Haluan kuolla sairauteni takia

Sairauksien hoidot paranevat joka vuosi. Ehkä sinullekin vielä löytyy apua.

Onko minulla moraalinen velvollisuus elää vielä vuosikausia lapseni takia? Tuntuu useasti, että silläkin olisi parempi olla ilman minua. Tiedän, että rakastaa ja itsekin haluaisin olla täällä hänelle tukena. Olisin vaan halunnut olla ihan erilainen vanhempi kuin mihin pystyn. Ja olisin toivonut, että elämässä olisi jotain vielä minuakin varten. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sairauksien hoidot paranevat joka vuosi. Ehkä sinullekin vielä löytyy apua.

Olen toivonut. Yksi hieman lupaava hoito on kehitteillä, mutta jos se saa menestystä, se tulee markkinoille luultavasti aikaisintaan viitisen vuoden kuluttua eikä sittenkään ole tietenkään varmaa, saanko sitä tai onko siitä apua juuri minulle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vedä viinaa kunnes keho antaa periksi. Ei koske sen lupaan.

En tietenkään voi alkaa alkkikseksi, olisi julmaa lasta kohtaan nähdä vielä sekin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko minulla moraalinen velvollisuus elää vielä vuosikausia lapseni takia? Tuntuu useasti, että silläkin olisi parempi olla ilman minua. Tiedän, että rakastaa ja itsekin haluaisin olla täällä hänelle tukena. Olisin vaan halunnut olla ihan erilainen vanhempi kuin mihin pystyn. Ja olisin toivonut, että elämässä olisi jotain vielä minuakin varten. Ap

Myönnät ettet pysty olemaan hänen tukenaan ja haet hänelle tulea muualta. Omasta lapsestaan voi tehdän lasun ja se ei ole häpeä vaan ongelman myöntämistä.

Hän rakastaa sinua joten sinä elät koska et häntä halua satuttaa.

voi sinua kultapientä nyt on rankkaa nyt koetellaan! nyt tarvitaan oikein paljon halauksia ja sitten suomalaista sisua että saat apua jostain itsellesi ja kuuntelijaa. elämä voi olla tosi kovaa joskus, itselläkin on vaikka mitä vaikeuksia ja ongelmia, ja tulevaisuus välillä ihan pelottaa. silti vaan jostain löytyy virtaa puskea eteenpäin ja odottaa niitä elämän kultahippuja. nyt ISOHALI SINULLE ja koita jaksaa

Millainen ennuste sulla on? Tarkoitan, että kuinka monta vuotta arviolta vielä menee ennenkuin olet täysin muiden ihmisten avun varassa? Ehtiikö lapsesi täysi-ikäiseksi ennen sitä?

Sosiaalityöntekijän mielestä olen masentunut. Tämä on erilaista. Uskon, että pystyisin tekemään itseni onnelliseksi jos voisin harrastaa liikuntaa, tehdä työtä ja olla parisuhteessa kuten normaali ihminen. Perhetyötä emme saaneet kun oli jonoa. Ap

Oletko jutellut ihmisten kanssa, joilla on sama sairaus kuin sinulla? Vertaistuesta voisi olla hirveästi apua. Tekisi varmasti hyvää vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa. Et ole yksin.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijän mielestä olen masentunut. Tämä on erilaista. Uskon, että pystyisin tekemään itseni onnelliseksi jos voisin harrastaa liikuntaa, tehdä työtä ja olla parisuhteessa kuten normaali ihminen. Perhetyötä emme saaneet kun oli jonoa. Ap

Ilmoitat olevasi itsetuhoinen. Älä kaunistele sitä mitä on menossa. Lapsellesi hae apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minulla moraalinen velvollisuus elää vielä vuosikausia lapseni takia? Tuntuu useasti, että silläkin olisi parempi olla ilman minua. Tiedän, että rakastaa ja itsekin haluaisin olla täällä hänelle tukena. Olisin vaan halunnut olla ihan erilainen vanhempi kuin mihin pystyn. Ja olisin toivonut, että elämässä olisi jotain vielä minuakin varten. Ap

Myönnät ettet pysty olemaan hänen tukenaan ja haet hänelle tulea muualta. Omasta lapsestaan voi tehdän lasun ja se ei ole häpeä vaan ongelman myöntämistä.

Hän rakastaa sinua joten sinä elät koska et häntä halua satuttaa.

Miten niin "myönnän"? Olenko tehnyt jonkun rikoksen tai pahan teon joka pitää nyt myöntää? Lapsella on tukiperhe ja pystyn häntä henkisesti tukemaan, joskaan henkisetkään voimavarat eivät ole ennallaan. Normaalia perhe-elämää ei ole. Olisin toivonut että oltaisiin voitu yhdessä tehdä asioita, joita hän tekee nyt aina ilman minua ja itse olen kotona. Vammaispalveluja ei tosiaan olla saatu eikä perhetyötä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijän mielestä olen masentunut. Tämä on erilaista. Uskon, että pystyisin tekemään itseni onnelliseksi jos voisin harrastaa liikuntaa, tehdä työtä ja olla parisuhteessa kuten normaali ihminen. Perhetyötä emme saaneet kun oli jonoa. Ap

Ilmoitat olevasi itsetuhoinen. Älä kaunistele sitä mitä on menossa. Lapsellesi hae apua.

En ole sanonut, että aion lopettaa itseni. Ongelma on se, että elämä ei ole itselleni elämisen arvoista, mutta lapsi on jonka takia olisin velvollinen elämään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minulla moraalinen velvollisuus elää vielä vuosikausia lapseni takia? Tuntuu useasti, että silläkin olisi parempi olla ilman minua. Tiedän, että rakastaa ja itsekin haluaisin olla täällä hänelle tukena. Olisin vaan halunnut olla ihan erilainen vanhempi kuin mihin pystyn. Ja olisin toivonut, että elämässä olisi jotain vielä minuakin varten. Ap

Myönnät ettet pysty olemaan hänen tukenaan ja haet hänelle tulea muualta. Omasta lapsestaan voi tehdän lasun ja se ei ole häpeä vaan ongelman myöntämistä.

Hän rakastaa sinua joten sinä elät koska et häntä halua satuttaa.

Miten niin "myönnän"? Olenko tehnyt jonkun rikoksen tai pahan teon joka pitää nyt myöntää? Lapsella on tukiperhe ja pystyn häntä henkisesti tukemaan, joskaan henkisetkään voimavarat eivät ole ennallaan. Normaalia perhe-elämää ei ole. Olisin toivonut että oltaisiin voitu yhdessä tehdä asioita, joita hän tekee nyt aina ilman minua ja itse olen kotona. Vammaispalveluja ei tosiaan olla saatu eikä perhetyötä. Ap

Et ole tehnyt mitään. Anteeksi väärinkäsitys ettei lapsesi saa tukea muualta.

Sinun ei tarvitse siis rasittaa itseäsi huolella ettei sinun voimavarat riitä kun hänellä on muitakin ja voit keskittyä olemaan paras vanhempi hänelle, se jota hän rakastaa.

Eikö puoliso kanna vastuuta lapsesta, oletko yh.

Raskasta tuo on. Kipuihin varmaan saisi apua jos sitä saisi antaa Suomessa. Lääkekannabis?

Ja tosiaan olen hakenut apua. Olemme saaneet tukiperheen, mutta ei muuta. Perhetyöhön olisin ollut suostuva sekä keskusteluapuun, ei ole järjestynyt. Lapsi on aika iloinen ainakin päällepäin ja viettää aikaa mm. sukulaistenkin kanssa. Ap

Miksi teit lapsen yksinäsi ja missä on sen lapsen isä?

Vierailija kirjoitti:

Oletko jutellut ihmisten kanssa, joilla on sama sairaus kuin sinulla? Vertaistuesta voisi olla hirveästi apua. Tekisi varmasti hyvää vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa. Et ole yksin.

Olen jutellut. Yksi pärjää ihan ok, mutta on sinkku/perheetön ja hänen sairautensa on lievempi kuin minun. Internetin välityksellä tunnen useamman. Jotkut ovat aivan yhtä epätoivoisia kuin minä. Jotkut ovat vähän positiivisempia, olen pohdiskellut, että he ovat usein niitä jotka ovat jo vanhempia, naimisissa ja uskovat Jumalaan tms. että kaikella on tarkoituksensa. Itse en usko. Mutta vertaistuesta ei siis ole ollut kauheasti apua. Haluaisin ratkaista nämä ongelmat niin, että voisin elää hyvää elämää taas, mutta ei vaan ole mitään keinoja saada sitä tapahtumaan. Ap

Kasva aikuiseksi ja lopeta ininä. Pthui! Nykyajan ihmiset on heikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ennuste sulla on? Tarkoitan, että kuinka monta vuotta arviolta vielä menee ennenkuin olet täysin muiden ihmisten avun varassa? Ehtiikö lapsesi täysi-ikäiseksi ennen sitä?

Ehtii täysi-ikäiseksi kyllä -Ap

Olen miettinyt sitä, että lapsi varmasti tietää, että en ole onnellinen eikä tämä ole sellainen normaali elämänpolku. Mitenhän se sitten vaikuttaa? Toivookohan hänkin salaa, että pääsisin pois? Aavistaako, että elän pelkästä velvollisuudesta? Ap