Taas se sama kuin jouluna: koko suku odottaa

Ryypätään ja hakataan vaimoja.

Meillä tuppaa olemaan samaa jokaisena pidempänä juhlapyhänä ja lomilla. Jostain syystä se vierailu"velvollisuus" ei ikinä koske tätä muuta sukua. Jaksettiin sitä aikamme kunnes päätettiin että vieraillaan vain silloin kun se meille oikeasti sopii, ei silloin kun jokin mystinen vuosikymmenten saatossa hioutunut etiketti sitä vaatii. Vielä ei yksikään joulu, juhannus ja pääsiäinen ole sukulaisilta jäänyt viettämättä siksi ettei me saavuttu paikalle. Toisaalta, juhlat on laitettu mekin ja sukua kutsuttu, eipä niitä vieraita ole juurikaan näkynyt, vaikka kaikki mahdollisuudet ja kunto kulkemiseen löytyisi.

Mä kutsuin suvun syömään pitkäperjantaina. Sen jälkeen möllötän loput vapaapäivät kotona.

Vierailija kirjoitti:

Mä kutsuin suvun syömään pitkäperjantaina. Sen jälkeen möllötän loput vapaapäivät kotona.

Toi on todella hyvä idea!

Asutteko samalla vai eri paikkakunnilla?

Meillä on joka päivälle kutsu jonnekin ja ihan kellon tarkkaan joihinkin paikkoihin, koska miehen suku haluaa tarkat kellonajat. Koko ajan on se vi tun kellon kyttääminen. Nuorin nukkuu päiväunet vaihtevasti, pitää varmaan herättää kesken unien että ehdittäisiin sukukokoontumiseen ja jos ei ehditä niin sanomista tulee.

Kello kaulassa saa olla jo tarpeeksi arkenakin. Tästä lähtien sanon että me tullaan illalla kunha ehditää, ilman kellon aikoja ja jos ei käy niin ei tulla.

Kotona ollaan, puoliso on kipeänä. Pari kyläilykutsua tuli, mutta jouduttiin kieltäytymään. Ei kehtaa itekään viedä näitä pöpöjä muille vaivoiksi.

Tuollaisesta pitää osata kieltäytyä.

Miehen vanhemmat kinuaa aina käymään. Sitten kun mennään, haukkuvat koko ajan meitä tai juoruavat ilkeitä selän takana muista. Niin että tietää että kun selkänsä kääntää, se selän takana parjaaminen jatkuu meistä.

Sitten ihmettelevät kun emme käy.

Mä ainakin haluun rauhoittuu ja pysähtyy, enkä koko ajan miettiä ja koko ajan että taas kohta pitää lähteä ja seurata kelloa.

Jos lähdettäisiin matkoille, kukaan ei odottaisi eikä velvoittaisi meitä mihinkään vierailulle! Kotona kun on, niin automaattista on se vierailukysely. Tulkaa kylään, tulkaa kylään.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisesta pitää osata kieltäytyä.

Juuri näin! Sukulaisten tulee oppia, että juhlapyhinä ei voi aina odottaa että kävisimme! Mä en muutenkaan ole mitenkään seuraa hakevaa tyyppiä ja väsyn jo parin tunnin vierailusta, menee yhdestä vierailupaikasta toipuessa loppupäivä.

Ei ravata sukulaisissa, eikä meidän suvussa ole ollut tapanakaan juhlia pääsiäistä yhdessä, kaikilla omat menot. Miehen siskon perhe asuu yli 5 tunnin ajomatkan päässä, siellä olisi ollut kiva mennä käymään kun pitkät vapaat mutta minulla kuulausi laskettuun aikaan niin ei viitsi enää.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisesta pitää osata kieltäytyä.

Näin sen pitäisi mennäkin.

-Kuulen jo erään sukulaisen valittavan äänen: "kun käyyvät niin harvoin eivätkä käyneet pääsiäisenä edes. Mikä on kun eivät käy. On se kumma kun toinen sukulaisperhe käy monta kertaa viikossa ja te ette käy juuri koskaan."

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka päivälle kutsu jonnekin ja ihan kellon tarkkaan joihinkin paikkoihin, koska miehen suku haluaa tarkat kellonajat. Koko ajan on se vi tun kellon kyttääminen. Nuorin nukkuu päiväunet vaihtevasti, pitää varmaan herättää kesken unien että ehdittäisiin sukukokoontumiseen ja jos ei ehditä niin sanomista tulee.

Kello kaulassa saa olla jo tarpeeksi arkenakin. Tästä lähtien sanon että me tullaan illalla kunha ehditää, ilman kellon aikoja ja jos ei käy niin ei tulla.

Mies voi ihan yksin kiertää näissä sukulaisissaan jos haluaa. Koko perheen ei ole mikään pakko osallistua. Kasvattakaa selkäranka ihmiset. Voit myös ystävällisesti kutsua suvun kahville sinä ja sinä päivänä klo reikä-reikä ja jolle ei kutsuttu aika sovi ei sitten mitään.

Töissä. Siitäkin saa kuulla "on se kumma kun kaikki pyhät töissä". Niin munkin mielestä mutta pomon mielestä normaalia.

Hyvät välit sukulaisiin, lähimpiin yli 200km ja vanhempiin yli 700km. Ei rampata misään, joskus pyydetää perheitä meille syömään.

Mä huomasin, että tuo sukulaisten 'tulkaa käymään' on lähinnä sellaista höpötystä. Aina piti olla tulossa käymään kun sinne päin oltiin kulkemassa tai vaikka ei oltukaan ja luultiin, että kaikki loukkaantuu jos ei mennä ja hirveetä stressiä ja sukulaisrallia tuli ajettua lomilla ja jouluna. 'Olis niin kiva lapsia nähdä' ja 'Kun niin harvoin nähdään'.

Sitten vaan huomattiin, että niinhän se on, että me olemme aina ne jotka ajavat ja vierailevat ja käyttävät puolet lomastaan vierailuihin. Se oli yksi kesäloma kun kaksi ensimmäistä viikkoa hoidettiin ensin jotain vierailuja ennekuin päästiin lomalle ja se ahdisti ihan sikana. Sitten mietittiin, että miksi helevetissä tehdään tätä. Jatkossa sanottiin pyytäjille, että tulkaapa ensi kerralla meille, nyt olemme käyneet monta kertaa teillä ja sama matka on meiltä teille kuin teiltä meille. Loppu muuten se ralli. Eipä näkynyt sukulaisia meillä kyläilemässä.

En muutenkaan ymmärrä miksi juuri jouluina ja pääsiäisinä ym tulee kauhea tarve nähdä, vuodessa on muitakin päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka päivälle kutsu jonnekin ja ihan kellon tarkkaan joihinkin paikkoihin, koska miehen suku haluaa tarkat kellonajat. Koko ajan on se vi tun kellon kyttääminen. Nuorin nukkuu päiväunet vaihtevasti, pitää varmaan herättää kesken unien että ehdittäisiin sukukokoontumiseen ja jos ei ehditä niin sanomista tulee.

Kello kaulassa saa olla jo tarpeeksi arkenakin. Tästä lähtien sanon että me tullaan illalla kunha ehditää, ilman kellon aikoja ja jos ei käy niin ei tulla.

Mies voi ihan yksin kiertää näissä sukulaisissaan jos haluaa. Koko perheen ei ole mikään pakko osallistua. Kasvattakaa selkäranka ihmiset. Voit myös ystävällisesti kutsua suvun kahville sinä ja sinä päivänä klo reikä-reikä ja jolle ei kutsuttu aika sovi ei sitten mitään.

Niin minunkin mielestäni mies voisi yksin sukulaisensa kiertää. Tällöin alkaa se uusi valitus: "kun ei se vaimo koskaan tule mukaan. Kun me mummot keskenämme näistä juttelemme, niin kyllä muiden luona käy koko perhe.... On varattu sinullekin sitä rahkapiirakkaa (jota en edes syö!)"

Kun kutsuu suvun, alkaa se pölyjen tarkistus...

vit tu

Miksi te ette sano niille sukulaisille, että haluatte tehdä omia juttuja? Ihme rutinaa aikuisilta ihmisiltä. Tuskin kukaan siitä niin kovin verisesti loukkaantuu, vaikka ette menisikään kylään. Te vain kuvittelette että ne kaipaa eniten juuri teitä ja pettyy pahan kerran jos ette mene. 

Asutaan suvun kanssa eri paikkakunnalla. Muut on pääosin jääneet sinne kotikylälle, minä ainoana hupakkona karkasin kauemmas miehen perässä. Jostain syystä muu suku ajattelee että meille olisi aina helpompi lähteä sinne kuin heille olisi tulla meille, vaikka tasan samat esteet ja mahdollisuudet reissaamiseen löytyy puolin ja toisin. Miltei 30 vuoteen mahtuu lukematon määrä vierailuja takaisin kotikonnuille, meillä on käyty suvun puolelta tasan viisi kertaa.

Olen tätä epäsuhtaa usein miettinyt, ja tullut siihen tulokseen, että siellä kotopuolessa ei ehkä osata mieltää että ihan yhtä pitkä ja vaivalloinen matka meiltä on sinne kuin sieltä on meille. Eikä ehkä ihan tajuta sitäkään, että matkantekoa vaikeuttavat lemmikit on heidän helpompi jättää tuttujen ja luotettujen sukulaisten hoiviin, kuin on meidän kenkäistä uppo-oudoille maksua vastaan hoivattavaksi äärimmäisen ihmisarat elukkamme.