Mitäs sitten kun lapset muuttaa kotoa pois?

Olimme jo muuttaneet omillemme, kun vanhemmilla nousi kriisi. Isä sitten soitteli minulle, itki oloaan. Siinä vaiheessa kun minä olin nuoruuden ongelmissa, vanhempien olisi pitänyt olla minua varten, mutta kykenivät ajattelemaan vain itseään.

Eli jos katsot koko kuvaa, on erittäin epäreilua syyttää lapsia vanhempien välisestä tilanteesta.

Ala kaikessa hiljaisuudessa miettimään asuntoasiaa, joudut ehkä tinkimään elintasosta, mutta et saa tuhlata ainutta elämääsi ihmisen kanssa joka ei arvosta sinua yhtään.

Se tunne, aluksi vaikka pieneen yksiöön. Vaikka sinulla olisi vain patja lattialla, oma pienikin tila voi olla uuden vapauden alku, kun kukaan ei vaadi eikä syytä. Miestä ei tarvi uuteen osoitteeseen päästää.

Mutta älä vastuuta lapsia omasta kasvusta tai kasvamattomuudesta, se on yksin sinun vastuullasi.

Pelottaa ajatus yksin jäämisestä. Ihana miesystävä minulla on, mutta yhdessä ei ASUTA ja nähdään vain noin kerran viikossa. Ystäviä ei ole. Elämä on työtä ja tyhjää lasten lähdettyä. Onneksi nuorin vasta 13v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on toinen kuherruskuukausi. Asuntoautolla saa vihdoin tehtyä pitkiäkin reissuja, ja kotona voi rakastella ja tötsytellä ihan vapaasti. Aikansa kutakin, nyt on meidän kahden vuoro.

Tötsyttelettekö kannabista, piereskelettekö vai mitä tuo tarkoitti?

Kumpaa ei voi tehdä lasten ollessa kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on toinen kuherruskuukausi. Asuntoautolla saa vihdoin tehtyä pitkiäkin reissuja, ja kotona voi rakastella ja tötsytellä ihan vapaasti. Aikansa kutakin, nyt on meidän kahden vuoro.

WT:n käsitys nautiskelusta: omatoimilobotomia

Jos niin haluat. Downshiftaillaan keskiluokasta, koska voidaan (FIRE, siinä lasta kasvatellessa ehti järjestellä asioita).

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi rakennatte lapsen huoneesta ns. salaisen puutarhan. Sitten parin kuukauden päästä voitte nauttia satoa Takaan että sen jälkeen huomaatte kaikenlaista kivaa ihan tavallisista asioista. Toisistanne nauttiminen saa ihan uusia ulottuvuuksia. Tämä vain ehdotuksena. Mun puolesta pistäkää vaikka lusikat jakoon jos ette muuta keksi.

Useimmat ihmiset kestävät toisiaan ihan selvinpäin. Rikostuomiot tuskin parantavat parisuhdetta.

Meillä vähän sama tilanne kuin ap:lla kahdella erolla. Lapset on meillä vielä about kymmenen ja ei edes riidellä. Aikaa ei vietetä yhdessä, mies ennemmin menee pihalle hommiin kun on mun kanssa. Just nyt pääsiäisenä mietin, että kun lapset lähtee, ei meille jää oikeastaan muuta kuin talo, suhdetta ei ole.

Olen sanonut tämä miehellekin, mut hänhän ei näe mitään ongelmaa. Tällaista se elämä kuulema on.

Vierailija kirjoitti:

Olimme jo muuttaneet omillemme, kun vanhemmilla nousi kriisi. Isä sitten soitteli minulle, itki oloaan. Siinä vaiheessa kun minä olin nuoruuden ongelmissa, vanhempien olisi pitänyt olla minua varten, mutta kykenivät ajattelemaan vain itseään.

Eli jos katsot koko kuvaa, on erittäin epäreilua syyttää lapsia vanhempien välisestä tilanteesta.

Ala kaikessa hiljaisuudessa miettimään asuntoasiaa, joudut ehkä tinkimään elintasosta, mutta et saa tuhlata ainutta elämääsi ihmisen kanssa joka ei arvosta sinua yhtään.

Se tunne, aluksi vaikka pieneen yksiöön. Vaikka sinulla olisi vain patja lattialla, oma pienikin tila voi olla uuden vapauden alku, kun kukaan ei vaadi eikä syytä. Miestä ei tarvi uuteen osoitteeseen päästää.

Mutta älä vastuuta lapsia omasta kasvusta tai kasvamattomuudesta, se on yksin sinun vastuullasi.

Peesi tähän. Lasten ei pidä olla minkään ikäisenä vanhempiensa parisuhdeterapeutteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi rakennatte lapsen huoneesta ns. salaisen puutarhan. Sitten parin kuukauden päästä voitte nauttia satoa Takaan että sen jälkeen huomaatte kaikenlaista kivaa ihan tavallisista asioista. Toisistanne nauttiminen saa ihan uusia ulottuvuuksia. Tämä vain ehdotuksena. Mun puolesta pistäkää vaikka lusikat jakoon jos ette muuta keksi.

Useimmat ihmiset kestävät toisiaan ihan selvinpäin. Rikostuomiot tuskin parantavat parisuhdetta.

Se mitä ehdotin ei ole kännäämistä. Kun ihan totta puhutaan niin sillä saa uusia näkökulmia asioihin. En väitä että se takaisi onnen ja autuuden. Suomessa on tosiaan omituinen laki, tuomita siitä mitä tekee itselle. Kotiviiniiä saat tehdä mutta vähemmän haitallisesta päihteestä tuomitaan. 

Odotan jo innolla! Pari vuotta vielä. Päästään taas reissaamaan kahdestaan js kouluaikojen ulkopuolella. Jää rahaa itsellekin enemmän ja vapautuu ylimääräinen huone, josta tehdään kirjasto. Nytkin harmittaa kun on liian vähän kahdenkeskistä aikaa, rakastan tuota vanhaa höpsöä vieläkin tajuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Nyt, kun olemme miehen kanssa kaksin ja lapset lentäneet pesästä, tuntuu tyhjältä, hiljaiselta ja pysähtyneeltä. Pitäisi keksiä jotain muuta täyttämään tämä tyhjiö, mutta en oikein kykene repäisemään itseäni irti tästä jymähtämisen tilasta. En halua lemmikkiä, en koiraa, enkä kissaa, koska minulla on allergioita. Ehkä jokin uusi harrastus olisi paikallaan? Ei vaan tunnu innostavan mikään ...

N59

Aloita ihan liikunnan lisäämisellä. Se saa aivot liikkeelle.

Jos pystyt, varaa joku kiva matka.

Pidätkö yhteyttä aikuisiin lapsiin? Heidänkin kanssaan voi välillä lähteä vaikka lenkille, lomalle tai kylpylähotelliin ihan eri tyylillä kuin pienten lasten tai nuorten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että tästä lähentyä enää voi, liikaa satutettu ja painolastia. Minut on vakuutettu siitä, että olen suuri(n) syy miehen erinäisiin ongelmiin ja enhän vaimoksikaan kelpaa, siivoojaksi, ruoanlaittajaksi yms kyllä. Äitiytenikin on osin kyseenalaistettu ja varmaan syystäkin, mutta annas olla jos miehen isyydestä mitään kohtaa arvostelee tai kritisoi. Kaikki, ihan kaikki, päätyy aika siihen kuinka puhutaan ja jauhetaan minusta ja minun "epäonnistumisista", virheistä jne.

Ap

Eikö tuo ole riittävän selkeä vihje, että ero on paras ratkaisu. Älä uhriudu tuon enempää, katkeruus ei ketään kaunista.

Juuri näin. Lapsesi tuskin kiittävät sinua tai edes vieraile mielellään kotona, jos sama meno jatkuu.

361

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama tilanne kuin ap:lla kahdella erolla. Lapset on meillä vielä about kymmenen ja ei edes riidellä. Aikaa ei vietetä yhdessä, mies ennemmin menee pihalle hommiin kun on mun kanssa. Just nyt pääsiäisenä mietin, että kun lapset lähtee, ei meille jää oikeastaan muuta kuin talo, suhdetta ei ole.

Olen sanonut tämä miehellekin, mut hänhän ei näe mitään ongelmaa. Tällaista se elämä kuulema on.

Ja jos päätät joskus erota, hän ihmettelee miksi. Teillähän oli kaikki ihan hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi rakennatte lapsen huoneesta ns. salaisen puutarhan. Sitten parin kuukauden päästä voitte nauttia satoa Takaan että sen jälkeen huomaatte kaikenlaista kivaa ihan tavallisista asioista. Toisistanne nauttiminen saa ihan uusia ulottuvuuksia. Tämä vain ehdotuksena. Mun puolesta pistäkää vaikka lusikat jakoon jos ette muuta keksi.

Useimmat ihmiset kestävät toisiaan ihan selvinpäin. Rikostuomiot tuskin parantavat parisuhdetta.

Se mitä ehdotin ei ole kännäämistä. Kun ihan totta puhutaan niin sillä saa uusia näkökulmia asioihin. En väitä että se takaisi onnen ja autuuden. Suomessa on tosiaan omituinen laki, tuomita siitä mitä tekee itselle. Kotiviiniiä saat tehdä mutta vähemmän haitallisesta päihteestä tuomitaan. 

Just.

Eiköhän tuo kukka-keskiluokka kuulu amerikkalaisiin tv-sarjoihin.

Kotiin laskeutui ihana rauha. Ovikello ei soi enää koko ajan ja voin kattaa pöytään ruoka-aikana vain kaksi lautasta. Meillä lasten kaverit pyydettiin aina ruokailemaan, jos sattuivat olemaan paikalla.

Kesällä tein myös usein simaa koko lapsilaumalle. Aikansa kutakin ja mukavaahan se oli, mutta nyt on kiva katsoa lasten omaa perhe-elämää.