Lue keskustelun säännöt.
En halua koiraa, mutta sellainen nyt hankitaan. Opinko elämään sen kanssa?
21.04.2019 |
Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen olemme päättäneet hankkia koiran. Koira on mieheni ja lasten (12v ja 14 v) suuri haave. Miehellä on jonkin verran aiempaa kokemusta koirista. Minä en ole koiraa koskaan omistanut, mutta hoitanut kyllä jonkun verran koiria. Pidän koirista (tai en kaikista, utta useimmista kuitenkin). Lähtökohtaisesti koiran omistaminen ei kuitenkaan vastaa mihinkään tarpeeseeni. En oikein osaa perustella itselleni miksi hankkisin koiran. AInoa syy on siis muun perheen toive saada koira. ESim ilann muiden "painostusta" ei kävisi edes mielessä hankkia koiraa. Olen ilman muuta asennoitunut sitoutumaan koiraa. Tulen siis hoitamaan sitä niin kun muukin perhe. Esim aikaiset aamulenkit sopivat hyvin minulle, kun harrastan niitä ilman koiraakin. Koiraa ei siis missään niemssä hankita hetken mielijohteesta, puitteet on mietitty tarkkaan. Mutta miten on, voiko tästä vielä muuttua koiraihmiseksi? Onko muita hieman vastahakoisesti koiran hankkineita?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira herää joka ikinen aamu noin klo 5-5.30 ja haluaa ruokaa, ulos ja tietenkin seuraa. Toivottavasti miehesi on sitoutunut oikeasti koiraan, koska useimmat teinit nukkuvat tuohon aikaan.
Ei aikuisen koiran takia tarvi viideltä herätä. Herranjumala.
Meillä 1 v. herää. Aikuistumista odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen välttämättä kiinny. Minä en missään vaiheessa tykännyt miehen meille hankkimasta koirasta. Siedin ja hoidin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirasta tulee aina se äitin juttu. Jos äiti kokee sen yhdessä ja pitkään harkitun lemmikin käytännössä hankalaksi, siitä tulee riidan aihe ja koira lähtee kiertoon. Ei lapset siihen sitoudu niin, etteikö se arjessa jäisi äidin vastuulle. Siksi olen aina sanonut perheille, jotka pohtivat otetaanko koira vai ei, että kysykää äidiltä. Ei riitä, että lapset sen haluaa. Tai mies.
Ja juuri näistä kiertoon joutuneista eli aikuisista kodinvaihtajakoirista kokemusta 25 vuotta.Juuri näin. Ja oikeastaan kaiken muunkin kanssa, muiden on helppo livetä vastuusta, äiti on se, joka viime kädessä hoitaa, halusi tai ei. 10-15 vuotta, kun koirasta on kyse.
Mutta haluaisin rohkaista, että ei se välttämättä mene näin. Meillä koira hankittiin 13-vuotiaalle, ja välillä on pitänyt oikein kysyä saisiko itsekin välillä ulkoiluttaa koiraa kun on hoitanut sen niin omatoimisesti. Lapsen lähdettyä opiskelemaan koira muutti mukana, eikä jäänyt meidän "vaivoiksi". Mietin varsinkin pitempien lomien jälkeen kun on koira ollut taas hetken talossa, että pitäisikö hankkia ihan omakin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira herää joka ikinen aamu noin klo 5-5.30 ja haluaa ruokaa, ulos ja tietenkin seuraa. Toivottavasti miehesi on sitoutunut oikeasti koiraan, koska useimmat teinit nukkuvat tuohon aikaan.
Miksi se koira muka juuri tuohon aikaan heräisi? Oma koirani nukkuu täysin tyytyväisenä niin pitkään kuin minäkin, eikä oikeastaan välitä milloin nukutaan ja herätään, kunhan viimeisen iltalenkin ja ekan aamulenkin välillä ei ole liian pitkää väliä.
Koira menee iltaisin nukkumaan klo 10, kuten me aikuisetkin, jotka menemme aamulla töihin klo 8. Toki viikonloppuisin emme mene koiran unirytmi pysyy tasaisen samana joskus nukkuu klo 6 saakka. Lenkityksen ja aamuruoan jälkeen nukkuu taas. Koiralla ikää 1 v.
Vierailija kirjoitti:
Koira herää joka ikinen aamu noin klo 5-5.30 ja haluaa ruokaa, ulos ja tietenkin seuraa. Toivottavasti miehesi on sitoutunut oikeasti koiraan, koska useimmat teinit nukkuvat tuohon aikaan.
:D
Meidän koira nukkuu sinne mihin mekin. Useimmiten noustaan 7-8 välillä mutta jos nukutaan 10-11 niin koirakin nukkuu tyytyväisenä. Harvassa on ne kerrat kun on pyymällä pyytänyt ulos, yleensä joku poikkeustilanne esim.ripuli.
Joskus kun nousen aamuvuoroon lähtiessä jo viideltä aamulla, koirakin nousee ja käy juomassa keittiössä tms.ja painelee takaisin pehkuihin. Tietää pääsevänsä ulos sitten kun mies herää 8 aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan kannata opettaa koiraa siihen, että se saa alkaa viideltä vaatia ruokaa ja lenkkiä. Ihan järjetöntä pyörittää taloutta koiran ehdoilla, tietysti eläin on hoidettava asianmukaisesti, mutta ihminen sanelee lenkki- ja ruokinta-ajat eikä koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira herää joka ikinen aamu noin klo 5-5.30 ja haluaa ruokaa, ulos ja tietenkin seuraa. Toivottavasti miehesi on sitoutunut oikeasti koiraan, koska useimmat teinit nukkuvat tuohon aikaan.
No ei kaikki. :-D Riippuu erittäin paljon rodusta ja yksilöstä. Mun koira herää tuohon aikaan, jos minäkin herään, mutta jos nukun kahteentoista, koirakin nukkuu kahteentoista. Myönnän että hyvä tuuri käynyt kun koira on niin aamu-uninen. :-D
Milloin viet illalla viimeksi ulos jos herää klo 12 päivällä?
No, jos herään noin myöhään niin todennäköisesti olen mennyt nukkumaankin aika myöhään, ja silloin olen käyttänyt koiran pissillä vielä viimeiseksi. Eli voi olla käynyt joskus keskiyöllä tai myöhemminkin. Mutta on se joskus ollut varmaan aikaisemminkin vikan kerran pihalla. Kuitenkin isohko aikuinen koira, niin ei sen rakko räjähdä ihan heti, toki se sitten herättäisi jos hätä tulisi, kuten herättää vikisemällä jos on ripuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira herää joka ikinen aamu noin klo 5-5.30 ja haluaa ruokaa, ulos ja tietenkin seuraa. Toivottavasti miehesi on sitoutunut oikeasti koiraan, koska useimmat teinit nukkuvat tuohon aikaan.
Miksi se koira muka juuri tuohon aikaan heräisi? Oma koirani nukkuu täysin tyytyväisenä niin pitkään kuin minäkin, eikä oikeastaan välitä milloin nukutaan ja herätään, kunhan viimeisen iltalenkin ja ekan aamulenkin välillä ei ole liian pitkää väliä.
Koira menee iltaisin nukkumaan klo 10, kuten me aikuisetkin, jotka menemme aamulla töihin klo 8. Toki viikonloppuisin emme mene koiran unirytmi pysyy tasaisen samana joskus nukkuu klo 6 saakka. Lenkityksen ja aamuruoan jälkeen nukkuu taas. Koiralla ikää 1 v.
Niin, teidän koiranne voi herätäkin viideltä, mutta miten se liittyy ap:n tulevaan koiraan? Ensimmäinen viestisi kuulosti siltä että väität että jokainen koira herää viideltä aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira herää joka ikinen aamu noin klo 5-5.30 ja haluaa ruokaa, ulos ja tietenkin seuraa. Toivottavasti miehesi on sitoutunut oikeasti koiraan, koska useimmat teinit nukkuvat tuohon aikaan.
Miksi se koira muka juuri tuohon aikaan heräisi? Oma koirani nukkuu täysin tyytyväisenä niin pitkään kuin minäkin, eikä oikeastaan välitä milloin nukutaan ja herätään, kunhan viimeisen iltalenkin ja ekan aamulenkin välillä ei ole liian pitkää väliä.
Koira menee iltaisin nukkumaan klo 10, kuten me aikuisetkin, jotka menemme aamulla töihin klo 8. Toki viikonloppuisin emme mene koiran unirytmi pysyy tasaisen samana joskus nukkuu klo 6 saakka. Lenkityksen ja aamuruoan jälkeen nukkuu taas. Koiralla ikää 1 v.
Luulen että ihan mihin koira on tottunut. Me teemme vuorotyötä joten kellontarkka rytmi ei onnistuisi koiran kanssa. Kunhan pissatusväli ei muodostu liian pitkäksi, koira tuntuu olevan aivan tyytyväinen. Voi päästä aamupissalle jo 6 tai vasta 11 aamulla. Luonnollisesti viimeinen iltapissatus tehdään myöhään yöllä, jos aikomus nukkua pitkään aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varaudu siihen, että hoidat yksin sen koiran kuitenkin. Teinit ei jaksa ja miehet on usein mitä on, hyvä jos jaksavat itsestään huolehtia. Miehen voi laittaa kiertoon, mutta koiraa oikein ei.
Nimim kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Hanki samalla lapsi. Jos siis et halua lasta.
No tämä oli älytön.
Ap kertoo, että aikoo huolehtia koirasta, hoitaa sitä ja lenkittää. Miettii vain, ettei välttämättä itse sitä niin kovin välttämättä haluaisi. En aisti minkäänlaista epätoivoa enkä koirainhoa kirjoituksesta. Ihailtavaa jopa, että miettii asioita huolella.
Eli koira päätyy varmasti hyvään ja rakastavaan kotiin, ja ap:kin voi siihen rakastua tulisesti, kunhan sisäistää ajatuksen ja aikaa kuluu. Ikävintä on tietenkin, jos ei kiinnykään ja koirahan tunnetusti vaistoaa kaiken heti. Näin en usko käyvän, kunhan rotu todellakin valitaan tarkkaan, käydään useasti tutustumassa pennun luonteeseen ennen luovutusta ja yleensäkin onnistutaan löytämään vastuullinen kasvattaja, joka tukee kaikessa.
Täällä on ihmeellisiä vertauksia, kissoista pihallaan kärsiville aletaan jankuttaa koiran räksytyksistä ja nyt koiran hankkijalle täysin asiasta poiketen vihjailla lapsista. Ennenkin on verrattu lapsia eläimiin. Tajutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei ollut ennestään koiraihmisiä, ennen kuin aloimme keskustella koiran hankkimisesta. Miehen puolelta keskustelu oli "joo sitten joskus", kunnes eräänä päivänä hän kohtasi kaverillaan (siellä oli koira hoidossa) erään rodun, johon ihastui. Kotiin tullessa hän selitti silmät loistaen miten nyt tietää minkä koiran haluaa. Tutkimme rotua vähän tarkemmin ja se sattui sopimaan meidän elämäntilanteeseemme ja elintapoihimme hyvin.
Nyt koira on noin 2v. Mies ja koira ovat lähes erottamattomia, ovat hitsautuneet yhteen. Mies jännitti itse aluksi samaa, että tuleeko hänestä muka koiraihmistä noin vain, mutta niin vaan ne tunteet ovat syntyneet koiran kanssa aikaa viettämällä ja siitä huolehtimalla.
Teidän tilanteessa uskon olevan tärkeää, että myös sinä löytäisit rodusta jotain tiettyä viehätysvoimaa tms. :) siksi sanonkin, että myös sinun mielipidettäsi tulevasta koirasta kannattaa kuunnella tarkoin.
Vierailija kirjoitti:
Aamulenkit on sitten sellaisia että koira pysähtyy haistelemaan joka kiveä ja kantoa ja sinä seisoskelet vieressä.
Näinkö teillä?
Itselläni monien vuosien kokemuksella useiden koulutettujen koirien kanssa ovat aamu- ja muutkin lenkit menneet rivakasti ja mukavasti nauttien. Lenkin jälkeen on sitten haisteltu ja "luettu sähköpostit" tien varsilta.
Mistä tahansa koirasta saa dominoivan ja omistajaansa ohjailevan tyrannin, jos antaa näin tapahtua. Naapurilla on todella "hölmö" ranskanbuldoggi, joka hyppii narussa tasajalkaa, ei suostu liikkumaan kuin namupaloilla, kiertää hihnan jalkojensa ympärille pyörien oman akselinsa kautta ympyrää. Lihavaa, ylisyötettyä junttia ei saa millään liikkeelle. Naisparka seisoo vieressä "Älä nyt noin, hei kuule, ei saa tuolla lailla"...
Toisella naapurilla kiinanpalatsikoira, ja sama juttu, melkein kassissa saa kantaa metsään kuseksimaan. Säälittää, sekin painaa varmaan puolet liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aamulenkit on sitten sellaisia että koira pysähtyy haistelemaan joka kiveä ja kantoa ja sinä seisoskelet vieressä.
Riippuu rodusta. Toiset rakastaa lenkkeilyä.
T. Länsigöötänmaanpystykorvan omistaja
Kyllästyttää nämä koiraprovot.. Joka päivä on milloin hoidossa koira, mutta kun en tykkää ja kaikissa sanoma on, että ei tykkää. Tidätkö, että silloin kun et tykkää niin silloin sinä muutat pois kotoa niin lapsesi ja miehesi saavat sen haluamansa koiran :)
Mulle tuli eka koira miehen pyynnöstä. Oli sellainen vanha kodinvaihtaja. Arvasin, että mies ei koiraa tule hoitamaan koskaan. Lopulta mies joutui ulkoruokintaan ja koira jäi. Sittemmin olen ottanut pari koiraa lisää, pentuina. Olen tosin hoitanut monenlaisia elukoita ja elämässäni oli koiran paikka. Yleensä koira joutuu kiertoon, jos perheen äiti ei sitä oikein halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulenkit on sitten sellaisia että koira pysähtyy haistelemaan joka kiveä ja kantoa ja sinä seisoskelet vieressä.
Näinkö teillä?
Itselläni monien vuosien kokemuksella useiden koulutettujen koirien kanssa ovat aamu- ja muutkin lenkit menneet rivakasti ja mukavasti nauttien. Lenkin jälkeen on sitten haisteltu ja "luettu sähköpostit" tien varsilta.
Mistä tahansa koirasta saa dominoivan ja omistajaansa ohjailevan tyrannin, jos antaa näin tapahtua. Naapurilla on todella "hölmö" ranskanbuldoggi, joka hyppii narussa tasajalkaa, ei suostu liikkumaan kuin namupaloilla, kiertää hihnan jalkojensa ympärille pyörien oman akselinsa kautta ympyrää. Lihavaa, ylisyötettyä junttia ei saa millään liikkeelle. Naisparka seisoo vieressä "Älä nyt noin, hei kuule, ei saa tuolla lailla"...
Toisella naapurilla kiinanpalatsikoira, ja sama juttu, melkein kassissa saa kantaa metsään kuseksimaan. Säälittää, sekin painaa varmaan puolet liikaa.
Se vaan, että nyt sinä pakotat koirasi kirjoittelemaan sellaisten kanssa, joiden jutut eivät sitä kiinnosta. Sen sijaan estät koiraasi kirjoittelemasta parhaan kaverinsa kanssa, jonka postit ovat luettavissa kesken lenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulenkit on sitten sellaisia että koira pysähtyy haistelemaan joka kiveä ja kantoa ja sinä seisoskelet vieressä.
Riippuu rodusta. Toiset rakastaa lenkkeilyä.
T. Länsigöötänmaanpystykorvan omistaja
Ja iästä. Voi mennä 2-4 vuotta ennen kuin koira osaa/tykkää lenkkeillä. Moni ei ymmärrä, että koira ei ole valmis vuoden ikäisenä vaan kehittyy koko ajan. Koira on mielestäni toimivuuden kannalta parhaimmillaan vasta 6-10-vuotiaana. Tätä vanhemmat alkaa usein olla jo auringon laskun puolella olevia eläkeläisiä vaikkakin hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Koirasta tulee aina se äitin juttu. Jos äiti kokee sen yhdessä ja pitkään harkitun lemmikin käytännössä hankalaksi, siitä tulee riidan aihe ja koira lähtee kiertoon. Ei lapset siihen sitoudu niin, etteikö se arjessa jäisi äidin vastuulle. Siksi olen aina sanonut perheille, jotka pohtivat otetaanko koira vai ei, että kysykää äidiltä. Ei riitä, että lapset sen haluaa. Tai mies.
Ja juuri näistä kiertoon joutuneista eli aikuisista kodinvaihtajakoirista kokemusta 25 vuotta.
Näin ei tule käymään. Mieheni on erittäin vastuullinen eikä tee asioita hetken mielijohteesta. Hän hoitaa koiran varmasti vimpan päälle, niin kuin kaikki muutkin asiat. Myös minä kannan osaltani vastuun - lenkintän, ruokin ym. En ole sanoutunut hankkeesta irti, vaikka koiran omistaminen ei varsinaisesti sytytäkään. AP
Miksi se koira muka juuri tuohon aikaan heräisi? Oma koirani nukkuu täysin tyytyväisenä niin pitkään kuin minäkin, eikä oikeastaan välitä milloin nukutaan ja herätään, kunhan viimeisen iltalenkin ja ekan aamulenkin välillä ei ole liian pitkää väliä.