Taas se sama kuin jouluna: koko suku odottaa

Mä tulin vanhemmilleni pyhiksi. Tykkään käydä täällä ja yleensä käynkin kaikkina pyhinä. Asun yksin ja olen ennemmin pyhät täällä kuin ihan yksin. Äiti haki mut eilen töistä tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka päivälle kutsu jonnekin ja ihan kellon tarkkaan joihinkin paikkoihin, koska miehen suku haluaa tarkat kellonajat. Koko ajan on se vi tun kellon kyttääminen. Nuorin nukkuu päiväunet vaihtevasti, pitää varmaan herättää kesken unien että ehdittäisiin sukukokoontumiseen ja jos ei ehditä niin sanomista tulee.

Kello kaulassa saa olla jo tarpeeksi arkenakin. Tästä lähtien sanon että me tullaan illalla kunha ehditää, ilman kellon aikoja ja jos ei käy niin ei tulla.

Mies voi ihan yksin kiertää näissä sukulaisissaan jos haluaa. Koko perheen ei ole mikään pakko osallistua. Kasvattakaa selkäranka ihmiset. Voit myös ystävällisesti kutsua suvun kahville sinä ja sinä päivänä klo reikä-reikä ja jolle ei kutsuttu aika sovi ei sitten mitään.

Niin minunkin mielestäni mies voisi yksin sukulaisensa kiertää. Tällöin alkaa se uusi valitus: "kun ei se vaimo koskaan tule mukaan. Kun me mummot keskenämme näistä juttelemme, niin kyllä muiden luona käy koko perhe.... On varattu sinullekin sitä rahkapiirakkaa (jota en edes syö!)"

Kun kutsuu suvun, alkaa se pölyjen tarkistus...

vit tu

Totuushan on, että ei sua oikeasti kukaan kaipaile noihin tapaamisiin ja se sua eniten just harmittaa. Kaikki on ihan tyytyväisiä kun et tuu istumaan kahvipöytään hapannaamana.

Kun suku tulee meille, on sekin aikamoinen rasite. Vaikka vieraat toisivat miten nyyttäriperiaatteella tarjoiluruokaa, joutuu kotia siistimään, valmistelemaan kyläilyä varten. Normisti löhöilypäivinä pedit on pettaamatta, tiskejä lojuu tasoilla, lasten leluja pitkin lattioita. Vieraille pitää hössöttää mukeja ja lautasia, tulee tiskiä ja meillä mies ei muutenkaa selvitä tiskikasoja.

Viimeksikin ennen sukulaisten kyläilyä imuroin kodin ennen heidän tuloa ja vi ttu mikä sotku sen jälkeen, piti imuroida uudestaan. Osa sukulaislapsilla ei ole mitään käytöstapoja, yksi kiikkuu tuolilla, leluja viskotaan päin peiliä, revitään lempipehmoa mun lapsen kädestä, halutaan aukoo kaappeja.... Mä kun niihin puutun, niin mä olen tiukkis. Ei meidänkään lapset noin saa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan suvun kanssa eri paikkakunnalla. Muut on pääosin jääneet sinne kotikylälle, minä ainoana hupakkona karkasin kauemmas miehen perässä. Jostain syystä muu suku ajattelee että meille olisi aina helpompi lähteä sinne kuin heille olisi tulla meille, vaikka tasan samat esteet ja mahdollisuudet reissaamiseen löytyy puolin ja toisin. Miltei 30 vuoteen mahtuu lukematon määrä vierailuja takaisin kotikonnuille, meillä on käyty suvun puolelta tasan viisi kertaa.

Olen tätä epäsuhtaa usein miettinyt, ja tullut siihen tulokseen, että siellä kotopuolessa ei ehkä osata mieltää että ihan yhtä pitkä ja vaivalloinen matka meiltä on sinne kuin sieltä on meille. Eikä ehkä ihan tajuta sitäkään, että matkantekoa vaikeuttavat lemmikit on heidän helpompi jättää tuttujen ja luotettujen sukulaisten hoiviin, kuin on meidän kenkäistä uppo-oudoille maksua vastaan hoivattavaksi äärimmäisen ihmisarat elukkamme. 

Totta kai kahden ihmisen kulku kotikonnuille on helpompi kuin koko suvun liikkuminen sun luokse. Sä todennäköisesti majoitut jonkun nurkkiin kyläilyn ajaksi, mutta olisiko sulla mahdollisuus majoittaa koko kotopuolen väki sun luokse?

Ja se tuskin on sukulaisten vika, että lemmikkinne on äärimmäisen ihmisarkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka päivälle kutsu jonnekin ja ihan kellon tarkkaan joihinkin paikkoihin, koska miehen suku haluaa tarkat kellonajat. Koko ajan on se vi tun kellon kyttääminen. Nuorin nukkuu päiväunet vaihtevasti, pitää varmaan herättää kesken unien että ehdittäisiin sukukokoontumiseen ja jos ei ehditä niin sanomista tulee.

Kello kaulassa saa olla jo tarpeeksi arkenakin. Tästä lähtien sanon että me tullaan illalla kunha ehditää, ilman kellon aikoja ja jos ei käy niin ei tulla.

Mies voi ihan yksin kiertää näissä sukulaisissaan jos haluaa. Koko perheen ei ole mikään pakko osallistua. Kasvattakaa selkäranka ihmiset. Voit myös ystävällisesti kutsua suvun kahville sinä ja sinä päivänä klo reikä-reikä ja jolle ei kutsuttu aika sovi ei sitten mitään.

Niin minunkin mielestäni mies voisi yksin sukulaisensa kiertää. Tällöin alkaa se uusi valitus: "kun ei se vaimo koskaan tule mukaan. Kun me mummot keskenämme näistä juttelemme, niin kyllä muiden luona käy koko perhe.... On varattu sinullekin sitä rahkapiirakkaa (jota en edes syö!)"

Kun kutsuu suvun, alkaa se pölyjen tarkistus...

vit tu

Totuushan on, että ei sua oikeasti kukaan kaipaile noihin tapaamisiin ja se sua eniten just harmittaa. Kaikki on ihan tyytyväisiä kun et tuu istumaan kahvipöytään hapannaamana.

Mikä sä olet mitään totuuksia toisten elämästä tietämään!! Voi kunpa olisikin juuri noin! Silti tulee noita kutsuja jostain syystä. Vaikka mä en lähtisikään mukaan esim miehen suvun vierailuihin, mä joudun muistuttamaan miehelle että huom teillä on se kutsu silloin ja silloin, muuten anoppi alkaa mulle räksyttämään miksi olivat myöhässä ja eivät sitten tulleet ajoissa.

Meillä suku ei kutsu käymään, joudutaan olemaan ihan yksin pitkät pyhät. Anopille vihjaisin, että voitaisiin tulla pääsiäisenä ja vastaus oli, että ei kai sentään, peltotyöt alkaa eikä eikä ehditä passaamaan. Omat vanhemmat lähti mökille ja sanoivat, että jos on ihan pakko tulla, niin muistakaa, että on ne siivoustalkoot. Sisko perheineen ei halua vieraita, koska siellä on pieni vauva ja samasta syystä ne ei tule meille. Yhdelle serkulle soitin ja sain kuulla, että täti on sairaana, menevät häntä auttamaan.

Lapsilla on tylsää, kun kaverit lomailee ja me tuijotetaan pihalle ja ihmetellään, mikä se suku on, joka haluaa kaikki koolle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka päivälle kutsu jonnekin ja ihan kellon tarkkaan joihinkin paikkoihin, koska miehen suku haluaa tarkat kellonajat. Koko ajan on se vi tun kellon kyttääminen. Nuorin nukkuu päiväunet vaihtevasti, pitää varmaan herättää kesken unien että ehdittäisiin sukukokoontumiseen ja jos ei ehditä niin sanomista tulee.

Kello kaulassa saa olla jo tarpeeksi arkenakin. Tästä lähtien sanon että me tullaan illalla kunha ehditää, ilman kellon aikoja ja jos ei käy niin ei tulla.

eksän perheessä oli tuo sama kellotauluttaminen. Yllättäen itse kellonaikoja kyttäävä ex-käly ei noudattanut mitään aikatauluja ja aina samat selitykset, ja eks itse taipui niihin aikoihin. Sen sijaan ei auttanut mikään jos itse oli tulossa töistä josta ei tunnetusti lähdetä, joku muu meno tai mikä tahansa. Ja ei, ne tapaamiset eivät kaatuneet siihen, etten ehtinyt ajoissa paikalle, vaan se oli tapa haastaa riistaa edes jostain. Jos olisin ollut ajoissa, he olisivat kiusanneet minua käytöstavoista. Jos ei käytöstavoista, niin sitten pönötyksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä suku ei kutsu käymään, joudutaan olemaan ihan yksin pitkät pyhät. Anopille vihjaisin, että voitaisiin tulla pääsiäisenä ja vastaus oli, että ei kai sentään, peltotyöt alkaa eikä eikä ehditä passaamaan. Omat vanhemmat lähti mökille ja sanoivat, että jos on ihan pakko tulla, niin muistakaa, että on ne siivoustalkoot. Sisko perheineen ei halua vieraita, koska siellä on pieni vauva ja samasta syystä ne ei tule meille. Yhdelle serkulle soitin ja sain kuulla, että täti on sairaana, menevät häntä auttamaan.

Lapsilla on tylsää, kun kaverit lomailee ja me tuijotetaan pihalle ja ihmetellään, mikä se suku on, joka haluaa kaikki koolle.

Mä haluun kans tollaisen suvun.

Miehen puolen suku olisi halunnut että oltaisiin tavattu kaksi kertaa pääsiäisen aikaan. OMG

Vierailija kirjoitti:

Meillä suku ei kutsu käymään, joudutaan olemaan ihan yksin pitkät pyhät. Anopille vihjaisin, että voitaisiin tulla pääsiäisenä ja vastaus oli, että ei kai sentään, peltotyöt alkaa eikä eikä ehditä passaamaan. Omat vanhemmat lähti mökille ja sanoivat, että jos on ihan pakko tulla, niin muistakaa, että on ne siivoustalkoot. Sisko perheineen ei halua vieraita, koska siellä on pieni vauva ja samasta syystä ne ei tule meille. Yhdelle serkulle soitin ja sain kuulla, että täti on sairaana, menevät häntä auttamaan.

Lapsilla on tylsää, kun kaverit lomailee ja me tuijotetaan pihalle ja ihmetellään, mikä se suku on, joka haluaa kaikki koolle.

Ihan samaa olin tulossa kirjoittamaan. Pitkät pyhät ja olisi ollut kiva nähdä sukua, mutta ei kukaan ehdi tai halua. Ja vielä vähemmän ehtii tavallisina viikonloppuina. Joten arvostaisin tuollaisia kylään tulo kutsuja, kyllähän ne kuitenkin kertoo siitä että on halu nähdä ja olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä suku ei kutsu käymään, joudutaan olemaan ihan yksin pitkät pyhät. Anopille vihjaisin, että voitaisiin tulla pääsiäisenä ja vastaus oli, että ei kai sentään, peltotyöt alkaa eikä eikä ehditä passaamaan. Omat vanhemmat lähti mökille ja sanoivat, että jos on ihan pakko tulla, niin muistakaa, että on ne siivoustalkoot. Sisko perheineen ei halua vieraita, koska siellä on pieni vauva ja samasta syystä ne ei tule meille. Yhdelle serkulle soitin ja sain kuulla, että täti on sairaana, menevät häntä auttamaan.

Lapsilla on tylsää, kun kaverit lomailee ja me tuijotetaan pihalle ja ihmetellään, mikä se suku on, joka haluaa kaikki koolle.

Mä haluun kans tollaisen suvun.

Sen saa kun ei vaan mene näihin kokuuntumisiin. Ei ole mikään pakko. Jos mies haluaa kylällä sukulaisissaan niin antaa hänen mennä. Yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan suvun kanssa eri paikkakunnalla. Muut on pääosin jääneet sinne kotikylälle, minä ainoana hupakkona karkasin kauemmas miehen perässä. Jostain syystä muu suku ajattelee että meille olisi aina helpompi lähteä sinne kuin heille olisi tulla meille, vaikka tasan samat esteet ja mahdollisuudet reissaamiseen löytyy puolin ja toisin. Miltei 30 vuoteen mahtuu lukematon määrä vierailuja takaisin kotikonnuille, meillä on käyty suvun puolelta tasan viisi kertaa.

Olen tätä epäsuhtaa usein miettinyt, ja tullut siihen tulokseen, että siellä kotopuolessa ei ehkä osata mieltää että ihan yhtä pitkä ja vaivalloinen matka meiltä on sinne kuin sieltä on meille. Eikä ehkä ihan tajuta sitäkään, että matkantekoa vaikeuttavat lemmikit on heidän helpompi jättää tuttujen ja luotettujen sukulaisten hoiviin, kuin on meidän kenkäistä uppo-oudoille maksua vastaan hoivattavaksi äärimmäisen ihmisarat elukkamme. 

Totta kai kahden ihmisen kulku kotikonnuille on helpompi kuin koko suvun liikkuminen sun luokse. Sä todennäköisesti majoitut jonkun nurkkiin kyläilyn ajaksi, mutta olisiko sulla mahdollisuus majoittaa koko kotopuolen väki sun luokse?

Ja se tuskin on sukulaisten vika, että lemmikkinne on äärimmäisen ihmisarkoja.

Nyt ei ole kyse siitä että koko suvun pitäisi meille raahautua kerralla, mutta et siis näe mitään epäsuhtaa siinä, että perusoletus on, että me matkustetaan ja ne muut ei vaivaudu meillä käymään ikinä? Noihin viiteen kertaan mahtuu mm. esikoisen syntymä ja ristiäiset, ja pari ex-tempore lomareissua kun sukulaiset tulivat muuten vain katselemaan kaupungin nähtävyyksiä ja käväisivät meillä pikaisesti kahvilla ennen kuin jatkoivat matkaansa seuraavien nähtävyyksien pariin. Majoituksesta ei ole kiinni, meille mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka päivälle kutsu jonnekin ja ihan kellon tarkkaan joihinkin paikkoihin, koska miehen suku haluaa tarkat kellonajat. Koko ajan on se vi tun kellon kyttääminen. Nuorin nukkuu päiväunet vaihtevasti, pitää varmaan herättää kesken unien että ehdittäisiin sukukokoontumiseen ja jos ei ehditä niin sanomista tulee.

Kello kaulassa saa olla jo tarpeeksi arkenakin. Tästä lähtien sanon että me tullaan illalla kunha ehditää, ilman kellon aikoja ja jos ei käy niin ei tulla.

Mies voi ihan yksin kiertää näissä sukulaisissaan jos haluaa. Koko perheen ei ole mikään pakko osallistua. Kasvattakaa selkäranka ihmiset. Voit myös ystävällisesti kutsua suvun kahville sinä ja sinä päivänä klo reikä-reikä ja jolle ei kutsuttu aika sovi ei sitten mitään.

Niin minunkin mielestäni mies voisi yksin sukulaisensa kiertää. Tällöin alkaa se uusi valitus: "kun ei se vaimo koskaan tule mukaan. Kun me mummot keskenämme näistä juttelemme, niin kyllä muiden luona käy koko perhe.... On varattu sinullekin sitä rahkapiirakkaa (jota en edes syö!)"

Kun kutsuu suvun, alkaa se pölyjen tarkistus...

vit tu

Miksi välität mitään niistä valituksista? Toteat mummolle, että harkitsen tässä eroa, niin mummot saa jotain todellista purtavaa. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisesta pitää osata kieltäytyä.

Näin sen pitäisi mennäkin.

-Kuulen jo erään sukulaisen valittavan äänen: "kun käyyvät niin harvoin eivätkä käyneet pääsiäisenä edes. Mikä on kun eivät käy. On se kumma kun toinen sukulaisperhe käy monta kertaa viikossa ja te ette käy juuri koskaan."

Ruikutus on lakannut kun olen pari kertaa todennut että se on ihan sama 650 km etelästä pohjoiseen kuin pohjoisesta eteläänkin, mutta ette tekään ole viitsineet meillä käydä. No nyt nuo vanhukset ei ehkä enää sitä matkaa jaksa ajaa, mutta junat kulkee.... En tiedä mikä heidän tekosyynsä oli 25v sitten kun poikansa muutti etelään, kuvittelivat varmaan että routa porsaan kotiin ajaa parissa vuodessa.

Luojan kiitos että olen sinkku ja tarvitsee lähteä tasan ja vain oman perheen luo vierailemaan pyhinä. En todellakaan kestäisi sellaista asetelmaa että aamusta ensin omat vanhemmat, sitten puoliltapäivin lähdetään miehen vanhempien luo, sitten vielä suvun isovanhempia ja ties mitä puolisukulaisia tapaamaan. Hyi olkoon. 

Sanotte tietysti niille sukulaisille että ette millään jaksa lähteä, mutta teille voi kyllä tulla kylään! Kokemuksesta sanon että kukaan ei tule :D

Eipä yllätä että se pahin on aina se miehen puoleinen suku. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllätä että se pahin on aina se miehen puoleinen suku. 

Johtuuko miehen puoleisen suvun kamaluus siitä että mies ei ikinä uskalla sanoa vastaan ja selkärangattomana vain toteaa että "joo, joo" kun sukulaiset kyselevät kylään? Naisilla tuntuu olevan paljon matalampi kynnys kieltäytyä. 

Kun käydään sukuloimassa, lapset ja mies alkavat käyttäytymään ihan ilman mitää rajaa sen jälkeen, eikä mitenkään hyvällä. Niin suuret kasvatusnäkemyserot meidän ja sukulaisten välillä.

Mies löhöö ja makaa vaan sohvalla vaikka mitä kotiaskaretta olisi ympärillä, aletaan kaikki pistää huumoriksi ja ihan läskiksi. Meidän lapset omaksuvat huonoja tapoja sukulaislapsilta, alkavat tuijottaa kännyä entisestään vaan, ulkoilemaan ei saa millään, lempilelusta tulee yllättäen ihan tyhmä, aletaan haluumaan napapaitaa ym.

Möllötellään koko pääsiäinen oman perheen kesken mökillä. Kutsuttiin vanhemmat meidän kanssa mökkeilemään, mutta jäivät mieluummin kaupunkiin. Tää on tosi jees näin. Saadaan olla ja tehdä mitä halutaan, voidaan herkutella just niillä ruoilla, millä halutaan ja nukkua silloin kun huvittaa.