiipeily seinällä on nykyään tosi suosittua. Haaveilla saa, mutta menee vähän samaan luokkaan kuin maailmanmestaruudesta haaveileva piirinmestaruustason teiniurheilija. Aina se jollekin onnistuu, mutta todennäköisyys on objektiivisesti katsottuna olematon ja pelkkä haluaminen ei todellakaan riitä. Maailmassa taitaa olla kaksi vastaavaan kyennyttä naista, joista toisen huiputuksia on kyseenalaistettu. Todistetusti ainoa onnistunut nainen on itävaltalainen, ellen nyt täysin erehdy. Eli kasvanut kiipeilyyn. 

Ehkä juuri tämä asenne tässä ketjussa, että ihan turha edes yrittää, on se, mikä itseäni vaivaa eniten. Antaa toisen rauhassa yrittää ja jos ei onnistu, niin ei onnistu. Aina on olemassa pieni teoreettinen mahdollisuus ja se riittää. Ihan varmasti Lotasta olisi Everestille lisähapen kanssa kiipeämään muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Sehän on kiipeilyn kannalta helpohko verrattuna moneen muuhun vuoreen.

Se, mitä mieltä olen turistilaumasta roskaamassa luontoa, on eri asia, enkä halua sitä vierittää Lotan syyksi.

Voi, voi Kristiania.

Tahtoisi lapsiperheen mutta eukkonsa ei halua edes asua samassa maassa, vaan kiipeilijän matkaan lähti.

Vierailija kirjoitti:

Voi, voi Kristiania.

Tahtoisi lapsiperheen mutta eukkonsa ei halua edes asua samassa maassa, vaan kiipeilijän matkaan lähti.

Mistä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksei Lotta voisi onnistua kyseisten vuorien huiputtamisessa. Ehkä ei ilman lisähappea, mutta saahan sitäkin tavoitella ja harjoitella. Hyvä, että on kovat tavoitteet ja uskoa itseensä. Ehkä Lotta on kovempi kuin me täällä uskomme ja jaksaa panostaa tähän ammattimaisella otteella seuraavat 15 vuotta.

Minusta on ihan ok myös tehdä asioita oman kuolemankin uhalla. Jos ei ole lapsia, ei ole velkaa kenellekään mitään. Ei tämä elämä nyt niin ihmeellistä ole, että sitä haluaisi pitkittää sen kustannuksella, että jättäisi jotakin itselle suurta iloa tuottavaa asiaa tekemättä.

Saahan sitä yrittää, mutta huiputtamisyritykset usein epäonnistuvat kokeneiltakin. Siihen saattaa mennä huomattavasti kauemmin kuin luulisi. Everest ei kuten sanottu teknistä kiipeilyä juuri vaadi, mutta monet muut ovat vaikeampia ja myös sääolosuhteiltaan vaativampia. Toisekseen ei se nyt mikään sattuma ole, että huippukiipeilijät ovat tyypillisesti vuoristoisista maista ja kiipeilleet pienestä pitäen. Eihän Suomestakaan ole kuin pari maailmanluokan kiipeilijää tai edes Everestin valloittanutta, vaikka kiipeily seinällä on nykyään tosi suosittua. Haaveilla saa, mutta menee vähän samaan luokkaan kuin maailmanmestaruudesta haaveileva piirinmestaruustason teiniurheilija. Aina se jollekin onnistuu, mutta todennäköisyys on objektiivisesti katsottuna olematon ja pelkkä haluaminen ei todellakaan riitä. Maailmassa taitaa olla kaksi vastaavaan kyennyttä naista, joista toisen huiputuksia on kyseenalaistettu. Todistetusti ainoa onnistunut nainen on itävaltalainen, ellen nyt täysin erehdy. Eli kasvanut kiipeilyyn. 

Ehkä juuri tämä asenne tässä ketjussa, että ihan turha edes yrittää, on se, mikä itseäni vaivaa eniten. Antaa toisen rauhassa yrittää ja jos ei onnistu, niin ei onnistu. Aina on olemassa pieni teoreettinen mahdollisuus ja se riittää. Ihan varmasti Lotasta olisi Everestille lisähapen kanssa kiipeämään muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Sehän on kiipeilyn kannalta helpohko verrattuna moneen muuhun vuoreen.

Se, mitä mieltä olen turistilaumasta roskaamassa luontoa, on eri asia, enkä halua sitä vierittää Lotan syyksi.

En minä ainakaan sano ettei saisi yrittää, mutta näin ulkopuolisina on silkkaa realismia olla tietoinen siitä mitä se vaatii. Jotenkin kuvittelisi hänenkin nyt asiaan perehtyneenä puhuvan asiasta hieman nöyremmin, edes sanoa että kaukainen haave on huiputtaa kaikki yli kahdeksankilometriset. Tai sanoa vasta kun ainakin se eka niistä on plakkarissa. Ei minusta ole mitenkään epäreilua sanoa suoraan kuinka epätodennäköinen suoritus tuo on. Lisähapettomuudesta puhuminen ennen kuin on edes testannut kykynsä mennä tuonne kahdeksaan kilometriin on höpsöä. Veikkaan että suurimman osan kroppa ei siihen yksinkertaisesti pysty, edes hyväkuntoisista ja kestävistä. En usko että sitä on mahdollista ennustaa käymällä vuorilla, joilla kaikki tuhansista kiipeilijöistä ovat ilman lisähappea.

Ja minua taas pännii tällainen leffatodellisuudessa eläminen missä kaikki on muka mahdollista jos haluaa mikä nykyään niin tavallista on. Maailmaan ja omiin suorituksiin kannattaa suhtauta nöyryydellä että katsotaan, mihin rahkeet riittää ja kehittyminen on positiivista vaikkei kirkkainta kruunua saavuttaisikaan. Myös psyykkisesti helpompaa niin ei tarvi pettyä itseensä heti alkumetreillä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksei Lotta voisi onnistua kyseisten vuorien huiputtamisessa. Ehkä ei ilman lisähappea, mutta saahan sitäkin tavoitella ja harjoitella. Hyvä, että on kovat tavoitteet ja uskoa itseensä. Ehkä Lotta on kovempi kuin me täällä uskomme ja jaksaa panostaa tähän ammattimaisella otteella seuraavat 15 vuotta.

Minusta on ihan ok myös tehdä asioita oman kuolemankin uhalla. Jos ei ole lapsia, ei ole velkaa kenellekään mitään. Ei tämä elämä nyt niin ihmeellistä ole, että sitä haluaisi pitkittää sen kustannuksella, että jättäisi jotakin itselle suurta iloa tuottavaa asiaa tekemättä.

Kovissa tavoitteissa ei ole mitään järkeä, jos niihin lopulta kuolee. Juuri tämänlainen asenne on äärettömän itsekäs. Kuolleet jättävät aina jälkeensä surevia omaisia.

Ukko on 49-v., isähahmo kuitenkin?

D. Bowie'ta nyt vain sattuu panettamaan.

Wikipedian mukaan Don huiputtanut kolme yli kasitonnista vuorta. Annapurna sitten neljäs.

Ei sen ”enempää” tällä opellakaan olisi plakkarissa?

Toisaalta ehkä kiinnostanut muut asiat, kun on näköjään mennyt uutta reittiä useammallekin vuorelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksei Lotta voisi onnistua kyseisten vuorien huiputtamisessa. Ehkä ei ilman lisähappea, mutta saahan sitäkin tavoitella ja harjoitella. Hyvä, että on kovat tavoitteet ja uskoa itseensä. Ehkä Lotta on kovempi kuin me täällä uskomme ja jaksaa panostaa tähän ammattimaisella otteella seuraavat 15 vuotta.

Minusta on ihan ok myös tehdä asioita oman kuolemankin uhalla. Jos ei ole lapsia, ei ole velkaa kenellekään mitään. Ei tämä elämä nyt niin ihmeellistä ole, että sitä haluaisi pitkittää sen kustannuksella, että jättäisi jotakin itselle suurta iloa tuottavaa asiaa tekemättä.

Saahan sitä yrittää, mutta huiputtamisyritykset usein epäonnistuvat kokeneiltakin. Siihen saattaa mennä huomattavasti kauemmin kuin luulisi. Everest ei kuten sanottu teknistä kiipeilyä juuri vaadi, mutta monet muut ovat vaikeampia ja myös sääolosuhteiltaan vaativampia. Toisekseen ei se nyt mikään sattuma ole, että huippukiipeilijät ovat tyypillisesti vuoristoisista maista ja kiipeilleet pienestä pitäen. Eihän Suomestakaan ole kuin pari maailmanluokan kiipeilijää tai edes Everestin valloittanutta, vaikka kiipeily seinällä on nykyään tosi suosittua. Haaveilla saa, mutta menee vähän samaan luokkaan kuin maailmanmestaruudesta haaveileva piirinmestaruustason teiniurheilija. Aina se jollekin onnistuu, mutta todennäköisyys on objektiivisesti katsottuna olematon ja pelkkä haluaminen ei todellakaan riitä. Maailmassa taitaa olla kaksi vastaavaan kyennyttä naista, joista toisen huiputuksia on kyseenalaistettu. Todistetusti ainoa onnistunut nainen on itävaltalainen, ellen nyt täysin erehdy. Eli kasvanut kiipeilyyn. 

Ehkä juuri tämä asenne tässä ketjussa, että ihan turha edes yrittää, on se, mikä itseäni vaivaa eniten. Antaa toisen rauhassa yrittää ja jos ei onnistu, niin ei onnistu. Aina on olemassa pieni teoreettinen mahdollisuus ja se riittää. Ihan varmasti Lotasta olisi Everestille lisähapen kanssa kiipeämään muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Sehän on kiipeilyn kannalta helpohko verrattuna moneen muuhun vuoreen.

Se, mitä mieltä olen turistilaumasta roskaamassa luontoa, on eri asia, enkä halua sitä vierittää Lotan syyksi.

Hyvin pieni teoreettinen mahdollisuus. Ainostaan YKSI nainen koko maailmassa on onnistunut kiipeämään kaikki kasitonniset ilman lisähappea. On vaan realistista pitää hölynpölynä sellaisen ihmisen tavoitetta onnistua jossain tällaisessa ilman yhdenkään kasitonnisen kokemusta. Unelmia saa olla, mutta kyllähän ihmiset nauraa idolsissakin rääkyville wannabe-poppareille jotka eivät tosiasiassa pysy edes nuotissa. Edes jollain tavalla realistiset on unelmat ovat hyvä juttu, sen sijaan tällainen hehkuttaminen lehdissä on vain typerää.

Mistä lähtien se muuten on ollut niin että jokainen voi julkisuudessa huudella sun mitä roskaa mutta heitä ei saa kritisoida kun on kateellinen ja katkera? Jos joku puhuu pehmoisia kuten vaikkapa Saara ”olen viides spaissari” Aalto niin kyllä niistä nyt saa keskustella.

Tuo tavoite on ihan järjettömän kova. Emme me maallikot pysty edes ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tavoite on ihan järjettömän kova. Emme me maallikot pysty edes ymmärtämään.

Maallikot? Tässä ketjussahan on hämmästyttävä määrä vuorikiipeilyn erikoisasiantuntijoita. 

Kummallinen asenne tosiaan, lytätään automaattisesti.

Minua eniten pelottaisi tuossa kiipeilyssä vuoristotauti ja se, että alkaisi hallusinoimaan - menettäisi suuntavaiston, puhuisi sekavia, irrottaisi itsensä köydestä, kävelisi kuolemaan. Se, että ikään kuin menettäisi järkensä hapenpuutteen vuoksi ja alkaisi tehdä alkeellisia virheitä, jotka olisi tuhoisia. Tai hypotermiassa alkaisi riisuutumaan ja siinä tuoksinnassa tippuisi tai paleltuisi. Ääreisverenkiertoni on aika huono, joten minun varpaat menisi varmaan nopeasti tunnottomiksi ja sitten mustiksi... Samoin pitkänmallinen nenäni?

Kuinka paljon täytyy käyttää aikaa korkeaan ilmanalaan ja vähähappisuuteen totutteluun? Eikös jo tuossa perusleiriin vaelluksenkin aikana tehdä sitä, että kävellään tietty matka ylös, palataan takaisin, ees taas, ja sitten taas varovasti vähän korkeammalle? Onko perusleirivaelluksilla mukana lääkäriä tai saako apua, jos alkaa ilmetä vuoristotaudin oireita?

Mikä on yleeensä lämpötila Everestin perusleirissä, entä kuinka kylmää on huipulla?

Aika moni kuolema on johtunut siitä, ettei olla noudatettu klo 14:n sääntöä. Esim. Everest-leffan tositapahtumat ja Mansikan tapaus. Miksei tuota sääntöä noudateta, vaikka ollaan kokeneita kiipeilijöitä ja ammattilaisia? Miksi tietoisesti lisätään kuolemanriskiä ohittamalla tuo aika? Jos sitä vuorta suhataan kuukausi edestakaisin leiristä toiseen, eikö huiputusta voisi yrittää toisena päivänä, jolloin olosuhteet ehkä paremmat? Ja silloin lähteä aikaisemmin, jotta ehtii huipulle ennen klo 14.

Miten muuten voidaan todistaa vuoren huiputus niissä tapauksissa, joissa kiivetään yksin? Vai onko soolokiipeilijöillä aina sherpa mukana? Voiko huiputuksessa huiputtaa? Esim. koko seurue kääntyy takaisin huonon sään vuoksi ja sopii yhteisesti, että käytiin koko porukka huipulla. Kuvia ei voitu ottaa todisteeksi, koska näkyvyys heikko.

Juttu ilta-sanomista viime tammikuulta:

– Huomasin Etelä-Amerikassa, että tuohonkin hommaan kannattaa panostaa tosissaan. Yritän yhdistää töitä siihen, koska vuorikiipeily ei ole kovin edullista, täytyy yrittää jonkin sortin sponsoritoimintaa.

Avioliitolle sen sijaan on tänä vuonna vähemmän aikaa. Näkyvä avioitui jääkiekkoilija Kristian Näkyvän kanssa vuonna 2016, mutta he asuvat eri maissa. Kristian Näkyvä pelaa Ruotsissa.

– Vähän vähemmän jää aikaa. Meillä on aina ollut tällainen, että mä meen itsenäisesti, ja Kristian menee itsenäisesti, hän kertoo.

Minä en oikein ymmärrä, miksi ihmiset kehuu hänen silmiä noissa kommenteissa. Kyllä nuo meikkiä vaatisi, että joltain näyttäisi.

https://www.instagram.com/p/Bwqv5iSg0Ys/

Ja mitä tuohon unelmaan tulee, niin ajattelisin hänen olevan juuri sellainen tyyppi, jota pikkaisen kun "kehuu" hän uskoo sen ihan täysin. Aivan kuten idolsissa ne aivan perseelleen laulavat, jotka vain kuvittelevat osaavansa, koska joku on sanonut niin.

Kun järjellä ajattelee, niin tuo kaikkien 8tonnisten huiputtaminen on absurdia. Ja ei, mielipiteeni ei tosiaankaan johdu siitä, että kyseessä on nainen vaan siitä, että kyseessä on aloittelija.

Ulkoisesti hän ei näytä ollenkaan hyväkuntoiselta, ylävartalossa ei ole minkäänlaista lihaserottuvuutta. Joku viittasi siihen kestävyysurheilijanaiseen, hehän ovat yleensä jäntevän lihaksikkaita. Kai sille on syynsä, miksi naiset eivät ole "menestyneet" ko. lajissa kun vertaa miehiin.

Luulisi lajiaan arvostavan kiipeilijän pitävän yllä kuvaa lajista, sitä ei ehkä ole jonkun mekkoshowta pitävän naikkosen mukana roudaaminen. Saakohan hän itse lisää näkyvyyttä sillä, että otti tuon valmennettavakseen. Ehkä tarina valmennettavasta, joka on Miss Suomi myy. Ja jos hupakolle käy höpsösti niin se on vain lajiin kuuluva asia ja riski, jonka jokainen itse ottaa.

Kiitos! Mielenkiintoisia juttuja tässä ketjussa! En esimerkiksi ollut tiennyt tuota, että yli 8000 metrin korkeudessa ei voi nukkua ja siksi alempiin leireihin palaavat ovat valtavassa univajeessa. Ja sitä, että on vain hyvin lyhyt aika, 24(-48)h, jonka voi viettää tuolla, koska solut ei uusiudu ja alkaa kuolla pystyyn.

Onko kellään tietoa lämpötiloista perusleirissä ja huipulla?

Vierailija kirjoitti:

Minua eniten pelottaisi tuossa kiipeilyssä vuoristotauti ja se, että alkaisi hallusinoimaan - menettäisi suuntavaiston, puhuisi sekavia, irrottaisi itsensä köydestä, kävelisi kuolemaan. Se, että ikään kuin menettäisi järkensä hapenpuutteen vuoksi ja alkaisi tehdä alkeellisia virheitä, jotka olisi tuhoisia. Tai hypotermiassa alkaisi riisuutumaan ja siinä tuoksinnassa tippuisi tai paleltuisi. Ääreisverenkiertoni on aika huono, joten minun varpaat menisi varmaan nopeasti tunnottomiksi ja sitten mustiksi... Samoin pitkänmallinen nenäni?

Kuinka paljon täytyy käyttää aikaa korkeaan ilmanalaan ja vähähappisuuteen totutteluun? Eikös jo tuossa perusleiriin vaelluksenkin aikana tehdä sitä, että kävellään tietty matka ylös, palataan takaisin, ees taas, ja sitten taas varovasti vähän korkeammalle? Onko perusleirivaelluksilla mukana lääkäriä tai saako apua, jos alkaa ilmetä vuoristotaudin oireita?

Kaikilla perusleireille ei ole lääkäriä, Everestillä on ainakin joskus ollut? Oppailta löytyy perusvälineet vuoristotaudin ”diagnoimiseen” sekä oireiden mukaiset keinot reagoida (lisähappi, nestettä, suolatasapainon tasaus jne.). Totutteluun menee jokaiselta oma aikansa, ei voi sanoa mitään standardiaikaa, kun se riippuu niin henkilöstä, kuun ja tähtien asennosta yms. (eli totuttelemiseen vaikuttaa todella monet asiat, liian suuri stressi ennen kiipeämistä voi jo yksistään altistaa vuoristotaudille ja sairastumiselle). Osa ihmisistä on valmiita heti, osa vaatii enemmän aikaa. Riippuu tietysti myös vuoren korkeudesta, jo 4000 metrin korkuisella vuorella voi saada vuoristotaudin oireita. Raja taisi mennä siinä 3000 metrin paikkeilla.

Jokainen kiipeilijä tietää riskit ja on hyvä käydä sairastumisen mahdollisuudet päässään läpi ennen reissua.