Onko kukaan perheellinen katunut eroa, jos hankala liitto?

Vierailija kirjoitti:

Henkinen itsenäisyys saattaa olla monellle parempi ratkaisu kuin ero. Eli alat elämään omaa elämääsi vaikka asutte yhdessä. En todellakaan tarkoita vieraissa kulkemista vaan sitä että lakkaat välittämästä siitä mitä toinen sinusta ajattelee tai miten sinua yrittää kontrolloida. Vapautin itseni myös miehen sukulaisista, en huolehtinut lahjoista ja korteista.Muutu tefloniksi. Vaatii terapeutin apua että tuohon pääsee mutta itselläni auttoi sen verran että pääsin ensin avioliitossa taloidellisesti omilleni ja ero oli myöhemmin helpompi.

Nimenomaan näin eli eroon se kyllä johtaa.

meillä mies siis hieroo hartioita, etsii kontaktia minuun, huolehtii lapsista, siivoaa pyynnöttä, Vika on minussa kun en unohda vanhoja asioita.

ap

up

toivoisin että pääsiäispyhät  olisi jo ohi, tulee taas yksi pitkä päivä...asiat ei edes etene.

ap

Ap oletko jutellut miehellesi näistä vanhoista asioista, mitä et voi unohtaa?

Vierailija kirjoitti:

Ap oletko jutellut miehellesi näistä vanhoista asioista, mitä et voi unohtaa?

en halua loukata uudelleen, mies ei halua kuunnella muutenkaan. olen joskus yrittänyt puhua. Ei halua puhua pettämisistäni, olisi helpompi erota kuin käydä asioita läpi ja repiä haavat auki.

ap

Olet jo loukannut häntä pettämällä. Ajattele jos hän pettäisi sinua ja saisit esim kuulla sen muualta, kun puolisoltasi. Sinuna nostaisin kissan pöydälle ja kertoisin miten asiat ovat menneet. Ehkä ero tulee, mutta ainakin olet ollut rehellinen.

up

kun en tiedä miten asiat on menneet, siitä aikaa, rakastuinko oikeasti vai kuvittelinko vain. ja miksi petin? en ole saanut vielä selvyyttä

ap

No en ole katunut. Meillä liitto oli vaikea, miehellä oli omia mielenterveysongelmia mm. hoitamaton masennus. Mies myös valehteli asioista, petti, sotki meidän raha-asioita yms. 

Ero oli vaikea lasten kannalta + lähipiirin, jotka ei oikein ymmärtäneet miksi asioita ei muka voisi korjata/ miten muka me nyt erotaan. Ulospäin asiat kai näytti hyvältä.

Itse olen voinut paremmin kuin vuosiin! Toki alussa on henkistä väsymystä ja paljon hoidettavia asioita. Mutta en todellakaan kaipaa sitä vankilaa, mikä avioliitto minulle viimeisinä vuosina oli. Onneksi seurasin ihan omaa sydäntäni tässä asiassa, enkä muiden. 

Voi olla että et ole vielä ihan kypsä eroon. Se eropäätöshän kypsyy usein pikkuhiljaa siinä yhdessäolon aikana. Olet siinä vaiheessa missä jo tiedät että suhteesta ei tule mitään, mutta tulevaisuus pelottaa liikaa joten yrität vielä kieltää tosiasioita/tarttua viimeisiin oljenkorsiin. Minäkin kävin tuon läpi. Toivottavasti pääset sen yli, niinkuin minäkin pääsin. 

Elän elämäni parasta aikaa, nyt eron jälkeen. Erosta reilu kaksi vuotta ja en ole päätöstäni katunut. Sitä taas joskus olen, että päätöksen tekeminen venyi, se olisi varmasti kannattanut tehdä jo paljon aiemmin. päätöksen venyessä ja liiton jatkuessa henkinen väkivalta ja muut lieveilmiöt vain pahenivat ja monelta olisi säästynyt, kun olisi ollut rohkeutta tehdä päätöksiä aiemmin. Myös lasten ollessa pienempiä olisi ero luultavasti kirpaissut vähemmän myös heitä. Toisaalta ajattelen, että suhde tuli katsottua todellakin viimeiseen tappiin asti, eikä tehtyä mitään impulsiivisia ratkaisuja.

Joskus heikolla hetkellä olen ajatellut, että oliko ero oikea ratkaisu, mutta en enää aikoihin. Taloudellisesti pärjään, ihan tavallista elämää elelen. Rahan takia en olisi ikinä liittoon jäänyt, vaikka leveämpää elämää elettiinkin. Se ei koskaan tuonut onnea. Nyt vierelle on löytynyt itselle se oikeampi ihminen, jonka kanssa asiat ovat ihmeen helppoja ja arkikin ”juhlaa” entiseen verrattuna. Tavallista elämää, joka on hyvää, kun samanlaiset arvomaailmat sitä ohjaavat ja molemmat arvostavat toisiaan. Jos en olisi uskaltanut tehdä päätöstä aikanaan, en olisi koskaan saanut kokea tätä onnea.

tällä hetkellä tuntuu kuin olisin häkissä, miksi en saa riuhtaistua itseäni tästä pois. Mies lahjoo ja lahjoo jäämään. Haluan pois. Ennen kuin teen jotain peruuttamatonta.

ap

Vierailija kirjoitti:

mies ei enää käytä henkistä väkivaltaa, on oikeasti aika lempeä  minua kohtaan. tekee puolestani kaikkea.

ap

Jos sinussa on yhtään selkärankaa niin kerrot miehelle pettäneesi häntä. Miehellä on oikeus päättää itse haluaako jatkaa suhdetta pettäjän kanssa. Minä heittäisin sut pihalle ja pitäisin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mies ei enää käytä henkistä väkivaltaa, on oikeasti aika lempeä  minua kohtaan. tekee puolestani kaikkea.

ap

Jos sinussa on yhtään selkärankaa niin kerrot miehelle pettäneesi häntä. Miehellä on oikeus päättää itse haluaako jatkaa suhdetta pettäjän kanssa. Minä heittäisin sut pihalle ja pitäisin lapset.

mies tietää, on kuulemma antanut anteeksi, ei halua jutella asiasta.

ap

rikkoi puhelimeni kun sai tietää. haukkui huoraksi

ap

Ihmetyttää kyllä ihmiset, jotka eivät tule toimeen edes keskenään, niin vielä lisääntyvätkin.

Mikä siinä on, että pitää ottaa tuollainen "kumppani", joka vaan satuttaa. Se on vähän sama, kuin löisi itseään vasaralla päähän, aivan typerää.

On se, ihmeellistä tuo elämä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä ihmiset, jotka eivät tule toimeen edes keskenään, niin vielä lisääntyvätkin.

Mikä siinä on, että pitää ottaa tuollainen "kumppani", joka vaan satuttaa. Se on vähän sama, kuin löisi itseään vasaralla päähän, aivan typerää.

On se, ihmeellistä tuo elämä.

oltiin nuoria kun tavattiin ja mentiin yhteen, typerää tiedän. Olin koulukiusattu ja otin ekan miehen joka hyväksyi minut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Haluan pysyä tässä, ei mulla ole varaa erotakaan!!!! Mutta pelkään että menetän itseni täysin tai teen itselleni jotain vielä. Mitä pitäisi tehdä että saa tilanteen laukeamaan. Mies ei halua juttelemaan, itse käyn jo mutta käynnit liian harvoin. Lasten takia haluaisin pysyä yhdessä. Emme riitele, kuten sanoin niin vanhaa henkistä kuormaa on liikaa.

ap

Lasten takia ei koskaan pidä pysyä yhdessä. Ne aistii onnettoman ilmapiirin. Näytät huonoa esimerkkiä ku pysyt huonossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä ihmiset, jotka eivät tule toimeen edes keskenään, niin vielä lisääntyvätkin.

Mikä siinä on, että pitää ottaa tuollainen "kumppani", joka vaan satuttaa. Se on vähän sama, kuin löisi itseään vasaralla päähän, aivan typerää.

On se, ihmeellistä tuo elämä.

oltiin nuoria kun tavattiin ja mentiin yhteen, typerää tiedän. Olin koulukiusattu ja otin ekan miehen joka hyväksyi minut.

ap

Nyt kiusaat miestä? Miksi hänen pitäisi puhua sinun pettämisistäsi, käydä niitä läpi sinun kanssa? Sinun pitää käydä ne itse läpi. Päättää haluatko jäädä vai et, ja sinun pitää hyvitellä miestä, ei toisinpäin. Sinulla valtaa mieheen kuten kiusaajilla aikoinaan sinuun, kuinka käytät valtaasi, oletko myös itse kiusaaja? Jokainen vastaa teoistaan, myös sinä.

Nää pyhät on rankkoja, kun pitää leikkiä perhettä. Tuntuu et on huono olokin. En tajua miten kiusaan miestä? Olen yrittänyt auttaa häntä, ei halua apua. En jaksa kannatella koko perhettä. En itsekään halua puhua pettämisistä. Ei juuri puhuta miehen kanssa vaan eletään vierekkäin olematta yhtä perhettä.

ap