Lue keskustelun säännöt.
Missä menee sen väkivallan raja, jota ei enää selittely pelasta?
19.04.2019 |
Seurustelen miehen kanssa, jonka käytös on alusta saakka ollut hiukan erikoista. Mies on ollut minusta koko ajan ”liian” ihastunut ja olen tuntenut joutuvani olemaan vähän varpaillani koko ajan siksi, että mies hermostuu todella pienistä asioista ja kärpäsestä paisuu usein todellinen härkänen.
Tilanne kärjistyi siihen, että molemmat viiniä vähän liikaa juotuamme rupesimme riitelemään. Sanoin suoraan asioista, jotka minua ärsyttävät miehessä (mm. miehen tapa suhtautua pieniin vastoinkäymisiin raivaamalla lapsenomaisesti, heikot elämänhallintataidot) ja mies vimmastui tästä aivan suunnattomasti. Heitti mm. päälleni ensin lasin vettä, sen jälkeen lasillisen viiniä. Muistan itse vain istuneeni järkyttyneenä sohvalla ja miettineeni, missä vaiheessa soitan hätänumeroon. Mies jatkoi raivoamistaan ja ilmeisesti häntä fyysinen rauhallisuuteni vain ärsytti. Lopulta hän heitti minua lasilla, joka onneksi lensi pääni ohitse kovaa vauhtia rikkoutuen seinään takanani. Tämän jälkeen mies vielä ravisteli minua hartioista niin, että puseroni meni rikki.
Em. episodin jälkeen en ole osannut suhtautua mieheen mitenkään. Mies on pyytänyt jälkikäteen anteeksi mutten osaa antaa anteeksi. Puoli vuotta ollaan tunnettu, laitanko tähän pisteen?
Kommentit (47)
Kannattaisko sun ap itsekin hiukan miettiä, että haluatko jatkaa suhteessa jossa sun täytyy vaieta jatkossa asioista, jotka miehessä ärsyttävät, ettet saisi turpaasi? Vai haluatko kyllä jatkaa suhteessa, ja odotella, milloin taas saat turpaasi, koska sanasi satuttavat miestä?
Vai haluatko opetella olemaan satuttamatta miestä, eli tunnistamaan, milloin sanasi satuttavat häntä ja vaieta tai opetella puhumaan ärsyttävistä asioista eri tavalla?
Vai haluatko lähteä? Siinä ovat käytännössä sun vaihtoehdot. Neljä kappaletta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa pitää tietää, että vaikka sanoisi mitä, niin on turvassa väkivallalta. Tietenkään mitä tahansa ei sanota, mutta se onkin asia erikseen. Pelkkiin sanoihin ei ole ikinä tarvetta vastata fyysisellä vastaiskulla. En tiedä missä kohtaan se raja tarkkaan menee, mutta tuossa teidän tapauksessa raja on ylitetty. Miten voit enää kokea oloasi turvalliseksi?
Onko kyseessä ns. kantasuomalainen mies? Jos on, kannattaa ohjata hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä ns. kantasuomalainen mies? Jos on, kannattaa ohjata hoitoon.
On kantasuomalainen ja hoitoon ei halua. Olen yrittänyt perustella syitä, miksi ammattiapu voisi olla paikallaan ja olen myös yrittänyt olla ymmärtäväinen miehen räjähdysherkkää luonnetta kohtaan.
Olen auttanut miestä monessa asiassa (raha-asiat, työasiat, asumiseen ja terveyteen liittyvät asiat) ja tuo riita lähti ihan puhtaasta turhautumisestani liikkeelle. Ehkä halusin katsoa, mitä tapahtuu kun jatkuvan sanojeni varomisen sijaan totean miehen elämänhallinnan olevan ihan oikeasti hukassa ja etten halua suhdetta tällaisen henkilön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko sun ap itsekin hiukan miettiä, että haluatko jatkaa suhteessa jossa sun täytyy vaieta jatkossa asioista, jotka miehessä ärsyttävät, ettet saisi turpaasi? Vai haluatko kyllä jatkaa suhteessa, ja odotella, milloin taas saat turpaasi, koska sanasi satuttavat miestä?
Vai haluatko opetella olemaan satuttamatta miestä, eli tunnistamaan, milloin sanasi satuttavat häntä ja vaieta tai opetella puhumaan ärsyttävistä asioista eri tavalla?
Vai haluatko lähteä? Siinä ovat käytännössä sun vaihtoehdot. Neljä kappaletta.
Tuo passiivisuudella satuttaminen voi olla henkistä väkivaltaa, naiset osaa sen taidon paremmin, koska ovat kielellisesti lahjakkaampia, motiiveista kertoo sekin, josko jää vai lähteekö heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko sun ap itsekin hiukan miettiä, että haluatko jatkaa suhteessa jossa sun täytyy vaieta jatkossa asioista, jotka miehessä ärsyttävät, ettet saisi turpaasi? Vai haluatko kyllä jatkaa suhteessa, ja odotella, milloin taas saat turpaasi, koska sanasi satuttavat miestä?
Vai haluatko opetella olemaan satuttamatta miestä, eli tunnistamaan, milloin sanasi satuttavat häntä ja vaieta tai opetella puhumaan ärsyttävistä asioista eri tavalla?
Vai haluatko lähteä? Siinä ovat käytännössä sun vaihtoehdot. Neljä kappaletta.Tuo passiivisuudella satuttaminen voi olla henkistä väkivaltaa, naiset osaa sen taidon paremmin, koska ovat kielellisesti lahjakkaampia, motiiveista kertoo sekin, josko jää vai lähteekö heti.
Sanoilla ei voi tappaa. Minusta siinä on oleellinen ero enkä halua kumppaniksi miestä, joka ei osaa ilmaista itseään sanallisesti ja siksi joutuu ottamaan käyttöönsä muita aseita.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä ns. kantasuomalainen mies? Jos on, kannattaa ohjata hoitoon.
? Kantiksissa pahuus on vain väliaikainen mielenterveysongelma, mutta muissa ilmeisesti jotain sisäsyntyistä pahuutta, johon ei auta mikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä ns. kantasuomalainen mies? Jos on, kannattaa ohjata hoitoon.
? Kantiksissa pahuus on vain väliaikainen mielenterveysongelma, mutta muissa ilmeisesti jotain sisäsyntyistä pahuutta, johon ei auta mikään?
Jos mies on kasvanut kulttuurissa, jossa nainen on miehen omaisuutta, on aika pitkä koulutusoperaatio tiedossa eikä se ole varsinaisesti yhteiskunnan ongelma.
Yleensä kantasuomalainen tajuaa tekevänsä väärin.
Aika iso ero ja on yllättävää, jollet sitä huomaa itse.
Jos on perustanut keskitysleirin niin mielestäni silloin ei ole enää tilaa selittelylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen takia haluat tuollaisen suhteen!? Joudut auttamaan raha-asioista lähtien ja vielä varomaan
sanojasi ja käytöstäsi ettei mies vaan raivostu. Älä vaan muuta yhteen ja varo tulemasta raskaaksi.
Jos haluat vaikean ja tuhoisan parisuhteen niin jatka toki. Mitäpä sinun mielenterveydestäsi on väliä.
Postaan ylilaudalta :D
Ebin spurdo spärdö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko sun ap itsekin hiukan miettiä, että haluatko jatkaa suhteessa jossa sun täytyy vaieta jatkossa asioista, jotka miehessä ärsyttävät, ettet saisi turpaasi? Vai haluatko kyllä jatkaa suhteessa, ja odotella, milloin taas saat turpaasi, koska sanasi satuttavat miestä?
Vai haluatko opetella olemaan satuttamatta miestä, eli tunnistamaan, milloin sanasi satuttavat häntä ja vaieta tai opetella puhumaan ärsyttävistä asioista eri tavalla?
Vai haluatko lähteä? Siinä ovat käytännössä sun vaihtoehdot. Neljä kappaletta.Tuo passiivisuudella satuttaminen voi olla henkistä väkivaltaa, naiset osaa sen taidon paremmin, koska ovat kielellisesti lahjakkaampia, motiiveista kertoo sekin, josko jää vai lähteekö heti.
Sanoilla ei voi tappaa. Minusta siinä on oleellinen ero enkä halua kumppaniksi miestä, joka ei osaa ilmaista itseään sanallisesti ja siksi joutuu ottamaan käyttöönsä muita aseita.
-ap
Tietenkään sinun ei pidä olla siellä lyötävänä, mutta on todella naivia kuvitella, että sinä itse saat sanoa ihan mitä tahansa, ja toinen ei löisi sinua. Nythän itse näit, ettei se tule onnistumaan. Jos nyt tulee turpiin, niin se on oma vikasi, sua on varoitettu. Jos et osaa itse katsoa, mikä puheissasi satuttaa miestä, ja ole loukkaamatta, mutta et myöskään oikeuta hänelle lyömistä, vaikka oikeutat itsesi satuttamaan miestä, niin odottele sitten, että se tekee väärin ja ryhdy sen jälkeen itkemään. Itsepähän sen valitsit.
Mua ei satuta yksikään mies, koska en ole niin pöllö, että odotan p*skan muuttuvan kullaksi, ja ellei muutu, aloitan loukkaavan kielenkäytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki te palaatte takaisin. Näin minulle psykologi sanoi.
En palannut. Ja nyt voin sanoa että aika hemmetin kova työ tulee olemaan irtautumisessa. Pitää tajuta että se oma itse on kaikkein tärkein. Tasavertaisen suhteen, sellaisen johon kumpikin tuo hyvää ja kaunista, saa kun laittaa rajat ja jos rajat ylittyy, laittaa kiertoon.
Läheisesikin haluavat sulle kaiken hyvän.
Älä ala kynnysmatoksi.
Itse asiassa tuo mies ei olisi silmissäni edes mies. Jotain merkityksetöntä vain.
Aloittaja on uhri , ja naisessa ei ole koskaan mitään vikaa.
Hieno miesvihaketju taas pystyssä aloittajan yksipuolisen "tarinan" siivittämänä.
Koulutus sitte alko. Jää ihmeessä, se susta ihmisen opettaa.
Mielestäni raja menee riepottelussa. Kuten joku sanoi: älä siihen vipuun mene. Tarkoittaen ihmistä joka uskoi että hänellä on aina portit auki ja sitä voi käyttää hyväkseen raivon purkamisessa, kun vain on mukamas katuvainen. Samalla laskutoimitus: eihän tuota kukaan puolustane.
Jos hän raivostuu , pyytää anteeksi, taas 10 min päästä raivostuu. Se on riepottelua.
Minussa ei ainakaan ole sellaisia vikoja että kukaan seuraamuksitta käy käsiksi.
Itse sitä itsensä ärsyttää. Ja antaa luvan perseilyyn.
Mätä on mätää. Kaikin puolin.
Kasvun ja erilleenkasvun paikka.
Mä en ainakaan ole velkaa enkä elä velaksi.
Ei tämä nyt miesvihaketju taida olla... Ihminen joka ois antanu lasin laulaa feissiin kun uhrissa on se vika että pulssi ei oikein täytä miesvihakriteereitä. Sääli- ja oksetuskriteerit kylläkin.
Ja nainen vielä kyselee että onko ok antaa potku...
Joojoo. Kyl mä muutun. Oikeesti.
Parikyt vuotta voi mennä mut hei rakkaus kaiken voittaa.
Määritelkää rakkaus.
Vmp.
t.nainen