Lue keskustelun säännöt.
Taas se sama kuin jouluna: koko suku odottaa
21.04.2019 |
että ravataan joka paikassa kyläilemaan. Jos jossain ei käydä, niin alkaa se kysely voi voi miksi ei tulla "kun onhan nyt niin pitkät pyhätkin" ja suututaan jos jossain ei käydä. Me ei mennä minnekään, me loikaillaan kotona, saunotaan, ulkoillaan, ilman kello-aikatauluja ja rauhoitutaan. Miten muilla menee pääsiäinen? Ravaatteko sukulaisissa? Vai onko mukava käydä sukulaisten luona?
Kommentit (61)
En käynyt. Nyt kävisin vaan ovat mullan alla. Älkää tehkö samaa virhettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi eri juttu jos lapsemme (edes) oikein innolla haluaisivat lähteä serkkujensa luo, mutta eivätpä näytä kovin innokkaita olevan lähtemään. Olen monesti itse jopa ehdottanut että lähdetäänkö sukuloimaan, niin ei. Silti koko ajan tulee niitä kkyläilykutsuja. Joskus lähdetään koska ovathan he "sukulaisia". Jos eivät olisi sukulaisia, ei takuulla vierailtaisi joissakin paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä että se pahin on aina se miehen puoleinen suku.
Johtuuko miehen puoleisen suvun kamaluus siitä että mies ei ikinä uskalla sanoa vastaan ja selkärangattomana vain toteaa että "joo, joo" kun sukulaiset kyselevät kylään? Naisilla tuntuu olevan paljon matalampi kynnys kieltäytyä.
Ihme tossuja teidän miehet. Ei meillä ainakaan mies tee yksin päätöksiä sen suhteen missä lomat vietetään. Mutta kai se nainenkin voi kohteliaasti kieltäytyä niistä miehen suvun kyläkutsuista jos ei kiinnosta, eikä vätistä vauvapalstalla? Miehen on varmaan kuitenkin pakko osallistua vaimon sukujuhliin, eikö?
Vierailija kirjoitti:
En käynyt. Nyt kävisin vaan ovat mullan alla. Älkää tehkö samaa virhettä!
No voih. :`( Ikävää, harmi.
Minut on yritetty aivopestä tuolla, ja aina sukulaiset vetovat just tuohon että sitten kun kuolevat niin ei ole kyläilyjä. Mutta silti en jaksa kaikkia juhlapyhiä kyläillä. Uuvun itse tohon ravaamiseen ja mullan alta löytyisin itte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä että se pahin on aina se miehen puoleinen suku.
Johtuuko miehen puoleisen suvun kamaluus siitä että mies ei ikinä uskalla sanoa vastaan ja selkärangattomana vain toteaa että "joo, joo" kun sukulaiset kyselevät kylään? Naisilla tuntuu olevan paljon matalampi kynnys kieltäytyä.
Ihme tossuja teidän miehet. Ei meillä ainakaan mies tee yksin päätöksiä sen suhteen missä lomat vietetään. Mutta kai se nainenkin voi kohteliaasti kieltäytyä niistä miehen suvun kyläkutsuista jos ei kiinnosta, eikä vätistä vauvapalstalla? Miehen on varmaan kuitenkin pakko osallistua vaimon sukujuhliin, eikö?
Mun miehen EI OLE PAKKO osallistua mun puolen suvun sukujuhliin. Joskus lähtee mukaan, joskus ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me sanotaan että me ollaan lähdössä matkoille, vaikka oltaisiinkin kotona. Kukaan ei häiritse.
Meillä on vakiintuneet pyhienviettotavat sukulaisten kanssa. Joulu vietetään molempien vanhempien kanssa meillä, pääsiaisenä tulee miehen sisarukset perheineen meille ja juhannus ollaan minun perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuppaa olemaan samaa jokaisena pidempänä juhlapyhänä ja lomilla. Jostain syystä se vierailu"velvollisuus" ei ikinä koske tätä muuta sukua. Jaksettiin sitä aikamme kunnes päätettiin että vieraillaan vain silloin kun se meille oikeasti sopii, ei silloin kun jokin mystinen vuosikymmenten saatossa hioutunut etiketti sitä vaatii. Vielä ei yksikään joulu, juhannus ja pääsiäinen ole sukulaisilta jäänyt viettämättä siksi ettei me saavuttu paikalle. Toisaalta, juhlat on laitettu mekin ja sukua kutsuttu, eipä niitä vieraita ole juurikaan näkynyt, vaikka kaikki mahdollisuudet ja kunto kulkemiseen löytyisi.
Bingo, se on tasan näin.
Kuka laittaa paremmaksi. Me ei kutsuttu ketään kylään jouluna, niin meillä sitten ravasi koko suku itse itsensä kylään kutsuen. Laitetaan seuraavan kerran säppi oveen ja lappu luukulle, ollaan matkoilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamme täytimme odotukset ja ravasimme juhlapyhinä kummillakin isovanhemmilla. Sitten kun miehen veli sai perheen jaa alkoi käymään ulkomailta Suomessa jouluisin, alkoi käymään niin että me ei mahduttukaan enää joukkoon, kun miehen veljen perhe, miehen siskon perhe ja miehen vanhemmat kokoontuivat. Koska reissaaminen oli muutenkin rasittavaa, oli helppo päättää olla oman porukan kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käynyt. Nyt kävisin vaan ovat mullan alla. Älkää tehkö samaa virhettä!
No voih. :`( Ikävää, harmi.
Minut on yritetty aivopestä tuolla, ja aina sukulaiset vetovat just tuohon että sitten kun kuolevat niin ei ole kyläilyjä. Mutta silti en jaksa kaikkia juhlapyhiä kyläillä. Uuvun itse tohon ravaamiseen ja mullan alta löytyisin itte.
Samaa mieltä. Jos niitä kyläilyjä ei ole sukulaisten eläessä jaksanut, niin miksi niitä kaipaisi heidän kuolemansa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisesta pitää osata kieltäytyä.
Niinpä! Ihmettelen näitä lukiessani, että on ihmisillä kummalliset välit sukuunsa. Kun vanhempamme vielä elivät, sovimme vierailut yhteistuumin, oli ihanaa, kun lapset oli pieniä, mennä äitini passattavaksi. Oli ruoat valmiina, mukavaa yhdessäoloa. Sama appivanhempien luona. Nyt istun ja dottelen, tyttäreni perheineen tulee hakemaan, menemme poikani perheen luokse. Siellä on meidän ihanat pikkulikat, josta nuorempi on vasta neljä kuukautta. Odottelen malttamattomana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käynyt. Nyt kävisin vaan ovat mullan alla. Älkää tehkö samaa virhettä!
No voih. :`( Ikävää, harmi.
Minut on yritetty aivopestä tuolla, ja aina sukulaiset vetovat just tuohon että sitten kun kuolevat niin ei ole kyläilyjä. Mutta silti en jaksa kaikkia juhlapyhiä kyläillä. Uuvun itse tohon ravaamiseen ja mullan alta löytyisin itte.
Samaa mieltä. Jos niitä kyläilyjä ei ole sukulaisten eläessä jaksanut, niin miksi niitä kaipaisi heidän kuolemansa jälkeen.
Kaipaakohan sinua kukaan, nyt tai kuolemasi jälkeen. Tuskin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käynyt. Nyt kävisin vaan ovat mullan alla. Älkää tehkö samaa virhettä!
No voih. :`( Ikävää, harmi.
Minut on yritetty aivopestä tuolla, ja aina sukulaiset vetovat just tuohon että sitten kun kuolevat niin ei ole kyläilyjä. Mutta silti en jaksa kaikkia juhlapyhiä kyläillä. Uuvun itse tohon ravaamiseen ja mullan alta löytyisin itte.
Samaa mieltä. Jos niitä kyläilyjä ei ole sukulaisten eläessä jaksanut, niin miksi niitä kaipaisi heidän kuolemansa jälkeen.
Kaipaakohan sinua kukaan, nyt tai kuolemasi jälkeen. Tuskin!
Jospa kaikki elisivät niin että omatunto on puhdas. Minäkään en jaksaisi joka pyhä ravata sukulaisilla ja siinä ei ole mitään väärää. Ei tarvi ravata, oma jaksaminen kärsien, siksi että sukulaiset kuolevat joskus. Kaikki me kuollaan.
Itselleni Pääsiäiset, joulut, juhannukset ym. ovat ihan tavallisia päiviä. En juhli niitä, en syö niihin liittyviä ruokia, enkä koristele kotiani niihin liittyvillä romuilla ja krääsällä. Ei kiinnosta.
Äiti soittaa ja pyytää kyllä kylään, niinkuin tänäkin pääsiäisenä. Koen, että on "pakko" mennä, koska en halua loukata vanhempiani. Täällä sitä nyt istutaan vanhempieni luona tylsistyneenä. Sitten kun vanhemmistani aika jättää, 100% varmuudella en vietä näitä pääsiäisiä ym. millään siihen liittyvällä tavalla.
En vaan tajua miksi ylipäätänsä pitää juhlia näitä "pakkojuhlia". Siksi kun kaikki muutkin juhlii? Juhannuksena kyllä aion pitää lomaa ja matkustan ulkomaille, kun en jaksa sitä ryyppäysjuhlaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun suku tulee meille, on sekin aikamoinen rasite. Vaikka vieraat toisivat miten nyyttäriperiaatteella tarjoiluruokaa, joutuu kotia siistimään, valmistelemaan kyläilyä varten. Normisti löhöilypäivinä pedit on pettaamatta, tiskejä lojuu tasoilla, lasten leluja pitkin lattioita. Vieraille pitää hössöttää mukeja ja lautasia, tulee tiskiä ja meillä mies ei muutenkaa selvitä tiskikasoja.
Viimeksikin ennen sukulaisten kyläilyä imuroin kodin ennen heidän tuloa ja vi ttu mikä sotku sen jälkeen, piti imuroida uudestaan. Osa sukulaislapsilla ei ole mitään käytöstapoja, yksi kiikkuu tuolilla, leluja viskotaan päin peiliä, revitään lempipehmoa mun lapsen kädestä, halutaan aukoo kaappeja.... Mä kun niihin puutun, niin mä olen tiukkis. Ei meidänkään lapset noin saa käyttäytyä.
Tämä onkin varmaan ainoa asia, minkä vuoksi mun mielestä kaksikerroksinen asunto on oikein hyvä. Ei tarvitse siivota yläkertaa kyläilijöitä varten ja sinne voi jopa roudata alakerrasta ylimääräiset tavarat. Keittiö mulla on aina kaaoksessa, kun olen laittanut suvulle päivällisen. Ei kukaan odotakaan, että kokkailujen lisäksi pitäisin vielä keittiönkin samaan aikaan tiptop-kunnossa. Sen verran pieni keittiö, ettei kukaan sukulaisisitakaan onnistuisi siinä. Kuitenkin porukassa on useampia ruokarajoitteita eli kaikille ei voi tarjota samaa ruokaa. Tai voisi, mutta en halua tehdä, koska kaikkien ruokavalioiden yhdistäminen nipistäisi sallittujen raaka-aineiden valikoiman niin pieneksi, että on helpompaa tehdä useampi erilainen ruoka.
Mulla on onneksi "vieraat" niin tuttuja eli siis lähisukulaisia, että mun ei tarvitse hössöttää yhtään mitään. Varsinkin tyttäreni, miniäni ja poikani aina kysyvät, miten voivat olla avuksi. Pöydän kattaminen ja astioiden kerääminen siitä pois hoituu aina omien lasteni taholta, tästä ei tarvitse edes erikseen sanoa. Tietävät, mistä mikäkin astia ja ruokailuväline löytyy, koska onhan tämä kuitenkin heidän lapsuudenkotinsa.
Lähisuvussani on tällä hetkellä vain kaksi pikkuihmistä ja heillä vanhemmat, jotka pitävät huolen siitä, etteivät lapsensa lähde yläkertaan tai koske tavaroihin, joihin ei saa koskea. Leluja mulla ei juurikaan ole, kun omia lapsenlapsiakaan ei vielä ole. Mulla on kuitenkin lasten käsiin sopivia vanhoja esineitä, jollaisia ei varmaan kenelläkään lapsiperheellä ole omissa kodeissaan niiden sisustuksellisen mauttomuuden vuoksi, ja nämä esineet viehättävät kerta toisensa jälkeen suvun pikkuväkeä. Meinasin pistää ne jo pois, mutta kun olen huomannut, miten kiinnostavia ne ovat näiden lasten mielestä ja edelleenkin viihtyvät oikein hyvin esineiden parissa, olen antanut niiden olla. Voi olla, että ihmiset katsovat lastensa perään paremmin sellaisissa kodeissa, joissa ei asu lapsia. Kun siis tietävät, ettei toisen koti mitä ilmeisimmin ole erityisen lapsiturvallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä että se pahin on aina se miehen puoleinen suku.
Johtuuko miehen puoleisen suvun kamaluus siitä että mies ei ikinä uskalla sanoa vastaan ja selkärangattomana vain toteaa että "joo, joo" kun sukulaiset kyselevät kylään? Naisilla tuntuu olevan paljon matalampi kynnys kieltäytyä.
Kyllä johtuu (ainakin osittain). Ja miehen vaimon kamaluus siitä, kun se nainen alkaa ottamaan kurin, ohjat käsiin ja tarvittavaessa jämäkän otteet, tekee rajat, sanoo asioista, kun miehestä ei ole minkään sanojaksi.
Miksi hemmetistä te menette niitten vässyköitten kanssa naimisiin ja monta lasta teette, vaikka tolloksi osoittautuu koko ukko. Minä valitin miehen puolisokseen, eipä ole ongelmia ollut, kaksi lastakin saatiin aikaiseksi.
Siinä valintaa tehdessäni huomioinmyls miehen suvun, että onko fiksua sakkia vai typeriä.
Kun löytyi fiksu, ihana ja komea mies, jolla sukukin on fiksua, niin hänetpä sitten kelpuutin lastemme isäksi.
Näin helppoa se on kun osaa ja viitsii vähän miettiä asiaa.
Me olemme omalla porukalla kotona hyvällä omallatunnolla eikä vierailla missään eikä kukaan tule meille.
Kokataan hyvää ruokaa, tehdään pihahommia, saunotaan, katsotaan telkkaria ja nukutaan aamulla pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä että se pahin on aina se miehen puoleinen suku.
Johtuuko miehen puoleisen suvun kamaluus siitä että mies ei ikinä uskalla sanoa vastaan ja selkärangattomana vain toteaa että "joo, joo" kun sukulaiset kyselevät kylään? Naisilla tuntuu olevan paljon matalampi kynnys kieltäytyä.
Kyllä johtuu (ainakin osittain). Ja miehen vaimon kamaluus siitä, kun se nainen alkaa ottamaan kurin, ohjat käsiin ja tarvittavaessa jämäkän otteet, tekee rajat, sanoo asioista, kun miehestä ei ole minkään sanojaksi.
Miksi hemmetistä te menette niitten vässyköitten kanssa naimisiin ja monta lasta teette, vaikka tolloksi osoittautuu koko ukko. Minä valitin miehen puolisokseen, eipä ole ongelmia ollut, kaksi lastakin saatiin aikaiseksi.
Siinä valintaa tehdessäni huomioinmyls miehen suvun, että onko fiksua sakkia vai typeriä.
Kun löytyi fiksu, ihana ja komea mies, jolla sukukin on fiksua, niin hänetpä sitten kelpuutin lastemme isäksi.
Näin helppoa se on kun osaa ja viitsii vähän miettiä asiaa.
Nämä vässykkäpiirteet tulevat usein esille vasta silloin kun tulee lapsia, kun heistä tulee isä!
Kyllä johtuu (ainakin osittain). Ja miehen vaimon kamaluus siitä, kun se nainen alkaa ottamaan kurin, ohjat käsiin ja tarvittavaessa jämäkän otteet, tekee rajat, sanoo asioista, kun miehestä ei ole minkään sanojaksi.