Lue keskustelun säännöt.
En halua koiraa, mutta sellainen nyt hankitaan. Opinko elämään sen kanssa?
21.04.2019 |
Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen olemme päättäneet hankkia koiran. Koira on mieheni ja lasten (12v ja 14 v) suuri haave. Miehellä on jonkin verran aiempaa kokemusta koirista. Minä en ole koiraa koskaan omistanut, mutta hoitanut kyllä jonkun verran koiria. Pidän koirista (tai en kaikista, utta useimmista kuitenkin). Lähtökohtaisesti koiran omistaminen ei kuitenkaan vastaa mihinkään tarpeeseeni. En oikein osaa perustella itselleni miksi hankkisin koiran. AInoa syy on siis muun perheen toive saada koira. ESim ilann muiden "painostusta" ei kävisi edes mielessä hankkia koiraa. Olen ilman muuta asennoitunut sitoutumaan koiraa. Tulen siis hoitamaan sitä niin kun muukin perhe. Esim aikaiset aamulenkit sopivat hyvin minulle, kun harrastan niitä ilman koiraakin. Koiraa ei siis missään niemssä hankita hetken mielijohteesta, puitteet on mietitty tarkkaan. Mutta miten on, voiko tästä vielä muuttua koiraihmiseksi? Onko muita hieman vastahakoisesti koiran hankkineita?
Kommentit (86)
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira herää joka ikinen aamu noin klo 5-5.30 ja haluaa ruokaa, ulos ja tietenkin seuraa. Toivottavasti miehesi on sitoutunut oikeasti koiraan, koska useimmat teinit nukkuvat tuohon aikaan.
Tuutko kertomaan tuon minunkin koiralleni? :D
Meinaan etta heraan itse klo 06.30, koira makaa tassa vaiheessa viela sangyssa eika inahdakaan kun nousen, vaan jaa miehen kanssa nukkumaan (on minun koira).
Laitan sille sitten ruuan valmiiksi siina seitseman jalkeen ja mies heratessaan klo 07.30 yleensa sitten herattaa koirankin, etta olis aamiaista.
Aamiaisen jalkeen koira menee sohvalle nukkumaan, kunnes mies on syonyt aamiaisen ja hakee remmin, etta jos vaikka lenkille.
Lenkin jalkeen koira menee...tadaa, sohvalle nukkumaan.
Tulen kotiin lounaalle klo 12.30, koira nukkuu sohvalla. Vahan saattaa hannanpaata heilauttaa, etta tsau, mamma tuli kotiin.
Kun sitten tulen toista kotiin 16.35 on se sentaan ikkunassa odottamassa ja saattaa jopa tulla ihan eteiseen asti vastaan. Menee toki sitten tervehtimisien jalkeen takaisin (sohvalle) nukkumaan. Ja pysyy siina kunnes on iltalenkin aika.
Lenkilta sitten kiipeaa sankyyn ja losahtaa mun kinttumutkaan yoksi.
Voin suositella rotua jos joku kiinnostui :D
Joku bulldoggi? Mutta kuulostaa masentuneelta.
Mutta veikkaan, että alouttajaata tulee pääosin koiran hoitaja. Siksiz koska hän kuulostaa kaikkein vastuullisimmalta ja siksi myös ottaa vastuun perheenjäsen-koirasta, jota muut pitävät leikkilemmikkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira herää joka ikinen aamu noin klo 5-5.30 ja haluaa ruokaa, ulos ja tietenkin seuraa. Toivottavasti miehesi on sitoutunut oikeasti koiraan, koska useimmat teinit nukkuvat tuohon aikaan.
Tuutko kertomaan tuon minunkin koiralleni? :D
Meinaan etta heraan itse klo 06.30, koira makaa tassa vaiheessa viela sangyssa eika inahdakaan kun nousen, vaan jaa miehen kanssa nukkumaan (on minun koira).
Laitan sille sitten ruuan valmiiksi siina seitseman jalkeen ja mies heratessaan klo 07.30 yleensa sitten herattaa koirankin, etta olis aamiaista.
Aamiaisen jalkeen koira menee sohvalle nukkumaan, kunnes mies on syonyt aamiaisen ja hakee remmin, etta jos vaikka lenkille.
Lenkin jalkeen koira menee...tadaa, sohvalle nukkumaan.
Tulen kotiin lounaalle klo 12.30, koira nukkuu sohvalla. Vahan saattaa hannanpaata heilauttaa, etta tsau, mamma tuli kotiin.
Kun sitten tulen toista kotiin 16.35 on se sentaan ikkunassa odottamassa ja saattaa jopa tulla ihan eteiseen asti vastaan. Menee toki sitten tervehtimisien jalkeen takaisin (sohvalle) nukkumaan. Ja pysyy siina kunnes on iltalenkin aika.
Lenkilta sitten kiipeaa sankyyn ja losahtaa mun kinttumutkaan yoksi.
Voin suositella rotua jos joku kiinnostui :D
Kiitos nauruista. Kerro koiran rotu:)
Ole hyva :D
Itseasiassa kyseessa on sekarotuinen, tosa inun ja boerboelin mix.
On jo seniorikoira (9-vuotias) mutta siis on koko ikansa ollut patalaiska. :D
Mulla on kaksi koiraa, jotka tulivat, kun olin jo parisuhteessa nykyisen mieheni kanssa. Koirat ovat aktiivisia ja harrastan niiden kanssa paljon. Mieheni lapsuudenkodissakin on aina ollut eläimiä, ja nimenomaan huvieläimiä - silti hän ei ole kovin eläinrakas ja jos saisi itse päättää, elisi varmasti lemmikeittä.
Mun koiria hän joskus rapsuttelee ja epäsäännöllisestä työstäni johtuen joutuu välillä niitä ulkoiluttamaan ja ruokkimaan. Hän hoitaa hyvin toivotut asiat, mutta ei hän siitä nauti. Ja häntä harmitti pentuajan tuhotut tavarat ja nykyään harmittaa karvat ja muut sotkut ihan eri lailla kuin minua. Ei ole oppinut noista kauheasti välittämään, vaikka on vuosia mennyt.
On tuo miinus, olisihan se kiva että miestä kiinnostaisi mun tärkein juttuni vähän enemmän. Mutta kun muuten menee hyvin ja hän kuitenkin sietää koirat ja auttaa pyyteettömästi tarvittaessa, niin kestän tämän. Mutta ei aina kyllä ole niin, että ajan kanssa tykästyy. Usein se toki menee niin.
Vanha ketju, joten aloittajalle tämä kommentti on hyödytön, mutta jos koiran ottaminen yhtään epäilyttää tai arveluttaa, niin ei kannata ottaa koiraa. Jos ennen koiran tuloa on epäilyksiä jaksaako ja tykkääkö, niin ei tule jaksamaan eikä tykkäämään. Sitten saa hampaat irvessä hoitaa koiraa ja miettiä, että tulipa pilattua vuosikymmen tai ylikin elämästään. Koiraan menee kaikki aika, raha ja energia. Jos on yhtään omia harrastuksia tai omia mielenkiinnon kohteita, niin ne saa laittaa hyllylle kunnes aika jättää koirasta.
Ei pidä paikkaansa että koirasta alkaa pitämään. Ja vielä muka riiviömpi niin vaan enemmän rakastuu.
Itse en ole rakastanut koiriani koskaan juurikaan.
Mitä riiviömpi sitä enemmän inhoan sitä.
Meillä on ukon koira josta en pidä edelleenkään ja se ei muutu mihinkään.
Älä laske sen varaan että alat pitää koirasta.
Voi olla ettet tykkääkkään siitä ollenkaan, mitäs sitten teette?
Kiitos nauruista. Kerro koiran rotu:)