Lue keskustelun säännöt.
En halua koiraa, mutta sellainen nyt hankitaan. Opinko elämään sen kanssa?
21.04.2019 |
Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen olemme päättäneet hankkia koiran. Koira on mieheni ja lasten (12v ja 14 v) suuri haave. Miehellä on jonkin verran aiempaa kokemusta koirista. Minä en ole koiraa koskaan omistanut, mutta hoitanut kyllä jonkun verran koiria. Pidän koirista (tai en kaikista, utta useimmista kuitenkin). Lähtökohtaisesti koiran omistaminen ei kuitenkaan vastaa mihinkään tarpeeseeni. En oikein osaa perustella itselleni miksi hankkisin koiran. AInoa syy on siis muun perheen toive saada koira. ESim ilann muiden "painostusta" ei kävisi edes mielessä hankkia koiraa. Olen ilman muuta asennoitunut sitoutumaan koiraa. Tulen siis hoitamaan sitä niin kun muukin perhe. Esim aikaiset aamulenkit sopivat hyvin minulle, kun harrastan niitä ilman koiraakin. Koiraa ei siis missään niemssä hankita hetken mielijohteesta, puitteet on mietitty tarkkaan. Mutta miten on, voiko tästä vielä muuttua koiraihmiseksi? Onko muita hieman vastahakoisesti koiran hankkineita?
Kommentit (86)
Koiraan rakastuu helposti. Oma äitini ei ollut koiraihmisiä, mutta myötyti koiran hankintaan. Hän selosti kaikille koiran tullessa taloon, että se ei sitten saa tulla ikinä olohuoneeseen, kun siellä on hienot valkoiset matot, ja koira ei voi mennä ikinä sängylle.. Ja koira syö myös kotiruuan jämiä, ei saa olla turhan nirso. Ja se on ulkohäkissä, kun mennään kyläilemään sukulaisilla jne., sitä ei ruveta autossa kuskaamaan, kun sitten on karvoja ja hiekkaa autossa.
Kuinkas kävikään: koira sulatti sydämen ja siellä se olohuoneen lattialla kuorsaa. Lisäksi se nukkuu usein sängyssä päiviunia joko äidin tai isän vieressä. Ruuaksi saa parhainta eläinkaupan nappulaa ja ostetaan lihaa ja rustoja ja kaikkia herkkuja sille. Juuri ikinä ei jätetä koiraa yksin kotiin (vanhemmat ovat eläkkeellä), vaan koira on autossa mukana ja reissaa kaikki kyläpaikat heidän kanssaan (kukaan tutuista ei onneksi ole allerginen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en ainakaan rakastunut koiraamme. Koska muusta perheestä ei ollut koiran hoitajaksi, etsin hyvän kodin (ystäväni, joka asuu maalla) ja luovuin koirasta. Enkä ole sen jälkeen suostunut ottamaan lemmikkiä. Kyllä, koirat, kissat, marsut, kanit... oikein suloisia. Erityisesti hyvin koulutetut koirat ovat ihania, ja oma koirammekin oli kyllä hyvin tottelevainen. Mutta en vain saa lemmikeistä sellaista tunnetta, toisin kuin vaikka lapsista, joiden eteen tekee tarvittaessa ihan mitä tahansa. Mutta jos perheen muut jäsenet ovat todella sitoutuneita koiran hoitoon ja muuhun koirasta tulevaan lisätyöhön, totut varmasti. Ja rodun valinta on todella tärkeää. Omalla kohdalla olen miettinyt, että ehkä meillä oli väärä rotu ja tietysti se, että loppupeleissä sen hoitavasta kaatui täysin minun vastuulle.
Tee siitä liittolaisesi.
Siinä muuten tyyppi, joka ei sitten kerro luottamuksella uskottuja asioita eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulenkit on sitten sellaisia että koira pysähtyy haistelemaan joka kiveä ja kantoa ja sinä seisoskelet vieressä.
Riippuu rodusta. Toiset rakastaa lenkkeilyä.
T. Länsigöötänmaanpystykorvan omistajaJa iästä. Voi mennä 2-4 vuotta ennen kuin koira osaa/tykkää lenkkeillä. Moni ei ymmärrä, että koira ei ole valmis vuoden ikäisenä vaan kehittyy koko ajan. Koira on mielestäni toimivuuden kannalta parhaimmillaan vasta 6-10-vuotiaana. Tätä vanhemmat alkaa usein olla jo auringon laskun puolella olevia eläkeläisiä vaikkakin hyvää seuraa.
Joo, omani on nyt sen 10 v. ja muutamat viime vuodet on ehdottomasti olleet parasta yhteistä aikaa. :) Nyt huomaa, että koirasta on pikku hiljaa tulossa vanhus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira herää joka ikinen aamu noin klo 5-5.30 ja haluaa ruokaa, ulos ja tietenkin seuraa. Toivottavasti miehesi on sitoutunut oikeasti koiraan, koska useimmat teinit nukkuvat tuohon aikaan.
Miksi se koira muka juuri tuohon aikaan heräisi? Oma koirani nukkuu täysin tyytyväisenä niin pitkään kuin minäkin, eikä oikeastaan välitä milloin nukutaan ja herätään, kunhan viimeisen iltalenkin ja ekan aamulenkin välillä ei ole liian pitkää väliä.
Koira menee iltaisin nukkumaan klo 10, kuten me aikuisetkin, jotka menemme aamulla töihin klo 8. Toki viikonloppuisin emme mene koiran unirytmi pysyy tasaisen samana joskus nukkuu klo 6 saakka. Lenkityksen ja aamuruoan jälkeen nukkuu taas. Koiralla ikää 1 v.
Niin, teidän koiranne voi herätäkin viideltä, mutta miten se liittyy ap:n tulevaan koiraan? Ensimmäinen viestisi kuulosti siltä että väität että jokainen koira herää viideltä aamulla.
Monet heräävät, tosin kyseessä työssäkäyvien koirat. Koirassa on ihan runsaasti huolehtimista. Erityisen helmeä on ripuli ja pitkäkarvainen koira. Juoksua ei ole vielä ollut, mielenkiinnolla odottelen niitä sotkuja. Koirasta on vaivaa ja aikataulutettua toimintaa vähintään yhtä paljon kuin lapsesta, ellei sitten opeta sitä tekemään tarpeensa sisällä... näitäkin omistajia on ja asunnot aivan hirveässä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira herää joka ikinen aamu noin klo 5-5.30 ja haluaa ruokaa, ulos ja tietenkin seuraa. Toivottavasti miehesi on sitoutunut oikeasti koiraan, koska useimmat teinit nukkuvat tuohon aikaan.
Miksi se koira muka juuri tuohon aikaan heräisi? Oma koirani nukkuu täysin tyytyväisenä niin pitkään kuin minäkin, eikä oikeastaan välitä milloin nukutaan ja herätään, kunhan viimeisen iltalenkin ja ekan aamulenkin välillä ei ole liian pitkää väliä.
Koira menee iltaisin nukkumaan klo 10, kuten me aikuisetkin, jotka menemme aamulla töihin klo 8. Toki viikonloppuisin emme mene koiran unirytmi pysyy tasaisen samana joskus nukkuu klo 6 saakka. Lenkityksen ja aamuruoan jälkeen nukkuu taas. Koiralla ikää 1 v.
Niin, teidän koiranne voi herätäkin viideltä, mutta miten se liittyy ap:n tulevaan koiraan? Ensimmäinen viestisi kuulosti siltä että väität että jokainen koira herää viideltä aamulla.
Monet heräävät, tosin kyseessä työssäkäyvien koirat. Koirassa on ihan runsaasti huolehtimista. Erityisen helmeä on ripuli ja pitkäkarvainen koira. Juoksua ei ole vielä ollut, mielenkiinnolla odottelen niitä sotkuja. Koirasta on vaivaa ja aikataulutettua toimintaa vähintään yhtä paljon kuin lapsesta, ellei sitten opeta sitä tekemään tarpeensa sisällä... näitäkin omistajia on ja asunnot aivan hirveässä kunnossa.
Totta kai koirassa on hirveästi huolehtimista ja paljon vaivaa, mutta kyllä lähes kaikki koirat ainakin pentuiän ohitettuaan pystyy nukkumaan siihen asti kuin omistajansakin (siis kunhan iltalenkki on tehty tarpeeksi myöhään ettei pissatusten välit veny liian pitkiksi koiralle), eikä tarvitse koiran takia normaalia aiemmin herätä (tai paitsi tietenkin sen verran aiemmin että ehtii sen lenkillä käyttää). Ja ap:n tilanteessa on kuitenkin neljä ihmistä jotka sitä koiraa voi lenkittää ja hoitaa, joten sekin helpottaa työtaakkaa.
Minulla on seitsemäs koira menossa, eli aina olen omistanut koiran. Muutama ollut samanaikaisestikin. En allekirjoita tuota, että koira herää puoli kuuden aikaan ja vaatii ulos. Meillä on jokainen koira nukkunut siihen asti, kun itse noustaan ylös. Yksi oli niin poikaystävääni (nykyiseen mieheeni) kiintynyt, että tämän krapulapäivänä nukkui miehen sängyn alla iltapäivään asti, ulos lähti vain käskemällä ja vielä ovelta meinasi pyörtää takaisin, kun mies ei noussutkaan ylös.
Koira alkaa herätellä isäntäväkeä siinä vaiheessa, kun huomaa näiden olevan jo heräilemässä. Kaikki meidän koirat on tulleet istumaan sängyn viereen ja odottelemaan. Aamuhetki on aina ollut riemullinen.
Eikä ne ole heti vaatimassa ulos, vaan odottavat aamupalan ajankin ihan rauhassa.
Jos otatte sen kahdeksanviikoisen pennun, se on vielä vauva ja vauvat vie sydämen. Koiranpentu on suloinen. Onnea uuteen koiraperheeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... Meillä on kissa ja koen sen lähinnä riesana. Hankittiin se, koska lapsuudenkodissani oli kissoja ja silloin pidin niistä ja kiinnyin niihin. Halusin myös lapselle kaverin, hän kun on ainoa lapsi.
En sitten kiintynytkään kissaan. En koe mitään halua rapsutella sitä tai pitää sitä lähellä. Edelliset kissat mm. nukkuivat sängyssäni ja pidin siitä. En tiedä olenko nyt aikuisena jotenkin tunnekylmempi vai mistä kiikastaa, mutta kissan riehuminen, raapiminen, yöllinen mekastus ja kiehnääminen lähinnä vain rasittavat. Minähän sen tietysti hoidan eli ruokin ja siivoan jätökset. Lapsi sitten rapsuttelee ja leikittää.
Lisäksi olen aikuisiällä allergisoitunut kissoille ja olin aivan tukossa ensimmäiset kuukaudet. Mitään allergiaa ei ollut lapsena/teininä. Tämäkin varmasti vaikuttaa suhtautumiseeni kissaan.
Kyllä sen kanssa pystyy elämään, enkä aio kissasta luopua kun se on kerran meille otettu. Mutta en nyt ihan allekirjoita tuota, että tottakai siihen kiintyy ja rakastuu..
Niin ja onneksi meillä on nimenomaan kissa eikä koiraa, joka vaatisi paljon enemmän huomiota ja työtä. Kissa nyt kuitenkin lähinnä vaan on.
Älä huoli rakastut koiraan kun opitte tuntemaan toisenne. Itsellä ensimmäinen koira ja vähän pelotti miten menee. Nyt vienyt sydämen ja tuntuisi tosi surulliselta jos koiraa ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulenkit on sitten sellaisia että koira pysähtyy haistelemaan joka kiveä ja kantoa ja sinä seisoskelet vieressä.
Näinkö teillä?
Itselläni monien vuosien kokemuksella useiden koulutettujen koirien kanssa ovat aamu- ja muutkin lenkit menneet rivakasti ja mukavasti nauttien. Lenkin jälkeen on sitten haisteltu ja "luettu sähköpostit" tien varsilta.
Mistä tahansa koirasta saa dominoivan ja omistajaansa ohjailevan tyrannin, jos antaa näin tapahtua. Naapurilla on todella "hölmö" ranskanbuldoggi, joka hyppii narussa tasajalkaa, ei suostu liikkumaan kuin namupaloilla, kiertää hihnan jalkojensa ympärille pyörien oman akselinsa kautta ympyrää. Lihavaa, ylisyötettyä junttia ei saa millään liikkeelle. Naisparka seisoo vieressä "Älä nyt noin, hei kuule, ei saa tuolla lailla"...
Toisella naapurilla kiinanpalatsikoira, ja sama juttu, melkein kassissa saa kantaa metsään kuseksimaan. Säälittää, sekin painaa varmaan puolet liikaa.
Se haistelu on olennainen osa koiran elämää. Se aktivoi ja rentouttaa. Uros ei myöskään tee tarpeitaan kunnolla, jos ei ole hajuja. Toi sun tapa toimia on jo lähellä eläinrääkkäystä. Koira ei siis pääse tarpeilleen ennen sun aamulenkkiä? Huh. Eikö saa kakata matkan varrella vaan riuhdot remmistä?
No, puolin ja toisin varmaankin? Eiköhän koira pääse haistelemaan "sitten kun sopii" ja myös tarpeilleen? Ei se nyt niinkään mene, että koira "vie" joka ulkoilutuksella ja siinä sitten löntystellään menemään? Ei sitä liikunnaksi kummallekaan osapuolelle voisi kyllä sanoa. Kuntoilua pitää olla myös, ja silloin mennään eikä meinata! :) Kun taas ei jakseta ja pissitellään jne., silloin sitten "löntystellään" :)
Meillä on myös koira, joka ei minulle oikein merkitse mitään. En inhoa enkä edes rasitu sen hoitamisesta, mutta en saa siitä oikein mitään irti. Vähän turhake minun näkökulmastani. Mutta lapselle ja mihelle se on erityisen tärkeä, joten kyllä se joutaa täällä meillä asumaan. En ole koskaan laspelleni maininnut, että en niin välitä koirasta. Miehelle siitä kerran mainitsin ja hän oli lähinnä tyrmistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aamulenkit on sitten sellaisia että koira pysähtyy haistelemaan joka kiveä ja kantoa ja sinä seisoskelet vieressä.
Lenkki on sellainen kuin koiran opetat. aamulenkki voi olla juoksulenkki.
Ei hyvä ratkaisu ilmastonmuutoksen estämisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulenkit on sitten sellaisia että koira pysähtyy haistelemaan joka kiveä ja kantoa ja sinä seisoskelet vieressä.
Näinkö teillä?
Itselläni monien vuosien kokemuksella useiden koulutettujen koirien kanssa ovat aamu- ja muutkin lenkit menneet rivakasti ja mukavasti nauttien. Lenkin jälkeen on sitten haisteltu ja "luettu sähköpostit" tien varsilta.
Mistä tahansa koirasta saa dominoivan ja omistajaansa ohjailevan tyrannin, jos antaa näin tapahtua. Naapurilla on todella "hölmö" ranskanbuldoggi, joka hyppii narussa tasajalkaa, ei suostu liikkumaan kuin namupaloilla, kiertää hihnan jalkojensa ympärille pyörien oman akselinsa kautta ympyrää. Lihavaa, ylisyötettyä junttia ei saa millään liikkeelle. Naisparka seisoo vieressä "Älä nyt noin, hei kuule, ei saa tuolla lailla"...
Toisella naapurilla kiinanpalatsikoira, ja sama juttu, melkein kassissa saa kantaa metsään kuseksimaan. Säälittää, sekin painaa varmaan puolet liikaa.
Se vaan, että nyt sinä pakotat koirasi kirjoittelemaan sellaisten kanssa, joiden jutut eivät sitä kiinnosta. Sen sijaan estät koiraasi kirjoittelemasta parhaan kaverinsa kanssa, jonka postit ovat luettavissa kesken lenkin.
Koirat rakastaa omaa laumaansa menee johtajan perässä ihan mihin vain. Mitäs olet omasi opettanut johtamaan? Itse asuin etelänmailla ja sain naapuruston koirat aamulenkkiseuraksi. Ne vain tuli aina mukanani. Tykkäsivät jolkottaa laumassa , minä etunenässä. Kohtelin niitä koirina, enkä hellalettuina.
En puhuisi posteista mitään, jos pitäisin koiran sisällä yksin koko työpäivän. Ja koirat haluaa johtajan laumaan.
Sisko aikoinaan otti meille kissan, vanhemmat olivat vastaan. Menikö nyt viikko kun oli mummun ja papan kulta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulenkit on sitten sellaisia että koira pysähtyy haistelemaan joka kiveä ja kantoa ja sinä seisoskelet vieressä.
Näinkö teillä?
Itselläni monien vuosien kokemuksella useiden koulutettujen koirien kanssa ovat aamu- ja muutkin lenkit menneet rivakasti ja mukavasti nauttien. Lenkin jälkeen on sitten haisteltu ja "luettu sähköpostit" tien varsilta.
Mistä tahansa koirasta saa dominoivan ja omistajaansa ohjailevan tyrannin, jos antaa näin tapahtua. Naapurilla on todella "hölmö" ranskanbuldoggi, joka hyppii narussa tasajalkaa, ei suostu liikkumaan kuin namupaloilla, kiertää hihnan jalkojensa ympärille pyörien oman akselinsa kautta ympyrää. Lihavaa, ylisyötettyä junttia ei saa millään liikkeelle. Naisparka seisoo vieressä "Älä nyt noin, hei kuule, ei saa tuolla lailla"...
Toisella naapurilla kiinanpalatsikoira, ja sama juttu, melkein kassissa saa kantaa metsään kuseksimaan. Säälittää, sekin painaa varmaan puolet liikaa.
Se vaan, että nyt sinä pakotat koirasi kirjoittelemaan sellaisten kanssa, joiden jutut eivät sitä kiinnosta. Sen sijaan estät koiraasi kirjoittelemasta parhaan kaverinsa kanssa, jonka postit ovat luettavissa kesken lenkin.
Menetkö sinä sitten täysin koiran ehdoilla, annat sen haistella ja mennä miten tahtoo kun ei kehtaa nykäistä hihnasta jatkamaan matkaa? Meillä ei ainakaan tulisi lenkeistä yhtään mitään, jos antaisin koirani haistella niin paljon kuin se haluaa, sillä tyylillä kilometrin matkaan menisi varmaan tunti. Se saa haistella jonkin aikaa lenkin alussa ja lopussa, ja kesken lenkinkin hetken jos tulee joku supekiinnostava kohta vastaan, mutta muuten kävellään. Lisäksi ihan lyhyet pissityslenkit mennään yleensä löntystelytyylillä ja saa melko vapaasti haistella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira herää joka ikinen aamu noin klo 5-5.30 ja haluaa ruokaa, ulos ja tietenkin seuraa. Toivottavasti miehesi on sitoutunut oikeasti koiraan, koska useimmat teinit nukkuvat tuohon aikaan.
Miksi se koira muka juuri tuohon aikaan heräisi? Oma koirani nukkuu täysin tyytyväisenä niin pitkään kuin minäkin, eikä oikeastaan välitä milloin nukutaan ja herätään, kunhan viimeisen iltalenkin ja ekan aamulenkin välillä ei ole liian pitkää väliä.
Koira menee iltaisin nukkumaan klo 10, kuten me aikuisetkin, jotka menemme aamulla töihin klo 8. Toki viikonloppuisin emme mene koiran unirytmi pysyy tasaisen samana joskus nukkuu klo 6 saakka. Lenkityksen ja aamuruoan jälkeen nukkuu taas. Koiralla ikää 1 v.
Niin, teidän koiranne voi herätäkin viideltä, mutta miten se liittyy ap:n tulevaan koiraan? Ensimmäinen viestisi kuulosti siltä että väität että jokainen koira herää viideltä aamulla.
Monet heräävät, tosin kyseessä työssäkäyvien koirat. Koirassa on ihan runsaasti huolehtimista. Erityisen helmeä on ripuli ja pitkäkarvainen koira. Juoksua ei ole vielä ollut, mielenkiinnolla odottelen niitä sotkuja. Koirasta on vaivaa ja aikataulutettua toimintaa vähintään yhtä paljon kuin lapsesta, ellei sitten opeta sitä tekemään tarpeensa sisällä... näitäkin omistajia on ja asunnot aivan hirveässä kunnossa.
Totta kai koirassa on hirveästi huolehtimista ja paljon vaivaa, mutta kyllä lähes kaikki koirat ainakin pentuiän ohitettuaan pystyy nukkumaan siihen asti kuin omistajansakin (siis kunhan iltalenkki on tehty tarpeeksi myöhään ettei pissatusten välit veny liian pitkiksi koiralle), eikä tarvitse koiran takia normaalia aiemmin herätä (tai paitsi tietenkin sen verran aiemmin että ehtii sen lenkillä käyttää). Ja ap:n tilanteessa on kuitenkin neljä ihmistä jotka sitä koiraa voi lenkittää ja hoitaa, joten sekin helpottaa työtaakkaa.
Tuttavaperheissä aamulenkin huolehtii aina perheen isä tai äiti. Ovat ap:n teinit hereillä aamulla niin paljon ennen koulun alkua, että koiran lenkitys, aamupala ja pyöräily kouluun onnistuu?
Vierailija kirjoitti:
Sisko aikoinaan otti meille kissan, vanhemmat olivat vastaan. Menikö nyt viikko kun oli mummun ja papan kulta
Kissasta on huomttavasti vähemmän vaivaa kuin koirasta.
Olen kuullut monien sanovan, että eivät pidä muista lapsista kuin omistaan. Minä pidän kovasti kaikista lapsista ja samoin pidän kaikista kissoista, mutta koirat on monipiippuisempi juttu. Niiden osalta voin sanoa, että en välttämättä pidä muista kun omastani. Koira on ehdottomasti perheenjäsen, melkein kuin yksi lapsista. Kuulostaa kliseeltä, mutta on todellakin aivan totta.
Se haistelu on olennainen osa koiran elämää. Se aktivoi ja rentouttaa. Uros ei myöskään tee tarpeitaan kunnolla, jos ei ole hajuja. Toi sun tapa toimia on jo lähellä eläinrääkkäystä. Koira ei siis pääse tarpeilleen ennen sun aamulenkkiä? Huh. Eikö saa kakata matkan varrella vaan riuhdot remmistä?