Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies on maalta kotoisin ja pitää itseään parempana ihmisenä
21.04.2019 |
Olemme tapailleet noin puoli vuotta tai kyllä tätä voisi jo kutsua seurusteluksi. Alkaa todella rasittaa miehen jatkuva nälviminen ja kuittailu siitä, miten me kaupunkilaiset ollaan hänen mielestään niin tumpeloita, hölmöjä, pumpulissa kasvaneita, uusavuttomia ja milloin mitäkin. Miehellä on siis ihmeellinen tarve nostaa itseään koko ajan korokkeelle sillä perusteella, että on kasvanut maaseudulla. Ihan jokaisessa käänteessä saan kuulla, miten minun tavat ja tottumukset ovat vääränlaisia ja hänen taas oikeita/kunnollisia. En ikinä lähde leikkiin mukaan eli en siis ole alkanut solvata hänen tapojaan tai kotiseutuaan. En koe mitään tarvetta siihen.
Muuten fiksu mies, hyvässä ammatissa ja arki sujuu. Olen ottanut tuon asian puheeksi, mutta miehen mukaan minun pitäisi vain suhtautua enemmän huumorilla. En vaan pidä noita juttuja enää hauskoina, kun niitä saa kuulla aivan jatkuvalla syötöllä.
Onko kokemuksia? Voiko koko suhde kaatua tällaiseen vai onkohan vielä toivoa, että päästäisiin yhteisymmärrykseen? Voiko erilainen kotiseutu oikeasti vaikuttaa näin paljon?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on kotoisin maalta. Mies on lähinnä kysellyt että miten ihmiset saavat aikansa kulumaan kerrostalossa asuessaan ja kommentoinut että ei millään näkisi itseään asumassa ydinkeskustassa tai edes kaupungissa pienellä tontilla. Mutta nää on olleet ihan asiallisia, ilman veetuilua lausuttuja kommentteja tai ajatelmia. Minä olen häntä sitten valaissut :D Toisaalta myös omat kuvitelmani maaseudusta ovat avartuneet kummasti tänne muutettuani.
Mutta asiaan: jos miehesi selkeästi kuittailee, niin kokeile opetella sanomaan hänelle että et pidä jatkuvasta kuittailusta ja että siitä tulee kurja olo. Ei kai se sen kummempaa ole.
No tämä. Olen akateemisesta perheestä ja mies maatilalta kotoisin, hyvin koulutettu tosin. Mies ei ymmärrä, mitä ihmiset tekevät kaupungeissa pienissä luukuissaan. Ei voi tehdä pihahommia, puuhommia tai peltohommia, aina sisällä siellä max. 100 neliön parvekkeellisessa luukussaan, ellei joku pohatta ole. Meillä on kompromissi, asumme omakotitalossa maalla hehtaarin tontilla rantatontilla, lähellä on miehen metsät ja maat ja ostimme kaksion kaupungista. Näillä pärjäämme mukavasti, kesämökille ei ole ollut tarvetta.
Serkkuni on asunut ikänsä kaupungeissa, minä asuin 20-vuotiaaksi asti pienissä kylissä. Serkku aina ihmetteli, mitä tekemistä sellaisissa paikoissa olisi. Sen kun menee mehtään ja on. :D Minulle taas kaupungeissa on liikaa ihmisiä, en tykkää. Oman metän rauha on parasta ajanvietettä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma ei ole maalaisuus versus kaupunkilaisuus, vaan se, että joku - kuka vaan, mies tai nainen - säännöllisesti halveeraa sitä lähtökohtaisesti rakkainta ihmistään tai hänen taustaansa. Siinä on kivetty tie helv...tiin.