Miten pienten lasten vanhemmat pystytte lukemaan kirjaa yksin ja rauhassa?
Miten otatte päivittäin omaa aikaa,jotta voitte käydä lenkillä, kampaajalla, shoppailemassa, kahvilla ja lukea omassa rauhassa kirjaa? Yhden lapsen kanssa pärjää, mutta entä jos niitä on useampi niin eihän siinä saa yhtään rauhaa omille jutuille kun muksut huutaa ja keskeyttää kaiken. Ei taida olla perheellisten pikkulasten vanhempien elämä ruusuilla tanssimista. :/
Kommentit (32)
Omia lapsia ei ole, mutta muistan kyllä lapsuudestani, että äiti luki kirjoja. Sekä romaaneja että yhdessä vaiheessa myös opiskeluun liittyviä tenttikirjoja, joiden lukeminen vaati enemmän omaa rauhaa.
Vastaus: ei mitenkään.
Sellasta se vaan on. Jos haluaa lukea rauhassa pitää jättää lapset tekemättä.
Niin, perheellisen arki on erilaista kuin sinkun tai lapsettoman parin.
En minäkään vuosiin kyennyt romaaneja lukemaan.
Lapset 3v ja 7v. Luen 1-2 kirjaa viikossa.
Ilman toista vanhempaa tai vastaavaa tukiverkkoa vastaus on: ei mitenkään. Muutakuin lapsen unien aikaan, tosin silloin voi olla tuhat muutakin rästihommaa hoidettavana. Itse tajusin lapsen saamisen jälkeen miten paljon tarvitsen omaa rauhallista aikaa. Jäi lapsiluku yhteen, vielä ei kauheasti ole helpottanut kun lapsi on vähän päälle 3-vuotias vasta. Ilman osallistuvaa isää olisin pulassa.
Kun lapset katsoo piirrettyjä telkkarista tai leikkii, joko yksin tai keskenään, luen kirjoja. Ja toki silloin kun mies on päävastuussa lapsista. Ei mun lapset ole koskaan olleet multa minuutin välein mitään kyselemässä, ei edes se jolla on add. Kaksoset on kyllä helpommat kuin kaksi lähellä samaa ikää olevat tai se kun on yksi lapsi tai lapsilla isot ikäerot kun sitten isompi lapsi voi vahtia nuorempaa.
Lukeminen ja lapset kuuluvat vaihtoehtoisiin todellisuuksiin, eivät samaan.
Oma lapseni on nyt 12 ja pikku hiljaa pystyn aloittelemaan lukuharrastusta uudelleen, kunhan järjestän hänet joko kaverille tai meille tulee joku kaveri. Jos hän on yksin kotona, hän katsoo kovalla äänellä jotain tubettajaa tai pulisee minulle lakkaamatta. En ymmärrä, miten minä tuppisuu introvertti olen voinut saada aikaan tuollaisen puheripulilapsen. Kun otan käteeni houkuttelevan kirjan, tarvitsen katkeamatonta rauhaa lukemiseen minimissään kolme tuntia mutta saan sitä kolme minuuttia. Ei siis tule mitään.
Äänikirjoja kuuntelen kuulokkeilla. Lapsi saa pulista niin paljon kuin tykkää. Valitettavasti lapsi ei jaa innostusta kirjoihin kanssani eikä mies ole lukenut eläissään koulukirjojen lisäksi yhtään kirjaa, joten hän kerta kaikkiaan ymmärrä, että joku voi oikeasti nauttia niistä ja tarvita lukemista latautuakseen ja että siihen pitää saada pitkäkestoinen keskeytymätön aika.
Mä en kanssa tajua, että miten pienten lasten vanhemmat saa luettua kirjoja. Olen lukenut yhden kirjan viimeisen kolmen vuoden aikana. Pitäisi lukea yöllä tai niin lyhyissä pätkissä, että ei maksa vaivaa. Aikaisemmin luin kuukaudessa monta kirjaa.
20 lisää: Ensimmäisen vauvavuoden aikana sain muistaakseni luettua yhden vai kaksi kirjaa. Nukuin aina kun oli mahdollista :D Siitä se kirjamäärä on vuosi vuodelta lisääntynyt.