Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus ja kuinka henkisellä tuskalla ei ole merkistystä
18.04.2019 |
Ajelin tuossa äsken autolla ja kesken ajon tuli yhtäkkiä sellainen tunne, että millään henkisellä kivulla tai tuskalla ei ole mitään merkitystä. Fyysinen kipu voi estää toimimasta, mutta henkinen kipu. Henkisen kivun voi päättää lopettaa.
En tiedä mitä tämä tekee ihmiselle pitkässä juoksussa.
Tilannetta edelsi se että vaimoni ilmoitti kivenkovaan, että ei halua lapsia. Asia on nyt selvä kuin pläkki. Ensimmäinen reaktioni oli suru ja pettymys. Epäusko, kuvitelmat itsestäni perheellisenä miehenä murenivat. Sain jopa itsetuhoisia ajatuksia koska nämä vuodet olen kuvitellut että lapsia edes yritämme saada.
Siinä sitten ajellessani yhtäkkiä havahduin siihen, että eihän tällä minun tuskallani ole mitään väliä. Asiaa ei voi muuttaa. Voin joko jäädä vaimoni luo tai lähteä 38-vuotiaana etsimään uutta. En pysty siihen koska rakastan vaimoani. Tuskani ei voi siis muuttaa tätä asiaa.
Kivulla ei ole merkitystä, jos sillä ei voi saavuttaa mitään. Vaimolleni osoitin pettymykseni, se oli kivun ja surun (kyyneleet) funktio. Muuta funktiota sillä ei ole. Se pilaa vain minun elämäni jos koen tuskaa.
Vaimoni ei ole koskaan luvannut minulle mitään. Omat toiveeni ovat olleet selvät. Vaimoni on sanonut ”sitten kun, ei vielä, ei nyt, en halua tällä hetkellä”. Niilläkään sanoilla ei ole merkitystä. Fyysisesti käytännössä me emme ole lisääntyneet ja se on nyt poissuljettu. Oma elämäntarinani ihmisyyden perustoimintojen lisäksi on vain kuvitelmaa ja tarinaa. Sepitystä ja keksittyjä merkityksiä. Nyt siitä on leikattava tämä keksitty jälkikasvun saamisen merkitys pois. Koska suuressa mittakaavassa sillä ei ole merkitystä saanko minä jälkikasvua. Vain itse keksimäni merkitys pääni sisällä antaa sille sen niin tärkeän aseman, että siitä luopuminen aiheuttaa tuskaa.
M38
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vaimosi on törkeällä tavalla johtanut sinua harhaan. Voidaanko jopa sanoa, että geneettisen itsemurhan lisäksi hän tehnyt geneettisen murhan.
Yksittäisen ihmisen olemassaololla tai tarpeilla ei toki ole maailman kannalta mitään merkitystä, mutta toisaalta maailmallakaan ei ole tämän ihmisen kannalta mitään merkitystä, mikäli miljoonia vuosia vanha geeniperimä päättyy.
Miksi vaimosi ei halua lapsia?
Syyt ovat mitä hän luetteli:
- ei halua elää pienten lasten/vauvojen kanssa
- ei halua valvoa öisin
- haluaa pystyä lähtemään matkalle milloin haluaa
- ei halua murehtia, ei halua huolen täyttämää elämää kun joutuu huolehtimaan jostain avuttomasta
- ei halua syytää rahaa lapsen tarpeisiin
- ei halua olla poissa töistäSanottakoon että en missään nimessä odottaisi vaimon hoitavan lasta ja tarjouduin että voisin olla se joka jää kotiin (toki en tiedä miten se alussa onnistuisi vauvan kannalta). Eli sanomattakin selvää, että aika selvä tämä asia on. Ei voi ihmistä pakottaa.
M38
Voi kuinka nämä itsekkääseen ja hedonistiseen ansaan johdatetut nuoremme saataisiin uskomaan, että millään listallasi mainituista seikoista ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun koet koko elämän uudelleen lapsesi ja lastenlastesi kautta.
Olisin aika varovainen tuon ajatuksen kanssa, että eletään elämää jonkun muun kautta. Kuulostaa pahalta, kun on nähnyt oikeasti näitä, jotka elää elämää omien lasten kautta (pakotetaan esim. harrastamaan pianon soittamista, koska itseä harmittaa kun ei opetellu heti pienestä pitäen). Tämä vasta itsekästä onkin.
Eiköhän suurin osa meistä hanki lapsia itsekkäistä syistä (eli koska itse haluaa). Lapsettomuus ei ole sen itsekkäämpää.
T. Onnellinen kahden lapsen äiti
et ymmärrä lainkaan mitä tarkoitan. tarkoitan että öasten kokemukset, ilot ja surut koet niinkuin ne tapahtuisivat itselle. Ainakin minä koen. Ilo mitä koen, kun näen lapsen hyppivän trampoliinilla on jotain maagista.
Kaikki ihmisen toiminta on johdettavissa itsekkääseen motiiviin. mitä lapseton ei vielä tiedä, on se ikuinen elämä mitä geenien jatkumisen kautta saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä kautta, että lapsettomuus on lottovoitto. Saat koko elämän itsellesi. Voit nauttia siitä mielin määrin. Nykyisin on trendinä lapsettomuus, se on paljon hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten. Unohda murheet ja nauti!
Yritän suunnata ajatuksia tähän.
Ajatuksiini tulvii kuitenkin visioita, kävellä metsässä pienemmät kumisaappaat vieressä tutkien luontoa, kalastaa laiturin nokassa.
Valvoa yö kuumeisen kanssa, pienet ihmeet. Ensimmäinen nauru. Nähdä kasvu.M38
Muista, että lapsi voi olla erityislapsi tai muuten ei terve. Silloin ei ole ollenkaan kivaa.
Hyvät ja ymmärrettävät syyt vaimollasi olla lisääntymättä!
Itsekkyydessä ei ole mitään vikaa, sillä hänen elämänsä kuitenkin kyseessä. Hienoa, että jotkin ovat kykeneväisiä ajattelemaan rationaalisesti biologian yli.
Harmillinen tilanne kuitenkin sinulle.
Omastakin mielestä vaimosi olisi pitänyt aikaisemmin kertoa todellinen kantansa. Tietysti ajatukset voivat muuttua, mutta kyllä varmaan moni yli 30-vuotias jo tietää mitä haluaa ja vähän pakkokin jo ihan sen lisääntymisen onnistumisenkin kannalta. Itse olen nuori nainen, mutta tiedän jo valmiiksi etten koskaan halua lapsia ja siinä mielessä voin sen heti toisella kertoa ja en halua enkä edes pysty ketään "huijaamaan". Ehkä sinun kannattaisi erota jos tuntuu ettei asiaa pysty hyväksymään. Tietenkin on riksi ettei löydä uutta puolisio jolla olisi lapsi toiveita. Nämä vaan omia ajatuksia.
Ymmärrän, että olosi tuntuu petetyltä. Sinuahan on petetty.
Minä olen katkaissut monta orastavaa parisuhdetta sen vuoksi, että olen selvästi sanonut, etten halua lapsia. Joka ikinen mies on ollut sitä mieltä, että kyllä se mieli siitä vielä muuttuu. On jopa painostettu lupausta lapsista, vaikkei edes ole seurusteltu vielä. Minulta on jopa juuri alle nelikymppisenä haluttu edes puolittaista myöntymystä siihen, että lapsen vielä teen, koska "ehkä" on monelle käytännössä "kyllä".
Suurissa kyllä/ei-kysymyksissä pitäisi edetä miettien sitä, että toive ei lopulta toteudukaan. Jos kumppani epäröi ja väistelee, kuinka todennäköistä on, että hän lopulta päätyy tekemään jotain, josta ei ole koskaan innostunut? Vaimosi ei antanut selvää vastausta etkä sinä osannut vaatia sitä. Kummankin syy.
Et voi tietää, onnistuisitteko te saamaan lapsen, olisiko lapsi riittävän terve kalastamaan ja metsäretkille ja olisiko sinusta lopulta koti-isäksi. Lapsiperheen elämä vaikuttaa kirjoitustesi perusteella olevan sinulle melko romanttista puuhaa - mahtaako vaimosi aavistaa, että sinun mielesi muuttuu sitten, kun sinun on jäätävä pois töistä ja oikeasti valvottava niitä öitä?
Kun lasta ei tule eikä erokaan ole mahdollinen, keskity siihen, mikä elämässäsi on hyvää. Olette olleet onnellisia tähänkin asti, joten voitte olla edelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus oli oikein hyvää ja oivaltavaa tekstiä. Oli lapsettomuuden syy mikä hyvänsä, henkinen TUSKA on aina itseaiheutettua. Itse vakavaa masennusta pitkään sairastaneena tiedän sen hyvin. Mitään henkistä tuskaa ei ole olemassakaan, ihminen luo sen itse ja voi siitä myös luopua jos niin valitsee.
Mutta tuo listaus miksi nainen ei tahdo lapsia kuulostaa kyllä kovasti provoilulta. Jos ei tahdo lapsia, riittää että sanoo "en tahdo". Ei sitä tarvitse mitenkään perustella. Minäkään en tahdo papukaijaa. Ei minun tarvitse perustella kenellekään miksen sitä hanki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä kautta, että lapsettomuus on lottovoitto. Saat koko elämän itsellesi. Voit nauttia siitä mielin määrin. Nykyisin on trendinä lapsettomuus, se on paljon hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten. Unohda murheet ja nauti!
Yritän suunnata ajatuksia tähän.
Ajatuksiini tulvii kuitenkin visioita, kävellä metsässä pienemmät kumisaappaat vieressä tutkien luontoa, kalastaa laiturin nokassa.
Valvoa yö kuumeisen kanssa, pienet ihmeet. Ensimmäinen nauru. Nähdä kasvu.M38
Muista, että lapsi voi olla erityislapsi tai muuten ei terve. Silloin ei ole ollenkaan kivaa.
Tämä on jotenkin karmiva ajatus, että ei olisi ”kivaa ” jos lapsi on erityislapsi. Kuulostat ihan vaimoltani. Ymmärrän pointin, mutta sinä et taida nyt ihan ymmärtää sitä mistä minä puhun. M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä kautta, että lapsettomuus on lottovoitto. Saat koko elämän itsellesi. Voit nauttia siitä mielin määrin. Nykyisin on trendinä lapsettomuus, se on paljon hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten. Unohda murheet ja nauti!
Yritän suunnata ajatuksia tähän.
Ajatuksiini tulvii kuitenkin visioita, kävellä metsässä pienemmät kumisaappaat vieressä tutkien luontoa, kalastaa laiturin nokassa.
Valvoa yö kuumeisen kanssa, pienet ihmeet. Ensimmäinen nauru. Nähdä kasvu.M38
Tämä todistaa että ap on naispuolinen provo. Yksikään mies ei ajattele tuollaisia.
Mites oksennuksiset ja paskaiset lakanat noroviruksessa? Se, että et saa pesää ehkä kuukausiin? Uhmaikä, teini-ikä? Lapsi rääkyy itkupotkuraivareitaan kaupan lattialla? Tai se kuumeinen huutaa äitiä, joka on vaikkapa töissä, etkä saa sitä millään rauhoittumaan?
Pyydä että saat hoitaa jonkun tuttusi lasta edes yhden vuorokauden. Sinulla on selvästi pelkkiä fantasioita, ei realismia lapsiperhearjesta.
Mitä jos lapsi ei pätkääkään välitä luonnosta tai kumisaappaista tai kalastamisesta, vaan on glitteristä kiinnostunut girly girl joka haaveilee pelkistä rintsikoista ja korkkareista kolmen vanhasta saakka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että olosi tuntuu petetyltä. Sinuahan on petetty.
Minä olen katkaissut monta orastavaa parisuhdetta sen vuoksi, että olen selvästi sanonut, etten halua lapsia. Joka ikinen mies on ollut sitä mieltä, että kyllä se mieli siitä vielä muuttuu. On jopa painostettu lupausta lapsista, vaikkei edes ole seurusteltu vielä. Minulta on jopa juuri alle nelikymppisenä haluttu edes puolittaista myöntymystä siihen, että lapsen vielä teen, koska "ehkä" on monelle käytännössä "kyllä".
Suurissa kyllä/ei-kysymyksissä pitäisi edetä miettien sitä, että toive ei lopulta toteudukaan. Jos kumppani epäröi ja väistelee, kuinka todennäköistä on, että hän lopulta päätyy tekemään jotain, josta ei ole koskaan innostunut? Vaimosi ei antanut selvää vastausta etkä sinä osannut vaatia sitä. Kummankin syy.
Et voi tietää, onnistuisitteko te saamaan lapsen, olisiko lapsi riittävän terve kalastamaan ja metsäretkille ja olisiko sinusta lopulta koti-isäksi. Lapsiperheen elämä vaikuttaa kirjoitustesi perusteella olevan sinulle melko romanttista puuhaa - mahtaako vaimosi aavistaa, että sinun mielesi muuttuu sitten, kun sinun on jäätävä pois töistä ja oikeasti valvottava niitä öitä?
Kun lasta ei tule eikä erokaan ole mahdollinen, keskity siihen, mikä elämässäsi on hyvää. Olette olleet onnellisia tähänkin asti, joten voitte olla edelleenkin.
Ymmärrän.
Itselleni ei ole kyse terveen lapsen kaipuusta. Ei itseni toteuttamisesta lapsen kautta, vaikka visioista kerroinkin. On vaan se tunne, että lapsia olisi halunnut. Kuulostaa varmaan typerältä ja perustelemattomalta.
Voimme varmasti olla onnellisia.
Erikoinen tunne vain, kun tuntuu tältä miltä tänään minusta on tuntunut.
M38
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että olosi tuntuu petetyltä. Sinuahan on petetty.
Minä olen katkaissut monta orastavaa parisuhdetta sen vuoksi, että olen selvästi sanonut, etten halua lapsia. Joka ikinen mies on ollut sitä mieltä, että kyllä se mieli siitä vielä muuttuu. On jopa painostettu lupausta lapsista, vaikkei edes ole seurusteltu vielä. Minulta on jopa juuri alle nelikymppisenä haluttu edes puolittaista myöntymystä siihen, että lapsen vielä teen, koska "ehkä" on monelle käytännössä "kyllä".
Suurissa kyllä/ei-kysymyksissä pitäisi edetä miettien sitä, että toive ei lopulta toteudukaan. Jos kumppani epäröi ja väistelee, kuinka todennäköistä on, että hän lopulta päätyy tekemään jotain, josta ei ole koskaan innostunut? Vaimosi ei antanut selvää vastausta etkä sinä osannut vaatia sitä. Kummankin syy.
Et voi tietää, onnistuisitteko te saamaan lapsen, olisiko lapsi riittävän terve kalastamaan ja metsäretkille ja olisiko sinusta lopulta koti-isäksi. Lapsiperheen elämä vaikuttaa kirjoitustesi perusteella olevan sinulle melko romanttista puuhaa - mahtaako vaimosi aavistaa, että sinun mielesi muuttuu sitten, kun sinun on jäätävä pois töistä ja oikeasti valvottava niitä öitä?
Kun lasta ei tule eikä erokaan ole mahdollinen, keskity siihen, mikä elämässäsi on hyvää. Olette olleet onnellisia tähänkin asti, joten voitte olla edelleenkin.
Olen oman harrastuksen parissa nähnyt näitä vanhempia jotka on toisen puolesta hiillostettu lapsen tekoon ja se ei ole mikään kaunis näky. Erotkaa hyvät ihmiset! Älkää ruvetko pakottamaan ketään, vaan etsikää sellainen joka haluaa yhtä palavasti olla lapseton tai perheellinen. Mikään ei ole niin hirveätä katsottavaa kuin henkisesti alistettu ja painostettu ihminen kasvattamassa lastaan tai olemassa ilman sitä toisen halusta.
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
En ole lapseton, mutta ymmärrän silti, ettei elämällä ole mitään merkitystä. Koita sinäkin hyväksyä se ja käyttää ainutkertainen elämäsi olemalla muille hieman hyödyksi ja tekemällä muun ajan itsellesi mieleisiä asioita, kuten lasten hoitoa. En minä ainakaan hankkinut lapsia itseni jatkeeksi (en ole niin rakastunut itseeni) vaan siksi, että haluan hoivata ja leikkiä lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
Samoin ajattelen itse, mutta olen emotionaalinen. Häiritsi vain kirjoituksessasi tuo mielipiteesi emotionaalisista ihmisistä, kannattaisi unohtaa tuollaiset ikiaikaiset stereotypiat. Emotionaalisuus ei sulje pois mm. järjen käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä kautta, että lapsettomuus on lottovoitto. Saat koko elämän itsellesi. Voit nauttia siitä mielin määrin. Nykyisin on trendinä lapsettomuus, se on paljon hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten. Unohda murheet ja nauti!
Yritän suunnata ajatuksia tähän.
Ajatuksiini tulvii kuitenkin visioita, kävellä metsässä pienemmät kumisaappaat vieressä tutkien luontoa, kalastaa laiturin nokassa.
Valvoa yö kuumeisen kanssa, pienet ihmeet. Ensimmäinen nauru. Nähdä kasvu.M38
Tämä todistaa että ap on naispuolinen provo. Yksikään mies ei ajattele tuollaisia.
Mites oksennuksiset ja paskaiset lakanat noroviruksessa? Se, että et saa pesää ehkä kuukausiin? Uhmaikä, teini-ikä? Lapsi rääkyy itkupotkuraivareitaan kaupan lattialla? Tai se kuumeinen huutaa äitiä, joka on vaikkapa töissä, etkä saa sitä millään rauhoittumaan?
Pyydä että saat hoitaa jonkun tuttusi lasta edes yhden vuorokauden. Sinulla on selvästi pelkkiä fantasioita, ei realismia lapsiperhearjesta.
Mitä jos lapsi ei pätkääkään välitä luonnosta tai kumisaappaista tai kalastamisesta, vaan on glitteristä kiinnostunut girly girl joka haaveilee pelkistä rintsikoista ja korkkareista kolmen vanhasta saakka?
Siis väitätkö että kaikki ihmiset jotka haluaa lapsia, vaan fantasioi jostain? Vastaisitko näin jos ap ois nainen?
Kai se on ihan normaalia haluta lapsia. Miehellekin.
Jokaisella on ollut jotain ajatuksia ennen lapsen syntymää, minkalaista elämä voisi olla. Ainakin mulla oli. Yritätkö siis väittää että koska lapsella voi olla ripuli, mies ei voi haluta lapsia? Käsittämätöntä......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
En väittänytkään että sinulla olisi kenellekään muulle mitään merkitystä, mutta miten teet itsellesi omasta elämästäsi merkityksellisen? Sinuunkin on kuitenkin sisäänkirjoitettu nämä lajityypilliset piirteet, sosiaalisuus, mukavuudenhaluisuus, seksuaalisuus,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vaimosi on törkeällä tavalla johtanut sinua harhaan. Voidaanko jopa sanoa, että geneettisen itsemurhan lisäksi hän tehnyt geneettisen murhan.
Yksittäisen ihmisen olemassaololla tai tarpeilla ei toki ole maailman kannalta mitään merkitystä, mutta toisaalta maailmallakaan ei ole tämän ihmisen kannalta mitään merkitystä, mikäli miljoonia vuosia vanha geeniperimä päättyy.
Miksi vaimosi ei halua lapsia?
Syyt ovat mitä hän luetteli:
- ei halua elää pienten lasten/vauvojen kanssa
- ei halua valvoa öisin
- haluaa pystyä lähtemään matkalle milloin haluaa
- ei halua murehtia, ei halua huolen täyttämää elämää kun joutuu huolehtimaan jostain avuttomasta
- ei halua syytää rahaa lapsen tarpeisiin
- ei halua olla poissa töistäSanottakoon että en missään nimessä odottaisi vaimon hoitavan lasta ja tarjouduin että voisin olla se joka jää kotiin (toki en tiedä miten se alussa onnistuisi vauvan kannalta). Eli sanomattakin selvää, että aika selvä tämä asia on. Ei voi ihmistä pakottaa.
M38
Voi kuinka nämä itsekkääseen ja hedonistiseen ansaan johdatetut nuoremme saataisiin uskomaan, että millään listallasi mainituista seikoista ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun koet koko elämän uudelleen lapsesi ja lastenlastesi kautta.
Entäs jos tykkää aikuisten elämästä, eikä missään nimessä halua elää lapsuus- ja nuoruusvuosia uudelleen, edes lasten kautta?
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minulle taas elämällä on useita merkityksiä. En ajattele että elämä on merkityksetöntä, enkä myöskään, että vain yksi asia (työ, lisääntyminen tai harrastus vaikka) voisi olla minulle riittävä merkitys elämälle.
Ehkä olen tavallista mammaa ”vaativampi” tai laajemmin ajatteleva persoona. Monille kun pelkkä lapsi tuntuu riittävän elämän sisällöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että olosi tuntuu petetyltä. Sinuahan on petetty.
Minä olen katkaissut monta orastavaa parisuhdetta sen vuoksi, että olen selvästi sanonut, etten halua lapsia. Joka ikinen mies on ollut sitä mieltä, että kyllä se mieli siitä vielä muuttuu. On jopa painostettu lupausta lapsista, vaikkei edes ole seurusteltu vielä. Minulta on jopa juuri alle nelikymppisenä haluttu edes puolittaista myöntymystä siihen, että lapsen vielä teen, koska "ehkä" on monelle käytännössä "kyllä".
Suurissa kyllä/ei-kysymyksissä pitäisi edetä miettien sitä, että toive ei lopulta toteudukaan. Jos kumppani epäröi ja väistelee, kuinka todennäköistä on, että hän lopulta päätyy tekemään jotain, josta ei ole koskaan innostunut? Vaimosi ei antanut selvää vastausta etkä sinä osannut vaatia sitä. Kummankin syy.
Et voi tietää, onnistuisitteko te saamaan lapsen, olisiko lapsi riittävän terve kalastamaan ja metsäretkille ja olisiko sinusta lopulta koti-isäksi. Lapsiperheen elämä vaikuttaa kirjoitustesi perusteella olevan sinulle melko romanttista puuhaa - mahtaako vaimosi aavistaa, että sinun mielesi muuttuu sitten, kun sinun on jäätävä pois töistä ja oikeasti valvottava niitä öitä?
Kun lasta ei tule eikä erokaan ole mahdollinen, keskity siihen, mikä elämässäsi on hyvää. Olette olleet onnellisia tähänkin asti, joten voitte olla edelleenkin.
Ymmärrän.
Itselleni ei ole kyse terveen lapsen kaipuusta. Ei itseni toteuttamisesta lapsen kautta, vaikka visioista kerroinkin. On vaan se tunne, että lapsia olisi halunnut. Kuulostaa varmaan typerältä ja perustelemattomalta.
Voimme varmasti olla onnellisia.
Erikoinen tunne vain, kun tuntuu tältä miltä tänään minusta on tuntunut.
M38
Sinulla on kovin romanttinen mielikuva lapsiarjesta. Joka tapauksessa sinulle on jo annettu hyvä neuvo. Mietit kumpi on tärkeämpää: rakkautesi vaimoasi kohtaan vai isyys. Valitset näistä, teet surutyön ja siirryt eteenpäin joko etsien uutta puolisoa tai keskittyen lapsettoman pariskunnan hyviin puoliin (oma aika, lepo, harrastukset, mielenrauha, matkustelu, parisuhdeaika) tai lähdet vaikka mukaan hyväntekeväisyyteen lasten hyväksi. Valitse tarkasti ja ilman romanttisia laseja (lapsettomuus voi vanhana kaduttaa ja toisaalta lapsesi saattaa olla vammainem tai vihata sinua koko elämänsä) ja sitten päätät olla tyytyväinen ratkaisuusi.
Lähde, olet nuori vielä. Lapsen tekemisen ja saamisen motiivit ovat tosi moninaisia, mutta oman lapsen kaipuu on sellainen asia mikä voi jäytää sua sun loppuelämäsi.
Esimerkiksi mä en varsinaisesti halunnut lasta, mies halusi. Tein ensimmäisen lapseni oikeastaan pelkästä uteliaisuudesta. Ei ollut mitään vauvakuumetta, eikä mitään sen kummempaa haluakaan saada lapsi, halusin loppupeleissä vaan tietää mistä kaikki puhuu ja tein esikoisen kun mies halusi. Mun on tosi vaikea ymmärtää henkilöä, jolla ei ole mitään uteliaisuutta ja siis että mielummin nukkuu yöt ja matkustelee kuin tekee lapsen? Odotan neljättä ja matkustellaan edelleen. Yötkin nukun. Mutta sulle sanon vaan, että jos lapsen oikeasti haluat niin vaimo vaihtoon. Vaikka luulet pääseväsi ajatusta karkuun, niin se lapsen kaipuu kolahtaa sulle säännöllisin väliajoin. Kun ystävän lapset aloittavat koulun, menevät ripille, naimisiin. Kun ystävistäsi tulee isovanhempia. Älä jää katkeroitumaan.