Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus ja kuinka henkisellä tuskalla ei ole merkistystä
18.04.2019 |
Ajelin tuossa äsken autolla ja kesken ajon tuli yhtäkkiä sellainen tunne, että millään henkisellä kivulla tai tuskalla ei ole mitään merkitystä. Fyysinen kipu voi estää toimimasta, mutta henkinen kipu. Henkisen kivun voi päättää lopettaa.
En tiedä mitä tämä tekee ihmiselle pitkässä juoksussa.
Tilannetta edelsi se että vaimoni ilmoitti kivenkovaan, että ei halua lapsia. Asia on nyt selvä kuin pläkki. Ensimmäinen reaktioni oli suru ja pettymys. Epäusko, kuvitelmat itsestäni perheellisenä miehenä murenivat. Sain jopa itsetuhoisia ajatuksia koska nämä vuodet olen kuvitellut että lapsia edes yritämme saada.
Siinä sitten ajellessani yhtäkkiä havahduin siihen, että eihän tällä minun tuskallani ole mitään väliä. Asiaa ei voi muuttaa. Voin joko jäädä vaimoni luo tai lähteä 38-vuotiaana etsimään uutta. En pysty siihen koska rakastan vaimoani. Tuskani ei voi siis muuttaa tätä asiaa.
Kivulla ei ole merkitystä, jos sillä ei voi saavuttaa mitään. Vaimolleni osoitin pettymykseni, se oli kivun ja surun (kyyneleet) funktio. Muuta funktiota sillä ei ole. Se pilaa vain minun elämäni jos koen tuskaa.
Vaimoni ei ole koskaan luvannut minulle mitään. Omat toiveeni ovat olleet selvät. Vaimoni on sanonut ”sitten kun, ei vielä, ei nyt, en halua tällä hetkellä”. Niilläkään sanoilla ei ole merkitystä. Fyysisesti käytännössä me emme ole lisääntyneet ja se on nyt poissuljettu. Oma elämäntarinani ihmisyyden perustoimintojen lisäksi on vain kuvitelmaa ja tarinaa. Sepitystä ja keksittyjä merkityksiä. Nyt siitä on leikattava tämä keksitty jälkikasvun saamisen merkitys pois. Koska suuressa mittakaavassa sillä ei ole merkitystä saanko minä jälkikasvua. Vain itse keksimäni merkitys pääni sisällä antaa sille sen niin tärkeän aseman, että siitä luopuminen aiheuttaa tuskaa.
M38
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vaimosi on törkeällä tavalla johtanut sinua harhaan. Voidaanko jopa sanoa, että geneettisen itsemurhan lisäksi hän tehnyt geneettisen murhan.
Yksittäisen ihmisen olemassaololla tai tarpeilla ei toki ole maailman kannalta mitään merkitystä, mutta toisaalta maailmallakaan ei ole tämän ihmisen kannalta mitään merkitystä, mikäli miljoonia vuosia vanha geeniperimä päättyy.
Miksi vaimosi ei halua lapsia?
Syyt ovat mitä hän luetteli:
- ei halua elää pienten lasten/vauvojen kanssa
- ei halua valvoa öisin
- haluaa pystyä lähtemään matkalle milloin haluaa
- ei halua murehtia, ei halua huolen täyttämää elämää kun joutuu huolehtimaan jostain avuttomasta
- ei halua syytää rahaa lapsen tarpeisiin
- ei halua olla poissa töistäSanottakoon että en missään nimessä odottaisi vaimon hoitavan lasta ja tarjouduin että voisin olla se joka jää kotiin (toki en tiedä miten se alussa onnistuisi vauvan kannalta). Eli sanomattakin selvää, että aika selvä tämä asia on. Ei voi ihmistä pakottaa.
M38
Syyt mitä hän oikeasti luetteli:
- Minä
- Minä
- Minä
- Minä
- Minä
- Minä
En pystyisi edes seurustelemaan kenenkään noin itsekeskeisen kanssa.
Ja aloittaja ei sitten ole itsekeskeinen? Luettelee vain minä minä.....
Lapsentekeminen on naiselle valtava uhraus ja ponnistus ja nainen tekee kaiken työn ja kärsii. Mies saa lapsen tekemättä mitään. Miestä itsekkäämpää oliota ei maapallo päällään kanna.
Hyvä kun naiset ovat tajunneet että lapsia ei ole pakko tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
En väittänytkään että sinulla olisi kenellekään muulle mitään merkitystä, mutta miten teet itsellesi omasta elämästäsi merkityksellisen? Sinuunkin on kuitenkin sisäänkirjoitettu nämä lajityypilliset piirteet, sosiaalisuus, mukavuudenhaluisuus, seksuaalisuus,
Kaikki meistä eivät ole lajityypillisen käyttäytymisen orjia, vaan osaavat ajatella itsenäisesti. Homo sapiens on lajityypillisesti myös erittäin aggressiivinen jopa omia lajitovereitaan kohtaan ja silti osa meistä osaa turruttaa tämän evolutaarisen vaiston turhana. Kanit lisääntyvät hurjaa tahtia, ovatko kanit sinusta siis erityisen merkityksellisiä elämänmuotoja?
En silti niputtaisi lisääntymistä sellaiseksi vaistoksi, jonka voi turruttaa turhana. Jokainen lapseton on miljoonien vuosien kehityksen päätepiste. geenisi ovat selvinneet mustan surman, nälänhädät ja sodat vain tullakseen päätökseen kalliolaisessa yksiössä punaviinin turruttaman aivopesun uhrina.
Kyllä, esimerkiksi kaikki 4 isovanhempaani loukkaantuivat sodan aikana, papat tietysti pahimmin rintamalla. Oli siis erittäin lähellä että minua ei koskaan olisi syntynytkään - varmasti historiassa olisi monta, monta muutakin läheltä piti -tilannetta.
Tämä ei kuitenkaan kosketa minua niin paljon että sen takia tekisin lapsia. Ymmärrän, että jos todella maapallo on vain sattumanvarainen elämän alusta täällä miljardien vuosien ja galaksien keskellä, ei todellakaan ole mitään väliä, että juuri minun geenini sammuvat minuun.
Vaikuttaa siltä, että ap halusi lähinnä runollisesti uhriutua asiassaan ja maalata kauniita menetettyjä mielenmaisemia pikkupojan saappaan jäljistä. Sen sijaan, että oikeasti olisi tilanteessa, jossa toivoo lapsia yli kaiken ja puoliso olisi suoraan luvannut lapsen liittoa solmittaessa. Nytkään ap ei halua mitenkään keskustella ratkaisusta, vaan pelkkä marttyyrius kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
En väittänytkään että sinulla olisi kenellekään muulle mitään merkitystä, mutta miten teet itsellesi omasta elämästäsi merkityksellisen? Sinuunkin on kuitenkin sisäänkirjoitettu nämä lajityypilliset piirteet, sosiaalisuus, mukavuudenhaluisuus, seksuaalisuus,
Kaikki meistä eivät ole lajityypillisen käyttäytymisen orjia, vaan osaavat ajatella itsenäisesti. Homo sapiens on lajityypillisesti myös erittäin aggressiivinen jopa omia lajitovereitaan kohtaan ja silti osa meistä osaa turruttaa tämän evolutaarisen vaiston turhana. Kanit lisääntyvät hurjaa tahtia, ovatko kanit sinusta siis erityisen merkityksellisiä elämänmuotoja?
En silti niputtaisi lisääntymistä sellaiseksi vaistoksi, jonka voi turruttaa turhana. Jokainen lapseton on miljoonien vuosien kehityksen päätepiste. geenisi ovat selvinneet mustan surman, nälänhädät ja sodat vain tullakseen päätökseen kalliolaisessa yksiössä punaviinin turruttaman aivopesun uhrina.
Kyllä, esimerkiksi kaikki 4 isovanhempaani loukkaantuivat sodan aikana, papat tietysti pahimmin rintamalla. Oli siis erittäin lähellä että minua ei koskaan olisi syntynytkään - varmasti historiassa olisi monta, monta muutakin läheltä piti -tilannetta.
Tämä ei kuitenkaan kosketa minua niin paljon että sen takia tekisin lapsia. Ymmärrän, että jos todella maapallo on vain sattumanvarainen elämän alusta täällä miljardien vuosien ja galaksien keskellä, ei todellakaan ole mitään väliä, että juuri minun geenini sammuvat minuun.
Loppujen lopuksi me olemme kaikki vain suhteellisen karvattomia apinoita. Kannattaa elää omannäköistään elämää sen aikaa, kun sitä kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun tämä oli ihan mukava keskustelu mutta sitten alkoi tulla paljon katkeria vihaisia ihmisiä tänne.
M38
Keskustelu ajautui muille urille, koska sait jo ohjeet miten toimia, mutta et ota mitään kantaa siihen. Oletko jo päättänyt mitä teet vai haluatko keskustella päätöksen tekemisestä?
Odotan vuoden muuttuuko mieleni. En odota että vaimon mieli muuttuu. Keskustelimme asiasta. Hän on tullut tähän tulokseen ja on tavallaan odottanut että itsekin unohtaisin perhehaaveet. Hänellä ne eivät ole asialistalla joten ymmärrettävää että odottanut että minäkin saattaisin ne vain unohtaa.
Voihan toki tämä halu mennä minullakin ohi. Mutta, väärältä tuntuu. Katson siis vuoden ja aika näyttää sitten. Vuosi on vaimon kanssa yhdessä sovittu. Häntä rassaa, jos haluan lapsia tai haikailen niitä koska haluaa että olen täysin onnellinen.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap todella haluaa lapsen, niin miten olisi adoptio tai sijaisvanhemmuus, jolloin ap voi kantaa koko vastuun lapsesta heti alusta lukien.
En ole tosissani, koska tietenkään ap:n vaimosta ei tule tehdä vanhempaa millään tavalla vasten tahtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
En väittänytkään että sinulla olisi kenellekään muulle mitään merkitystä, mutta miten teet itsellesi omasta elämästäsi merkityksellisen? Sinuunkin on kuitenkin sisäänkirjoitettu nämä lajityypilliset piirteet, sosiaalisuus, mukavuudenhaluisuus, seksuaalisuus,
Kaikki meistä eivät ole lajityypillisen käyttäytymisen orjia, vaan osaavat ajatella itsenäisesti. Homo sapiens on lajityypillisesti myös erittäin aggressiivinen jopa omia lajitovereitaan kohtaan ja silti osa meistä osaa turruttaa tämän evolutaarisen vaiston turhana. Kanit lisääntyvät hurjaa tahtia, ovatko kanit sinusta siis erityisen merkityksellisiä elämänmuotoja?
En silti niputtaisi lisääntymistä sellaiseksi vaistoksi, jonka voi turruttaa turhana. Jokainen lapseton on miljoonien vuosien kehityksen päätepiste. geenisi ovat selvinneet mustan surman, nälänhädät ja sodat vain tullakseen päätökseen kalliolaisessa yksiössä punaviinin turruttaman aivopesun uhrina.
Meillä kaikilla on yhteinen esiäiti jossakin valtameren itiökasassa. Sinun geenisi ei ole ainutlaatuinen tai tärkeä. Vain sinä pidät itseäsi niim tärkeänä, että kuvittelet olevan tärkeää jatkaa geneettistä perimääsi. Kun sitten tämä geneettinen jälkeläisesi on aikuinen, huomaat, ettei teillä ole mitään yhteistä ettekä olisi tekemisissä, jos nyt tapaisitte. Vai koetko sinä olevasi isäsi ja äitisi jatkumo? Sama henkilö uudelleen syntyneenä? Sinun lisääntymisesi on universumin kannalta yhtä tärkeää kuin se, lisääntyykö joku yksittäinen muurahainen vai ei. Sen sijaan lisääntymiselläsi voit aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, jos lisäännyt muista syistä kuin aidosti vilpittömästä tahdosta kasvattaa lasta omaksi yksilökseen.
Vastauksestasi näkee, että olet lapseton tai sitten et ole lapsiisi koskaan rakastunut.
moneen kertaan on jo todettu, että tosiaan universumille olemme yhdentekeviä. yhtälailla universumi on meille yhdentekevä, kuten niin monen velan toiminta tänä päivä osoittaa. jokainen on sen oman universuminsa keskipiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
En väittänytkään että sinulla olisi kenellekään muulle mitään merkitystä, mutta miten teet itsellesi omasta elämästäsi merkityksellisen? Sinuunkin on kuitenkin sisäänkirjoitettu nämä lajityypilliset piirteet, sosiaalisuus, mukavuudenhaluisuus, seksuaalisuus,
Kaikki meistä eivät ole lajityypillisen käyttäytymisen orjia, vaan osaavat ajatella itsenäisesti. Homo sapiens on lajityypillisesti myös erittäin aggressiivinen jopa omia lajitovereitaan kohtaan ja silti osa meistä osaa turruttaa tämän evolutaarisen vaiston turhana. Kanit lisääntyvät hurjaa tahtia, ovatko kanit sinusta siis erityisen merkityksellisiä elämänmuotoja?
En silti niputtaisi lisääntymistä sellaiseksi vaistoksi, jonka voi turruttaa turhana. Jokainen lapseton on miljoonien vuosien kehityksen päätepiste. geenisi ovat selvinneet mustan surman, nälänhädät ja sodat vain tullakseen päätökseen kalliolaisessa yksiössä punaviinin turruttaman aivopesun uhrina.
Mitä mä just luin? xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun tämä oli ihan mukava keskustelu mutta sitten alkoi tulla paljon katkeria vihaisia ihmisiä tänne.
M38
Keskustelu ajautui muille urille, koska sait jo ohjeet miten toimia, mutta et ota mitään kantaa siihen. Oletko jo päättänyt mitä teet vai haluatko keskustella päätöksen tekemisestä?
Odotan vuoden muuttuuko mieleni. En odota että vaimon mieli muuttuu. Keskustelimme asiasta. Hän on tullut tähän tulokseen ja on tavallaan odottanut että itsekin unohtaisin perhehaaveet. Hänellä ne eivät ole asialistalla joten ymmärrettävää että odottanut että minäkin saattaisin ne vain unohtaa.
Voihan toki tämä halu mennä minullakin ohi. Mutta, väärältä tuntuu. Katson siis vuoden ja aika näyttää sitten. Vuosi on vaimon kanssa yhdessä sovittu. Häntä rassaa, jos haluan lapsia tai haikailen niitä koska haluaa että olen täysin onnellinen.
M38
Tämähän on hyvä ajatus. Nyt harkitset tuon vuoden mikä sinulle on oikeasti tärkeää. Suosittelen, että käyt kylässä lapsiperheissä ja juttelet näiden vanhempien kanssa rehellisesti mitä vanhemmuus on. Oletko aidosti valmis luopumaan itsestäsi ja omista tarpeistasi? Esim sivuuttamaan nälkäsi, janosi ja hygieniasi lapsen tieltä. Puhumattakaan harrastuksista ja kavereista. Oletko valmis hyväksymään lapsen juuri sellaisena kuin tämä on, vaikka lapsesi arvot ja kiinnostuksenkohteet voivat olla aivan eri kuin sinun. Jos lapsi on vammainen, oletko valmis hoitamaan lasta kotona työelämästä poisjääden, pyyhkien kuolaa ja kestäen aggressiivisuuden.
Jos vastaat näihin kaikkiin kyllä ja et voi ajatella elämää ilman lasta, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin erota, ettet katkeroidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
En väittänytkään että sinulla olisi kenellekään muulle mitään merkitystä, mutta miten teet itsellesi omasta elämästäsi merkityksellisen? Sinuunkin on kuitenkin sisäänkirjoitettu nämä lajityypilliset piirteet, sosiaalisuus, mukavuudenhaluisuus, seksuaalisuus,
Kaikki meistä eivät ole lajityypillisen käyttäytymisen orjia, vaan osaavat ajatella itsenäisesti. Homo sapiens on lajityypillisesti myös erittäin aggressiivinen jopa omia lajitovereitaan kohtaan ja silti osa meistä osaa turruttaa tämän evolutaarisen vaiston turhana. Kanit lisääntyvät hurjaa tahtia, ovatko kanit sinusta siis erityisen merkityksellisiä elämänmuotoja?
En silti niputtaisi lisääntymistä sellaiseksi vaistoksi, jonka voi turruttaa turhana. Jokainen lapseton on miljoonien vuosien kehityksen päätepiste. geenisi ovat selvinneet mustan surman, nälänhädät ja sodat vain tullakseen päätökseen kalliolaisessa yksiössä punaviinin turruttaman aivopesun uhrina.
Meillä kaikilla on yhteinen esiäiti jossakin valtameren itiökasassa. Sinun geenisi ei ole ainutlaatuinen tai tärkeä. Vain sinä pidät itseäsi niim tärkeänä, että kuvittelet olevan tärkeää jatkaa geneettistä perimääsi. Kun sitten tämä geneettinen jälkeläisesi on aikuinen, huomaat, ettei teillä ole mitään yhteistä ettekä olisi tekemisissä, jos nyt tapaisitte. Vai koetko sinä olevasi isäsi ja äitisi jatkumo? Sama henkilö uudelleen syntyneenä? Sinun lisääntymisesi on universumin kannalta yhtä tärkeää kuin se, lisääntyykö joku yksittäinen muurahainen vai ei. Sen sijaan lisääntymiselläsi voit aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, jos lisäännyt muista syistä kuin aidosti vilpittömästä tahdosta kasvattaa lasta omaksi yksilökseen.
Vastauksestasi näkee, että olet lapseton tai sitten et ole lapsiisi koskaan rakastunut.
moneen kertaan on jo todettu, että tosiaan universumille olemme yhdentekeviä. yhtälailla universumi on meille yhdentekevä, kuten niin monen velan toiminta tänä päivä osoittaa. jokainen on sen oman universuminsa keskipiste.
Minä olen kylläkin hyvin lapsilleni omistautunut äiti-ihminen ja siksi korostankin, että lasten tulee olla toivottuja omina itseinään, ei geenien jatkajina tai vanhuuden turvina. Lapseni olisivat minulle yhtä rakkaita, vaikka selviäisi, etteivät olisi biologisesti minun. Minulle on yhdentekevää lisääntyvätkö lapseni aikuisina, kunhan ovat onnellisia.
Sulla on väärä kumppani.
Tuo on niin iso asia ettei voi olla yhdessä onnellisia, jomman kumman pitäisi luopua jostain liian tärkeästä.
Iso virhe ettette jutelleet kunnolla suhteen alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun tämä oli ihan mukava keskustelu mutta sitten alkoi tulla paljon katkeria vihaisia ihmisiä tänne.
M38
Keskustelu ajautui muille urille, koska sait jo ohjeet miten toimia, mutta et ota mitään kantaa siihen. Oletko jo päättänyt mitä teet vai haluatko keskustella päätöksen tekemisestä?
Odotan vuoden muuttuuko mieleni. En odota että vaimon mieli muuttuu. Keskustelimme asiasta. Hän on tullut tähän tulokseen ja on tavallaan odottanut että itsekin unohtaisin perhehaaveet. Hänellä ne eivät ole asialistalla joten ymmärrettävää että odottanut että minäkin saattaisin ne vain unohtaa.
Voihan toki tämä halu mennä minullakin ohi. Mutta, väärältä tuntuu. Katson siis vuoden ja aika näyttää sitten. Vuosi on vaimon kanssa yhdessä sovittu. Häntä rassaa, jos haluan lapsia tai haikailen niitä koska haluaa että olen täysin onnellinen.
M38
Tämähän on hyvä ajatus. Nyt harkitset tuon vuoden mikä sinulle on oikeasti tärkeää. Suosittelen, että käyt kylässä lapsiperheissä ja juttelet näiden vanhempien kanssa rehellisesti mitä vanhemmuus on. Oletko aidosti valmis luopumaan itsestäsi ja omista tarpeistasi? Esim sivuuttamaan nälkäsi, janosi ja hygieniasi lapsen tieltä. Puhumattakaan harrastuksista ja kavereista. Oletko valmis hyväksymään lapsen juuri sellaisena kuin tämä on, vaikka lapsesi arvot ja kiinnostuksenkohteet voivat olla aivan eri kuin sinun. Jos lapsi on vammainen, oletko valmis hoitamaan lasta kotona työelämästä poisjääden, pyyhkien kuolaa ja kestäen aggressiivisuuden.
Jos vastaat näihin kaikkiin kyllä ja et voi ajatella elämää ilman lasta, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin erota, ettet katkeroidu.
Kiitos! M38
Vierailija kirjoitti:
Sulla on väärä kumppani.
Tuo on niin iso asia ettei voi olla yhdessä onnellisia, jomman kumman pitäisi luopua jostain liian tärkeästä.
Iso virhe ettette jutelleet kunnolla suhteen alussa.
Juuri näin. Tuossa ei ole kompromissiä, jos ap todella haluaa lapsen. Ihmettelen kyllä, miten voi ehtiä naimisiin asti puhumatta lapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
En väittänytkään että sinulla olisi kenellekään muulle mitään merkitystä, mutta miten teet itsellesi omasta elämästäsi merkityksellisen? Sinuunkin on kuitenkin sisäänkirjoitettu nämä lajityypilliset piirteet, sosiaalisuus, mukavuudenhaluisuus, seksuaalisuus,
Kaikki meistä eivät ole lajityypillisen käyttäytymisen orjia, vaan osaavat ajatella itsenäisesti. Homo sapiens on lajityypillisesti myös erittäin aggressiivinen jopa omia lajitovereitaan kohtaan ja silti osa meistä osaa turruttaa tämän evolutaarisen vaiston turhana. Kanit lisääntyvät hurjaa tahtia, ovatko kanit sinusta siis erityisen merkityksellisiä elämänmuotoja?
En silti niputtaisi lisääntymistä sellaiseksi vaistoksi, jonka voi turruttaa turhana. Jokainen lapseton on miljoonien vuosien kehityksen päätepiste. geenisi ovat selvinneet mustan surman, nälänhädät ja sodat vain tullakseen päätökseen kalliolaisessa yksiössä punaviinin turruttaman aivopesun uhrina.
Mitä mä just luin? xD
Joku on tainnut korkata pääsiäispunkut etuajassa.
Omasta puolestani voin lohduttaa häntä kertomalla, että minun vanhempieni geenit jatkuvat sisaruksieni lapsissa, joten minun neljänneksen kokoisen panokseni puuttuminen tästä jatkumosta ei ole kenellekään katastrofi.
Otin pari olutta ja nyt alkoi kyllä ahdistaa taas toden teolla tämä perheasia. Olin aina kuvitellut itselleni perheen. Ymmärrän muiden valintoja mutta en osaa nähdä itseäni perheettömänä. Kaksin kumppanin kanssa loppuelämän. Oma vikani toki myös kun odottelin että vaimolle on oikea aika. En osannut odottaa, että tulos olisi tämä. Päässä kaikuu vaimon sanat : ”. En voi mitenkään kuvitella olevani 10-12 -vuotiaan lapsen äiti 50-vuotiaana”. Ne sanat, että ei hän ole varmaan koskaan niin kuvitellutkaan. Viime vuonna rakensimme uuden talon. Minä kuvittelin että nyt, nyt kaikesta tulee valmista. Mitä näillä parilla ylimääräisellä huoneella edes tehdään? Ajatus erosta tuntuu päässä mössöltä. Ajatus uuden elämän aloittamisesta aivan mahdottomalta. Mutta tunnen pettymystä ja aavistuksen sellaista loukkaantumista, jolle ei varmastikaan ole perusteita, mutta tunnen että ehkä oma sitoutumiseni vaimooni on lähtökohtaisesti erilaista kuin hänen minuun. En ole painostanut häntä lapsiin. Ehdotin kuitenkin asiaa ja sanoin eikö nyt alkaisi olla sopiva aika, jättää ehkäisy. Siitä alkoi tämä keskustelu joka päätyi tähän ”en voi kuvitella olevani 12-vuotiaan lapsen äiti 60-vuotiaana”. Ne sanat kaikuu päässä. Niitä ei pääse pakoon. Niin, jos ei voi kuvitella niin ei voi kuvitella. Ei se siitä miksikään muutu. Minä voin kuvitella olevani 50-vuotiaana 12-vuotiaan lapsen isä.
M38
Vierailija kirjoitti:
Otin pari olutta ja nyt alkoi kyllä ahdistaa taas toden teolla tämä perheasia. Olin aina kuvitellut itselleni perheen. Ymmärrän muiden valintoja mutta en osaa nähdä itseäni perheettömänä. Kaksin kumppanin kanssa loppuelämän. Oma vikani toki myös kun odottelin että vaimolle on oikea aika. En osannut odottaa, että tulos olisi tämä. Päässä kaikuu vaimon sanat : ”. En voi mitenkään kuvitella olevani 10-12 -vuotiaan lapsen äiti 50-vuotiaana”. Ne sanat, että ei hän ole varmaan koskaan niin kuvitellutkaan. Viime vuonna rakensimme uuden talon. Minä kuvittelin että nyt, nyt kaikesta tulee valmista. Mitä näillä parilla ylimääräisellä huoneella edes tehdään? Ajatus erosta tuntuu päässä mössöltä. Ajatus uuden elämän aloittamisesta aivan mahdottomalta. Mutta tunnen pettymystä ja aavistuksen sellaista loukkaantumista, jolle ei varmastikaan ole perusteita, mutta tunnen että ehkä oma sitoutumiseni vaimooni on lähtökohtaisesti erilaista kuin hänen minuun. En ole painostanut häntä lapsiin. Ehdotin kuitenkin asiaa ja sanoin eikö nyt alkaisi olla sopiva aika, jättää ehkäisy. Siitä alkoi tämä keskustelu joka päätyi tähän ”en voi kuvitella olevani 12-vuotiaan lapsen äiti 60-vuotiaana”. Ne sanat kaikuu päässä. Niitä ei pääse pakoon. Niin, jos ei voi kuvitella niin ei voi kuvitella. Ei se siitä miksikään muutu. Minä voin kuvitella olevani 50-vuotiaana 12-vuotiaan lapsen isä.
M38
Alahan pakata kamppeitasi ja syöttää tietojasi treffipalstoille. Noin käy, kun olettaa ja olettaa muttei saa sanaa suustaan. Kummastelen sitä, että olet päässyt noin vanhaksi ottamatta esille asiaa, josta olette alun alkaenkin olleet täysin eri mieltä. Talokin rakennettu, eikä lastenhuone ole kertaakaan tullut puheeksi?
Teillähän on eri elämänarvot. Kadut jos et lähde