Lue keskustelun säännöt.
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Mieluummin Lottaa seuraa kuin jotain Janni Hussia. Viivi Pumpasen ohella parhaita ja kinnostavimpia missejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä noita Annapurna-uutisia voi lukea, kadoksissa olleesta kiipeilijästä ym?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vuorikiipeilystä mitään. Voisiko joku vastata näihin kysymyksiin?
Mitä tarkoittaa "perusleiri"? Kuinka korkealla se on?
Kauan yleensä kestää siinä, kun kiivetään tommosta 8km vuorta? Kuinka kauan siihen siis menee aikaa? Miten sinne kiivetään, mitä siellä"perillä" sitten tehdään ja miten sieltä tullaan alas?
Mitä siellä täytyy olla mukana kun kiivetään?Ja kaikkea muutakin saa kertoa, kuulen mielelläni.
Perusleiri taitaa olla se paikka, johon pääsee vielä ns. kävellen. Sen jälkeen alkaa se kiipeilyosuus. Ovat aika korkealla, useampi tuhat metriä. Esim. Everestin base campille tehdään vaellusretkiä, kestoltaan n. pari-kolme viikkoa. Niillä varustuksena sellainen modattu vaellusvarustus. Kiipeilyosuuteen tarvitaankin sitten asianmukaiset välineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vuorikiipeilystä mitään. Voisiko joku vastata näihin kysymyksiin?
Mitä tarkoittaa "perusleiri"? Kuinka korkealla se on?
Kauan yleensä kestää siinä, kun kiivetään tommosta 8km vuorta? Kuinka kauan siihen siis menee aikaa? Miten sinne kiivetään, mitä siellä"perillä" sitten tehdään ja miten sieltä tullaan alas?
Mitä siellä täytyy olla mukana kun kiivetään?Ja kaikkea muutakin saa kertoa, kuulen mielelläni.
Perusleiri taitaa olla se paikka, johon pääsee vielä ns. kävellen. Sen jälkeen alkaa se kiipeilyosuus. Ovat aika korkealla, useampi tuhat metriä. Esim. Everestin base campille tehdään vaellusretkiä, kestoltaan n. pari-kolme viikkoa. Niillä varustuksena sellainen modattu vaellusvarustus. Kiipeilyosuuteen tarvitaankin sitten asianmukaiset välineet.
http://www.imagineclimb.com/images/everest%20routes.jpg
Kartta leireistä sijoitettuna vuorelle.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vuorikiipeilystä mitään. Voisiko joku vastata näihin kysymyksiin?
Mitä tarkoittaa "perusleiri"? Kuinka korkealla se on?
Kauan yleensä kestää siinä, kun kiivetään tommosta 8km vuorta? Kuinka kauan siihen siis menee aikaa? Miten sinne kiivetään, mitä siellä"perillä" sitten tehdään ja miten sieltä tullaan alas?
Mitä siellä täytyy olla mukana kun kiivetään?Ja kaikkea muutakin saa kertoa, kuulen mielelläni.
Tämän ketjun innoittamana luin aiheesta enemmän. everest reissu kokonaisuudessaan kestää pari kolme kuukautta. ensin patikoidaan lähimmästä kaupungista perusleiriin ja siellä akklimatisoidutaan aikansa. sitten kiivetään ensin leiriin yksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kaksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kolme ja taas takaisin perusleiriin lepäämään. vasta aikansa sahattuaan tekevät lopullisen yrityksen, everestillä nelosleiri on kuolemanvyöhykkeen alarajalla, ja sieltä lähdetään illalla kohti huippua jossa ollaan aamulla. yli 8000 metrissä ei ihminen voi viipyä kuin yleensä maksimissaan 24 +48 h koska solut ei siellä uusiudu ollenkaan, eli ihminen alkaa ns kuolla pystyyn, joten vierailu huipulla on lyhyt ja palataan taas alaspäin. laskeutuminen on tietty hieman nopeampaa kuin ylösmeno. en ole ihan varma montako yötä alaspäin mennessä vietetään enää vuorella. tietysti sää luo omat rajoitteensa ja tosiaan tuolla ylimmässä leirissä ei voi kovin kauan odotella sopivia olosuhteita. hapenpuutteesa ihminen ei yleensä myöskään pysty nukkumaan, joten alastullessaan he ovat myös hirvittävässä univajeessa.
everestillä kiipeily ei ole sinänsä kovin teknistä, heti ensimmäisellä osuudella on vaarallinen jäävirta ja jossain ylempänä on aiemmin ollut pystysuora seinämä Hillary step joka ilmeisesti kuitenkin romahtanut maanjäristyksessä. sielllä on nykyään kiinteitä köysiä ja tikapuita joita kauden ensimmäiset joukkueet ja sherpat korjailevat.
jos joku tietää omasta kokemuksesta niin mielellään saa kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vuorikiipeilystä mitään. Voisiko joku vastata näihin kysymyksiin?
Mitä tarkoittaa "perusleiri"? Kuinka korkealla se on?
Kauan yleensä kestää siinä, kun kiivetään tommosta 8km vuorta? Kuinka kauan siihen siis menee aikaa? Miten sinne kiivetään, mitä siellä"perillä" sitten tehdään ja miten sieltä tullaan alas?
Mitä siellä täytyy olla mukana kun kiivetään?Ja kaikkea muutakin saa kertoa, kuulen mielelläni.
Tämän ketjun innoittamana luin aiheesta enemmän. everest reissu kokonaisuudessaan kestää pari kolme kuukautta. ensin patikoidaan lähimmästä kaupungista perusleiriin ja siellä akklimatisoidutaan aikansa. sitten kiivetään ensin leiriin yksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kaksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kolme ja taas takaisin perusleiriin lepäämään. vasta aikansa sahattuaan tekevät lopullisen yrityksen, everestillä nelosleiri on kuolemanvyöhykkeen alarajalla, ja sieltä lähdetään illalla kohti huippua jossa ollaan aamulla. yli 8000 metrissä ei ihminen voi viipyä kuin yleensä maksimissaan 24 +48 h koska solut ei siellä uusiudu ollenkaan, eli ihminen alkaa ns kuolla pystyyn, joten vierailu huipulla on lyhyt ja palataan taas alaspäin. laskeutuminen on tietty hieman nopeampaa kuin ylösmeno. en ole ihan varma montako yötä alaspäin mennessä vietetään enää vuorella. tietysti sää luo omat rajoitteensa ja tosiaan tuolla ylimmässä leirissä ei voi kovin kauan odotella sopivia olosuhteita. hapenpuutteesa ihminen ei yleensä myöskään pysty nukkumaan, joten alastullessaan he ovat myös hirvittävässä univajeessa.
everestillä kiipeily ei ole sinänsä kovin teknistä, heti ensimmäisellä osuudella on vaarallinen jäävirta ja jossain ylempänä on aiemmin ollut pystysuora seinämä Hillary step joka ilmeisesti kuitenkin romahtanut maanjäristyksessä. sielllä on nykyään kiinteitä köysiä ja tikapuita joita kauden ensimmäiset joukkueet ja sherpat korjailevat.
jos joku tietää omasta kokemuksesta niin mielellään saa kertoa.
siis 24-48 tuntia ja 24 hkin on monille liikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vuorikiipeilystä mitään. Voisiko joku vastata näihin kysymyksiin?
Mitä tarkoittaa "perusleiri"? Kuinka korkealla se on?
Kauan yleensä kestää siinä, kun kiivetään tommosta 8km vuorta? Kuinka kauan siihen siis menee aikaa? Miten sinne kiivetään, mitä siellä"perillä" sitten tehdään ja miten sieltä tullaan alas?
Mitä siellä täytyy olla mukana kun kiivetään?Ja kaikkea muutakin saa kertoa, kuulen mielelläni.
Tämän ketjun innoittamana luin aiheesta enemmän. everest reissu kokonaisuudessaan kestää pari kolme kuukautta. ensin patikoidaan lähimmästä kaupungista perusleiriin ja siellä akklimatisoidutaan aikansa. sitten kiivetään ensin leiriin yksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kaksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kolme ja taas takaisin perusleiriin lepäämään. vasta aikansa sahattuaan tekevät lopullisen yrityksen, everestillä nelosleiri on kuolemanvyöhykkeen alarajalla, ja sieltä lähdetään illalla kohti huippua jossa ollaan aamulla. yli 8000 metrissä ei ihminen voi viipyä kuin yleensä maksimissaan 24 +48 h koska solut ei siellä uusiudu ollenkaan, eli ihminen alkaa ns kuolla pystyyn, joten vierailu huipulla on lyhyt ja palataan taas alaspäin. laskeutuminen on tietty hieman nopeampaa kuin ylösmeno. en ole ihan varma montako yötä alaspäin mennessä vietetään enää vuorella. tietysti sää luo omat rajoitteensa ja tosiaan tuolla ylimmässä leirissä ei voi kovin kauan odotella sopivia olosuhteita. hapenpuutteesa ihminen ei yleensä myöskään pysty nukkumaan, joten alastullessaan he ovat myös hirvittävässä univajeessa.
everestillä kiipeily ei ole sinänsä kovin teknistä, heti ensimmäisellä osuudella on vaarallinen jäävirta ja jossain ylempänä on aiemmin ollut pystysuora seinämä Hillary step joka ilmeisesti kuitenkin romahtanut maanjäristyksessä. sielllä on nykyään kiinteitä köysiä ja tikapuita joita kauden ensimmäiset joukkueet ja sherpat korjailevat.
jos joku tietää omasta kokemuksesta niin mielellään saa kertoa.
Huh, kuulostaapas todella kiehtovalta ja mielenkiintoiselta! Mutta ikinä en kyllä minä lähtisi itse tekemään. Kiitos sinulle kattavasta vastauksesta! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksei Lotta voisi onnistua kyseisten vuorien huiputtamisessa. Ehkä ei ilman lisähappea, mutta saahan sitäkin tavoitella ja harjoitella. Hyvä, että on kovat tavoitteet ja uskoa itseensä. Ehkä Lotta on kovempi kuin me täällä uskomme ja jaksaa panostaa tähän ammattimaisella otteella seuraavat 15 vuotta.
Minusta on ihan ok myös tehdä asioita oman kuolemankin uhalla. Jos ei ole lapsia, ei ole velkaa kenellekään mitään. Ei tämä elämä nyt niin ihmeellistä ole, että sitä haluaisi pitkittää sen kustannuksella, että jättäisi jotakin itselle suurta iloa tuottavaa asiaa tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vuorikiipeilystä mitään. Voisiko joku vastata näihin kysymyksiin?
Mitä tarkoittaa "perusleiri"? Kuinka korkealla se on?
Kauan yleensä kestää siinä, kun kiivetään tommosta 8km vuorta? Kuinka kauan siihen siis menee aikaa? Miten sinne kiivetään, mitä siellä"perillä" sitten tehdään ja miten sieltä tullaan alas?
Mitä siellä täytyy olla mukana kun kiivetään?Ja kaikkea muutakin saa kertoa, kuulen mielelläni.
Tämän ketjun innoittamana luin aiheesta enemmän. everest reissu kokonaisuudessaan kestää pari kolme kuukautta. ensin patikoidaan lähimmästä kaupungista perusleiriin ja siellä akklimatisoidutaan aikansa. sitten kiivetään ensin leiriin yksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kaksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kolme ja taas takaisin perusleiriin lepäämään. vasta aikansa sahattuaan tekevät lopullisen yrityksen, everestillä nelosleiri on kuolemanvyöhykkeen alarajalla, ja sieltä lähdetään illalla kohti huippua jossa ollaan aamulla. yli 8000 metrissä ei ihminen voi viipyä kuin yleensä maksimissaan 24 +48 h koska solut ei siellä uusiudu ollenkaan, eli ihminen alkaa ns kuolla pystyyn, joten vierailu huipulla on lyhyt ja palataan taas alaspäin. laskeutuminen on tietty hieman nopeampaa kuin ylösmeno. en ole ihan varma montako yötä alaspäin mennessä vietetään enää vuorella. tietysti sää luo omat rajoitteensa ja tosiaan tuolla ylimmässä leirissä ei voi kovin kauan odotella sopivia olosuhteita. hapenpuutteesa ihminen ei yleensä myöskään pysty nukkumaan, joten alastullessaan he ovat myös hirvittävässä univajeessa.
everestillä kiipeily ei ole sinänsä kovin teknistä, heti ensimmäisellä osuudella on vaarallinen jäävirta ja jossain ylempänä on aiemmin ollut pystysuora seinämä Hillary step joka ilmeisesti kuitenkin romahtanut maanjäristyksessä. sielllä on nykyään kiinteitä köysiä ja tikapuita joita kauden ensimmäiset joukkueet ja sherpat korjailevat.
jos joku tietää omasta kokemuksesta niin mielellään saa kertoa.
Vau! Kiitos näistä tiedoista, äärimmäisen mielenkiintoista!
En tiennyt tota solukuolemajuttua : o kaikenlaista jännää kyllä liittyy tohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vuorikiipeilystä mitään. Voisiko joku vastata näihin kysymyksiin?
Mitä tarkoittaa "perusleiri"? Kuinka korkealla se on?
Kauan yleensä kestää siinä, kun kiivetään tommosta 8km vuorta? Kuinka kauan siihen siis menee aikaa? Miten sinne kiivetään, mitä siellä"perillä" sitten tehdään ja miten sieltä tullaan alas?
Mitä siellä täytyy olla mukana kun kiivetään?Ja kaikkea muutakin saa kertoa, kuulen mielelläni.
Tämän ketjun innoittamana luin aiheesta enemmän. everest reissu kokonaisuudessaan kestää pari kolme kuukautta. ensin patikoidaan lähimmästä kaupungista perusleiriin ja siellä akklimatisoidutaan aikansa. sitten kiivetään ensin leiriin yksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kaksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kolme ja taas takaisin perusleiriin lepäämään. vasta aikansa sahattuaan tekevät lopullisen yrityksen, everestillä nelosleiri on kuolemanvyöhykkeen alarajalla, ja sieltä lähdetään illalla kohti huippua jossa ollaan aamulla. yli 8000 metrissä ei ihminen voi viipyä kuin yleensä maksimissaan 24 +48 h koska solut ei siellä uusiudu ollenkaan, eli ihminen alkaa ns kuolla pystyyn, joten vierailu huipulla on lyhyt ja palataan taas alaspäin. laskeutuminen on tietty hieman nopeampaa kuin ylösmeno. en ole ihan varma montako yötä alaspäin mennessä vietetään enää vuorella. tietysti sää luo omat rajoitteensa ja tosiaan tuolla ylimmässä leirissä ei voi kovin kauan odotella sopivia olosuhteita. hapenpuutteesa ihminen ei yleensä myöskään pysty nukkumaan, joten alastullessaan he ovat myös hirvittävässä univajeessa.
everestillä kiipeily ei ole sinänsä kovin teknistä, heti ensimmäisellä osuudella on vaarallinen jäävirta ja jossain ylempänä on aiemmin ollut pystysuora seinämä Hillary step joka ilmeisesti kuitenkin romahtanut maanjäristyksessä. sielllä on nykyään kiinteitä köysiä ja tikapuita joita kauden ensimmäiset joukkueet ja sherpat korjailevat.
jos joku tietää omasta kokemuksesta niin mielellään saa kertoa.
Tämä on reitti Nepalin puolelta. Ilmeisesti Hillary Step ei kuitenkaan sortunut, lumi vain peitti sen jotenkin eri tavalla kun tätä spekuloitiin.
Myös pohjoisen puolelta Tiibetistä kiivetään. Pohjoisen puolella korkeuksissa jyrkkä nousu johon asennettu kiinteät portaat. Olosuhteet: tuuli, kylmyys ja jyrkkyys pohjoisen puol. ankarammat. (Toisaalta ei sitä Khumbun jäätikköä, joka toisella puolella vaarallinen.)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksei Lotta voisi onnistua kyseisten vuorien huiputtamisessa. Ehkä ei ilman lisähappea, mutta saahan sitäkin tavoitella ja harjoitella. Hyvä, että on kovat tavoitteet ja uskoa itseensä. Ehkä Lotta on kovempi kuin me täällä uskomme ja jaksaa panostaa tähän ammattimaisella otteella seuraavat 15 vuotta.
Minusta on ihan ok myös tehdä asioita oman kuolemankin uhalla. Jos ei ole lapsia, ei ole velkaa kenellekään mitään. Ei tämä elämä nyt niin ihmeellistä ole, että sitä haluaisi pitkittää sen kustannuksella, että jättäisi jotakin itselle suurta iloa tuottavaa asiaa tekemättä.
Saahan sitä yrittää, mutta huiputtamisyritykset usein epäonnistuvat kokeneiltakin. Siihen saattaa mennä huomattavasti kauemmin kuin luulisi. Everest ei kuten sanottu teknistä kiipeilyä juuri vaadi, mutta monet muut ovat vaikeampia ja myös sääolosuhteiltaan vaativampia. Toisekseen ei se nyt mikään sattuma ole, että huippukiipeilijät ovat tyypillisesti vuoristoisista maista ja kiipeilleet pienestä pitäen. Eihän Suomestakaan ole kuin pari maailmanluokan kiipeilijää tai edes Everestin valloittanutta, vaikka kiipeily seinällä on nykyään tosi suosittua. Haaveilla saa, mutta menee vähän samaan luokkaan kuin maailmanmestaruudesta haaveileva piirinmestaruustason teiniurheilija. Aina se jollekin onnistuu, mutta todennäköisyys on objektiivisesti katsottuna olematon ja pelkkä haluaminen ei todellakaan riitä. Maailmassa taitaa olla kaksi vastaavaan kyennyttä naista, joista toisen huiputuksia on kyseenalaistettu. Todistetusti ainoa onnistunut nainen on itävaltalainen, ellen nyt täysin erehdy. Eli kasvanut kiipeilyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksei Lotta voisi onnistua kyseisten vuorien huiputtamisessa. Ehkä ei ilman lisähappea, mutta saahan sitäkin tavoitella ja harjoitella. Hyvä, että on kovat tavoitteet ja uskoa itseensä. Ehkä Lotta on kovempi kuin me täällä uskomme ja jaksaa panostaa tähän ammattimaisella otteella seuraavat 15 vuotta.
Minusta on ihan ok myös tehdä asioita oman kuolemankin uhalla. Jos ei ole lapsia, ei ole velkaa kenellekään mitään. Ei tämä elämä nyt niin ihmeellistä ole, että sitä haluaisi pitkittää sen kustannuksella, että jättäisi jotakin itselle suurta iloa tuottavaa asiaa tekemättä.
Saahan sitä yrittää, mutta huiputtamisyritykset usein epäonnistuvat kokeneiltakin. Siihen saattaa mennä huomattavasti kauemmin kuin luulisi. Everest ei kuten sanottu teknistä kiipeilyä juuri vaadi, mutta monet muut ovat vaikeampia ja myös sääolosuhteiltaan vaativampia. Toisekseen ei se nyt mikään sattuma ole, että huippukiipeilijät ovat tyypillisesti vuoristoisista maista ja kiipeilleet pienestä pitäen. Eihän Suomestakaan ole kuin pari maailmanluokan kiipeilijää tai edes Everestin valloittanutta, vaikka kiipeily seinällä on nykyään tosi suosittua. Haaveilla saa, mutta menee vähän samaan luokkaan kuin maailmanmestaruudesta haaveileva piirinmestaruustason teiniurheilija. Aina se jollekin onnistuu, mutta todennäköisyys on objektiivisesti katsottuna olematon ja pelkkä haluaminen ei todellakaan riitä. Maailmassa taitaa olla kaksi vastaavaan kyennyttä naista, joista toisen huiputuksia on kyseenalaistettu. Todistetusti ainoa onnistunut nainen on itävaltalainen, ellen nyt täysin erehdy. Eli kasvanut kiipeilyyn.
Korjaus, naisia on kaksi ja kolmannen suoritus kyseenalaistettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksei Lotta voisi onnistua kyseisten vuorien huiputtamisessa. Ehkä ei ilman lisähappea, mutta saahan sitäkin tavoitella ja harjoitella. Hyvä, että on kovat tavoitteet ja uskoa itseensä. Ehkä Lotta on kovempi kuin me täällä uskomme ja jaksaa panostaa tähän ammattimaisella otteella seuraavat 15 vuotta.
Minusta on ihan ok myös tehdä asioita oman kuolemankin uhalla. Jos ei ole lapsia, ei ole velkaa kenellekään mitään. Ei tämä elämä nyt niin ihmeellistä ole, että sitä haluaisi pitkittää sen kustannuksella, että jättäisi jotakin itselle suurta iloa tuottavaa asiaa tekemättä.
Saahan sitä yrittää, mutta huiputtamisyritykset usein epäonnistuvat kokeneiltakin. Siihen saattaa mennä huomattavasti kauemmin kuin luulisi. Everest ei kuten sanottu teknistä kiipeilyä juuri vaadi, mutta monet muut ovat vaikeampia ja myös sääolosuhteiltaan vaativampia. Toisekseen ei se nyt mikään sattuma ole, että huippukiipeilijät ovat tyypillisesti vuoristoisista maista ja kiipeilleet pienestä pitäen. Eihän Suomestakaan ole kuin pari maailmanluokan kiipeilijää tai edes Everestin valloittanutta, vaikka kiipeily seinällä on nykyään tosi suosittua. Haaveilla saa, mutta menee vähän samaan luokkaan kuin maailmanmestaruudesta haaveileva piirinmestaruustason teiniurheilija. Aina se jollekin onnistuu, mutta todennäköisyys on objektiivisesti katsottuna olematon ja pelkkä haluaminen ei todellakaan riitä. Maailmassa taitaa olla kaksi vastaavaan kyennyttä naista, joista toisen huiputuksia on kyseenalaistettu. Todistetusti ainoa onnistunut nainen on itävaltalainen, ellen nyt täysin erehdy. Eli kasvanut kiipeilyyn.
Korjaus, naisia on kaksi ja kolmannen suoritus kyseenalaistettu
Tiedätkö mistä syystä on kyseenalaistettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksei Lotta voisi onnistua kyseisten vuorien huiputtamisessa. Ehkä ei ilman lisähappea, mutta saahan sitäkin tavoitella ja harjoitella. Hyvä, että on kovat tavoitteet ja uskoa itseensä. Ehkä Lotta on kovempi kuin me täällä uskomme ja jaksaa panostaa tähän ammattimaisella otteella seuraavat 15 vuotta.
Minusta on ihan ok myös tehdä asioita oman kuolemankin uhalla. Jos ei ole lapsia, ei ole velkaa kenellekään mitään. Ei tämä elämä nyt niin ihmeellistä ole, että sitä haluaisi pitkittää sen kustannuksella, että jättäisi jotakin itselle suurta iloa tuottavaa asiaa tekemättä.
Saahan sitä yrittää, mutta huiputtamisyritykset usein epäonnistuvat kokeneiltakin. Siihen saattaa mennä huomattavasti kauemmin kuin luulisi. Everest ei kuten sanottu teknistä kiipeilyä juuri vaadi, mutta monet muut ovat vaikeampia ja myös sääolosuhteiltaan vaativampia. Toisekseen ei se nyt mikään sattuma ole, että huippukiipeilijät ovat tyypillisesti vuoristoisista maista ja kiipeilleet pienestä pitäen. Eihän Suomestakaan ole kuin pari maailmanluokan kiipeilijää tai edes Everestin valloittanutta, vaikka kiipeily seinällä on nykyään tosi suosittua. Haaveilla saa, mutta menee vähän samaan luokkaan kuin maailmanmestaruudesta haaveileva piirinmestaruustason teiniurheilija. Aina se jollekin onnistuu, mutta todennäköisyys on objektiivisesti katsottuna olematon ja pelkkä haluaminen ei todellakaan riitä. Maailmassa taitaa olla kaksi vastaavaan kyennyttä naista, joista toisen huiputuksia on kyseenalaistettu. Todistetusti ainoa onnistunut nainen on itävaltalainen, ellen nyt täysin erehdy. Eli kasvanut kiipeilyyn.
Korjaus, naisia on kaksi ja kolmannen suoritus kyseenalaistettu
vain itävaltalainen on kiivennyt ilman lisähappea. eli kapeaan kärkeen Lotta on tunkemassa.
Lotta Näkyvä on vuorikiipeilyn Saara Aalto ja Sara Maria Forsberg yhteensä. Kaikki he kertovat kovasti valloittavansa vaikka ja mitä. Todellisuus onkin sitten vähän eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo lehdissä että olisi kateissa kukaan.
Malesialainen kiipeilijä tämä joka ollut kateissa Annapurnalla. Viimeisin tieto että tänään löytynyt. Toivottavasti hänet saadaan alas.👍🏼
Jatkan: on saatu alas.
Sherpatiimi pudotettiin tänään vuorelle helikopterista, ja kävivät hakemassa miehen n.7500 metristä.
Oli viettänyt korkeuksissa kaksi yötä ja pelastumista kuvaillaan ihmeenä. Miehen kunnosta ei taida olla tällä hetkellä tarkempaa tietoa. Toivottavasti ok.
Jess!! Sherpat hoitivat taas homman kotiin!!
Minun puolesta jokainen kiipeilijä sais kuolla tuonne. Sottapyttyjä ovat ja luonnon tuhoajia kun lentävät ympäri maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksei Lotta voisi onnistua kyseisten vuorien huiputtamisessa. Ehkä ei ilman lisähappea, mutta saahan sitäkin tavoitella ja harjoitella. Hyvä, että on kovat tavoitteet ja uskoa itseensä. Ehkä Lotta on kovempi kuin me täällä uskomme ja jaksaa panostaa tähän ammattimaisella otteella seuraavat 15 vuotta.
Minusta on ihan ok myös tehdä asioita oman kuolemankin uhalla. Jos ei ole lapsia, ei ole velkaa kenellekään mitään. Ei tämä elämä nyt niin ihmeellistä ole, että sitä haluaisi pitkittää sen kustannuksella, että jättäisi jotakin itselle suurta iloa tuottavaa asiaa tekemättä.
Saahan sitä yrittää, mutta huiputtamisyritykset usein epäonnistuvat kokeneiltakin. Siihen saattaa mennä huomattavasti kauemmin kuin luulisi. Everest ei kuten sanottu teknistä kiipeilyä juuri vaadi, mutta monet muut ovat vaikeampia ja myös sääolosuhteiltaan vaativampia. Toisekseen ei se nyt mikään sattuma ole, että huippukiipeilijät ovat tyypillisesti vuoristoisista maista ja kiipeilleet pienestä pitäen. Eihän Suomestakaan ole kuin pari maailmanluokan kiipeilijää tai edes Everestin valloittanutta, vaikka kiipeily seinällä on nykyään tosi suosittua. Haaveilla saa, mutta menee vähän samaan luokkaan kuin maailmanmestaruudesta haaveileva piirinmestaruustason teiniurheilija. Aina se jollekin onnistuu, mutta todennäköisyys on objektiivisesti katsottuna olematon ja pelkkä haluaminen ei todellakaan riitä. Maailmassa taitaa olla kaksi vastaavaan kyennyttä naista, joista toisen huiputuksia on kyseenalaistettu. Todistetusti ainoa onnistunut nainen on itävaltalainen, ellen nyt täysin erehdy. Eli kasvanut kiipeilyyn.
Korjaus, naisia on kaksi ja kolmannen suoritus kyseenalaistettu
Tiedätkö mistä syystä on kyseenalaistettu?
ilmeisesti hänen omat sherpaoppaansa sanoivat, ettei mennyt huipulle asti Kachenjungalla eikä pitävää todistetta ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksei Lotta voisi onnistua kyseisten vuorien huiputtamisessa. Ehkä ei ilman lisähappea, mutta saahan sitäkin tavoitella ja harjoitella. Hyvä, että on kovat tavoitteet ja uskoa itseensä. Ehkä Lotta on kovempi kuin me täällä uskomme ja jaksaa panostaa tähän ammattimaisella otteella seuraavat 15 vuotta.
Minusta on ihan ok myös tehdä asioita oman kuolemankin uhalla. Jos ei ole lapsia, ei ole velkaa kenellekään mitään. Ei tämä elämä nyt niin ihmeellistä ole, että sitä haluaisi pitkittää sen kustannuksella, että jättäisi jotakin itselle suurta iloa tuottavaa asiaa tekemättä.
Saahan sitä yrittää, mutta huiputtamisyritykset usein epäonnistuvat kokeneiltakin. Siihen saattaa mennä huomattavasti kauemmin kuin luulisi. Everest ei kuten sanottu teknistä kiipeilyä juuri vaadi, mutta monet muut ovat vaikeampia ja myös sääolosuhteiltaan vaativampia. Toisekseen ei se nyt mikään sattuma ole, että huippukiipeilijät ovat tyypillisesti vuoristoisista maista ja kiipeilleet pienestä pitäen. Eihän Suomestakaan ole kuin pari maailmanluokan kiipeilijää tai edes Everestin valloittanutta, vaikka kiipeily seinällä on nykyään tosi suosittua. Haaveilla saa, mutta menee vähän samaan luokkaan kuin maailmanmestaruudesta haaveileva piirinmestaruustason teiniurheilija. Aina se jollekin onnistuu, mutta todennäköisyys on objektiivisesti katsottuna olematon ja pelkkä haluaminen ei todellakaan riitä. Maailmassa taitaa olla kaksi vastaavaan kyennyttä naista, joista toisen huiputuksia on kyseenalaistettu. Todistetusti ainoa onnistunut nainen on itävaltalainen, ellen nyt täysin erehdy. Eli kasvanut kiipeilyyn.
Aina voi jotain odottamatonta sattua ja sitten ne kiipeilytaidot tulevatkin tarpeeseen.
Tuolla Khumbun jäätiköllä pitää ainakin pystyä ylittämään jäärailoja tikkaiden yli kävellen. Köydet tietysti on varmistamassa, mutta pitää siinä jotain osata. Jos tiput voit satuttaa itsesi, vaikka sut vedettäiskin ylös.
Pitää osata käyttää ”jääpiikkikenkiä” (crampons).
Vierailija kirjoitti:
Lotta Näkyvä on vuorikiipeilyn Saara Aalto ja Sara Maria Forsberg yhteensä. Kaikki he kertovat kovasti valloittavansa vaikka ja mitä. Todellisuus onkin sitten vähän eri asia.
Just näin! Aalto ja Forsberg noin vaan lähti valloittamaan maailman. Lisäisin tähän vielä että se suomalainen etutukkapoitsu, jonka biisejä kukaan ei tiedä... mikäs hänen nimensä nyt on... se jonka isä on wannabeteini ja toimi poikansa managerina... Iisakki jotain. Hänhän lähti noin vaan valloittamaan Kiinan ja Euroopan. Todellisuudessa ajelee Mersun sponssaamalla autolla ympäri kaupunkia se tatskattu narkkiräppäri kyydissä. Lotta aikoo samaan tyyliin valloittaa kaikki kasimetriset ja se alkoi sillä, että hän a) ilmoitti näin tekevänsä ja b) kävi ottamassa muutaman selffin parin päivän reissun aikana Nepalissa. Siitä on hyvä jatkaa valloitusta.
Ketju on lukittu.
Juurikin näin. Todella etovaa, että tuollainen luonnon tuhlaus verhotaan joksikin jaloksi ja kovinkin ihailtavaksi matkaksi omaan sieluun ja muuta bullshittiä. Kunnioitetaan niin kovasti niitä vuoria ja luontoa joopa joo.