Mikä ratkaisuksi, kun yksin lasten kanssa kotona on paljon helpompaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero?

Tai sitten annat miehen hoitaa tavallaan asiat etkä puutu niihin? Vai miten siis hankaloittaa?

Kaiken ei tarvitse olla niin kellon tarkkaa aina. Toki lapset hermostuu muutoksista jos aina noudatetaan tiettyä kaavaa. Jos yhdessä meinaatte pysyä niin pelisäännöt täytyy sopia.

Esim. mies haluaa nukkua myöhempään ja minä nousen lasten kanssa. Lapsen ollessa aamupalalla mies nousee ja laahustaa keittiöön ja ottaa itselleen suklaamuroja ja istuu pöytään syömään niitä. Kolmevuotiaan kanssa on sovittu, että ensin pitää syödä ns. oikeaa aamupalaa (saa valita voileipää tai puuroa tms) ja sitten vasta saa aamupalan jälkkäriksi viikonloppuisin suklaamuroja. No eihän siitä voileivän syömisestä tulee mitään kun isä lappaa suuhunsa siinä lapsen nenän edessä niitä suklaamuroja, kun lapsi haluaa tietenkin niitä kun isäkin saa eikä isäkään joudu syömään ensin leipää. 

Tai jos sanon miehelle, että laita lapselle iltapala menen imettämään vauvaa niin kuulen makuuhuoneeseen lapsen kitinää keittiöstä ja mies huutaa minulle makuuhuoneeseen, että "ei tästä tule mitään tämä ei syö". Joudun keskeyttämään imetyksen ja menemään katsomaan keittiöön mikä on ja mies ei ole antanut lapselle mitään juotavaa, ei edes jugurttia vaan pelkkää melko kuivaa leipää iltapalaksi. Kun sanon että pitää antaa maitoa leivän kanssa niin mies kiukustuu että hän ei osaa näköjään mitään ja häipyy koneelle vaikka vauva itkee siellä makuuhuoneessa kun imetys jäi kesken (yksin ollessa imetän ensin ja sitten vasta laitan kolmevuotiaalle iltapalan ja noin se sujuu ihan hyvin). 

Tai esim. lapsi oli eilen illalla nukkumaanmenoaikaan kanssani hampaidenpesulla kylpyhuoneessa ja mies tuli sinne kesken kaiken saunomaan ja lapsi alkoi kitisemään, että hänkin haluaa saunaan kun isikin menee. Ja itkuhan siitä tuli kun kello oli niin paljon, että piti mennä nukkumaan eikä saunaan. Mies ei voinut yhtään ajatella, että odottaisi sen lapsen hampaidenpesun ennen kuin tulee saunomaan.

Ap

Sinä tässä ongelma olet ap. Valitat siitä,kun mies tulee myöhemmin aamiaispöytään ja syö muronsa. Sit valitat siitä ,kun mies tulee yhtä aikaa aamiaispöytään ja hänen pitäisi syödä , kuin lapsi. Jos aikuinen isä ei kodissaan saa olla oma itsensä ,niin missä. Kyllä kyllästyy sinun narinaan aika pian. Etsi sellaisen ,joka ei niuhota.

Ja mitäs siitä ,jos lapsi saa joskus mennä isin kanssa saunaan,silloin harvoin ,kun isä on kotona ( kerroit,että paljon matkoilla). Olet todella pikkumainen,kukaan tullaista ei voi sietää. Relaa hiukan ja anna miehesi olla normaalisti. Olen itse peheenäiti ,jo lapset kasvattanut,mutta taatusti nukun aamulla pitkään ja puoliso herää viideltä. Et voi muuttaa ketään aikuista,ei tarvitsekkaan. Älä vaan tee lisää lapsia tulla asenteella.

Uh, että oli vaikea lukea tätä. Miksi niitä välimerkkejä pitää roiskia ihan mihin sattuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero?

Tai sitten annat miehen hoitaa tavallaan asiat etkä puutu niihin? Vai miten siis hankaloittaa?

Kaiken ei tarvitse olla niin kellon tarkkaa aina. Toki lapset hermostuu muutoksista jos aina noudatetaan tiettyä kaavaa. Jos yhdessä meinaatte pysyä niin pelisäännöt täytyy sopia.

Esim. mies haluaa nukkua myöhempään ja minä nousen lasten kanssa. Lapsen ollessa aamupalalla mies nousee ja laahustaa keittiöön ja ottaa itselleen suklaamuroja ja istuu pöytään syömään niitä. Kolmevuotiaan kanssa on sovittu, että ensin pitää syödä ns. oikeaa aamupalaa (saa valita voileipää tai puuroa tms) ja sitten vasta saa aamupalan jälkkäriksi viikonloppuisin suklaamuroja. No eihän siitä voileivän syömisestä tulee mitään kun isä lappaa suuhunsa siinä lapsen nenän edessä niitä suklaamuroja, kun lapsi haluaa tietenkin niitä kun isäkin saa eikä isäkään joudu syömään ensin leipää. 

Tai jos sanon miehelle, että laita lapselle iltapala menen imettämään vauvaa niin kuulen makuuhuoneeseen lapsen kitinää keittiöstä ja mies huutaa minulle makuuhuoneeseen, että "ei tästä tule mitään tämä ei syö". Joudun keskeyttämään imetyksen ja menemään katsomaan keittiöön mikä on ja mies ei ole antanut lapselle mitään juotavaa, ei edes jugurttia vaan pelkkää melko kuivaa leipää iltapalaksi. Kun sanon että pitää antaa maitoa leivän kanssa niin mies kiukustuu että hän ei osaa näköjään mitään ja häipyy koneelle vaikka vauva itkee siellä makuuhuoneessa kun imetys jäi kesken (yksin ollessa imetän ensin ja sitten vasta laitan kolmevuotiaalle iltapalan ja noin se sujuu ihan hyvin). 

Tai esim. lapsi oli eilen illalla nukkumaanmenoaikaan kanssani hampaidenpesulla kylpyhuoneessa ja mies tuli sinne kesken kaiken saunomaan ja lapsi alkoi kitisemään, että hänkin haluaa saunaan kun isikin menee. Ja itkuhan siitä tuli kun kello oli niin paljon, että piti mennä nukkumaan eikä saunaan. Mies ei voinut yhtään ajatella, että odottaisi sen lapsen hampaidenpesun ennen kuin tulee saunomaan.

Ap

Sinä tässä ongelma olet ap. Valitat siitä,kun mies tulee myöhemmin aamiaispöytään ja syö muronsa. Sit valitat siitä ,kun mies tulee yhtä aikaa aamiaispöytään ja hänen pitäisi syödä , kuin lapsi. Jos aikuinen isä ei kodissaan saa olla oma itsensä ,niin missä. Kyllä kyllästyy sinun narinaan aika pian. Etsi sellaisen ,joka ei niuhota.

Ja mitäs siitä ,jos lapsi saa joskus mennä isin kanssa saunaan,silloin harvoin ,kun isä on kotona ( kerroit,että paljon matkoilla). Olet todella pikkumainen,kukaan tullaista ei voi sietää. Relaa hiukan ja anna miehesi olla normaalisti. Olen itse peheenäiti ,jo lapset kasvattanut,mutta taatusti nukun aamulla pitkään ja puoliso herää viideltä. Et voi muuttaa ketään aikuista,ei tarvitsekkaan. Älä vaan tee lisää lapsia tulla asenteella.

Vai niin. Ei mies ollut lapsen kanssa menossa saunaan vaan yksin, lapsi vain oli samalla hampaidenpesulla ja näki että isänsä menee saunaan ja tuli itku kun isänsä ei ollut menossa lapsen kanssa saunaan. Ja oikeastiko mielestäsi miehen pitää saada lapsen edessä syödä suklaamuroja siten, että lapsi ei niitä saa? Ja lapsi pahoittaa mielensä? Ja minä olen niuhottaja, koska asia häiritsee minua? 

Ja kun mies ajattelemattomuuttaan pahoittaa lapsen mielen, niin minä olen se, joka joutuu tilanteen hoitamaan ja lasta lohduttamaan, mies ei sitä tee. Ja jos lapsi olisi mennyt sinne saunaan vaikka oli jo myöhä, niin nukkumaanmeno olisi vaikeutunut, kun lapsi olisi ollut yliväsynyt, ja minä olisin ollut se, joka saa sitten taistella lasta nukkumaan, ei isänsä, joka saunoo kaksi tuntia. Ap

Miksi aikuinen mies ylipäätään syö aamupalaksi suklaamuroja??

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen mies ylipäätään syö aamupalaksi suklaamuroja??

Varmaan siksi, että tykkää makeasta ja ne murot on nopeita ja helppoja. Syö se karkkiakin ja vanukkaita (ei onneksi sentään lasten vanukkaita). Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen mies ylipäätään syö aamupalaksi suklaamuroja??

Onko se nyt olennaisin asia tässä?

Jos mies pahoittaa lapsen mielen, niin laita mies hoitamaan tilanne loppuun asti. Lohduttamaan ja sopimaan jne. Älä mene väliin. Sekin voi ärsyttää, että puutut kaikkeen, mies provosoituu ja tahallaan ärsyttää ja alkaa käyttäytymään kuin teini tai uhmaikäinen. Sopikaa esim, että laittaa lapselle iltapalaa ja nukkumaan. Sitten kestät sen lapsen kitinäm ja valituksen ja annat miehen hoitaa tavallaan. Siitä ne hänen omat tavat hioutuu sitten. Tietysti yhdessä sovitaam pelisäännöt, jos huomaat esim että mies ei anna tarpeeksi terveellistä ruokaa lapselle, niin rauhallisessa tilanteessa keskustelette, että mikä on lapselle sopivaa ruokaa. Lapsen on hyvä tottua, et eri ihmiset hoitaa eri tavalla. Ei se lapsi säry, jos iskän antama iltapala ei yhden kerran ollukaan niin superterveellinen.

Eri asia jos mies ei halua osallistua eikä viettää aikaa lasten kanssa. Siinä vaiheessa keskustelun paikka. Kun on lapset hankkinut, niin pitää osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pahoittaa lapsen mielen, niin laita mies hoitamaan tilanne loppuun asti. Lohduttamaan ja sopimaan jne. Älä mene väliin. Sekin voi ärsyttää, että puutut kaikkeen, mies provosoituu ja tahallaan ärsyttää ja alkaa käyttäytymään kuin teini tai uhmaikäinen. Sopikaa esim, että laittaa lapselle iltapalaa ja nukkumaan. Sitten kestät sen lapsen kitinäm ja valituksen ja annat miehen hoitaa tavallaan. Siitä ne hänen omat tavat hioutuu sitten. Tietysti yhdessä sovitaam pelisäännöt, jos huomaat esim että mies ei anna tarpeeksi terveellistä ruokaa lapselle, niin rauhallisessa tilanteessa keskustelette, että mikä on lapselle sopivaa ruokaa. Lapsen on hyvä tottua, et eri ihmiset hoitaa eri tavalla. Ei se lapsi säry, jos iskän antama iltapala ei yhden kerran ollukaan niin superterveellinen.

Eri asia jos mies ei halua osallistua eikä viettää aikaa lasten kanssa. Siinä vaiheessa keskustelun paikka. Kun on lapset hankkinut, niin pitää osallistua.

Kiitos vinkistä, jään miettimään tätä ehdotusta. Mutta tähän saakka siis on ollut niin, että en mene väliin vaan mies käskee minut väliin. Eli annan miehen hoitaa tavallaan, mutta mies ei siitä tykkää vaan vaatii että minä hoidan ne vaikeat tilanteet (iskee itkevän kolmevuotiaan syliini ja häipyy tupakalle). Eli pakko minun on ollut ne sitten hoitaa, ihan lapsen itsensä takia. Mies sanoo jälkikäteen, että ei osaa hoitaa niitä tilanteita. Jos neuvon, niin kuulemma ei osaa toteuttaa niitä neuvojani. Ja ei ongelma ole ollut epäterveelliset iltapalat vaan se, että lapsi ei esim. saa alas pelkkää leipää ilman juotavaa kuin pari haukkasua. Ap

Kuulostaa tosi tutuilta sun esimerkit, vaikka mun mies ei oo matkatöissä. Mässyttää herkkuja lasten nähden kun lapsilta on just ne kielletty tai ei viitsi nousta ja lähteä lasten kanssa hammaspesulle siihen aikaan kun on sovittu, vaikka lapset hienosti itse huolehtii aikataulusta. Kiva kuulla, että muillakin on tällasta.

Vierailija kirjoitti:

Mammat makaa kotona kun mies tienaa elannon? Pennut hoitoon ja mammat töihin.

"Makaa kotona" -mies ei ole koskaan pyynnöistä huolimatta selittänyt, miten lapset ja koti hoidetaan vaakatasosta käsin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi tutuilta sun esimerkit, vaikka mun mies ei oo matkatöissä. Mässyttää herkkuja lasten nähden kun lapsilta on just ne kielletty tai ei viitsi nousta ja lähteä lasten kanssa hammaspesulle siihen aikaan kun on sovittu, vaikka lapset hienosti itse huolehtii aikataulusta. Kiva kuulla, että muillakin on tällasta.

Tsemppiä kohtalotoverille. Ainakin minusta tuntuu, että minun mies on aika itsekäs kun toimii arjessa niin, että lapsi esim. näkee syövän karkkia ja lapsi ei saa kun ei ole karkkipäivä tai lapsen päivärytmiä ei ollenkaan huomioi, vaikka tietää, että lapsi on sitten itkuinen jos on yliväsynyt. Minäkin olin aika itsekäs ennen lapsia, mutta lasten saamiseen se itsekkyyteni loppui. Miehen ei. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pahoittaa lapsen mielen, niin laita mies hoitamaan tilanne loppuun asti. Lohduttamaan ja sopimaan jne. Älä mene väliin. Sekin voi ärsyttää, että puutut kaikkeen, mies provosoituu ja tahallaan ärsyttää ja alkaa käyttäytymään kuin teini tai uhmaikäinen. Sopikaa esim, että laittaa lapselle iltapalaa ja nukkumaan. Sitten kestät sen lapsen kitinäm ja valituksen ja annat miehen hoitaa tavallaan. Siitä ne hänen omat tavat hioutuu sitten. Tietysti yhdessä sovitaam pelisäännöt, jos huomaat esim että mies ei anna tarpeeksi terveellistä ruokaa lapselle, niin rauhallisessa tilanteessa keskustelette, että mikä on lapselle sopivaa ruokaa. Lapsen on hyvä tottua, et eri ihmiset hoitaa eri tavalla. Ei se lapsi säry, jos iskän antama iltapala ei yhden kerran ollukaan niin superterveellinen.

Eri asia jos mies ei halua osallistua eikä viettää aikaa lasten kanssa. Siinä vaiheessa keskustelun paikka. Kun on lapset hankkinut, niin pitää osallistua.

Kiitos vinkistä, jään miettimään tätä ehdotusta. Mutta tähän saakka siis on ollut niin, että en mene väliin vaan mies käskee minut väliin. Eli annan miehen hoitaa tavallaan, mutta mies ei siitä tykkää vaan vaatii että minä hoidan ne vaikeat tilanteet (iskee itkevän kolmevuotiaan syliini ja häipyy tupakalle). Eli pakko minun on ollut ne sitten hoitaa, ihan lapsen itsensä takia. Mies sanoo jälkikäteen, että ei osaa hoitaa niitä tilanteita. Jos neuvon, niin kuulemma ei osaa toteuttaa niitä neuvojani. Ja ei ongelma ole ollut epäterveelliset iltapalat vaan se, että lapsi ei esim. saa alas pelkkää leipää ilman juotavaa kuin pari haukkasua. Ap

Anteeksi, mut sun mies on aivan kamala :o miten aikuinen mies osaakin olla noin epäreilu pientä lasta ja sua kohtaan :( nyt ois vakavan keskustelun paikka, että vaikeetkin tilanteet pitää hoitaa ja mennä yhteisillä säännöillä eikä lähteä tupakalle kun tilanne menee "liian hankalaksi". En tiiä, mut oon ihan sanaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pahoittaa lapsen mielen, niin laita mies hoitamaan tilanne loppuun asti. Lohduttamaan ja sopimaan jne. Älä mene väliin. Sekin voi ärsyttää, että puutut kaikkeen, mies provosoituu ja tahallaan ärsyttää ja alkaa käyttäytymään kuin teini tai uhmaikäinen. Sopikaa esim, että laittaa lapselle iltapalaa ja nukkumaan. Sitten kestät sen lapsen kitinäm ja valituksen ja annat miehen hoitaa tavallaan. Siitä ne hänen omat tavat hioutuu sitten. Tietysti yhdessä sovitaam pelisäännöt, jos huomaat esim että mies ei anna tarpeeksi terveellistä ruokaa lapselle, niin rauhallisessa tilanteessa keskustelette, että mikä on lapselle sopivaa ruokaa. Lapsen on hyvä tottua, et eri ihmiset hoitaa eri tavalla. Ei se lapsi säry, jos iskän antama iltapala ei yhden kerran ollukaan niin superterveellinen.

Eri asia jos mies ei halua osallistua eikä viettää aikaa lasten kanssa. Siinä vaiheessa keskustelun paikka. Kun on lapset hankkinut, niin pitää osallistua.

Kiitos vinkistä, jään miettimään tätä ehdotusta. Mutta tähän saakka siis on ollut niin, että en mene väliin vaan mies käskee minut väliin. Eli annan miehen hoitaa tavallaan, mutta mies ei siitä tykkää vaan vaatii että minä hoidan ne vaikeat tilanteet (iskee itkevän kolmevuotiaan syliini ja häipyy tupakalle). Eli pakko minun on ollut ne sitten hoitaa, ihan lapsen itsensä takia. Mies sanoo jälkikäteen, että ei osaa hoitaa niitä tilanteita. Jos neuvon, niin kuulemma ei osaa toteuttaa niitä neuvojani. Ja ei ongelma ole ollut epäterveelliset iltapalat vaan se, että lapsi ei esim. saa alas pelkkää leipää ilman juotavaa kuin pari haukkasua. Ap

Anteeksi, mut sun mies on aivan kamala :o miten aikuinen mies osaakin olla noin epäreilu pientä lasta ja sua kohtaan :( nyt ois vakavan keskustelun paikka, että vaikeetkin tilanteet pitää hoitaa ja mennä yhteisillä säännöillä eikä lähteä tupakalle kun tilanne menee "liian hankalaksi". En tiiä, mut oon ihan sanaton.

Ei se ole tahallaan lapselle epäreilu vaan todella ajattelematon, jonkun verran itsekäs ja aika mukavuudenhaluinen. Oon puhunu asiaa miehelle monta kertaa, mutta lopputuloksena on ollut, että hän on loukkaantunut ja ajattelee että ei siis osaa joten ei edes yritä. Me ei muuten olla erimieltä mistään kasvatusjutuista ja tai karkkipäivistä tai sellaisista, mutta mies jotenkin on kyvytön lasten kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pahoittaa lapsen mielen, niin laita mies hoitamaan tilanne loppuun asti. Lohduttamaan ja sopimaan jne. Älä mene väliin. Sekin voi ärsyttää, että puutut kaikkeen, mies provosoituu ja tahallaan ärsyttää ja alkaa käyttäytymään kuin teini tai uhmaikäinen. Sopikaa esim, että laittaa lapselle iltapalaa ja nukkumaan. Sitten kestät sen lapsen kitinäm ja valituksen ja annat miehen hoitaa tavallaan. Siitä ne hänen omat tavat hioutuu sitten. Tietysti yhdessä sovitaam pelisäännöt, jos huomaat esim että mies ei anna tarpeeksi terveellistä ruokaa lapselle, niin rauhallisessa tilanteessa keskustelette, että mikä on lapselle sopivaa ruokaa. Lapsen on hyvä tottua, et eri ihmiset hoitaa eri tavalla. Ei se lapsi säry, jos iskän antama iltapala ei yhden kerran ollukaan niin superterveellinen.

Eri asia jos mies ei halua osallistua eikä viettää aikaa lasten kanssa. Siinä vaiheessa keskustelun paikka. Kun on lapset hankkinut, niin pitää osallistua.

Näinhän se usein menee. Vastuunkantaja-äiti paloittelee ruualle ne omenat ja keityää puurot, huolehtii iltarutiineista, välittää ruutuajasta, vie ulos, pitää kiinni rytmistä. Omalla-tavallaan-isi toteuttaa vanhemmuutta rennommalla otteella, tarjoten suklaamuroja taaperon aamiaiseksi ja unohtaen nukkumaanmenoajat. Mikä vain on vaivatonta ja mukavaa itselle. Tämän johdosta äidin mahdollisuudet joustaa ja ottaa rennommin kapenevat, koska kokonaisuuden pitää olla lapsen hyvinvointia tukeva. Isä saa ilahduttajan roolin, äiti on se joka joutuu sanomaan "ei muroja, nyt on puuroa" ja ottamaan kilarit vastaan. Äiti yrittää puhua isälle, isä kokee äidin nalkuttavan ja syyttävän häntä huonosta vanhemmuudesta joten hän joko heittäytyy vapaamatkustajaksi tai uhmakkaasti viis veisaa. Äiti ärtyy ja uupuu, haastavia tilanteita välttävä isä ei koskaan muodosta vahvaa suhdetta lapseen koska lapsi tunnistaa hänen välttelevän lapsen pettymyksen ilmauksia, lapsi alkaa oirehtia epäjohdonmukaisia sääntöjä ja kodin kireää ilmapiiriä. Pariskunta etääntyy, perheneuvolalla on töitä ja erotilastot komistuu.

Terveisiä lapsiperhetyöstä. Äitien pitää antaa tilaa isille toimia, mutta isien pitää toimia vastuullisesti, ja lasten asioista pitää pystyä puhumaan ilman palkokasveja sieraimissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pahoittaa lapsen mielen, niin laita mies hoitamaan tilanne loppuun asti. Lohduttamaan ja sopimaan jne. Älä mene väliin. Sekin voi ärsyttää, että puutut kaikkeen, mies provosoituu ja tahallaan ärsyttää ja alkaa käyttäytymään kuin teini tai uhmaikäinen. Sopikaa esim, että laittaa lapselle iltapalaa ja nukkumaan. Sitten kestät sen lapsen kitinäm ja valituksen ja annat miehen hoitaa tavallaan. Siitä ne hänen omat tavat hioutuu sitten. Tietysti yhdessä sovitaam pelisäännöt, jos huomaat esim että mies ei anna tarpeeksi terveellistä ruokaa lapselle, niin rauhallisessa tilanteessa keskustelette, että mikä on lapselle sopivaa ruokaa. Lapsen on hyvä tottua, et eri ihmiset hoitaa eri tavalla. Ei se lapsi säry, jos iskän antama iltapala ei yhden kerran ollukaan niin superterveellinen.

Eri asia jos mies ei halua osallistua eikä viettää aikaa lasten kanssa. Siinä vaiheessa keskustelun paikka. Kun on lapset hankkinut, niin pitää osallistua.

Näinhän se usein menee. Vastuunkantaja-äiti paloittelee ruualle ne omenat ja keityää puurot, huolehtii iltarutiineista, välittää ruutuajasta, vie ulos, pitää kiinni rytmistä. Omalla-tavallaan-isi toteuttaa vanhemmuutta rennommalla otteella, tarjoten suklaamuroja taaperon aamiaiseksi ja unohtaen nukkumaanmenoajat. Mikä vain on vaivatonta ja mukavaa itselle. Tämän johdosta äidin mahdollisuudet joustaa ja ottaa rennommin kapenevat, koska kokonaisuuden pitää olla lapsen hyvinvointia tukeva. Isä saa ilahduttajan roolin, äiti on se joka joutuu sanomaan "ei muroja, nyt on puuroa" ja ottamaan kilarit vastaan. Äiti yrittää puhua isälle, isä kokee äidin nalkuttavan ja syyttävän häntä huonosta vanhemmuudesta joten hän joko heittäytyy vapaamatkustajaksi tai uhmakkaasti viis veisaa. Äiti ärtyy ja uupuu, haastavia tilanteita välttävä isä ei koskaan muodosta vahvaa suhdetta lapseen koska lapsi tunnistaa hänen välttelevän lapsen pettymyksen ilmauksia, lapsi alkaa oirehtia epäjohdonmukaisia sääntöjä ja kodin kireää ilmapiiriä. Pariskunta etääntyy, perheneuvolalla on töitä ja erotilastot komistuu.

Terveisiä lapsiperhetyöstä. Äitien pitää antaa tilaa isille toimia, mutta isien pitää toimia vastuullisesti, ja lasten asioista pitää pystyä puhumaan ilman palkokasveja sieraimissa.

Tämähän kuulostaa meidän perheelle. Kerro vielä, että miten miehen saa toimimaan vastuullisesti eikä uhmakkaasti tai vapaamatkustajasti? Ja miten saada mies puhumaan aiheesta ilman niitä palkokasveja? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pahoittaa lapsen mielen, niin laita mies hoitamaan tilanne loppuun asti. Lohduttamaan ja sopimaan jne. Älä mene väliin. Sekin voi ärsyttää, että puutut kaikkeen, mies provosoituu ja tahallaan ärsyttää ja alkaa käyttäytymään kuin teini tai uhmaikäinen. Sopikaa esim, että laittaa lapselle iltapalaa ja nukkumaan. Sitten kestät sen lapsen kitinäm ja valituksen ja annat miehen hoitaa tavallaan. Siitä ne hänen omat tavat hioutuu sitten. Tietysti yhdessä sovitaam pelisäännöt, jos huomaat esim että mies ei anna tarpeeksi terveellistä ruokaa lapselle, niin rauhallisessa tilanteessa keskustelette, että mikä on lapselle sopivaa ruokaa. Lapsen on hyvä tottua, et eri ihmiset hoitaa eri tavalla. Ei se lapsi säry, jos iskän antama iltapala ei yhden kerran ollukaan niin superterveellinen.

Eri asia jos mies ei halua osallistua eikä viettää aikaa lasten kanssa. Siinä vaiheessa keskustelun paikka. Kun on lapset hankkinut, niin pitää osallistua.

Näinhän se usein menee. Vastuunkantaja-äiti paloittelee ruualle ne omenat ja keityää puurot, huolehtii iltarutiineista, välittää ruutuajasta, vie ulos, pitää kiinni rytmistä. Omalla-tavallaan-isi toteuttaa vanhemmuutta rennommalla otteella, tarjoten suklaamuroja taaperon aamiaiseksi ja unohtaen nukkumaanmenoajat. Mikä vain on vaivatonta ja mukavaa itselle. Tämän johdosta äidin mahdollisuudet joustaa ja ottaa rennommin kapenevat, koska kokonaisuuden pitää olla lapsen hyvinvointia tukeva. Isä saa ilahduttajan roolin, äiti on se joka joutuu sanomaan "ei muroja, nyt on puuroa" ja ottamaan kilarit vastaan. Äiti yrittää puhua isälle, isä kokee äidin nalkuttavan ja syyttävän häntä huonosta vanhemmuudesta joten hän joko heittäytyy vapaamatkustajaksi tai uhmakkaasti viis veisaa. Äiti ärtyy ja uupuu, haastavia tilanteita välttävä isä ei koskaan muodosta vahvaa suhdetta lapseen koska lapsi tunnistaa hänen välttelevän lapsen pettymyksen ilmauksia, lapsi alkaa oirehtia epäjohdonmukaisia sääntöjä ja kodin kireää ilmapiiriä. Pariskunta etääntyy, perheneuvolalla on töitä ja erotilastot komistuu.

Terveisiä lapsiperhetyöstä. Äitien pitää antaa tilaa isille toimia, mutta isien pitää toimia vastuullisesti, ja lasten asioista pitää pystyä puhumaan ilman palkokasveja sieraimissa.

Tuollainen isä ON huono isä. Ihan oikein hän tulkitsee kun kokee että syytetään huonosta vanhemmuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pahoittaa lapsen mielen, niin laita mies hoitamaan tilanne loppuun asti. Lohduttamaan ja sopimaan jne. Älä mene väliin. Sekin voi ärsyttää, että puutut kaikkeen, mies provosoituu ja tahallaan ärsyttää ja alkaa käyttäytymään kuin teini tai uhmaikäinen. Sopikaa esim, että laittaa lapselle iltapalaa ja nukkumaan. Sitten kestät sen lapsen kitinäm ja valituksen ja annat miehen hoitaa tavallaan. Siitä ne hänen omat tavat hioutuu sitten. Tietysti yhdessä sovitaam pelisäännöt, jos huomaat esim että mies ei anna tarpeeksi terveellistä ruokaa lapselle, niin rauhallisessa tilanteessa keskustelette, että mikä on lapselle sopivaa ruokaa. Lapsen on hyvä tottua, et eri ihmiset hoitaa eri tavalla. Ei se lapsi säry, jos iskän antama iltapala ei yhden kerran ollukaan niin superterveellinen.

Eri asia jos mies ei halua osallistua eikä viettää aikaa lasten kanssa. Siinä vaiheessa keskustelun paikka. Kun on lapset hankkinut, niin pitää osallistua.

Näinhän se usein menee. Vastuunkantaja-äiti paloittelee ruualle ne omenat ja keityää puurot, huolehtii iltarutiineista, välittää ruutuajasta, vie ulos, pitää kiinni rytmistä. Omalla-tavallaan-isi toteuttaa vanhemmuutta rennommalla otteella, tarjoten suklaamuroja taaperon aamiaiseksi ja unohtaen nukkumaanmenoajat. Mikä vain on vaivatonta ja mukavaa itselle. Tämän johdosta äidin mahdollisuudet joustaa ja ottaa rennommin kapenevat, koska kokonaisuuden pitää olla lapsen hyvinvointia tukeva. Isä saa ilahduttajan roolin, äiti on se joka joutuu sanomaan "ei muroja, nyt on puuroa" ja ottamaan kilarit vastaan. Äiti yrittää puhua isälle, isä kokee äidin nalkuttavan ja syyttävän häntä huonosta vanhemmuudesta joten hän joko heittäytyy vapaamatkustajaksi tai uhmakkaasti viis veisaa. Äiti ärtyy ja uupuu, haastavia tilanteita välttävä isä ei koskaan muodosta vahvaa suhdetta lapseen koska lapsi tunnistaa hänen välttelevän lapsen pettymyksen ilmauksia, lapsi alkaa oirehtia epäjohdonmukaisia sääntöjä ja kodin kireää ilmapiiriä. Pariskunta etääntyy, perheneuvolalla on töitä ja erotilastot komistuu.

Terveisiä lapsiperhetyöstä. Äitien pitää antaa tilaa isille toimia, mutta isien pitää toimia vastuullisesti, ja lasten asioista pitää pystyä puhumaan ilman palkokasveja sieraimissa.

Tämähän kuulostaa meidän perheelle. Kerro vielä, että miten miehen saa toimimaan vastuullisesti eikä uhmakkaasti tai vapaamatkustajasti? Ja miten saada mies puhumaan aiheesta ilman niitä palkokasveja? Ap

Et mitenkään. Mies on vastuussa omasta osuudestaan, ja sitä perheneuvolaa tai pariterapeutteja ei tarvittaisi jos asia olisi tässä ratkaistavissa. Mutta minä-viestit, positiivisen vahvistaminen, omien tarpeiden auki puhuminen niin että toinen kokee olevansa tärkeä ja taitava, aktiivinen kuuntelu ja vastavuoroiseen keskusteluun pyrkiminen, mitä näitä nyt on perusjuttuja.

"Minusta joskus tuntuu, ja tiedän hyvin ettei tämä ole mikään objektiivinen arvio asiasta ja tämä on vain minun tunne, mutta joskus tuntuu että..."

"Hei saanko jakaa yhden havainnon. Oon huomannut että Kertun kanssa aamut sujuu paremmin kun [teen tavalla x]. Aina ei meinaa jaksaa mutta oon huomannut että kun [teen x] niin saadaan hinnat tehtyä paljon mukavammin. Mitä mieltä oot, voitaisko kokeilla molemmat [tehdä x] ihan säännöllisesti?"

"Tämä ei välttämättä ole kohtuullista, ja luulen mielelläni sun näkökulman asiasta, mutta en voi sille mitään että mulle tuöee turhautunut olo kun Kertun aamupala menee vääntämiseksi kun tarjolle tulee muita vaihtoehtoja."

"Hei, haluisin käydä iltaisin lenkillä välillä. Olisko mahdollista jos tekisit Kertun iltahommat x kertaa viikossa? Musta tuntuu että ne sujuu parhaiten kun ne tehdään aika samalla tavalla, niin voitais miettiä joku yhteinen iltarutiini...?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pahoittaa lapsen mielen, niin laita mies hoitamaan tilanne loppuun asti. Lohduttamaan ja sopimaan jne. Älä mene väliin. Sekin voi ärsyttää, että puutut kaikkeen, mies provosoituu ja tahallaan ärsyttää ja alkaa käyttäytymään kuin teini tai uhmaikäinen. Sopikaa esim, että laittaa lapselle iltapalaa ja nukkumaan. Sitten kestät sen lapsen kitinäm ja valituksen ja annat miehen hoitaa tavallaan. Siitä ne hänen omat tavat hioutuu sitten. Tietysti yhdessä sovitaam pelisäännöt, jos huomaat esim että mies ei anna tarpeeksi terveellistä ruokaa lapselle, niin rauhallisessa tilanteessa keskustelette, että mikä on lapselle sopivaa ruokaa. Lapsen on hyvä tottua, et eri ihmiset hoitaa eri tavalla. Ei se lapsi säry, jos iskän antama iltapala ei yhden kerran ollukaan niin superterveellinen.

Eri asia jos mies ei halua osallistua eikä viettää aikaa lasten kanssa. Siinä vaiheessa keskustelun paikka. Kun on lapset hankkinut, niin pitää osallistua.

Näinhän se usein menee. Vastuunkantaja-äiti paloittelee ruualle ne omenat ja keityää puurot, huolehtii iltarutiineista, välittää ruutuajasta, vie ulos, pitää kiinni rytmistä. Omalla-tavallaan-isi toteuttaa vanhemmuutta rennommalla otteella, tarjoten suklaamuroja taaperon aamiaiseksi ja unohtaen nukkumaanmenoajat. Mikä vain on vaivatonta ja mukavaa itselle. Tämän johdosta äidin mahdollisuudet joustaa ja ottaa rennommin kapenevat, koska kokonaisuuden pitää olla lapsen hyvinvointia tukeva. Isä saa ilahduttajan roolin, äiti on se joka joutuu sanomaan "ei muroja, nyt on puuroa" ja ottamaan kilarit vastaan. Äiti yrittää puhua isälle, isä kokee äidin nalkuttavan ja syyttävän häntä huonosta vanhemmuudesta joten hän joko heittäytyy vapaamatkustajaksi tai uhmakkaasti viis veisaa. Äiti ärtyy ja uupuu, haastavia tilanteita välttävä isä ei koskaan muodosta vahvaa suhdetta lapseen koska lapsi tunnistaa hänen välttelevän lapsen pettymyksen ilmauksia, lapsi alkaa oirehtia epäjohdonmukaisia sääntöjä ja kodin kireää ilmapiiriä. Pariskunta etääntyy, perheneuvolalla on töitä ja erotilastot komistuu.

Terveisiä lapsiperhetyöstä. Äitien pitää antaa tilaa isille toimia, mutta isien pitää toimia vastuullisesti, ja lasten asioista pitää pystyä puhumaan ilman palkokasveja sieraimissa.

Tämähän kuulostaa meidän perheelle. Kerro vielä, että miten miehen saa toimimaan vastuullisesti eikä uhmakkaasti tai vapaamatkustajasti? Ja miten saada mies puhumaan aiheesta ilman niitä palkokasveja? Ap

Et mitenkään. Mies on vastuussa omasta osuudestaan, ja sitä perheneuvolaa tai pariterapeutteja ei tarvittaisi jos asia olisi tässä ratkaistavissa. Mutta minä-viestit, positiivisen vahvistaminen, omien tarpeiden auki puhuminen niin että toinen kokee olevansa tärkeä ja taitava, aktiivinen kuuntelu ja vastavuoroiseen keskusteluun pyrkiminen, mitä näitä nyt on perusjuttuja.

"Minusta joskus tuntuu, ja tiedän hyvin ettei tämä ole mikään objektiivinen arvio asiasta ja tämä on vain minun tunne, mutta joskus tuntuu että..."

"Hei saanko jakaa yhden havainnon. Oon huomannut että Kertun kanssa aamut sujuu paremmin kun [teen tavalla x]. Aina ei meinaa jaksaa mutta oon huomannut että kun [teen x] niin saadaan hinnat tehtyä paljon mukavammin. Mitä mieltä oot, voitaisko kokeilla molemmat [tehdä x] ihan säännöllisesti?"

"Tämä ei välttämättä ole kohtuullista, ja luulen mielelläni sun näkökulman asiasta, mutta en voi sille mitään että mulle tuöee turhautunut olo kun Kertun aamupala menee vääntämiseksi kun tarjolle tulee muita vaihtoehtoja."

"Hei, haluisin käydä iltaisin lenkillä välillä. Olisko mahdollista jos tekisit Kertun iltahommat x kertaa viikossa? Musta tuntuu että ne sujuu parhaiten kun ne tehdään aika samalla tavalla, niin voitais miettiä joku yhteinen iltarutiini...?"

Kiitos sinulle tästä kommentista, kopioin sen talteen, mietin sitä syvällisemmin vielä huomenna pirteämpänä, ja alan kokeilemaan noita neuvojasi! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pahoittaa lapsen mielen, niin laita mies hoitamaan tilanne loppuun asti. Lohduttamaan ja sopimaan jne. Älä mene väliin. Sekin voi ärsyttää, että puutut kaikkeen, mies provosoituu ja tahallaan ärsyttää ja alkaa käyttäytymään kuin teini tai uhmaikäinen. Sopikaa esim, että laittaa lapselle iltapalaa ja nukkumaan. Sitten kestät sen lapsen kitinäm ja valituksen ja annat miehen hoitaa tavallaan. Siitä ne hänen omat tavat hioutuu sitten. Tietysti yhdessä sovitaam pelisäännöt, jos huomaat esim että mies ei anna tarpeeksi terveellistä ruokaa lapselle, niin rauhallisessa tilanteessa keskustelette, että mikä on lapselle sopivaa ruokaa. Lapsen on hyvä tottua, et eri ihmiset hoitaa eri tavalla. Ei se lapsi säry, jos iskän antama iltapala ei yhden kerran ollukaan niin superterveellinen.

Eri asia jos mies ei halua osallistua eikä viettää aikaa lasten kanssa. Siinä vaiheessa keskustelun paikka. Kun on lapset hankkinut, niin pitää osallistua.

Näinhän se usein menee. Vastuunkantaja-äiti paloittelee ruualle ne omenat ja keityää puurot, huolehtii iltarutiineista, välittää ruutuajasta, vie ulos, pitää kiinni rytmistä. Omalla-tavallaan-isi toteuttaa vanhemmuutta rennommalla otteella, tarjoten suklaamuroja taaperon aamiaiseksi ja unohtaen nukkumaanmenoajat. Mikä vain on vaivatonta ja mukavaa itselle. Tämän johdosta äidin mahdollisuudet joustaa ja ottaa rennommin kapenevat, koska kokonaisuuden pitää olla lapsen hyvinvointia tukeva. Isä saa ilahduttajan roolin, äiti on se joka joutuu sanomaan "ei muroja, nyt on puuroa" ja ottamaan kilarit vastaan. Äiti yrittää puhua isälle, isä kokee äidin nalkuttavan ja syyttävän häntä huonosta vanhemmuudesta joten hän joko heittäytyy vapaamatkustajaksi tai uhmakkaasti viis veisaa. Äiti ärtyy ja uupuu, haastavia tilanteita välttävä isä ei koskaan muodosta vahvaa suhdetta lapseen koska lapsi tunnistaa hänen välttelevän lapsen pettymyksen ilmauksia, lapsi alkaa oirehtia epäjohdonmukaisia sääntöjä ja kodin kireää ilmapiiriä. Pariskunta etääntyy, perheneuvolalla on töitä ja erotilastot komistuu.

Terveisiä lapsiperhetyöstä. Äitien pitää antaa tilaa isille toimia, mutta isien pitää toimia vastuullisesti, ja lasten asioista pitää pystyä puhumaan ilman palkokasveja sieraimissa.

Tuollainen isä ON huono isä. Ihan oikein hän tulkitsee kun kokee että syytetään huonosta vanhemmuudesta. 

En ole koskaan törmännyt siihen että huonoksi vanhemmaksi leimaaminen tai sellaiseksi itsensä tunteminen olisi pitkälle kantava muutosvoima. Keskeneräinen, ajattelematon, rajallinen (esim. tuohon lapsen pettymysten sietoon monilla on heikot eväät)... mutta syyllistäminen tai syyllistäminen harvoin synnyttää yhteistyötä, vahvistaa vanhemmuutta tai johtaa mihinkään hyvään.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vai onko tämä tällainen hyvin tavallista ja pitää vain kestää? Ap

  Jaksa seuraavat 20 vuotta ja sitten jo helpottaa.