Mitäs sitten kun lapset muuttaa kotoa pois?

Jaa, no ei muuta kuin lusikat jakoon ja Mummotunneliin humppaamaan.

Parisuhdeterapian paikka. Ei se ero ole ainoa ratkaisu. Jos löydätte toisenne uudestaan niin se lasten kotoa muutto antaa ihan uutta kahdenkeskistä aikaa.

Miksi rapistuvassa kodissa , heitä vanhat rumat verhot ,matot ja ylimääräiset huonekalut mäkeen ja osta raikkaat uudet. Lähde mieluisiin harastuksiin .Miksi möllöttäisit kotona.

Jos oot läski, liiku ja laihduta. Uusi kampaus ja ihan uusi pukeutumistyyli ,jos entinenei miellytä. Siinäpä se on.

Ajattele, että sun oma elämä on viimein alkamassa ja voit tehdä mitä haluat. Jos mies ei sovi kuvioihin niin eroa.

Meillä sama tilanne 1/3 saatu onnellisesti maailmalle oman elämän alkuun. 2/3 lukiossa vielä. Viihdymme kyllä miehen kanssa edelleen ihan kaksistaan.

Meillä taas on toinen kuherruskuukausi. Asuntoautolla saa vihdoin tehtyä pitkiäkin reissuja, ja kotona voi rakastella ja tötsytellä ihan vapaasti. Aikansa kutakin, nyt on meidän kahden vuoro.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on toinen kuherruskuukausi. Asuntoautolla saa vihdoin tehtyä pitkiäkin reissuja, ja kotona voi rakastella ja tötsytellä ihan vapaasti. Aikansa kutakin, nyt on meidän kahden vuoro.

420?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on toinen kuherruskuukausi. Asuntoautolla saa vihdoin tehtyä pitkiäkin reissuja, ja kotona voi rakastella ja tötsytellä ihan vapaasti. Aikansa kutakin, nyt on meidän kahden vuoro.

420?

Sattuu sitä kummempaakin.

Enpä usko, että tästä lähentyä enää voi, liikaa satutettu ja painolastia. Minut on vakuutettu siitä, että olen suuri(n) syy miehen erinäisiin ongelmiin ja enhän vaimoksikaan kelpaa, siivoojaksi, ruoanlaittajaksi yms kyllä. Äitiytenikin on osin kyseenalaistettu ja varmaan syystäkin, mutta annas olla jos miehen isyydestä mitään kohtaa arvostelee tai kritisoi. Kaikki, ihan kaikki, päätyy aika siihen kuinka puhutaan ja jauhetaan minusta ja minun "epäonnistumisista", virheistä jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on toinen kuherruskuukausi. Asuntoautolla saa vihdoin tehtyä pitkiäkin reissuja, ja kotona voi rakastella ja tötsytellä ihan vapaasti. Aikansa kutakin, nyt on meidän kahden vuoro.

WT:n käsitys nautiskelusta: omatoimilobotomia

Nyt, kun olemme miehen kanssa kaksin ja lapset lentäneet pesästä, tuntuu tyhjältä, hiljaiselta ja pysähtyneeltä. Pitäisi keksiä jotain muuta täyttämään tämä tyhjiö, mutta en oikein kykene repäisemään itseäni irti tästä jymähtämisen tilasta. En halua lemmikkiä, en koiraa, enkä kissaa, koska minulla on allergioita. Ehkä jokin uusi harrastus olisi paikallaan? Ei vaan tunnu innostavan mikään ...

N59

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että tästä lähentyä enää voi, liikaa satutettu ja painolastia. Minut on vakuutettu siitä, että olen suuri(n) syy miehen erinäisiin ongelmiin ja enhän vaimoksikaan kelpaa, siivoojaksi, ruoanlaittajaksi yms kyllä. Äitiytenikin on osin kyseenalaistettu ja varmaan syystäkin, mutta annas olla jos miehen isyydestä mitään kohtaa arvostelee tai kritisoi. Kaikki, ihan kaikki, päätyy aika siihen kuinka puhutaan ja jauhetaan minusta ja minun "epäonnistumisista", virheistä jne.

Ap

Eikö tuo ole riittävän selkeä vihje, että ero on paras ratkaisu. Älä uhriudu tuon enempää, katkeruus ei ketään kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas on toinen kuherruskuukausi. Asuntoautolla saa vihdoin tehtyä pitkiäkin reissuja, ja kotona voi rakastella ja tötsytellä ihan vapaasti. Aikansa kutakin, nyt on meidän kahden vuoro.

Tötsyttelettekö kannabista, piereskelettekö vai mitä tuo tarkoitti?

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että tästä lähentyä enää voi, liikaa satutettu ja painolastia. Minut on vakuutettu siitä, että olen suuri(n) syy miehen erinäisiin ongelmiin ja enhän vaimoksikaan kelpaa, siivoojaksi, ruoanlaittajaksi yms kyllä. Äitiytenikin on osin kyseenalaistettu ja varmaan syystäkin, mutta annas olla jos miehen isyydestä mitään kohtaa arvostelee tai kritisoi. Kaikki, ihan kaikki, päätyy aika siihen kuinka puhutaan ja jauhetaan minusta ja minun "epäonnistumisista", virheistä jne.

Ap

Teidän ongelmat taitavat olla ihan muualla kuin lasten poismuutossa.

Höh! Kun esikoinen muutti omilleen ja muuttoauton perävalot katosivat näköpiiristä, aloin heti remontoida esikoisen huonetta. Tyhjän huoneen remontoiminen kun on varsin helppoa ja nopeaa. Kun sain sen valmiiksi, innoissani siirsin kuopuksen tavarat tilapäisesti sinne ja remontoin kuopuksen huoneen samaan syssyyn. Kuopuksen tavarat takaisin omaan huoneeseen, esikoisen huoneesta makkari ja entisestä makkarista remontoin itselleni työhuoneen. Remontti-intoni laantui hetkeksi, mutta sen jälkeen meni taas vauhdilla olohuone, keittiö ja muutkin tilat. Lasten omilleen muuttohan on just paras hetki remontoida rapistumaan päässyttä kotia. 

Parisuhteeseen kannattaa hakea ammattiapua, jos ollaan päästy vieraantumaan toisistaan. Eikä se erokaan mikään kamala asia ole, jos ei toisen kanssa kykene enää asumaan. Voihan sitä vaikka vuokrata asunnon ja asua hetken aikaa erillään nähdäkseen, tuleeko toisen kanssa elämistä ikävä vai ei. Samalla tavalla sitä käy harrastuksissa, tapaa ystäviään ja muita läheisiään lasten omilleen muuton jälkeenkin kuin ennen sitä. Jos sulla ainoa harrastus on ollut lapset, niin kannattaa hankkia joku uusi harrastus. Joku sellainen, mitä et ehkä ole vain ehtinyt tai voinut harrastaa silloin, kun lapset olivat vielä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että tästä lähentyä enää voi, liikaa satutettu ja painolastia. Minut on vakuutettu siitä, että olen suuri(n) syy miehen erinäisiin ongelmiin ja enhän vaimoksikaan kelpaa, siivoojaksi, ruoanlaittajaksi yms kyllä. Äitiytenikin on osin kyseenalaistettu ja varmaan syystäkin, mutta annas olla jos miehen isyydestä mitään kohtaa arvostelee tai kritisoi. Kaikki, ihan kaikki, päätyy aika siihen kuinka puhutaan ja jauhetaan minusta ja minun "epäonnistumisista", virheistä jne.

Ap

Vika ei siis olekaan lasten lähdössä, vaan teidän suhteessanne?

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että tästä lähentyä enää voi, liikaa satutettu ja painolastia. Minut on vakuutettu siitä, että olen suuri(n) syy miehen erinäisiin ongelmiin ja enhän vaimoksikaan kelpaa, siivoojaksi, ruoanlaittajaksi yms kyllä. Äitiytenikin on osin kyseenalaistettu ja varmaan syystäkin, mutta annas olla jos miehen isyydestä mitään kohtaa arvostelee tai kritisoi. Kaikki, ihan kaikki, päätyy aika siihen kuinka puhutaan ja jauhetaan minusta ja minun "epäonnistumisista", virheistä jne.

Ap

Miksi annat hänen tehdä niin? Sisaren kädenojennus:

http://avioerohakemus.net

Jos hankalalta tuntuu, niin eroa. Minä en tiedä mitään parempaan, kuin tämä itsekseni eläminen. Olen leski, ollut jo kauan, enkä elä yksin, lapset perheineen on lähellä, mutta miehiä huolin vain seksiin, en muuhun. Ja nuorempia, ennikäisiäni ukkoja. Nuoremmat eivät jää nurkkiin happanemaan, nähdään vain mukavan illanvieton tiimoilta. Ikäiset ukot alkaa heti kysellä emännäksi. Ei tule kauppoja, ei.

Ihan ensiksi rakennatte lapsen huoneesta ns. salaisen puutarhan. Sitten parin kuukauden päästä voitte nauttia satoa Takaan että sen jälkeen huomaatte kaikenlaista kivaa ihan tavallisista asioista. Toisistanne nauttiminen saa ihan uusia ulottuvuuksia. Tämä vain ehdotuksena. Mun puolesta pistäkää vaikka lusikat jakoon jos ette muuta keksi.

Erosin 2,5 vuotta sitten. Olin kurjista kurjin, surkeista surkein, ihmisenä perseestä.

Nyt, jostain kumman syystä, aikuiset lapset rakastavat minua, tukeutuvat ja tukevat toisiaan ja minua, eivätkä halua tavata isäänsä.

He sanovat, että isä on itsekeskeinen, sietämättömän narsistinen alkoholisti.

Sitä olin uumoillut, mutta ajattelin olevani itse sekaisin. Varmaan olinkin, mutta eri syistä kuin luulin. Valtava syyllisuyyden taakka on kadonnut. Ja minulla vanhalla akalla on jopa rakastettu.