Miten tulla toimeen sen kanssa, että viettää koko elämän yksin?

Oletko rukoillut apua Jeesukselta?

Pääset sinäkin parisuhteeseen. Ole aito ja hyväntuulinen ja juttele ihmisille niitä näitä.

Kyllä se kymmenen vuoden jälkeen helpottaa.

Sen haluaisin minäkin tietää. Sadoilla tinder- ja nettitreffeillä käyneenä on pakko todeta, että kaikki hyvät ovat jo varattuja. T. Kaunis korkeastikoulutettu nainen

Harrastuksilla.

Pitää alkaa tehdä itsestään sellaista, että omassa seurassaan on hyvä olla. Itsellä tähän on auttanut hyvän ja hyvää oloa tuottavan kirjallisuuden lukeminen, musiikista ja luonnosta nauttiminen, saunominen ja avantouinti, hyväntekeväisyystyö, oman terveyden ylläpito ja kaikenlainen itsensä kehittäminen ihan minua itseäni varten.

Vierailija kirjoitti:

Sen haluaisin minäkin tietää. Sadoilla tinder- ja nettitreffeillä käyneenä on pakko todeta, että kaikki hyvät ovat jo varattuja. T. Kaunis korkeastikoulutettu nainen

Juuri näin! Tämä olisi voinut olla mun kirjoittamani muuten, mutten ole käynyt kuin kymmenillä, mutta chättäillyt olen satojen kanssa viimeisten 8 vuoden aikana.

Tosi hyvä kysymys. Sama tilanne itsellä. Eikä niissä miehissä mitään vikaa ole on siellä ihan ok-tapauksia, mä en vaan pysty kunnon suhteeseen kenenkään kanssa. En pysty ihastumaan enkä luottamaan keneenkään niin että päästäisin lähelleni.

Vierailija kirjoitti:

Sen haluaisin minäkin tietää. Sadoilla tinder- ja nettitreffeillä käyneenä on pakko todeta, että kaikki hyvät ovat jo varattuja. T. Kaunis korkeastikoulutettu nainen

Mistä se tuntuu kiikastavan, että asiat eivät etene pidemmälle? Antaako miehet itsestään väärän kuvan viestitellessä, mutta treffeillä paljastuu aivan toinen kuva? Tuo treffimäärä kuulostaa todella suurelta, että osasyy saattaa olla myös itsessä tai omassa käytöksessä. Eikä se ole sinänsä väärin, kun kukaan meistä ei ole täydellinen. Aina voi silti yrittää reflektoida ja tarvittaessa kehittää itseään.

Hyvää kevättä sulle!

Täällä sama tilanne, pitäisiköhän jo luovuttaa yrittäminen kun ikää yli 30v. Jos ei napannut parikymppisenä niin onko enää mitään toivoa?

Unelmieni mies olisi ihan perusduunari joka on normaalipainoinen ja juo kohtuudella. Asuttaisiin jossain korvessa, saunottaisiin ja tehtäisiin muksu tai pari pihalle juoksentelemaan.

Peräkylissä kuulemma miehiä olisi mutta miten saisi yhteyden kun ei seuranhakusivustoillakaan tunnu näkyvän?

Veemäisintä deittailussa on se että alkuun tosi kivalta vaikuttava mies voi paljastua hetken päästä ihan mulkeroksi. Oppii olemaan aika skeptinen ja varovainen näiden kanssa. Harvassa on aidosti kivat ihmiset, hyvin harvassa. Tunneongelmaisia ja kypsymättömiä sen sijaan on helppo löytää.

Vierailija kirjoitti:

Veemäisintä deittailussa on se että alkuun tosi kivalta vaikuttava mies voi paljastua hetken päästä ihan mulkeroksi. Oppii olemaan aika skeptinen ja varovainen näiden kanssa. Harvassa on aidosti kivat ihmiset, hyvin harvassa. Tunneongelmaisia ja kypsymättömiä sen sijaan on helppo löytää.

Mitä tuolla viimeisellä lauseella tarkoitetaan yleensä? Pohdin olenko itse tuollainen tunneongelmainen mitä se sitten tarkoittaakin.

M

Itse ainakin panostan harrastuksiini, itseeni, työhöni ja rahan ansaitsemiseen. Jos yksinäisyys vaivaa 10 vuoden päästä niin lähden etsimään vaimoa ulkomailta t: eläkkeelle ennen ikää 40

Yksin tänne tullaan ja yksin täältä menmään. Paitsi jos olet siamilainen kaksonen 🤓

Kyllä sitä yksin jää ku pitää riman liian korkealla. Tavallinen mies ei kelpaa.

Olet siis varma, että aiot viettää loppuelämän yksin? Siinä tapauksessa unohdat parisuhteet ja keskität huomiosi muihin asioihin. Mitä harrastat? Mistä voisi tulla elämäsi intohimo? Skaala on laaja; voit päättää omistautua vapaaehtoistyöhön (itse vietän tänä vuonna kesälomastani osan ulkomailla vapaaehtoistöissä), voit alkaa harrastaa jotain urheilua niin tavoitteellisesti, että se täyttää elämäsi, tai voit vaikka keräillä postimerkkejä. Pääasia, että löydät elämääsi sisältöä, asioita joista haaveilla ja joita tavoitella.

Mikä sinun kohdallasi voisi olla sellainen asia? "What makes you tick?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen haluaisin minäkin tietää. Sadoilla tinder- ja nettitreffeillä käyneenä on pakko todeta, että kaikki hyvät ovat jo varattuja. T. Kaunis korkeastikoulutettu nainen

Juuri näin! Tämä olisi voinut olla mun kirjoittamani muuten, mutten ole käynyt kuin kymmenillä, mutta chättäillyt olen satojen kanssa viimeisten 8 vuoden aikana.

En keksi oikein muuta syytä kuin jonkinlaisen nirsouden kun kukaan ei kelpaa. Minä treffasin neljä ja se neljäs oli täysin ok, ja en usko että parempaa olisin löytänyt. Neljä vuotta nyt seurusteltu ja parisuhdeaika voittaa yksin olon mennen tullen. Jospa se teilläkin kohta vastaan tulee.

Se on juuri tämä: monet naiset hakevat sitä nykyisen sosiaalisen median luomaa ja muokkaavaa mielikuvaa täydellisestä miehestä, eikä enää ns. tavallinen mies kelpaa. Sitten ihmetellään sitä, ettei se salipoika ollutkaan niin hyvä, kuin piti olla tai että ei löytynytkään ollenkaan ketään ja nyt ikää on jo 40..

Itse olen tavallinen mies, ilman suuria harrastuksia, vartalo normaali jne. Ihan tavallinen ukko, mutta en maalaistalon isäntä, enkä punaniskajuntti. Tavallinen tallaaja.

Kuinkas kävikään, löysin kuitenkin lopulta tavallisen naisen näiden turhanpäiväisten haihattelijoiden seasta. Nyt on pari lasta, omat vuositulot yllätykseksi nousivat yllättävän urakehityksen vuoksi hyvään keskiluokkaan yli 60 000e vuodessa. On omakotitalo, pari autoa ja muutenkin elämä on mallillaan.

Joskus aina hymyilen itsekseni teille, joilla elämä piti olla täydellistä, mutta ei se sitten ollutkaan. Tulee eroa ja kaikkea, vaikka ulospäin oli kaikki viimeisen päälle. Eikö mielikuva riittänytkään?

Vierailija kirjoitti:

Se on juuri tämä: monet naiset hakevat sitä nykyisen sosiaalisen median luomaa ja muokkaavaa mielikuvaa täydellisestä miehestä, eikä enää ns. tavallinen mies kelpaa. Sitten ihmetellään sitä, ettei se salipoika ollutkaan niin hyvä, kuin piti olla tai että ei löytynytkään ollenkaan ketään ja nyt ikää on jo 40..

Itse olen tavallinen mies, ilman suuria harrastuksia, vartalo normaali jne. Ihan tavallinen ukko, mutta en maalaistalon isäntä, enkä punaniskajuntti. Tavallinen tallaaja.

Kuinkas kävikään, löysin kuitenkin lopulta tavallisen naisen näiden turhanpäiväisten haihattelijoiden seasta. Nyt on pari lasta, omat vuositulot yllätykseksi nousivat yllättävän urakehityksen vuoksi hyvään keskiluokkaan yli 60 000e vuodessa. On omakotitalo, pari autoa ja muutenkin elämä on mallillaan.

Joskus aina hymyilen itsekseni teille, joilla elämä piti olla täydellistä, mutta ei se sitten ollutkaan. Tulee eroa ja kaikkea, vaikka ulospäin oli kaikki viimeisen päälle. Eikö mielikuva riittänytkään?

Eli mitä vastaat aloittajalle, millaisia neuvoja annat?

On pahoja päiviä jolloin vain itkee ja vihaa kaikkea, eniten itseään kun ei kelpaa kenellekkään. Sitten on päiviä kun ei edes ajattele asiaa ja yksin oleminen tuntuu normaalilta. Itse en koskaan lukeutunut niihin onnekkaisiin jotka saivat parisuhteen ja rakkautta. Minä sain vakavan masennuksen. N30