Miten tulla toimeen sen kanssa, että viettää koko elämän yksin?

Höh mikset pääsisi? Yritä nauttia elämästäsi, äläkä mieti liikaa ja päästä irti lopputuloksesta. Tulee jos tulee.

Miksi sen pitäisi olla surun paikka? Mä olen ruma ja tyhmä nainen. Ollut aina parisuhteessa, paitsi nuorena 3v. Ne 3v oli mun elämäni parasta aikaa. Sai mennä ja tulla kuten halusi.

Itse olen tavisnainen ja etsin tavismiestä. Mutta en tunnu kelpaavan heille.

Periaatteessa yksinkin pystyy elämään, mutta välillä kuvittelen miten ihanaa olisi kun joku olisi lähellä, halaisi ja tykkäisi.

Vierailija kirjoitti:

Se on juuri tämä: monet naiset hakevat sitä nykyisen sosiaalisen median luomaa ja muokkaavaa mielikuvaa täydellisestä miehestä, eikä enää ns. tavallinen mies kelpaa. Sitten ihmetellään sitä, ettei se salipoika ollutkaan niin hyvä, kuin piti olla tai että ei löytynytkään ollenkaan ketään ja nyt ikää on jo 40..

Itse olen tavallinen mies, ilman suuria harrastuksia, vartalo normaali jne. Ihan tavallinen ukko, mutta en maalaistalon isäntä, enkä punaniskajuntti. Tavallinen tallaaja.

Kuinkas kävikään, löysin kuitenkin lopulta tavallisen naisen näiden turhanpäiväisten haihattelijoiden seasta. Nyt on pari lasta, omat vuositulot yllätykseksi nousivat yllättävän urakehityksen vuoksi hyvään keskiluokkaan yli 60 000e vuodessa. On omakotitalo, pari autoa ja muutenkin elämä on mallillaan.

Joskus aina hymyilen itsekseni teille, joilla elämä piti olla täydellistä, mutta ei se sitten ollutkaan. Tulee eroa ja kaikkea, vaikka ulospäin oli kaikki viimeisen päälle. Eikö mielikuva riittänytkään?

No, hymyillään me vastavuoroisesti sitten, kun sinulle tulee eroa ja kaikkea, vaikka ulospäin oli kaikki viimeisen päälle.

Kukaan ei halua elämänlaatua huonontavaa kumppania. Puoliso voi olla kiviriippa ja ankeuttaja. Kaikki saisivat sellaisen, mutta jos ei halua, tehdään epälooginen johtopäätös "loppuiäksi".

Vierailija kirjoitti:

Sen haluaisin minäkin tietää. Sadoilla tinder- ja nettitreffeillä käyneenä on pakko todeta, että kaikki hyvät ovat jo varattuja. T. Kaunis korkeastikoulutettu nainen

Jatka vain samaan malliin. Ei tule onnistumaan koskaan.

Ainakin kannattaa luopua parisuhteen jahtaamisesta, epätoivo tahtoo paistaa ulospäin.

Keskity itseesi ja intohimoisi, koeta tehdä elämästäsi mahdollisimman mukava vaikka parisuhdetta ei olekaan. Kun olet tyytyväinen elämääsi ja itsevarma, kavereitakin löytyy jopa ihan sattumalta, olettaen tietysti, että ainoa ajanvietteesi ei ole Netflix kotisohvalla.

Ja jos menet baariin, mene arkikamppeissa, sen näköisenä, kuin olisit töistä tullut. Silloin käy paras flaksi.Tsemppiä!

Helppoa! Ei tarvitse kuin lukea tätä palstaa ja todeta miksi 50% parisuhteista päätyy eroon ja loput pettää. Miehet ja naiset vaatii toisiltaan mahdottomia. Ihmiset vihaa toisiaan vaikka ensin on rakastettu vannoen "kunnes kuolema erottaa". Miehet pettää, naiset pettää ja molemmat luulevat ettei puoliso tiedä (tietää se). Nainen kun sairastuu vakavasti, mies hylkää ja lähtee tai ainakin pettää, koska hänellä on oikeus elää omaa elämäänsä. Lapsi jos sairastuu vakavasti tai syntyy vammaisena, mies jättää, koska hänellä on oikeus omaan elämään ja elät kituutellen yh:na lopun elämääsi halveksittuna ja haukuttuna. Listaa vois jatkaa vaikka kuinka. Kun mietit asiaa tarkemmin niin toteat että kaikki kadehtii sinkkua, jonka elämä on helppoa ja vapaata. No vanhuus tulee ja se yksinäisyys voi pelottaa kunnes tajuaa että vaikka lapsia olisi kymmenen, kenelläkään ei ole aikaa auttaa eikä kukaan kysele perään, olet itsestäänselvyys kaikille, paitsi kun kuolet, sitten tapellaan kulahtaneista raanuista ja kansallispuvuista ja partakoneista, niillä kun yhtäkkiä onkin tunnearvo ihmisestä josta ei kukaan välittänyt tämän eläessä.  Ei tarvitse myöskään haudata puolisoaan ja surra vuosikymmeniä toisen poismenoa. Vaakakupissa on paljon enemmän hyviä puolia pysyä yksin, kuin pariutua ja liittyä kärsivien joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veemäisintä deittailussa on se että alkuun tosi kivalta vaikuttava mies voi paljastua hetken päästä ihan mulkeroksi. Oppii olemaan aika skeptinen ja varovainen näiden kanssa. Harvassa on aidosti kivat ihmiset, hyvin harvassa. Tunneongelmaisia ja kypsymättömiä sen sijaan on helppo löytää.

Mitä tuolla viimeisellä lauseella tarkoitetaan yleensä? Pohdin olenko itse tuollainen tunneongelmainen mitä se sitten tarkoittaakin.

M

Miten toimit riitatilanteissa? Oletko uhkaava, harrastatko mykkäkoulua? Teetkö katoamistemppuja? Pidätkö varanaisia? Kuunteletko ja sisäistätkö toisen mielipiteen ja tarpeet? Haluatko asiat tehtävän sinun tavallasi ja vain sinun tavallasi? Riittääkö sinulle huonekalunainen, joka pyörittää pitopalvelua ja mahdollistaa työsi ja harrastuksesi? Pitääkö naisen elättää lapsi, koska hänhän sitä halusi? Oletko mustasukkainen sekopää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen haluaisin minäkin tietää. Sadoilla tinder- ja nettitreffeillä käyneenä on pakko todeta, että kaikki hyvät ovat jo varattuja. T. Kaunis korkeastikoulutettu nainen

Mistä se tuntuu kiikastavan, että asiat eivät etene pidemmälle? Antaako miehet itsestään väärän kuvan viestitellessä, mutta treffeillä paljastuu aivan toinen kuva? Tuo treffimäärä kuulostaa todella suurelta, että osasyy saattaa olla myös itsessä tai omassa käytöksessä. Eikä se ole sinänsä väärin, kun kukaan meistä ei ole täydellinen. Aina voi silti yrittää reflektoida ja tarvittaessa kehittää itseään.

Hyvää kevättä sulle!

Mua ei ole kukaan koskaan haukkunut nirsoksi, päinvastoin. Kaverini sanoi joskus, että mulle kelpaa kuka vaan. Ei se nyt ihan niinkään ole. Haluan miehen, joka on empaattinen, muut huomioonottava, rehellinen, välittävä, ei päihdeongelmainen eikä väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti. Ulkonäöltään sellainen, ettei ällötä. Pitkä ei tarvitse olla, eikä haittaa lievä ylipainokaan, kunhan pyrkii terveisiin elämäntapoihin. Koulutusta vähintään amk, mutta vähempikin riittää, jos mies on muuten ihana ja järkevä. Ei haittaa, vaikka olisi työtön tai vähän masentunut. Oon hyvä kannustamaan toista ja tsemppaamaan. 

 

Yleensä se kaatuu siihen, että mies ei vaikuta kiinnostuneelta. Olen itse se, joka esittää kysymyksiä ja annan miehen puhua itsestään. Vaikkei ekoilla treffeillä olisi kolahtanutkaan niin annan yleensä toisen mahdollisuuden, jos mies vaan pyytää. Harvoin kenestäkään kuitenkaan kuuluu enää jälkeen päin mitään. :(

Ja vielä jatkoa edelliseen. Olen jo vuosia yrittänyt kehittää itseäni ja miettiä, missä olisi vika. En ole kuitenkaan saanut mistään vastausta. Olen käynyt myös psykologisissa testeissä ja psykologien juttusilla, mutta sielläkään ei ole löytynyt mitään vikaa persoonastani. Itseni reflektointi ja kehittäminen silti jatkuu. Ehkä vika on siinä, koska en ole koskaan saanut isällisiä neuvoja, kun oma isäni hylkäsi minut ennen kuin olin syntynytkään. T. Korkeastikoulutettu nainen

Ei kukaan halua epätoivoista miestä / naista. Jos on omaan oloonsa tyytyväinen, ei niin kaipaa sitä puolisoa ja ottajia alkaa löytyä. Sen takia varatuillakin on sitä vientiä, koska eivät ole haku päällä. 

Itse olen alkanut epäillä tekeekö se parisuhde ketään onnelliseksi. Toki siinä on hyviäkin puolia mutta mitä noita miehiä katsoo...ovat valmiita pettämään,käyttäytyvät huonosti,esittävät...Mitä sellaisella tekee? Ymmärrän kyllä halun intiimiin läheisyyteen. Harmi vaan että noi suhteet niin harvoin onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen haluaisin minäkin tietää. Sadoilla tinder- ja nettitreffeillä käyneenä on pakko todeta, että kaikki hyvät ovat jo varattuja. T. Kaunis korkeastikoulutettu nainen

Mistä se tuntuu kiikastavan, että asiat eivät etene pidemmälle? Antaako miehet itsestään väärän kuvan viestitellessä, mutta treffeillä paljastuu aivan toinen kuva? Tuo treffimäärä kuulostaa todella suurelta, että osasyy saattaa olla myös itsessä tai omassa käytöksessä. Eikä se ole sinänsä väärin, kun kukaan meistä ei ole täydellinen. Aina voi silti yrittää reflektoida ja tarvittaessa kehittää itseään.

Hyvää kevättä sulle!

Mua ei ole kukaan koskaan haukkunut nirsoksi, päinvastoin. Kaverini sanoi joskus, että mulle kelpaa kuka vaan. Ei se nyt ihan niinkään ole. Haluan miehen, joka on empaattinen, muut huomioonottava, rehellinen, välittävä, ei päihdeongelmainen eikä väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti. Ulkonäöltään sellainen, ettei ällötä. Pitkä ei tarvitse olla, eikä haittaa lievä ylipainokaan, kunhan pyrkii terveisiin elämäntapoihin. Koulutusta vähintään amk, mutta vähempikin riittää, jos mies on muuten ihana ja järkevä. Ei haittaa, vaikka olisi työtön tai vähän masentunut. Oon hyvä kannustamaan toista ja tsemppaamaan. 

 

Yleensä se kaatuu siihen, että mies ei vaikuta kiinnostuneelta. Olen itse se, joka esittää kysymyksiä ja annan miehen puhua itsestään. Vaikkei ekoilla treffeillä olisi kolahtanutkaan niin annan yleensä toisen mahdollisuuden, jos mies vaan pyytää. Harvoin kenestäkään kuitenkaan kuuluu enää jälkeen päin mitään. :(

Jätä se utelu vähemmälle. Ainakin itse kuulun niihin, jotka eivät voi sietää uteliaita, koska olo on kuin poliisin kuulusteluissa. Sitä paitsi oletan, että utelevat ovat myös niitä pahantahtoisia juorukelloja. Et välttämättä ole, mutta sellainen ahdistunut olo helposti tulee, jos kysellään. Ihmiset kyllä kertoo asioitaan kun haluavat. Koeta enemmän heittäytyä tilanteeseen ja keskustelkaa siitä mitä olette tekemässä juuri siellä treffeillä, äläkä koeta tehdä mitään napakymppianalyysia.

Nero2 kirjoitti:

Harrastuksilla.

Vapaaehtoistöillä

No ei naisilla tuollaista todellista riskiä ole. Itsestä riippuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen haluaisin minäkin tietää. Sadoilla tinder- ja nettitreffeillä käyneenä on pakko todeta, että kaikki hyvät ovat jo varattuja. T. Kaunis korkeastikoulutettu nainen

Mistä se tuntuu kiikastavan, että asiat eivät etene pidemmälle? Antaako miehet itsestään väärän kuvan viestitellessä, mutta treffeillä paljastuu aivan toinen kuva? Tuo treffimäärä kuulostaa todella suurelta, että osasyy saattaa olla myös itsessä tai omassa käytöksessä. Eikä se ole sinänsä väärin, kun kukaan meistä ei ole täydellinen. Aina voi silti yrittää reflektoida ja tarvittaessa kehittää itseään.

Hyvää kevättä sulle!

Mua ei ole kukaan koskaan haukkunut nirsoksi, päinvastoin. Kaverini sanoi joskus, että mulle kelpaa kuka vaan. Ei se nyt ihan niinkään ole. Haluan miehen, joka on empaattinen, muut huomioonottava, rehellinen, välittävä, ei päihdeongelmainen eikä väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti. Ulkonäöltään sellainen, ettei ällötä. Pitkä ei tarvitse olla, eikä haittaa lievä ylipainokaan, kunhan pyrkii terveisiin elämäntapoihin. Koulutusta vähintään amk, mutta vähempikin riittää, jos mies on muuten ihana ja järkevä. Ei haittaa, vaikka olisi työtön tai vähän masentunut. Oon hyvä kannustamaan toista ja tsemppaamaan. 

 

Yleensä se kaatuu siihen, että mies ei vaikuta kiinnostuneelta. Olen itse se, joka esittää kysymyksiä ja annan miehen puhua itsestään. Vaikkei ekoilla treffeillä olisi kolahtanutkaan niin annan yleensä toisen mahdollisuuden, jos mies vaan pyytää. Harvoin kenestäkään kuitenkaan kuuluu enää jälkeen päin mitään. :(

Jätä se utelu vähemmälle. Ainakin itse kuulun niihin, jotka eivät voi sietää uteliaita, koska olo on kuin poliisin kuulusteluissa. Sitä paitsi oletan, että utelevat ovat myös niitä pahantahtoisia juorukelloja. Et välttämättä ole, mutta sellainen ahdistunut olo helposti tulee, jos kysellään. Ihmiset kyllä kertoo asioitaan kun haluavat. Koeta enemmän heittäytyä tilanteeseen ja keskustelkaa siitä mitä olette tekemässä juuri siellä treffeillä, äläkä koeta tehdä mitään napakymppianalyysia.

Voi ei, kolahtipa itselleni tämä. Voin sanoa että uteliaisuus ei todellakaan ole aina mikään pahantahtoinen ele. Se saattaa olla vaan merkki siitä, että toinen on aidosti kiinnostunut ja haluaa oppia tuntemaan paremmin. Tietysti kaikki eivät tästä tyylistä tykkää ja se on täysin ok.

up

Itse olen 28-vuotias mies. En ole koskaan edes suudellut naista. Tässä vaiheessa pitää kyllä myöntää, että ei ole oikein enää parisuhdekelpoinen. Joiltakin osin olen vieläkin 12-vuotiaan tasolla.