Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus ja kuinka henkisellä tuskalla ei ole merkistystä
18.04.2019 |
Ajelin tuossa äsken autolla ja kesken ajon tuli yhtäkkiä sellainen tunne, että millään henkisellä kivulla tai tuskalla ei ole mitään merkitystä. Fyysinen kipu voi estää toimimasta, mutta henkinen kipu. Henkisen kivun voi päättää lopettaa.
En tiedä mitä tämä tekee ihmiselle pitkässä juoksussa.
Tilannetta edelsi se että vaimoni ilmoitti kivenkovaan, että ei halua lapsia. Asia on nyt selvä kuin pläkki. Ensimmäinen reaktioni oli suru ja pettymys. Epäusko, kuvitelmat itsestäni perheellisenä miehenä murenivat. Sain jopa itsetuhoisia ajatuksia koska nämä vuodet olen kuvitellut että lapsia edes yritämme saada.
Siinä sitten ajellessani yhtäkkiä havahduin siihen, että eihän tällä minun tuskallani ole mitään väliä. Asiaa ei voi muuttaa. Voin joko jäädä vaimoni luo tai lähteä 38-vuotiaana etsimään uutta. En pysty siihen koska rakastan vaimoani. Tuskani ei voi siis muuttaa tätä asiaa.
Kivulla ei ole merkitystä, jos sillä ei voi saavuttaa mitään. Vaimolleni osoitin pettymykseni, se oli kivun ja surun (kyyneleet) funktio. Muuta funktiota sillä ei ole. Se pilaa vain minun elämäni jos koen tuskaa.
Vaimoni ei ole koskaan luvannut minulle mitään. Omat toiveeni ovat olleet selvät. Vaimoni on sanonut ”sitten kun, ei vielä, ei nyt, en halua tällä hetkellä”. Niilläkään sanoilla ei ole merkitystä. Fyysisesti käytännössä me emme ole lisääntyneet ja se on nyt poissuljettu. Oma elämäntarinani ihmisyyden perustoimintojen lisäksi on vain kuvitelmaa ja tarinaa. Sepitystä ja keksittyjä merkityksiä. Nyt siitä on leikattava tämä keksitty jälkikasvun saamisen merkitys pois. Koska suuressa mittakaavassa sillä ei ole merkitystä saanko minä jälkikasvua. Vain itse keksimäni merkitys pääni sisällä antaa sille sen niin tärkeän aseman, että siitä luopuminen aiheuttaa tuskaa.
M38
Kommentit (77)
Tämän takia niistä lapsihaaveista kannattaa puhua ennen suhdetta, puolin ja toisin, eikä olettaa mitään. Vika lienee sekä vaimossa että sinussa, kun ei voida puhua asioista suoraan.
Omakin mieheni halusi lapsia, minä en, mutta meissä on se ero, että tein sen miehelle kivenkovaan selväksi jo ennen seurustelua, tyrmäsin kaikki tyhjät "mutta entä jos ehkä tulevaisuudessa" -toivot, että miehelle ei varmasti jäisi valheellista kuvaa varmuudestani, ja kuuntelin vuorostaan, mitä mies haluaa. Tiesimme siis eriävät näkökohdat ja päätimme silti aloittaa suhteen. Voisi olla, että shudetta ei olisi tuon keskustelun jälkeen syntynyt, mutta syntyi kumminkin, mies valitsi olla kanssani ja minä mieheni kanssa. Lapsia ei tule, mutta se on miehelleni nykyään fine. Ja jos ei, niin tiedämme molemmat, että silloin riitely on turhaa, koska faktat olivat meillä selvillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minulle taas elämällä on useita merkityksiä. En ajattele että elämä on merkityksetöntä, enkä myöskään, että vain yksi asia (työ, lisääntyminen tai harrastus vaikka) voisi olla minulle riittävä merkitys elämälle.
Ehkä olen tavallista mammaa ”vaativampi” tai laajemmin ajatteleva persoona. Monille kun pelkkä lapsi tuntuu riittävän elämän sisällöksi.
Se ei myöskään ole lapselle reilua asettaa häntä vanhemman elämän ainoaksi merkitykseksi. Kukaan lapsi ei voi elää vapaasti omana itsenään kantaen moista taakkaa vanhempansa elämästä.
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Ihan yhtä merkityksettömiä ne sun lapset on. Tuskin niistä juuri tulee yksi niistä "joistakin tuhansista merkityksellisistä". Jos yhtään ymmärtäisit universumin mittakaavaa ja galaxien elinkaaria, olisi sulle selvää ettei millään ole oikeasti mitään väliä. Edes niillä sun mielestä merkityksellistä työtä tekevilla. Ainoa mitä jää on olla onnellinen ja elää tässä hetkessä. Kun kaikella on ihan yhtä vähän merkitystä, on kaikella ihan yhtä paljon merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minusta on mukavaa lueskella, remontoida omaa taloani, uiskennella järvessä ja saunoa, leipoa, rassata autoani, käydä töissä, leikkiä sukulaisten koirien kanssa ja puuhailla kaikenlaista, mitä mieleen juolahtaa. Olen aina viihtynyt itsekseni enkä pidä ajatuksesta minkäänikäisistä asuinkumppaneista. Mitä muuta merkitystä minulla pitäisi sinun mielestäsi olla elämässäni?
Ole varovainen siinä, miten aiot arvostella minun elämäntapaani. Jos nimittäin aiot tuoda esiin sen, että lapsia tehdään veronmaksajiksi ja vanhempiensa vanhuudenturvaksi - eli aiot mitata lasten arvon rahassa - voin nostaa esille yritykseni ja sen veronmaksun vaikutuksen. Jos taas haluat selittää, että lapset parantavat elämänlaatua ja tekevät vanhempansa onnellisiksi, minun on todettava, että minun elämänlaatuani ne eivät parantaisi millään tavalla. Onko vielä jotakin epäselvää?
Lapsia ei ikinä pidä tehdä veronmaksajiksi tai vanhuuden turvaksi.
T. Onnellinen äiti, joka silti ymmärtää miksi kaikkia ei kiehdo kakkavaipat ja uhmaiät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minulle taas elämällä on useita merkityksiä. En ajattele että elämä on merkityksetöntä, enkä myöskään, että vain yksi asia (työ, lisääntyminen tai harrastus vaikka) voisi olla minulle riittävä merkitys elämälle.
Ehkä olen tavallista mammaa ”vaativampi” tai laajemmin ajatteleva persoona. Monille kun pelkkä lapsi tuntuu riittävän elämän sisällöksi.
Taidat luulla vähän liikoja ajattelusi ”laajuudesta”? Miksi ihmeessä kuvittelet, että lapsi riittäisi jollekin koko elämän sisällöksi? Todella outo ajatus näin lapsia omaavana, ja tuohon törmää usein ainakin netissä.
Olen nimittäin itse vaativampi persoona ja pitkästyn helposti, ja pelkät lapset eivät todellakaan riitä elämän sisällöksi! Ehkä se sitten jollekin ulkopuolelta katsovalle siltä näyttää? Jos on lapsia hankkinut, niistä on kuitenkin velvollisuus pitää huolta, ja se vie joskus toki paljon aikaa ja resursseja. Ehdottomasti silti kaipaan ja hankin jatkuvasti muutakin sisältöä elämääni. Uskon, että näin ajattelee suurin osa muistakin vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minulle taas elämällä on useita merkityksiä. En ajattele että elämä on merkityksetöntä, enkä myöskään, että vain yksi asia (työ, lisääntyminen tai harrastus vaikka) voisi olla minulle riittävä merkitys elämälle.
Ehkä olen tavallista mammaa ”vaativampi” tai laajemmin ajatteleva persoona. Monille kun pelkkä lapsi tuntuu riittävän elämän sisällöksi.
Taidat luulla vähän liikoja ajattelusi ”laajuudesta”? Miksi ihmeessä kuvittelet, että lapsi riittäisi jollekin koko elämän sisällöksi? Todella outo ajatus näin lapsia omaavana, ja tuohon törmää usein ainakin netissä.
Olen nimittäin itse vaativampi persoona ja pitkästyn helposti, ja pelkät lapset eivät todellakaan riitä elämän sisällöksi! Ehkä se sitten jollekin ulkopuolelta katsovalle siltä näyttää? Jos on lapsia hankkinut, niistä on kuitenkin velvollisuus pitää huolta, ja se vie joskus toki paljon aikaa ja resursseja. Ehdottomasti silti kaipaan ja hankin jatkuvasti muutakin sisältöä elämääni. Uskon, että näin ajattelee suurin osa muistakin vanhemmista.
Vastasin kysyjälle, jolle lapsen merkitys on niin suuri, että hän ei voi ymmärtää, miten lapsettomalla voisi olla elämässä merkitystä. Näin ajattelevia on muitakin, vaikka sinä et sellainen olisikaan.
Muuta kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
En väittänytkään että sinulla olisi kenellekään muulle mitään merkitystä, mutta miten teet itsellesi omasta elämästäsi merkityksellisen? Sinuunkin on kuitenkin sisäänkirjoitettu nämä lajityypilliset piirteet, sosiaalisuus, mukavuudenhaluisuus, seksuaalisuus,
Kaikki meistä eivät ole lajityypillisen käyttäytymisen orjia, vaan osaavat ajatella itsenäisesti. Homo sapiens on lajityypillisesti myös erittäin aggressiivinen jopa omia lajitovereitaan kohtaan ja silti osa meistä osaa turruttaa tämän evolutaarisen vaiston turhana. Kanit lisääntyvät hurjaa tahtia, ovatko kanit sinusta siis erityisen merkityksellisiä elämänmuotoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minulle taas elämällä on useita merkityksiä. En ajattele että elämä on merkityksetöntä, enkä myöskään, että vain yksi asia (työ, lisääntyminen tai harrastus vaikka) voisi olla minulle riittävä merkitys elämälle.
Ehkä olen tavallista mammaa ”vaativampi” tai laajemmin ajatteleva persoona. Monille kun pelkkä lapsi tuntuu riittävän elämän sisällöksi.
Taidat luulla vähän liikoja ajattelusi ”laajuudesta”? Miksi ihmeessä kuvittelet, että lapsi riittäisi jollekin koko elämän sisällöksi? Todella outo ajatus näin lapsia omaavana, ja tuohon törmää usein ainakin netissä.
Olen nimittäin itse vaativampi persoona ja pitkästyn helposti, ja pelkät lapset eivät todellakaan riitä elämän sisällöksi! Ehkä se sitten jollekin ulkopuolelta katsovalle siltä näyttää? Jos on lapsia hankkinut, niistä on kuitenkin velvollisuus pitää huolta, ja se vie joskus toki paljon aikaa ja resursseja. Ehdottomasti silti kaipaan ja hankin jatkuvasti muutakin sisältöä elämääni. Uskon, että näin ajattelee suurin osa muistakin vanhemmista.
Eiköhän suurin osa vanhemmista ajattele näin. Vain sellaiset oman elämänsä epäonnistujat, jotkä eivät osaa olla omaan elämäänsä tyytyväisiä saati tehdä mitään asian korjaamiseksi, takertuvat lapsiinsa ainoana elämänsä merkityksenä ja yrittävät elää uudelleen lapsensa kautta. Ja kaikkihan tietävät miten terveellinen ympäristö tällainen kauttaeläjävanhemman koti on lapselle...
"Sanottakoon että en missään nimessä odottaisi vaimon hoitavan lasta ja tarjouduin että voisin olla se joka jää kotiin (toki en tiedä miten se alussa onnistuisi vauvan kannalta). "
Tämä aikalailla haiskahtaa siltä, että et oikeasti ole jäämässä kotiin. Sitten kun aika koettaa, niin syitä löytyy jo valmiiksi "ei se sovi nyt...vauva liian pieni...taloudellinen tilanne se ja se....projektit kesken töissä...jne". Ota asioista selvää, tee selkeä suunnitelma sinun kotiinjäämiseksi ja esitä se vaimollesi. Tässä saattaisi olla ehkä ihan pieni mahdollisuus kääntää vaimosi pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Mun elämäni tarkoitus on olla olemassa - rakastaa, kokea, kehittyä, tutkia, ymmärtää, eläytyä, nähdä, kuulla, koskea, haistaa, maistaa, kuvitella, haaveilla, toteuttaa...
Eli ihan sama tarkoitus kuin sinulla ja sinun lapsillasikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä kautta, että lapsettomuus on lottovoitto. Saat koko elämän itsellesi. Voit nauttia siitä mielin määrin. Nykyisin on trendinä lapsettomuus, se on paljon hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten. Unohda murheet ja nauti!
Yritän suunnata ajatuksia tähän.
Ajatuksiini tulvii kuitenkin visioita, kävellä metsässä pienemmät kumisaappaat vieressä tutkien luontoa, kalastaa laiturin nokassa.
Valvoa yö kuumeisen kanssa, pienet ihmeet. Ensimmäinen nauru. Nähdä kasvu.M38
Tämä todistaa että ap on naispuolinen provo. Yksikään mies ei ajattele tuollaisia.
Mites oksennuksiset ja paskaiset lakanat noroviruksessa? Se, että et saa pesää ehkä kuukausiin? Uhmaikä, teini-ikä? Lapsi rääkyy itkupotkuraivareitaan kaupan lattialla? Tai se kuumeinen huutaa äitiä, joka on vaikkapa töissä, etkä saa sitä millään rauhoittumaan?
Pyydä että saat hoitaa jonkun tuttusi lasta edes yhden vuorokauden. Sinulla on selvästi pelkkiä fantasioita, ei realismia lapsiperhearjesta.
Mitä jos lapsi ei pätkääkään välitä luonnosta tai kumisaappaista tai kalastamisesta, vaan on glitteristä kiinnostunut girly girl joka haaveilee pelkistä rintsikoista ja korkkareista kolmen vanhasta saakka?
Siis väitätkö että kaikki ihmiset jotka haluaa lapsia, vaan fantasioi jostain? Vastaisitko näin jos ap ois nainen?
Kai se on ihan normaalia haluta lapsia. Miehellekin.
Jokaisella on ollut jotain ajatuksia ennen lapsen syntymää, minkalaista elämä voisi olla. Ainakin mulla oli. Yritätkö siis väittää että koska lapsella voi olla ripuli, mies ei voi haluta lapsia? Käsittämätöntä......
Lähinnä ap kirjoittaa niin imelästi ja todellisuudesta vieraantuneesti vanhemmuudesta, että väkisin heräsi ihmettelyjä siitä, onko ap oikeasti tutustunut perhe-elämään? Lapsista fantasioiva nainen joutuu kohtaamaan arjen raskausvaivoina, synnytyksen kipuina ja imetyksessä ja valvomisessa, mutta isä voi haahuilla harrastuksissaan ja vaikka lähteä, jos todellisuus ei vastaakaan unelmia.
Ehkä ap voisi todeta, että ei haittaa valvoa, luopua 90% minuudestaan ja omista tarpeistaan lapsen puolesta, siivota kakkaa ja oksennusta ja jaksaa olla tyyni ja ymmärtävä raivoavalle lapselle. Ja elää jatkuvasti sen syyllisyyden tunteen kanssa, ettei tunne olevansa se mielikuviensa ihana ja täydellinen vanhempi.
Sitten ehdotamme ap:ta eroamaan ja etsimään uuden vaimon, jonka kanssa heti ensi treffeillä puhutaan lapsihaaveesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sanottakoon että en missään nimessä odottaisi vaimon hoitavan lasta ja tarjouduin että voisin olla se joka jää kotiin (toki en tiedä miten se alussa onnistuisi vauvan kannalta). "
Tämä aikalailla haiskahtaa siltä, että et oikeasti ole jäämässä kotiin. Sitten kun aika koettaa, niin syitä löytyy jo valmiiksi "ei se sovi nyt...vauva liian pieni...taloudellinen tilanne se ja se....projektit kesken töissä...jne". Ota asioista selvää, tee selkeä suunnitelma sinun kotiinjäämiseksi ja esitä se vaimollesi. Tässä saattaisi olla ehkä ihan pieni mahdollisuus kääntää vaimosi pää.
Ongelma on se, ettei vaimo voi luottaa siihen, ettei mies pakene vastuutaan ja sitten vaimo on jumissa lapsen kanssa, jota ei koskaan halunnut. Ja mitä jos vaimo vammautuu synnytyksessä ja alapää on kuin jauhelihaa tai pissa tulee housuun. Ei varmaan yhtään herättäisi katkeruutta miestä kohtaan. Paras on, että vaimo pitää päänsä ja mies joko hyväksyy tai lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
En väittänytkään että sinulla olisi kenellekään muulle mitään merkitystä, mutta miten teet itsellesi omasta elämästäsi merkityksellisen? Sinuunkin on kuitenkin sisäänkirjoitettu nämä lajityypilliset piirteet, sosiaalisuus, mukavuudenhaluisuus, seksuaalisuus,
Kaikki meistä eivät ole lajityypillisen käyttäytymisen orjia, vaan osaavat ajatella itsenäisesti. Homo sapiens on lajityypillisesti myös erittäin aggressiivinen jopa omia lajitovereitaan kohtaan ja silti osa meistä osaa turruttaa tämän evolutaarisen vaiston turhana. Kanit lisääntyvät hurjaa tahtia, ovatko kanit sinusta siis erityisen merkityksellisiä elämänmuotoja?
En silti niputtaisi lisääntymistä sellaiseksi vaistoksi, jonka voi turruttaa turhana. Jokainen lapseton on miljoonien vuosien kehityksen päätepiste. geenisi ovat selvinneet mustan surman, nälänhädät ja sodat vain tullakseen päätökseen kalliolaisessa yksiössä punaviinin turruttaman aivopesun uhrina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
En väittänytkään että sinulla olisi kenellekään muulle mitään merkitystä, mutta miten teet itsellesi omasta elämästäsi merkityksellisen? Sinuunkin on kuitenkin sisäänkirjoitettu nämä lajityypilliset piirteet, sosiaalisuus, mukavuudenhaluisuus, seksuaalisuus,
Kaikki meistä eivät ole lajityypillisen käyttäytymisen orjia, vaan osaavat ajatella itsenäisesti. Homo sapiens on lajityypillisesti myös erittäin aggressiivinen jopa omia lajitovereitaan kohtaan ja silti osa meistä osaa turruttaa tämän evolutaarisen vaiston turhana. Kanit lisääntyvät hurjaa tahtia, ovatko kanit sinusta siis erityisen merkityksellisiä elämänmuotoja?
En silti niputtaisi lisääntymistä sellaiseksi vaistoksi, jonka voi turruttaa turhana. Jokainen lapseton on miljoonien vuosien kehityksen päätepiste. geenisi ovat selvinneet mustan surman, nälänhädät ja sodat vain tullakseen päätökseen kalliolaisessa yksiössä punaviinin turruttaman aivopesun uhrina.
Meillä kaikilla on yhteinen esiäiti jossakin valtameren itiökasassa. Sinun geenisi ei ole ainutlaatuinen tai tärkeä. Vain sinä pidät itseäsi niim tärkeänä, että kuvittelet olevan tärkeää jatkaa geneettistä perimääsi. Kun sitten tämä geneettinen jälkeläisesi on aikuinen, huomaat, ettei teillä ole mitään yhteistä ettekä olisi tekemisissä, jos nyt tapaisitte. Vai koetko sinä olevasi isäsi ja äitisi jatkumo? Sama henkilö uudelleen syntyneenä? Sinun lisääntymisesi on universumin kannalta yhtä tärkeää kuin se, lisääntyykö joku yksittäinen muurahainen vai ei. Sen sijaan lisääntymiselläsi voit aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, jos lisäännyt muista syistä kuin aidosti vilpittömästä tahdosta kasvattaa lasta omaksi yksilökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minun maailmankatsomukseni mukaan elämällä ei ole tarkoitusta. Se on syntynyt täysin sattumalta. Ei minun elämälläni tarvitse olla mitään erityistä merkitystä. Itse asiassa pitäisin luonteen heikkoutena jos kokisin sellaista tarvitsevani. Itsepetoksena. Vähän sama juttu kuin uskonto, jolla heikot lohduttelee itseään koska eivät kykene kestämään sitä että maailmankaikkeus on ensisijaisesti välinpitämätön. Se vaan on, ja tapahtuu, eikä piittaa pätkääkään mistään.
Ei kenenkään äidinkään elämällä ole mitään merkitystä muuta kuin sille omalle lapselle: jos hän ei olisi lisääntynyt, joku muu olisi. Yksilöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Jos Beethoven ei olisi syntynyt, joku muu olisi säveltänyt jotain muuta, ehkä parempaakin. Jos Einstein ei olisi keksinyt suhteellisuusteoriaa, joku muu olisi keksinyt sen kyllä. jne.
Tämä voi emotionaaliselle ihmiselle kuulostaa kamalalta, mutta minulle tietoisuus siitä että olen täysin merkityksetön (kuten kaikki muutkin), tuo suunnattoman vapauden tunteen. En ole velkaa kenellekään mitään.
En väittänytkään että sinulla olisi kenellekään muulle mitään merkitystä, mutta miten teet itsellesi omasta elämästäsi merkityksellisen? Sinuunkin on kuitenkin sisäänkirjoitettu nämä lajityypilliset piirteet, sosiaalisuus, mukavuudenhaluisuus, seksuaalisuus,
Kaikki meistä eivät ole lajityypillisen käyttäytymisen orjia, vaan osaavat ajatella itsenäisesti. Homo sapiens on lajityypillisesti myös erittäin aggressiivinen jopa omia lajitovereitaan kohtaan ja silti osa meistä osaa turruttaa tämän evolutaarisen vaiston turhana. Kanit lisääntyvät hurjaa tahtia, ovatko kanit sinusta siis erityisen merkityksellisiä elämänmuotoja?
En silti niputtaisi lisääntymistä sellaiseksi vaistoksi, jonka voi turruttaa turhana. Jokainen lapseton on miljoonien vuosien kehityksen päätepiste. geenisi ovat selvinneet mustan surman, nälänhädät ja sodat vain tullakseen päätökseen kalliolaisessa yksiössä punaviinin turruttaman aivopesun uhrina.
Jos lisääntymismotiivisi on omien geenien jatkumo tai vanhuudenturva, niin kyllä voi niputtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minusta on mukavaa lueskella, remontoida omaa taloani, uiskennella järvessä ja saunoa, leipoa, rassata autoani, käydä töissä, leikkiä sukulaisten koirien kanssa ja puuhailla kaikenlaista, mitä mieleen juolahtaa. Olen aina viihtynyt itsekseni enkä pidä ajatuksesta minkäänikäisistä asuinkumppaneista. Mitä muuta merkitystä minulla pitäisi sinun mielestäsi olla elämässäni?
Ole varovainen siinä, miten aiot arvostella minun elämäntapaani. Jos nimittäin aiot tuoda esiin sen, että lapsia tehdään veronmaksajiksi ja vanhempiensa vanhuudenturvaksi - eli aiot mitata lasten arvon rahassa - voin nostaa esille yritykseni ja sen veronmaksun vaikutuksen. Jos taas haluat selittää, että lapset parantavat elämänlaatua ja tekevät vanhempansa onnellisiksi, minun on todettava, että minun elämänlaatuani ne eivät parantaisi millään tavalla. Onko vielä jotakin epäselvää?
Lapsia ei ikinä pidä tehdä veronmaksajiksi tai vanhuuden turvaksi.
T. Onnellinen äiti, joka silti ymmärtää miksi kaikkia ei kiehdo kakkavaipat ja uhmaiät
Näin on. Nämä kaksi väitettä kuitenkin tulevat eteen heti, kun halutaan arvostella lapsettomia ihmisiä. Muita väitteitä ei sitten tulekaan.
Alkuun tämä oli ihan mukava keskustelu mutta sitten alkoi tulla paljon katkeria vihaisia ihmisiä tänne.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä teidän lapsettomien tarkoitus on? tai siis, en vain kykene ymmärtämään miten luotte merkityksen elämällenne? onko se vain sitä hetkellisen nautinnon hakemista? maailmassa ehkä joitakin tuhansia ihmisiä, joiden työllä voitaisiin katsoa olevan niin suuri merkitys, että se muuttaisi mitään
Minusta on mukavaa lueskella, remontoida omaa taloani, uiskennella järvessä ja saunoa, leipoa, rassata autoani, käydä töissä, leikkiä sukulaisten koirien kanssa ja puuhailla kaikenlaista, mitä mieleen juolahtaa. Olen aina viihtynyt itsekseni enkä pidä ajatuksesta minkäänikäisistä asuinkumppaneista. Mitä muuta merkitystä minulla pitäisi sinun mielestäsi olla elämässäni?
Ole varovainen siinä, miten aiot arvostella minun elämäntapaani. Jos nimittäin aiot tuoda esiin sen, että lapsia tehdään veronmaksajiksi ja vanhempiensa vanhuudenturvaksi - eli aiot mitata lasten arvon rahassa - voin nostaa esille yritykseni ja sen veronmaksun vaikutuksen. Jos taas haluat selittää, että lapset parantavat elämänlaatua ja tekevät vanhempansa onnellisiksi, minun on todettava, että minun elämänlaatuani ne eivät parantaisi millään tavalla. Onko vielä jotakin epäselvää?
Lapsia ei ikinä pidä tehdä veronmaksajiksi tai vanhuuden turvaksi.
T. Onnellinen äiti, joka silti ymmärtää miksi kaikkia ei kiehdo kakkavaipat ja uhmaiät
Näin on. Nämä kaksi väitettä kuitenkin tulevat eteen heti, kun halutaan arvostella lapsettomia ihmisiä. Muita väitteitä ei sitten tulekaan.
Joka todistaa, että vapaaehtoisen lapsettomuuden arvostelijat eivät oikeasti keksi yhtään järkevää syytä väitteelleen. En kyllä ymmärrä miten ketään voi niin kovasti kaivella toisten lapsettomuus.
T. Onnellinen äiti
Vierailija kirjoitti:
Alkuun tämä oli ihan mukava keskustelu mutta sitten alkoi tulla paljon katkeria vihaisia ihmisiä tänne.
M38
Keskustelu ajautui muille urille, koska sait jo ohjeet miten toimia, mutta et ota mitään kantaa siihen. Oletko jo päättänyt mitä teet vai haluatko keskustella päätöksen tekemisestä?
Minusta on mukavaa lueskella, remontoida omaa taloani, uiskennella järvessä ja saunoa, leipoa, rassata autoani, käydä töissä, leikkiä sukulaisten koirien kanssa ja puuhailla kaikenlaista, mitä mieleen juolahtaa. Olen aina viihtynyt itsekseni enkä pidä ajatuksesta minkäänikäisistä asuinkumppaneista. Mitä muuta merkitystä minulla pitäisi sinun mielestäsi olla elämässäni?
Ole varovainen siinä, miten aiot arvostella minun elämäntapaani. Jos nimittäin aiot tuoda esiin sen, että lapsia tehdään veronmaksajiksi ja vanhempiensa vanhuudenturvaksi - eli aiot mitata lasten arvon rahassa - voin nostaa esille yritykseni ja sen veronmaksun vaikutuksen. Jos taas haluat selittää, että lapset parantavat elämänlaatua ja tekevät vanhempansa onnellisiksi, minun on todettava, että minun elämänlaatuani ne eivät parantaisi millään tavalla. Onko vielä jotakin epäselvää?