Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies on maalta kotoisin ja pitää itseään parempana ihmisenä
21.04.2019 |
Olemme tapailleet noin puoli vuotta tai kyllä tätä voisi jo kutsua seurusteluksi. Alkaa todella rasittaa miehen jatkuva nälviminen ja kuittailu siitä, miten me kaupunkilaiset ollaan hänen mielestään niin tumpeloita, hölmöjä, pumpulissa kasvaneita, uusavuttomia ja milloin mitäkin. Miehellä on siis ihmeellinen tarve nostaa itseään koko ajan korokkeelle sillä perusteella, että on kasvanut maaseudulla. Ihan jokaisessa käänteessä saan kuulla, miten minun tavat ja tottumukset ovat vääränlaisia ja hänen taas oikeita/kunnollisia. En ikinä lähde leikkiin mukaan eli en siis ole alkanut solvata hänen tapojaan tai kotiseutuaan. En koe mitään tarvetta siihen.
Muuten fiksu mies, hyvässä ammatissa ja arki sujuu. Olen ottanut tuon asian puheeksi, mutta miehen mukaan minun pitäisi vain suhtautua enemmän huumorilla. En vaan pidä noita juttuja enää hauskoina, kun niitä saa kuulla aivan jatkuvalla syötöllä.
Onko kokemuksia? Voiko koko suhde kaatua tällaiseen vai onkohan vielä toivoa, että päästäisiin yhteisymmärrykseen? Voiko erilainen kotiseutu oikeasti vaikuttaa näin paljon?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kokee alemmuuden tunnetta ja sen takia on pakko korostaa itseään noin. Miettisin kyllä kannattaako vakava suhde, jos ukkelilla on huono itsetunto.
Tai sitten sun pitäis vaan vähän löysätä pipoa.
Tyypillistä maalaisen toimintaa. Huono itsetunto.
Onhan noita. Rasittavaa. Miettisin ap tilanteessa kannattaako jatkaa. Itse olen tavannut pari kaupunkilaista, joiden mielestä maalaiset ovat alempiarvoisia. Olenpa törmännyt myös pikkukaupunkiin muuttaneeseen maalaiseen, äitiin, joka opetti lapselleen, että kaupunkilaiset ovat parempia kuin maalaiset. Kyllä nuo ajatukset, oli ne miten päin tahansa, kertovat eniten henkilöstä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tolkun ihmiset omistavat kartanon ja tilukset maalla, suvun perintönä tietenkin ja käyvät opiskelemassa kaupungissa pakollisen ja naurettavan maisteritutkinnon. Sitten takaisin maalle omaan vapauteen elinkeinoja harjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä maalaisen toimintaa. Huono itsetunto.
Onneksi kaikilla kaupunkilaisilla on hyvä itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tolkun ihmiset omistavat kartanon ja tilukset maalla, suvun perintönä tietenkin ja käyvät opiskelemassa kaupungissa pakollisen ja naurettavan maisteritutkinnon. Sitten takaisin maalle omaan vapauteen elinkeinoja harjoittamaan.
Ja tukiaisia nostelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tolkun ihmiset omistavat kartanon ja tilukset maalla, suvun perintönä tietenkin ja käyvät opiskelemassa kaupungissa pakollisen ja naurettavan maisteritutkinnon. Sitten takaisin maalle omaan vapauteen elinkeinoja harjoittamaan.
Nimenomaan juuri näin. 👌🏻
Ja palvelijoillanikin on palvelijoita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kyse ei ole maalaisuus vs. kaupunkilaisuus-kisasta vaan ihmisten luontaisesta ajatuksesta, että se oma, tuttu ja turvallinen elinympäristö on muita parempi. Fiksu ihminen tosin ei korosta sitä kumppaninsa kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tolkun ihmiset omistavat kartanon ja tilukset maalla, suvun perintönä tietenkin ja käyvät opiskelemassa kaupungissa pakollisen ja naurettavan maisteritutkinnon. Sitten takaisin maalle omaan vapauteen elinkeinoja harjoittamaan.
Ja tukiaisia nostelemaan.
Mikä ettei. Ilmainen raha kelpaa aina yritystukien muodossa. Maatalousyrittäjä, jos et ymmärtänyt. Kuten Nallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tolkun ihmiset omistavat kartanon ja tilukset maalla, suvun perintönä tietenkin ja käyvät opiskelemassa kaupungissa pakollisen ja naurettavan maisteritutkinnon. Sitten takaisin maalle omaan vapauteen elinkeinoja harjoittamaan.
Ja tukiaisia nostelemaan.
Tukiaisten saajista iso osa on kaupunkilaisia
Itse ihmettelin, miksi ekaa opiskeluaikaista kesätyöpaikkaa hakiessa nimenomaan maalaisuuteni nostettiin palkkaamisen syyksi. Kun kuulemma maalaiset on ahkerampia ja oma-aloitteisempia kuin kaupunkilaiset. Kai rekrytoijilla joku kokemus on asiasta, kun sillä asiaa perusteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on kotoisin maalta. Mies on lähinnä kysellyt että miten ihmiset saavat aikansa kulumaan kerrostalossa asuessaan ja kommentoinut että ei millään näkisi itseään asumassa ydinkeskustassa tai edes kaupungissa pienellä tontilla. Mutta nää on olleet ihan asiallisia, ilman veetuilua lausuttuja kommentteja tai ajatelmia. Minä olen häntä sitten valaissut :D Toisaalta myös omat kuvitelmani maaseudusta ovat avartuneet kummasti tänne muutettuani.
Mutta asiaan: jos miehesi selkeästi kuittailee, niin kokeile opetella sanomaan hänelle että et pidä jatkuvasta kuittailusta ja että siitä tulee kurja olo. Ei kai se sen kummempaa ole.
Maalla nyt pitää olla mekaanikko ja vähän sähkömiestäkin ja kemisti ja sekä timpuri kun jos aikoo toimeen tulla ja vielä hortonomi ja toisilla ripaus eläinlääkäriäkin ja ilmaista rahaa ei jaeta ilman panostusta.
Kuittaile takaisin, huumoria se on. Ja jos teillä ei sillä aallonpituudella kohtaa, niin unohda koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on kotoisin maalta. Mies on lähinnä kysellyt että miten ihmiset saavat aikansa kulumaan kerrostalossa asuessaan ja kommentoinut että ei millään näkisi itseään asumassa ydinkeskustassa tai edes kaupungissa pienellä tontilla. Mutta nää on olleet ihan asiallisia, ilman veetuilua lausuttuja kommentteja tai ajatelmia. Minä olen häntä sitten valaissut :D Toisaalta myös omat kuvitelmani maaseudusta ovat avartuneet kummasti tänne muutettuani.
Mutta asiaan: jos miehesi selkeästi kuittailee, niin kokeile opetella sanomaan hänelle että et pidä jatkuvasta kuittailusta ja että siitä tulee kurja olo. Ei kai se sen kummempaa ole.
No tämä. Olen akateemisesta perheestä ja mies maatilalta kotoisin, hyvin koulutettu tosin. Mies ei ymmärrä, mitä ihmiset tekevät kaupungeissa pienissä luukuissaan. Ei voi tehdä pihahommia, puuhommia tai peltohommia, aina sisällä siellä max. 100 neliön parvekkeellisessa luukussaan, ellei joku pohatta ole. Meillä on kompromissi, asumme omakotitalossa maalla hehtaarin tontilla rantatontilla, lähellä on miehen metsät ja maat ja ostimme kaksion kaupungista. Näillä pärjäämme mukavasti, kesämökille ei ole ollut tarvetta.
Kaupunkilaisminiä on suloinen ihastellessaan niin sinisiä sontakärpäsiä kuin pihan västäräkkejä. Pyykin kuivaaminen ulkona on melkein eksoottista ja puutarhan lannoittaminen naapurista haetulla aidolla lannalla (jo mullaksi maatuneella, hajuttomalla) on aina yhtä ihmeellistä. Lammaslauma sai hänet melkein ryntäämään laitumelle ja pihamaalle erehtynyt kauris riehaantumaan täysin.
Harmi, että hän ei osaa mitään varsinaisia maalaistaitoja, ei korjata, rempata, huoltaa, teroittaa...
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelin, miksi ekaa opiskeluaikaista kesätyöpaikkaa hakiessa nimenomaan maalaisuuteni nostettiin palkkaamisen syyksi. Kun kuulemma maalaiset on ahkerampia ja oma-aloitteisempia kuin kaupunkilaiset. Kai rekrytoijilla joku kokemus on asiasta, kun sillä asiaa perusteltiin.
Jep. Esim. Oulussa siskoni on saanut työpaikkoja omilla taidoillaan ja sillä, että on kertonut kotipaikkakuntansa. Me kun olemme tunnettuja sisukkuudesta ja ahkeruudesta. Helsingissä minulta on kysytty, miksi ihmeessä haen töitä Helsingistä ja miksi olen muuttanut tänne, eikä täällä tunneta kotipaikkakuntaani. Aina kuitenkin olen töitä saanut ja töissä kiitosta tunnollisuudesta ja tehokkuudesta. 20-vuotiaana työssäoppimassa työkaverit ja pomot eivät meinanneet uskoa ikääni, koska tein työni kiitettävästi ja hoidin kaiken sääntöjen mukaan. 20-vuotiailla etelän nuorilla on kuulemma vaikeuksia hoitaa hommiaan ja minä olin sitten niin ihmeellinen heihin verrattuna...
Ne MAALAISET on tolloja, tampioita, yksinkertaisia.